jsh29 - ei sellaista tarvis. Kuten ehkä aiemmin luit, kerran olin katkolla ja totesin, että first and last time here. On vaan surumieli.
P
Se on aivan erinomaisen tyypillistä alkoholisteille. Pinnallinen selitys on se, että huonoa omaaatuntoa koetetaan paikata kovalla työnteolla. Luulen kuitenkin, että syyt ovat syvemmällä. Oma ihmisarvo on ikäänkuin kiinni ulkoisista puitteista. 
Tsemppiä Petteri. Kyllä se siitä.
Itse olen kokenut eron, masennuksen, kortin menetyksen, lukemattomat putkareissut.
Nyt sitten otan loparit duunistakin.
Kaikki menee - ei voi mitään. Virheistä oppii.
Nyt olen saanut tukea seurakunnasta. Mulla on elämään ihan eri asenne.
Olen itse juuri nyt pohjalla, mutta tästä on vain suunta ylöspäin.
Niin se on kuule sullakin 
Nonni. Ei sitten pysynyt korkki kiinni… =( Jos nyt jotain positiivista hakee, niin ei tullut päiväkausien putki. Silti on aika pettynyt olo, tietenkin. Ei nyt kuitenkaan ole sellainen fiilis, että pitäisi jotenkin rankaista itseään.
Lapset tulivat mun luo ja ovat sunnuntaihin saakka - syötiin äsken kermaperunoita ja kanafilettä pippurikastikkeen kera. Oli aikas maukasta. Itapalaksi tehdään pannaria, ostettiin kolmea sorttia hilloa, kermavaahtoa ja vaahterasiirappia. Slurps!
P
Eihän se mikään ihme ole, jos alkoholisti korkin päälle astuu. Ihme on, jos se astuu korkin päältä taas pois. Sen verran olen seuraillut tekstiäsi, että aika shokissa taidat eron myötä olla vieläkin - ikäänkuin autopilotti päällä. Korkea aika on oikeasti pysähtyä miettimään, mitä haluat edestäsi löytää. Ero ja yksinäisyys on ollut monelle katala tie. Sille tielle ei kannata astua.
Niinhän se on, että ei pitäisi mennyttä niin kamalasti murehtia ja pitäisi miettiä tulevaisuutta. Olen vain joskus sellainen murehtijaluonne. Kyllä se ero muhun sattuu yhä, välillä enemmän, välillä vähän vähemmän, mutta sattuu kuitenkin. Ja kaikkea hölmöä sitä tavallaan miettii, useimmiten toivoo, että olisi joku pieni toivonkipinä ja molemmat saisivat oman elämänsä kiemurat kuntoon ja olisi perhe taas kasassa. Alkoholihan oli yksi suuri ongelma. Tavallaan helpottanut hieman, että olen ymmärtänyt, että minulla on sairaus, enkä juurikaan ajattele (enää), että voi v… kun olin vaan niin tyhmä. Sitten joskus taas sorrun ajattelemaan sellaista, että en pidä sellaisesta ajatuksesta ollenkaan, että joku uusi mies sitten joskus leikkii minun lasteni kanssa… Vaikka isä olen ja tulen aina olemaan, niin silti.
Exä tulee huomenna pariksi tunniksi mun luokse lapsia vahtimaan, niin että pääsen ryhmään. Mielestäni ihan kiva kädenojennus häneltä. Poitsulla oli eskarissa ollut joku tehtävä, että pitää piirtää oma perhe ja hän oli ollut vähän hukassa, että ketähän kaikkia piirtäisi… =( kuulosti tosi surulliselta mun korvaan. No, hän oli saanut sitten jotain jeesiä ja piirtänyt itsensä, siskonsa, äitinsä ja minutkin.
Eihän nämä lapset varmaan vieläkään oikein ymmärrä tätä tilannetta. Ja vaikka lapset kovin sopeutuvaisia ovat, kyllä molemmista näkee, että on välillä asiat vähän huonosti - kiukutellaan ja suututaan tosi pienistä asioista. Kumpikin yrittää vedättää vanhempiaan omissa kodeissaan vuoron perään ja kokeilevat rajoja. Tosi helposti tulee heillä paha mieli. Sitä sitten iltasella miettii, mitä voisi tehdä paremmin, että edes lasten olisi hyvä olla.
No, meni aika off-topiciksi, mutta tällaista tällä erää. Huomispäiväksi en ole keksinyt vielä oikein mitään tekemistä, lapset päiväkotiin ja back ja sitten jotain puuhastelua. Pyykitkin juuri pesty. Vois sitä kai sitten vaikka siivota, jollei muuta tekemistä keksi.
P
Toivon, ettet pahoita mieltäsi jos puhun suoraan. Sanoit, että alkoholi ‘oli’ ongelma - sitähän se on vielä jonkin aikaa, vaikka itse tietäisit, ettei niin ole. Luottamus ei palaudu viikossa eikä kuukaudessa, ei lapsilla eikä aikuisilla. Ainoa tapa tehdä elämästään ja läheistensä elämästä siedettävää on elää tätä päivää, olla läsnä tässä ja nyt, ilman että lataa odotuksia tai toiveita siihen, mitä mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa. Menneillehän kukaan ei muutenkaan mitään voi. Kaikki asianosaiset ovat kyllästyneitä sanoihin ja lupauksiin ja teot ovat ainoa kieli joka puhuu tänään. ‘Sitku ja mutku’ kannattaa unohtaa kokonaan (sitten kun on loma, mennään…/ mutta kun auto hajosi… jne). Kaikki, koko elämä, tapahtuu tänään. ‘Tänään’ kasvattaa luottamusta ‘huomiseen’ teoilla.
Suuri osa eronneista vanhemmista (oli mukana sitten alkoholi tai ei ) kokee, että heidän pitää ‘korvata’ jollain tavalla ero lapsille. Se ei ole lapsen etu (oman kokemukseni mukaan) koskaan, se ainoastaan rauhoittaa eronneiden aikuisten omaatuntoa. Lasten turva on rutiineissa ja siinä, että samat säännöt pätevät yhä edelleen. Että ei oman huonon omantunnon nimissä anneta periksi nukkumaanmenoista tai karkkipäivistä, vaan elämä jatkuu sellaisena kuin se olikin, nyt vain kahdessa kodissa. Jos on yksi asia, jonka voit puolisosi kanssa sopia, tulisi se minusta olla juuri se, etteivät säännöt muutu ja että molemmat pitävät kiinni niistä.
On normaalia kokea mustasukkaisuutta siitä, että lasten maailmaan saattaa tulla muitakin aikuisia. Senkin asian kanssa pitää oppia tulemaan toimeen ja ajatella, että mitä enemmän turvallisia aikuisia lapsilla on ympärillään, sitä parempi. Rakkauden määrä ei ole mikään vakio - se ei ole täytekakku, josta saa itse pienemmän palan jos jakajia on enemmän. Mitä enemmän rakkautta saa vastaanottaa, sitä enemmän sitä itsekin kykenee jakamaan. Ja vice versa - mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa! Lapselle se luo lisää turvallisuuden tunnetta ja kasvattaa itseluottamusta.
Onnellista viikonvaihdetta! Olet ajatuksissa.
Juu, “on” on oikeampi aikamuoto, I agree. Ja kyllä näistä rutiineista lasten suhteen pidetään melko tarkkaan kiinni. Lasten ollessa lomassa taisi kummankin puolelta lipsahtaa jokunen ylimääräinen karkkipäivä, mutta ei sen “vakavampaa”. Kyllä lapset rakkautta saa paljonkin molempien taholta ja rakkautta elämään mahtuu. Kyllä mun mieltä lämmitti, kun iltasadun jälkeen molemmat halusivat oikein kovasti vielä halia. Ja säikähdin pahanpäiväisesti, kun tyttö jossain kohtaa hiipi mun taakse, kun sohvalla löhöilin, ei tullut heti uni mutta aika pian sen jälkeen.
Nyt tämä hiipii unten maille. Enkä pahoittanut mieltäni.
Tulipa nukuttua vähän mutta huonosti. Heräsin kolme kertaa samaan painajaiseen ja kerran siihen, kun Hesari putosi laatikosta. Muutaman biisin kuunnellut, Happoradion “Ihmisenpyörä” ja “Puhu äänellä jonka kuulen”. Sitten vain mopin varteen ja kämppä siistiksi.
P
Joo toi on jännä juttu Ite pidän nykyään itseni järjissään juuri siivoamalla ja esim. tiskaamalla. Lisäksi on hyvä olla aina jotain musaa taustalla…olen aina ollut totaalinen musa-friikki ja osaan hieman itsekin pimputella koskettimia. Tuli mieleen outo juttu kun kerran oli about viikon putki niin heräsin sohvalta ja olo oli kammottava. No siitä kun pääsin pysty-asentoon niin huomasin että kämppä melkein kiilsi!..olin siivonnut kaikki komerot ja vessakin oli jynssätty viimose päälle 
…olin niinkuin että mitä vit…se piristi heti pahaa oloa kun huomasi että kämppä oli sentään putipuhdas. Olen aikanaan ollut kolmisen vuotta kiertävänä siivojana hesan keskustassa joten siitä vissiin tuli joku ihmeen jurripäinen ideä pistää luukku puhtaaksi…
Tuollainen unen pätkiminen liittyy raitistumiseen. Viinahuuruisesta unesta puuttuu syvän unen vaiheet (siis itse asiassa mielen todellinen lepääminen). Raitistuessa syvä uni palautuu ja siitä herääminen aluksi säpsäyttää uutena kokemuksena. Minulla tätä kesti muutamia viikkoja. En siitä sen kummemin hermostunut. Kävin tupakilla ja menin uudestaan nukkumaan. Vähitellen sitten uni muuttui terveeksi ja yhtäjaksoiseksi. Uutena ilmiönä oli myös väsymys herätessä. Aiemmin olin herännyt, kuin kone ja aina samalla sekunnilla. Raittiina tuli heräämisvaikeuksia ja aamu-unisuutta. Nämäkin ovat terveitä piirteitä.
Kumpikin yrittää vedättää vanhempiaan omissa kodeissaan vuoron perään ja kokeilevat rajoja. Tosi helposti tulee heillä paha mieli. Sitä sitten iltasella miettii, mitä voisi tehdä paremmin, että edes lasten olisi hyvä olla.
Ihanaa että sulla on lapset, ja ne tulee sun luokse. Lohdutukseksi vedättämisestä: ne tekee sitä joka tapauksessa, vaikka asuisitte saman katon alla. Näin ainakin meillä. Tahto saada oma tahto läpi on suuri.
Toivon että aurinko paistaa sinunkin risukasaasi. Sinnittele! Paljon on vielä hyviä asioita tulossa. Ihan selvästi olet jo ottanut rakennuspalikat esille. Nyt funtsailemaan mitä niillä tekis!
Joo, taitaa olla perussarja aikuisten legoja hankittu…? =) Kävin tänään ryhmässä, jotenkin oli apaattinen olo itsellä, vähän sellainen olo, että olisi kipeäksi tulossa. En jaksanut kovin paljoa puhua, vaikka tavallaan mieli teki, en vaan saanut itsestäni irti. Enkä oikein itsekään saanut juuri mitään irti. Ehkä senkin takia, kun oli itse niin mollivoittoinen olo. Kummasti osuu omaan nilkkaan, että alkkis on pirun pedantti ja vaativa… joskin mulle on sanottu, että olen myös avoin, sosiaalinen ja oikeudenmukainen. Toisaalta sellaiset ihmiset ovat ehkä sanoneet, jotka eivät tiedä tätä meikäläisen sairautta. Hiljan tässä funtsin, että kyllähän mä nyt oikeastikin osaan aidosti olla iloinen, puhelias, sosiaalinen ja ym. ilman alkoholiakin.
Tällä kertaa oli taas askeleista juttua. Edelleen aika vierasta minulle, lähinnä se, että “askelia tehdään” - näin ymmärsin. Miten niitä tehdään, sitä en vielä ymmärrä. Mitä eroa on kummilla ja tukihenkilöllä? Kun ymmärsin, että moni tekee askelia kumminsa kanssa kahden kesken.
Lapset hiljenivät sänkyyn, kun sanoin, että jos nyt ei ruveta nukkumaan, niin huomenna ei ole karkkipäivä… 
P
Omista aktiivisista AA-ajoistani on jo jokunen vuosi, mutta askeleet ovat tietääkseni yhä samat 
Viides askel on yleensä se, jossa erityisesti tarvitaan kummia: ‘Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle’. Askeleet ovat numerojärjestyksessä hyväksi koettuna jatkumona, mutta mikään ei estä tutustumasta niihin omia aikojaankin ja käymästä niitä läpi, jos jokin tuntuu juuri nyt puhuttelevalta.
Joskus suositeltiin askel per vuosi tahtia, mutta ei sekään ole kiveen kirjoitettu. Olipa btw hyvä, että kysyit Kävin nimittäin lukemassa askeleet taas kerran, ja voisin itsekin verestää paria… Köh. Mennyt liian hyvin liian kauan, joten on hyvä palata back to basics
Ymmärtääkseni tukihenkilöitä voi olla useampiakin, eikä heille ole sen kummempia vaatimuksia (jopa ‘taviksia’ siis), mutta kummiksi yleensä pyydetään vastakkaista sukupuolta olevaa, pitemmällä raittiudella varustettua AA-laista.
Mitenkäs olisi askel per viikko? 
Hätähousu… Enkä oikeasti ymmärrä, että välillä on Jumala ja välillä on Jumala tai sitten se jokin korkeampi voima? Ymmärsin, että se toinen ihminen ei välttämättä ole se, joka on sen alkkiksen kaiken paskan saanut paraatipaikalla kokea ja nähdä ja kärsiä? Väärät teot ymmärrän, todellista luonnetta en - vielä? No pitääkö sitä kummia sitten itse kysyä näistä tukihenkilöistä vai miten se menee?
Kuten aiemmin olen “vihjaillut” ja mitä olen kuullut, niin ei mistään lekurista eikä shrinkistä ole mihinkään, koska se ei ole dialogi vaan monologi - he tod. näk. eivät ole siellä kuilun pohjalla olleet. Kaikkein paras tukihenkilö tai kummi olisi sellainen, joka on todella dyykannut ja lähtenyt parannuksen tielle.
P
Kyllä nykyään suosituksena on, että kummi olisi samaa sukupuolta…
Niinhän mun piti kirjoittaakin! Köh. Freudilainen lipsahdus ))))
Taas hävisi viesti johonkin, hö… Happoradio - Ihmispyörä - en olisi jokunen vuosi sitten kuvitellut moista kuuntelevan, mutta sanat on vain aika töks suoraan sydämeen tässä kohtaa elämää.
P
Kiivas ja kopea
Aina liikkeessä nopea
olla liehuva liputus
olla voittojen niputus
Ehdi ei katua
kun on tehtävä latua
olla viimaa ja vetoa
olla liukkaampi petoa
Aikaista matoa
jahdataan kuin perikatoa
Olla tiukka ja kätevä
olla huikean pätevä
kertosäe:
Puhu mitä puhut mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot ei historia meitä opeta
(tuskin reitti muuttuu)
Kostea lakana
minä piiskattu pakana
Olen rannaton soutaja
Olen linnuton noutaja
Valvojan vapina
ihmisenpyörästä rapina
Olla riippuva liputus
Olla vuotava tiputus
Kerää minut talteen, vie täältä pois
palaseni talteen siivoa pois
Kerää minut talteen, vie täältä pois
Ole kuka olet mut juoksemista älä lopeta
sano mitä sanot ei historia meitä opeta
Askel per viikko ei tule onnistumaan, jos todella haluaa sisäistää sen, mitä niissä sanotaan. Voihan ne ‘juosta’ läpi, mutta eivät ne sillä aukene eläväksi elämäksi… se kärsivällisyys, remember ?
Niille, jotka saavat näppylöitä Jumalasta, on vaihtoehdoksi annettu KV, joten jumpi kumpi Viidennen askeleen edellytys on se, että on käynyt neljännen läpi, eli suorittanut ‘perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun’. On tärkeää, että itsetutkiskelun tulokset voi tunnustaa jollekin toiselle. Se, että on vaikka ollut pinnallinen paskiainen, tai laiska alisuorittaja on ikävää myöntää, mutta jos omia vikojaan ei tunnusta tai tunnista (joka on vielä pahempaa!) ei asioita myöskään pääse korjaamaan. Me ollaan kuitenkin vain ihmisiä, hei. Epätäydellisiä, ihan jokainen.
Me alkkikset olemme mestareita piilottamaan todelliset motiivimme ja pukemaan ne jonkun hyväksyttävämmän asian kaapuun, useimmiten myös niin, että se ei itse asiassa ollutkaan meidän vikamme, vaan… Jos itsensä ja muiden fuulaaminen olisi olympialaji, joku Päihdelinkkiläinen olisi varmaan olympiavoittaja. Ehkäpä juuri minä ?
Kummi, joka on siis on samaa (toim huom!!!) sukupuolta oleva, omakohtaisen pohjakosketuksen ja raitistumiskokemuksen omaava ihminen, ei päästä läpi mitään pseudoselittelyjä eikä puolikkaita totuuksia. Kummi sparraa juuri siihen oman raadollisuutensa ja fuulaamisensa löytymiseen ja myöntämiseen, joka puolestaan on perusedellytys sille, että itsensä (ja muiden) vedättäminen loppuu.
Tukihenkilöitä voivat olla vaikka samassa AA-ryhmässä tai samassa tilanteessa olevat, A-klinikan ammatti-ihmiset tai vaikkapa A-killan ihmiset, omat läheiset tai hyvät ystävät, mutta kummina olisi hyvä olla saman asian läpikäynyt, usemman vuoden raittiina ollut ihminen, juuri niinkuin itsekin kuvittelit.
Kun en sitä ymmärrä, että koska mikäkin askel tulee, siis olin “kotiryhmässä”, jossa oli askeleet näin, sitten kävin toisaalla, ja siellä oli pari askelta homma jäljessä. Koskahan tulis se eka askel? Onko tässä joku “rotate”, että menisi kronologisessa järjestyksessä? Nyt huudellaan vitosesta ja muistellaan nelosesta ja mulla ei ole hevonhumppaa käsitystä näistä??
P