Ilta meni oikein kivasti ilman alkoholia. Välillä kävi mielessä, että kuinka mukavaa ennen oli kyseisessä kohtaamisessa ottaa soppaa, mutta nyt kun kuvitteli miltä humaltuminen tuntuu ja mitä kaikkea siitä seuraa, niin halut hävisivät hyvin nopeasti. Alkoholiton olut on oikein hyvä ja kännissä heiluminen kuuluu nyt muistoihin. Se on aivan varmasti jo koettu, alkoholilla ei ole minulle enää mitään annettavaa. Tämän ajatuksen ympärille yritän nyt rakentaa tämän uuden elämänvaiheen ja toivottavasti se tulee pysymään pitkään.
3 tykkäystä
Se olisi taas viikonloppu edessä ja sitä en ajatellut todellakaan alkaa etanolilla pilaamaan. Varsinkin kun ensi viikolla saa sen sata päivää mittariin ja täytyy käydä myös verikokeissa. Kiva nähdä minkälainen vaikutus tipattomuudella on ollut veriarvoihin.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
2 tykkäystä
Jess, onnea jo valmiiksi satasesta. Tuossa on kyllä jotain ristiriitaista, kun minuakin monesti motivoivat nimenomaan rajapyykit. Kun vaikka satanen tai vuosi alkoi olla lähellä, oli ihan selvää etten pilaa putkea. Samalla en luvannut mitään varsinkaan niitä päättämiäni rajapyykkejä pidemmälle ja samalla toivoin että raittus niidenkin jälkeen jatkuisi. Jollekin olisi voinut käydä niin, että rajapyykin jälkeen alkaisi juominen, mutta jotenkin ne eivät olleet minulle mitään erityisiä vaaranpaikkoja. Ennemmin onnistumisia, jotka tsemppasivat taas eteenpäin. Kai se jotenkin johtui kokonaisuuden tiedostamisesta tai jostain. Miten, sitä en tiedä.
Nyt ei mitään tavoitetta ole, vain tunne siitä, että haluan jatkaa aina. Mutta kyllä se silti ihan hyvältä tuntuu, kun laskuri taustalla rullaa ja varmasti muistan ainakin vuosipäivät.
1 tykkäys
Minulla on hyvin samankaltaiset ajatukset tällä hetkellä. Tavallaan nuo kertyneet päivät ovat jossain mielessä jopa aika yhdentekeviä, kun pääasiallinen huomio on kuitenkin siinä, että saisi elää vielä mahdollisimman paljon elämästä ilman alkoholia ja ne kertyneet päivät ovat vähän niin kuin sivutuote.
Nyt on ollut muutama hiukan alavireisempi päivä ja taas vähän sellaisia huolia, jotka eivät ole täysin omissa käsissä.
Ennen käytti alkoa siihen, että sai hetkeksi tuollaiset fiilikset unohtumaan, mutta nyt kun sitäkin ajattelee, niin ei se hetken unohdus ole läheskään sen arvoista, mitä alkoholin sivuvaikutuksista joutuu maksamaan.
Ennemmin käytän tämänkin kokemuksen siihen niin kutsuttuun fiilisten kanssa istumisen opetteluun. Hyväksyä tunteet juuri sellaisinaan ja antaa niiden tulla ja mennä omia menojaan. Tavallaan on aika helpottavaa huomata, että voi ihan rauhassa olla tekemättä niille yhtään mitään. Sen kun keskittyy siihen, että viettää aikansa johonkin järkevään mikä ei vahingoita itseään ja odottaa parempaa päivää. 
Huomenta kaikille!
Hienoa herätä rauhalliseen sunnuntai aamuun ilman krapulaa, pienestä alavireydestä huolimatta. Luotan siihen, että kaikki tulee vielä menemään hyvin, ei elämä voi olla jatkuvaa juhlaa. Isot asiat eivät kuitenkaan muutu yhdessä yössä, vaan vaativat paljon enemmän aikaa. Se pätee moneen muuhunkin asiaan, ei vain juomisen lopettamiseen ja nyt sitä on sitten helpompi soveltaa myös muuhun. Aika paljon tässä on siis oppinut muutakin hyödyllistä. Eilen tuli läheisen kanssa puhuttua siitä, että en varmaankaan koskaan enää tule juomalla juhlimaan samalla tavalla täysin surutta, niin kuin silloin joskus parikymppisenä ja se ei tuntunut enää lainkaan pelottavalta.
2 tykkäystä
Pikkuhiljaa asenne on muuttunut minullakin. Ensin halusin kynsin hampain pitää kiinni juhlimisesta. Kyllähän se nyt kuuluu, nehän ovat vuoden kohokohdat. Jos en voi juhlia alkoholilla niin sitten ilman, mutta minähän vielä juhlin ja osallistun ihan kaikkeen mihin ennenkin.
Ja juhlinkin, mutta en osallistu “juhliin” joiden tärkeimpänä pointtina on vetää nuppi turvoksiin. On tultu eteenpäin siitä, kun minua jopa harmitti, jos hyvää juomista haluttiin pilata peleillä tai muulla turhanpäiväisellä oheis- tai etukäteisohjelmalla. “Kyllä se yhdessäolo on tärkeintä, ei siihen muuta tarvita. Minä en ainakaan osallistu muuhun.” Jjjep, siis yhdessäolo juoman kanssa oli todellakin tärkeintä.
Tässä tosiaan oppii kaikenlaista varsinkin itsestään. Alavireyttäkin on piisannut ja paljon, mutta raittius jos joku on päätös, mitä en kadu.
2 tykkäystä
Päivä numero 99 menossa. Olo on jatkunut hiukan ahdistavana, alavireisenä ja turhana. Eiköhän se ole jo melko varmaa, että tämä ei ole enää alkoholin aiheuttamaa, vaan johtuu jostain muusta. Onneksi tämä on kuitenkin vielä aika lievää, eikä puhuta mistään masennuksesta. Ehkä vain jotain reagointia pieniin muutoksiin, mitä tässä on nyt menossa.
Mutta on tässä elämässä iloakin, kuten huominen 100 päivän etappi. Tuntuu aika hyvältä, kun on onnistunut pitämään tavoitteistaan kiinni. Aion niitä asettaa jatkossakin ja pitää ne realistisina, kun jotain päämäärää kohti on mukavampi suunnistaa. Nyt olen päättänyt luopua tästä päivittäisestä kirjauksesta, kun joka päivä ei ole enää mitään erityistä sanottavaa ja siirtyä viikottaiseen kirjaukseen ainakin nyt tuohon 6 kuukauden paalumerkille. Eli joka viikonloppu teen ainakin yhden kirjauksen ja sen lisäksi saatan tietenkin olla noin muutenkin aktiivinen, mutta yksi kirjaus viikossa riittäköön päivään 183 asti.
4 tykkäystä
Pääsin nyt sitten päivään numero 100 ja ei oikeastaan lopulta ole mitään sellaista maaliin saapumisen iloa, koska tässä hommassa ei maaliviivaa varmaan koskaan edes saavuteta. Pidettäköön sitä siis ihan vain merkkipaaluna.
Suhteeni alkoholiin on muuttunut aika paljon ja enää se ei ole kovinkaan suuressa osassa arkisissa ajatuksissani. Kunhan koskaan vain ei alkaisi enää ajattelemaan, että alkoholilla olisi minulle jotain annettavaa. Sitä aion seuraavan vuosineljänneksen työstää.
Sadan päivän aikana vaaka ei loppujen lopuksi liikahtanut alaspäin oikeastaan ollenkaan, mutta vyön kiristyminen, poskien tasoittuminen ja muutamien ihmisten kommentit kertovat kuitenkin siitä, että ulkomuodossa on tapahtunut muutosta. Ehkä ahkera salilla käynti on tuonut vähän lisää lihasta ja poistanut sitä vaarallisinta rasvaa.
Juuri niin toivon sen menevänkin, että paino asettuisi itsekseen pikkuhiljaa sinne missä sen kuuluu ollakin, kunhan keskittyy vain pitämään itsestään huolta. Mitään kuureja/täyskieltoja en koskaan aio elämässäni aloittaa, tipattomuutta lukuunottamatta.
Olo on muutenkin vakaampi ja nautin suunnattomasti tästä tasaisuudesta. On tietenkin ylä- ja alamäkeä, niin kuin elämässä kuuluu ollakin, mutta ei onneksi mitään jatkuvaa vuoristorataa.
Aika paljon on vielä myös opittavaa elämän kokemisesta sellaisenaan, ilman puudutusta ja sumuverhoa. Vaikka tällä hetkellä en osaa edes sellaista tilannetta kuvitella, missä valitsisin lamauttavani aivoni etanolilla, niin valppaana saa kuitenkin olla, että asiaan ei tulisi muutosta.
Kohta pitäisi saada eilen annetuista labroistakin tulokset, niin näkee vähän tarkemmin, miten maksa ja muu elimistö on nyt tähän taukoon reagoinnut.
Mutta yhteenvetona tämä tipattomuus on ollut aivan ehdottomasti kannattavaa. Olin niin väsynyt juomiseen, että pelkästään se että ei tarvitse juoda, olisi riittänyt minulle ihan hyvin palkinnoksi. Nyt olen kuitenkin saanut sen päälle jo niin kovin paljon muutakin.
4 tykkäystä
Onneksi olkoon Setämies merkkipaalun saavuttamisesta ja kiva, kun kerroit seurauksistakin! Olet ehdottomasti yksi esimerkeistämme. 
1 tykkäys
Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Viime päivinä on tullut mietittyä aika aktiivisesti taas juomista, mutta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Tuntuu että olisi palannut takaisin sinne toiselle puolelle, ihan kuin alkoholi ei olisi koskaan enää edes ollut osa elämää. Tässä ollaan vähän selvin päin lomailemassa ja terassilla kännääviä ihmisiä katsellessa herää lähinnä pelon ja säälin sekaisia tunteita.
En voi uskoa, että vain reilu kolme kuukautta takaperin tuo oli minunkin kohdallani vielä täyttä totta.
Haluan ehdottomasti kokea enemmän ja enemmän elämää raittiina, kaiken saa nähdä uudestaan aivan uusin silmin
Muiden ketjuja ja kamppailuja lukiessa muistan niin elävästi, miltä tuntui olla umpikujassa. Mutta enää tuollaisia taisteluja ei tämän raittiuden aikana ole ollut ainakaan tähän mennessä. Täytyy yrittää kirjata ylös kaikki itselleni tärkeät oivallukset ja keinot, mitä on tullut vuosien varrella käytettyä apuna alkoholista eroon pääsemiseksi. Niistä saattaa olla apua tulevaisuuden epäilyjä varten. Ja aika paljon kiinnostaa noin muutenkin tietää, että mitä tässä nyt on oikein tapahtunut.
4 tykkäystä
Taas oltaisiin viikonlopussa ja siitä saadaan edelleen nauttia selvin päin. Tässä on nyt selkeästi tapahtunut muutos juomisen suhteen, nyt alkoholittomuus on jo aika lailla tavallinen osa arkea. Nousee ajatuksia, että eiköhän se ongelma ole nyt taputeltu, sen kun unohtaa koko asian. Mutta kokemuksesta olen sen ottanut opikseni, että en koskaan halua sitä kokonaan unohtaa, vaan aion aktiiivisesti pysyä alkoholista erossa, niin kuin olen jo vuosia tehnyt myös tupakan suhteen. Ehdoton nolla linja, nuo aineet eivät anna minulle enään yhtään mitään. Jos elämässä tulee oikein paha paikka, niin juoksulenkki olkoon se minun pakopaikkani.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
5 tykkäystä
Kuulostaa huippuhyvältä. Sama täällä. Alkoholittomuus ei ole enää mikään suoritus vaan itsestään selvää. Silti ei sovi unohtaa missä ollaan ja missä ollaan oltu. Nyt ei olla samassa kohtaa kuin ennen ongelman näyttäytymistä, eikä sinne ole mitään syytä haikailla. Nythän ollaan päinvastoin monta askelta kokeneempia ja kokemuksista oppineita.
Tässä on hyvä ja raitis tulevaisuuskin näyttää hyvältä. Kippis sille, vaikka tällä pepsimaxilla.
3 tykkäystä
Hienosti kyllä olet ajatustyön tehnyt alkoholin ja tupakan suhteen.
Niin minäkin aloin liikuntaa harrastamaan, tanssikurssille menin, erilaisille kirjoittajakursseille, taidettakin opiskelin, kaikkea mistä sai hyvää oloa ja muuta ajateltavaa kuin läheä lähiökapakkaan, baariin notkumaan. Ja uudet raittiit ystävät olivat myös pelastus minulle.
2 tykkäystä
Olen huomannut Vieraammaksi54 myös sen, että homma käy huomattavasti helpommin, kun laittaa huomion kaikkeen muuhun kuin juomiseen. Siis että ei ole vain juomatta ja sitten yrittää täyttää aikansa jollain, vaan alkaa rakentamaan koko elämää alusta asti vähä kerrallaan aivan uusiksi. Ei luovu mistään, vaan käy läpi muutoksen. Lopputuloksen pitäisi olla raitis ihminen, jolla ei käy edes mielessä, että kaataisi myrkkyä kitusiinsa.
Varsin pitkällä onneksi jo ollaan ja nyt ollaan oikeastaan aivan uudella maaperällä.
Tällä viikolla on muutamaan otteeseen tullut yhtäkkiä sellainen ajatus, että tirpaisenpa kännit ja kärsin parin päivän darran ja jatkan elämää. Ihan niin kuin se olisi jotenkin aivan luonnollinen asia. Aika pelottava ajatus, joka onneksi katosi parissa sekunnissa, kun pääsi itsensä sen parista yllättämään. Mutta on nuo ajatusmallit ollut kuitenkin joskus niin vallitsevia, että ehkä ne ei täysin katoa koskaan. Pistän sen nyt niiden hullujen “rationalististen” ajatusten nippuun, mitä saattaa erityisesti väsyneenä päähän aina välillä putkahdella ja keskityn vielä pönkittämään totuutta alkoholista aivoihin entistä syvemmälle. Myrkky joka puuduttaa hetkeksi puolet aivoista, ei mitään muuta.
5 tykkäystä
Onneksi @Setämies kirjoittelet tällä palstalla. Vakautesi on niin rauhoittavaa. Ehdin jo kaipaamaan päivityksiäsikin.
1 tykkäys
Kiitos kauniista sanoistasi Lintuanna.
Olen käynyt kyllä lukemassa vähän sinunkin ketjuasi, mutta kommentointi on nyt jäänyt vähemmäksi. Sinä pohdit asioita hyvin perinpohjaisesti ja ihailen suuresti sinun sinnikkyyttäsi ja päättäväisyyttä olla luovuttamatta, vaikka aina ei näköala niin kirkas olisikaan.
Vaikka aina minun voimani eivät riitäkään niin tarkasti lukemaan ja perehtymään, että pystyisi jotain rakentavaa myös kommentoimaan, niin seuraan kyllä päivittäin, että mitä sinullekin kuuluu.
Enkä minä ole täältä mihinkään katoamassa, koska en aio koskaan unohtaa alkoholin petollisuutta.
2 tykkäystä
Alkoholi merkitsee minulle rentoutumista, pakoa ikävistä tunteista, hyvää oloa, arjen kaikkoamista, turvallisuutta, ystävää, hauskoja bileitä ja illanistujaisia…
Vai merkitseekö sittenkään? En tiedä. En jaksaisi enää lähteä lopettaessani perinpohjaiseen ajatustyöhön, koska se ei ole onnistunut raitistamaan minua, enemmänkin lannistamaan, miksi järkipuhe ei tehoa.
Tuon yhden vinkin voisin kuitenkin käyttää! Nimittäin sen, että keskittyy elämässä muihin asioihin.
1 tykkäys
Huomenta. just niin, keskittyä muihin asioihin ja on vain päivän kerrallaan raittiina, joskus jopa tuntikin oli kova sana, kun alku-aikana jossain muutaman kuukauden kohdalla tuli tosi voimakas halu lähteä lähiöbaariin, yksinäisyyttä pakoon.
Yksinäisyys, oman arvon puute, häpeä, mitä lie kaikkia inhottavia tunteita putkahtelee mieleen myös avioeron jälkeen, ja onneksi olen tajunnut että tällaiset elämän kriisit ovat niitä jolloin on syytä minun olla tarkkana, etten liikaa helli noita ikäviä muistoja ja tunteita. Opettelin suremaan ilman alkoholia ja nyt voin ehkä jo sanoa, että suruaika erosta on ohi?? Kenties, ainakin muutama päivä tai viikkokin on ollut jo helpompaa. En sentään itke joka päiva tai edes viikko. Kun tulee muisto niin ei heti ala silmistä vesi tippasemaan.
Tosin kun pyöräilin niin viima aiheutti, että silmistä vesi tippasi, ja jokin muisto tuli ja annoin kyynelten tulla, syytin tuulta. pitää olla jo vähän huumoriakin tässä touhussa.
En minäkään jaksa enää puhua erosta kenellekään. Enkä alkoholismistakaan, jos ei tilanne ole sellainen että olis tarve sanoa jotain. En halua turruttaa lääkkeilläkään itseäni.
Sinnikkäästi vain päivä kerrallaan, etsiä mieluista tekemistä ja antaa ajan parantaa, kaiken. ja unelmoida, toivoa kaikenlaista hyvää elämään.
Anteeksi kun kirjoittelen toisten ketjuihin mitä mieleen nousee toisten viesteistä, omaa ketjua en ole alkanut väsäämään, kun ajattelin etten kauaa täällä kirjoittele, no on tullut kirjoiteltua jo aika kauan
2 tykkäystä
Niin, unelmoida ja toivoa kaikkea mukavaa elämään. Ja mennä sitä kohti. tehdä asioita jotka vievät sitä kohti.
2 tykkäystä
Itse asiassa tämä kolahti yllättävänkin kovaa. Aika usein kuvaamme raitistumista taisteluksi tai rämpimiseksi. Ja itselläni mielessäni on varmaan voimakkaimpana kuukausien alakulo ennen tilanteen tasaantumista, se oli melko pitkä aika kun mikään ei tuntunut miltään. Olen myös sättinyt, lytännyt ja haukkunut itseäni aivan hirveän paljon, varsinkin ennen raitistumistani.
Mutta mikä tärkeintä, on itselleen tullut myös naurettua, erityisesti nyt jälkeenpäin. Että mitä hittoa, Hiiri. Mitä se kaupan- ja juomanvalintasekoilu oikein oli. Entä se, kun kiikutit pulloja kauemmas lasinkeräykseen, kun et kehdannut palauttaa mihinkään etkä käyttää oman pihan astiaa. Voi luoja sitä kipittelyä lähihuoltsikalle 20.55, toki ostamaan jotain muka akuutisti loppunutta juustoa ja samalla ohimennen lonkeroa. Toivottavasti joku ikkunastaan katsellut on edes saanut showsta hupia. Kekkereistä nyt puhumattakaan… Kuten olemme todenneet, asenne on tosi tärkeä tälläkin tiellä.
Tunteitaan ei tietenkään voi valita, se tuli tuon masennuskauden aikanakin nähtyä, mutta ajatteluunsa kannattaa ehdottomasti edes yrittää vaikuttaa.
2 tykkäystä