Olen huomannut, että ihmiset hekumoivat nyt viinistä, kun se “kuuluu” pääsiäiseen ja lampaan kanssa nautittavaksi ja jopa kirkkoon ehtoollisviinin muodossa. Itse olen lauantaina menossa päivällisille ja nyt saan kyllä olla todella tarkkana, että en lähde tuohon viinihypetykseen mukaan, kun en ole millään mittapuulla vahvoilla, päinvastoin. Tavassasi on hyvää jo etukäteen tiedostaa vaaranpaikkoja, silloin ne on helpommin vältettävissäkin!
Hommasin eilen pullon alkoholitonta valkkaria. Ajattelin huomenna ruoan kanssa maistaa lasillisen, mutta en odottele ihmeitä. Sitä paitsi huomaan tällä hetkellä muiden suunnitelmien mm. liikunnan parissa nyt olevan tärkeämpää, kuin mitä juon ruoan kanssa. Se oli oikein mukava huomata.
Mitä liikuntaa harrastat? Itse käyn reippailla kävelylenkeillä ja kuntosalilla, tosin itselleni ne ei riitä mielihyvän saamiseen. Aion silti jatkaa, jos joskus vaikka mielihyvän saaminen alkaisikin.
Käyn itse myös salilla ja sen lisäksi tulee käveltyä ja juostua. Tavoitteena on aina lähinnä ollut terveys, ei mitään sen erikoisempaa. Tai sehän on oikeastaan se tärkein asia. 
2 tykkäystä
Samalla tavoitteella minäkin menen. Se on hyvä tavoite. 
1 tykkäys
Huomenta. Onneksi, sanon onneksi, ja ihanaa etten ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää juoda ruoan kans viiniä tai olutta. Minun mielestä se maistui tosi pahalta, ruokakaan ei maistunut siltä miltä se maistuu ilman alkoholia, viiniä tai olutta.
Onneksi olen taustalta sellainen jolla ei ole lapsuudessakaan ollut ympäristöä jossa olisin tottunut siihen, että olis alkoholia ollut ruoan kans pöydässä. Ruoka on syöty nälkään ei minkään nautinnon takia eikä sen kummemmin sitä ole hehkuteltu. Jouluateriakin oli vain ruoka joka syötiin yhdessä perheen kanssa, ja kokoonnuttiin joskus suvun kesken syömään ja juttelemaan, alkoholi ei kuulunut meidän lapsuusperheen ruokapöytään.
Nyt on pitkäperjantai, eikä tunnu miltään erikoiselta, että pitäisi jotain tehdä tai jotain olla että tuntuisi joltain. Käyn parin ystävän luona kylässä päivällä ja illalla katson telkkaria vähän aikaa, siinäpä se menee, kun ei tee tästä tämän vaikeampaa.
Toivotaan että kaikilla on rauha mielessä ja kotona, ilman alkoholin antamaa valheellista ihanuutta:)
1 tykkäys
Huomenta Vieraammaksi54!
Olen itsekin oppinut oikeastaan vasta aikuisiällä yhdistämään viinin juhlallisempiin aterioihin, vaikka siihen sivuun tarvitsin vielä yleensä vedenkin ihan normaalisti. Viinin pääasiallinen tehtävä kun on ollut joka tapauksessa nousta päähän, niin siinä oli sitten vissiin jotain erityistä, kun ryyppäsi syödessään. Arkisin yleensä tissuteltiin tyhjään mahaan, syötiin ja sammuttiin. Nyt kiinnostaa kokeilla, kuinka tärkeää kaikki siihen viinittelyyn liittyvä rituaali oikeasti on. Siis se viinilasien kanssa heiluminen ja kilistely sun muu häslääminen.
Ja tutkiskelin myös vähän tarkemmin mitä kaikkea onkaan alkoholittomana nykyään tarjolla. Viinin lisäksi löytyy jo ainakin jonkinlaista rommiakin, mikä itseäni alkoi kiinnostamaan.
Olen siksi tästä nyt aika innoissani, koska näiden myötä katoaa ne viimeisetkin syyt juoda. Jos alan jossain vaiheessa kaipaamaan rommimaista poltetta taikka jostain kumman syystä vaikka gin tonicia, niin tuota kaikkea on saatavilla.
Toivottavasti kukaan ei nyt tästä kuitenkaan triggeröidy. Etanolin makua en kaipaa yhtään, mutta kokemuksesta oluen perusteella uskon, että jotkut juomat saattavat olla alkoholittomana ihan miellyttäviäkin omaan makuun.
Odotan mielenkiinnolla kokeilujasi… kerro sitten joskus täällä miten se onnistui
Siis kun aikaa kuluu kokeilustasi. Luulenpa että olet skarppina vielä nyt.
Huomenta!
Viini oli oikein positiivinen yllätys. Kevyttä ja vähän ehkä sellaista siiderimäistä, eikä liian makeaa. Aivan täydellinen juoma omille makuaisteille tulevia kesähelteitä ajatellen. Itseasiassa seuruestaani kaikki yhtä lukuunottamatta päätyi sitä ottamaan alkoholillisen sijasta ja yksi kehui sitä jopa alkoholillista paremmaksi, kun ei ole etanolin maku häiritsemässä. Olin siitä aivan samaa mieltä.
Tässä auttoi myös se, että kyseisessä seurueessa kännääminen ei ollut pääasiana.
Ja panin sen myös merkille, että siinä tilanteessa lasien kanssa kilistellessä nautin siitä aivan eri tavalla, kun pystyin olemaan aidosti läsnä, eikä yhtään huolettanut, että kuinka paljon pullosta minulle riittää ja täytyykö kohta siirtyä kaljaan, että juomaa riittää varmasti kaikille.
Olen myös innostunut ajatuksesta, että kerrankin pääsen kokeilemaan, että mitä se yhden lasin ottaminen kirjan kanssa on ihan oikeasti.
Alkoholittomien oluiden myötä olen päässyt jo sen makuun, että mitä muutamilla käyminen on, kun se aidosti jää muutamaan.
Ymmärrän oikein hyvin tuon sinun huolesi tavallaan “pikkurillin antamisesta”, ja onhan tuossa sinällään vaara olemassa, mutta sen minä olen omalla kohdallani päättänyt hyväksyä. En halua antaa alkoholille yhtään valtaa ja olen jo siitä aika vakuuttunut, että jos jonkinlaisia haluja juoda alkoa koskaan ilmestyy, niin sehän tarkoittaa sitä, että jotain siitä alkoholista vielä kuvittelee saavansa ja se on työstettävä.
Tunnen oloni tällä hetkellä aika voimaantuneeksi, että minulta ei alkoholittomuus ole viemässä yhtään mitään, vaan pelkästään antamassa.
Mutta aika tulee sen näyttämään, että kuinka pitkään tulen pysymään alkoholittomuuden tiellä. Kaikkeni aion sen eteen kuitenkin tehdä, että saisin kokea elämää raittiina niin paljon kuin mahdollista. Kännissä on jo heiluttu aivan tarpeeksi yhdelle elämälle. 
1 tykkäys
Olin myös jossain vaiheessa innostunut alkoholittomista vaihtoehdoista ja käytin niitä ajoittain aika paljonkin. Ajattelin sen niin, että jos auttavat pysymään erossa ns. aidosta tavarasta, niin antaa mennä ihan surutta. Jos jotain fiilistä korvaavat, niin hoitavat hommansa. Ihan alussa olin tarkkana, että kaiken pitää olla pyöreää nollaa, kunnes valikoimarepertuaaria lisäillessäni nostin rajani puoleen prosenttiin. Alkottomat oluet ja viinit tulivat tutuiksi, kunnes ne yhtäkkiä jäivät pois täysin tajuamatta ja suunnittelematta. Joskus ulkona käydessä otan sellaisen edelleen, mutta en läheskään aina silloinkaan. Edellisestä kerrasta on vähintäänkin useita viikkoja. Eikä minua siis haittaisi vaikka käyttäisin edelleen, näin on vain käynyt itsestään.
Olen kuullut monesti, että ne voivat olla portti vahvempiin, ja itse asiassa minulla on siitäkin omakohtaista kokemusta vähentäjäajoiltani. Silloin todellakin siirryin alkoholittomasta puolen prosentin kautta pariin prosenttiin, kunnes joukkoon solahti “ihan vain pari” normiakin, jonka jälkeen alkottomat jäivätkin nopeasti korista pois.
Nyt kuitenkin pidän alkoholittomia korvikkeita jopa tosi tärkeänä apuna raitistumisessani. Olen huomannut, että sinulla on hyvin samankaltainen asenne ja ns. tavoitteet raitistumiselle kuin minulla lopetusvaiheessani. Sen perusteella voisin veikata, että tämänkin asian suhteen olemme samanlaisia, eivätkä nämä kokeilut siis johda sinunkaan kohdallasi luisuun entisiin tapoihin. Tarkkana pitää tietenkin olla, ihan kuten totesit.
Hyvältä näyttää, tsemppiä!
edit. Lisään vielä tuosta, miten itsekin olen ajatellut saavani korvikkeilla jonkinlaisen “normaaliuden” kokemuksen alkoholinkäytön suhteen. Kuten sinäkin totesit, on uutta huomata, mitä se yhden ottaminen on ilman minkäänlaista sisäistä arpomista toisen tai kolmannen suhteen. Tai se, kun käyttö vain unohtuu viikoiksi, kunnes tulee taas mieleen, että voisinpa muuten vaikka ottaa yhden. Ei se alkoholin kanssa ole ollut tuollaista koskaan. Vaikka olen ollut juomattakin, ajatus ei ole levännyt.
2 tykkäystä
Suuri kiitos Hiiri ajatuksistasi, ne ovat kultaakin kalliimpia. Todella valaisevaa kuulla pidemmälle ehtineen kokemuksista, ja pidän ehdottomasti mielessä tuon lipsumisen vaaran.
Sellainen on jo olemassa myös alkoholittoman oluen kanssa, koska sellaisen tilattuaan eteen on aina joskus vahingossa tuotu avattu alkoholillinen sellainen. Mutta se on onneksi tämä raitistumisen yhteydessä palautettu heti tarjoilijalle miettimättä sekuntiakaan, että meneekö se hukkaan vai ei.
1 tykkäys
Sehän täällä kirjoittaessa ja lukiessa onkin hyvä juttu että ehkä löytää toisen samankaltaisen juopon, alkoholistin.
Minun juomatavat olivat ronskinpuoleisia, ryypättiin vain toisten juoppojen kans, ei istuttu hienosti pöydän ääressä vaan milloin missäkin missä oli viinamäen miehiä tai naisia… Aina löytyi joku paikka, jossa oli kokoontunut porukkaa ottamaan viinaa, syömisellä ei ollut väliä. Lähibaari, jonkun kaverin kotona ym. tai yksin kotona. En viihtynyt normaali ihmisten ajanvietoissa kun halusin juoda. Näin jälkeenpäin sen ymmärrän. Jos jotkut juhlat oli, niin en ottanut alkoholia ollenkaan koska jo tiesin etten saanut sitä tarpeeksi joten oli turhaa ottaa vain yksi lasillinen. Ajatella tiesin jo silloin, että juon itseni aina sammuksiin ja jätin ottamatta yhtään, jos piti käyttäytyä normaalisti ja olin juhlissa mukana.
2 tykkäystä
Joo tuo on muuten totta, että tarkkaan tulee tsekattua, että tiskiltä tulee nimenomaan alkoholiton. Varsinkin vähän meluisammassa paikassa voi niin helposti jäädä se tärkeä sana “alkoholiton” kuulemattakin. Minulle ei ole niin vielä käynyt, mutta pitäisin pienenä ihmeenä, jos ei koskaan kävisi. Toki sen viimeistään mausta sitten huomaa, enkä nyt usko että yhdestä hörpystä napsahtaisi mikään juominki päälle. Mutta koska sitäkään ei ole aikomusta ottaa, on se vähän tylsää jos/kun niin käy. Ja joillekin sekin voi kuulemma olla oikeastikin liikaa, mikä olisi aika kallis vahinko.
Tuota oli minullakin paljon, että ei huvittanut ottaa ollenkaan jos ei saanut riittävästi. Ihan kotonakin sai jääkaapissa lojua joku yksi juoma kaikessa rauhassa, kunnes sain hankittua sille kavereita. Raitistuessa olen toisaalta tuota ominaisuutta kiitellytkin, ettei alun alkaenkaan tehnyt mieli yhtä tai kahta. Se helpottaa ihan varmasti satunnaisia terassikäyntejä, ulkona syömistä tms. Kun ei ole vaihtoehtona ottaa kotona lisää, on helppo olla ottamatta ensimmäistäkään.
Nykyään mietin vähän surullisena myös tuota baariasiaa. Vaikken viime vuosina niissä käynytkään, oli myös aika, kun minulla oli paljon baarituttuja. Ei tarvinnut sopia kenenkään kanssa baarireissua, kun tiesi että siellä on tuttuja. Varmaan kutsuin osaa jopa kavereiksi, vaikken tiennyt välttämättä kuin lempinimen. Nyt ajatellen aika karua elämää. Juopon, alkoholistin elämää. Enää en tosiaan mieti mikä olen/olin. Siinä missä varsinkin vähentäjänä tuli mieluusti vähän vähäteltyä, että ei tässä mitään alkoholisteja olla, joku liikakäyttäjä ehkä. Nyt on ehkä jopa päinvastoin, koen olleeni oikeastaan aikamoinen deeku. 
Tällä hetkellä tunnen olevani vain raitis. Tai ehkä sitäkin enemmän ihminen, joka ei käytä alkoholia. Termeillä ei enää ole väliä, vaikka jossain vaiheessa niiden avulla itsensä määrittely tuntui jopa merkitykselliseltä.
2 tykkäystä
Minulla oli taas niin, että en viihtynyt hetkeä pidempään oikein missään ihmisten ilmoilla olematta maistissa. Nyt saa sitten opetella aivan alusta alkaen, että mistä kaikesta minä ihan aidosti pidänkään, kun ei ole alkoholi puuduttamassa puolia aivoista. Ehkä ympärilleni oli valikoitunut vuosien varrella juuri niitä ihmisiä, jotka olivat mielellään mukana tilaamassa uutta viinipulloa, kun edellisessä alkoi pohja häämöttämään. Mutta juomisen määrää ei tarvinnut mitenkään piilotella, vaikka sinällään ulkoisesti ei oltukaan aivan rappiolla. Ja tietysti aina kokoontumisten jälkeen juhlat jatkuivat yksin kotona sammumiseen asti.
Joka tapauksessa olin aivan samanlainen sinun Vieraammaksi54 ja Hiiren kanssa, että kun otettiin, niin alkoholi ei saanut kesken loppua. Ennemmin olin ilman, kuin olisin ottanut vain muutaman. Ajattelin niiden olevan sellaisia “turhia” juomia, joista saa vain alkoholin haitat ilman mitään iloa. Onhan tuollakin periaatteella varmasti hankittu aika monta alkoholitonta päivää plakkariin, vaikka aika järjettömältä tuo ennen niin erinomainen ajatus nyt kuulostaakin.
1 tykkäys
Tänään on saatu elää sitten tasan 3 kuukautta ilman alkoholia ja olo on oikein hyvä. Vieläkin on sellainen tunne, että tässähän ollaan vasta aivan alussa ja vielä on vaikka ja mitä edessä. Sadan päivän tavoitekin tulee pelottavan nopeasti vastaan ja en tiedä mihin ne maalitolpat pitäisi seuraavaksi siirtää. Menköön vaikka sinne puoleen vuoteen 183 päivään, niin ei sitäkään tarvitse hetkeen miettiä. Nuo tavoitteet ja kertyneet päivät tuntuvat menettävän merkitystään päivä päivältä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Se on myös varmaa, että tässä ollaan viimeisen vuoden aikana selkeästi siirrytty alkoholin suhteen yhdestä elämänvaiheesta toiseen. Ja juuri nyt olen äärimmäisen utelias näkemään, että miltä se toinen vuosineljännes raitista elämää oikein näyttää ja tuntuu.
4 tykkäystä
Huomenta kaikille.
Selvin päin herätty tähänkin päivään ja nyt saa sitten tehdä ihan mitä huvittaa, kun ei ole minkäänlaisia rajoitteita. Menköön päivä sitten vaikka liikunnan parissa, ehkä voisi syödä myös jotain hyvää.
Vaikka mitään erityistä ei tekisi, niin nautin suuresti vapaudesta ja raittiuden antamista mahdollisuuksista. Juodessa vapaat olivat hyvin pitkälle pyhitetty yksinomaan alkoholille, onneksi asiat ovat nyt kuitenkin toisin.
2 tykkäystä
Onnea kolmesta kuukaudesta. Kyllä se on niin että kun kuukaudet vierii niin ei niihin enää kiinnitä niin paljon huomiota. Alussa laskee tunteja ja sit päiviä. Päivistä kertyy viikkoja. Alkuun ne kaikki on hyvin merkityksellisiä mutta mitä enemmän aikaa kuluu sen etäisemmältä alkoholi tuntuu. Jossain vaiheessa Ei ole lopulta enää niin tärkeää tietää täsmällistä raittiina olo aikaa.
2 tykkäystä
Tänään on päivä numero 93, eikä tällä hetkellä ole oikeastaan mitään erityistä mielen päällä alkoholin suhteen. Tämä alkaa olemaan varmaan sitten sitä uutta todellisuutta, tosin harvoin tupakointiakaan enää miettii, vaikka sitä lopettaessa sitä mietti jatkuvasti. Pidetään silti kiinni tästä päivittäisestä merkkauksesta 100 päivään asti.
3 tykkäystä
Tänään olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaan seuraan ja tilanteeseen, missä on ennen tullut juotua usein ja reippaasti. Aistit taas hereille, että ei vain pääse ote lipsahtamaan. Mutta mielenkiinnolla kuitenkin katsomaan, mitä onkaan edessä.
1 tykkäys
Huomenta. Mites meni tilaisuus, selvisitkö ilman alkoholia.
Minä välttelin raittiin elämäni alkukuukausina kaikenlaisia ryyppäjäisiä tms. ellei ollut pakko mennä. Osallistuin veljeni häihin, tiesin että illan kuluessa siellä alettiin ottamaan enemmänkin alkoholia joten poistuin tekosyyhyn vedoten ajoissa pois. Hieman tuntui silloin yksinäiseltä, mutta keksin silloin kun oli kesä ja tanssilavoilla tanssia, niin meninpä sinne iltaa viettämään. Nykyään kun tanssilavoilla ei ole alkoholia eikä humalaisia niin siellä voi olla rauhassa ilman viinan tyrkyttäjiä, on iloista musiikkia ja iloisia nauravia ihmisiä, sitähän sitä tarvitsee: iloa ja naurua selvinpäin.
1 tykkäys