Tänään olen pohtinut seuraavaa tavoitetta sadan päivän jälkeen, koska en haluaisi vielä siihen raitistelua ehkä lopettaa ja olen huomannut noiden tavoitteiden asettamisen tuovan tähän jonkinlaista tarkoitusta. Ehkä voisin tähdätä puoleen vuoteen, kun vuosi tuntuu tässä vaiheessa vielä aika pitkältä ajalta. Näin karkaus vuotena se tekisi sitten tasan 183 päivää, mikä voisi olla ihan sopiva etappi. Antaa ajatuksen nyt kuitenkin muhia ihan rauhassa, vielä ei ole kiirettä tehdä mitään päätöksiä.
Oikein mukavaa viikkoa kaikille!
Tätä se on. Niin valitettavan tuttua ja tavanomaista mullekin, viina on vastaus aivan kaikkeen, mikään muu tekeminen ei ole vaihtoehto. Itselleen pitää opettaa uudet temput. Tsemppiä teille molemmille kovasti, Setämies ja Huimaa!
Tänään on ollut olo vähän väsynyt, kun aamulla tuli herättyä vähän liian aikaisin, eikä uni enää tullut. Täytyy siis kiinnittää tuohon vähän huomiota, viikkoa on melko pitkästi vielä jäljellä.
Mieleen on tullut asettaa tavoitteita myös liikunnan suhteen ja se tuntuu sen verran mukavalta ja motivoivalta, että taidan alkaa asiaa jalostamaan.
Liikunta on hyvä mielihyvän lähde. Vaikka olenkin juomisella siitäkin pilannut mielihyvän kokemusta.
Sinulle mukavia hetkiä liikunnan parissa ja laitahan ajoissa nukkumaan,niin jaksat loppu viikon
Kiitos kannustuksesta Viiwa!
Täytyy vielä näköjään vähän skarpata, koska tänäänkin väsyttää, vaikka nukuinkin jo mielestäni ihan normaalit unet. Ja näin varsin vahvat unet juomisesta taas vähään aikaan.
Päivä 80 menossa ja jotenkin on uteliaisuus herännyt sen suhteen, että minkälaista elämä oikein onkaan, kun on esim. noin 5 kuukautta raittiutta takana. Sen nähdäkseen täytyy sitten pysyä raittiina, ei ole oikein muuta keinoa. Ja toivottavasti se tullaan vielä näkemään.
Huomenta. Uusi raitis päivä. Se olikin suuri ihme että minulla hävisi juomahimo ja halu humaltua tai lähteä baareihin saman tien kun pääsin AA-ohjelman piiriin. Kummallisesti se on pysynyt pois. No, kyllähän minä rukoilin ennen raitistumista, jotain joka auttais minua, ja apu tuli. Tämä on vain minun kokemus. Toisilla on erilainen raittiuden tie. Toiset haluaa erilaisia ratkaisuja. Niinkuin 100 päivää… mikä on kyllä todella kova saavutus, kun muistelen omaa elämää. En ois kyennyt olemaan ilman edes viikkoa.
En haluais kyllä herätellä viinahimoa sadan päivän jälkeen? Mihin sitä enää tarttis? Viinaa, huumeita? Paha olo, syyllisyys, itseinho yms.
Miksi halusin olla juomatta? Mikä syy? Jos ei alkoholista ole mitään haittaa elämässä eikä kehokaan moiti vaikka juo niin miksi lopetin? Minulla on läheisiä, jotka ottaa lasillisen silloin tällöin, ei heille tule siitä mitään morkkista, eivätkä he juo kuin sen lasillisen. Minulle ei koskaan se yksi lasillinen riittänyt, ikävä kyllä…
Kiva kuulla sinun ajatuksistasi Vieraammaksi54. Itselläni on toki myös toive pysyä raittiina loppuelämäni, mutta jos olisin sillä ajatuksella lähtenyt liikkeelle, niin se tekisi tämän alkutaipaleen itselleni huomattavasti vaikeammaksi. Siksi aloitin kuukaudesta ja aion nostaa tavoitettani aina seuraavalle tasolle, niin tämä matka on huomattavasti helpompaa itselle, kun sitä taittaa palan kerrallaan.
Tässä kun on pelannut itselle nyt etäisyyttä alkoholiin, niin ajatus siitä että sitä ei koskaan enää joisi alkaa tuntumaan koko ajan vähemmän pelottavalta. Ja sen tunteen alkaa korvaamaan toive siitä, että saisi olla mahdollisimman paljon elämästä selvin päin.
Aiheeseen liittyen halusin tullakin tänään kirjaamaan tänne, että aivan kuin olisi uusi vaihde menossa silmään hyvinvoinnin suhteen. Alkanut olemaan sellaista pientä eufoorisen oloista hyvää fiilistä ilman mitään erityistä syytä. Ei siis mitään huipulla tuulettamista, vaan sellaista tasaista tyytyväisyyden tunnetta. Aivan kuin alkaisi seisomaan jollain sellaisella pohjalla, jossa on valmis kohtaamaan aivan kaiken, mitä elämässä saattaakaan tapahtua. Ehkä tämä liittyy tuohon 3 kuukauden rajamerkkiin, mistä moni on puhunut.
Mielenkiinnolla siis odotan, mitä kaikkea tässä onkaan vielä edessä ja jo pelkästään uteliaisuus sitä kohtaan pitää vielä ainakin jonkin aikaa korkin kiinni omalla kohdallani.
Sinulla on hyvä tapa edetä,tutkivan rauhallinen.
Kuulostaa siltä että sulla alkaa aivojen hormoni tasapaino palautua,hieno homma. Palkinto raittiina olosta.
Taas ollaan perjantaissa ja pääsee nauttimaan viikonlopusta kaikilla aisteilla, on kuitenkin vakaa aikomus olla selvin päin.
Hyvä fiilis on jatkunut ja jos elämässä perus asetus voi tosiaan olla näin vakaa ja miellyttävä, niin eihän tätä ole mitään järkeä alkaa jonkun hetken nousuhumalan vuoksi tuhoamaan.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Lauantai tuli, oli ja meni. Täytyy sanoa, että en muista pitkään aikaan nauttineeni näin vapaapäivästä. Ohjelmana ihan vain liikuntaa, ulkoilua ja kokkaamista, ei mitään erityistä. Mutta olo on jotenkin vapaa aivan uudella tavalla. Yhtäkkiä elämä on täynnä mahdollisuuksia ja arvostan joutoaikaa nyt aivan uudella tavalla. Ennen se tavallaan vähän jopa ahdisti, kun tiesi sen aina menevän krapulan potemiseen tai sellaisen hommaamiseen. Mutta nyt saa oikeasti käyttää sen lepäämiseen ja halutessaan tehdä jotain, tai olla tekemättä yhtään mitään.
Hyvillä mielin saa siis painua nukkumaan ja saada huomenna jo 12 viikkoa alkottomuutta kasaan.
Ihana vapaus! Kirjoitit ihan oikein. Sehän se onkin mikä edelleen hykerryttää ja saa olon hyväksi. Vapaa!
Jokaiselle on oma tarina missä vaiheessa irtaantuu alkoholin huuruisesta elämästä. Minä pelkäsin viimeisinä viikkoina tosi paljon alkoholia, tiesin jo että jos join tein aina jotain tyhmää ja joskus jopa vaarallista…
Päivä kerrallaan minäkin olen juomatta, edelleen… niistä ne viikot ja kuukaudet sekä vuodet ovat kertyneet.
Miksi edelleen täällä kirjoittelen? Hyvä kysymys, mutta kait tarvitsen muistutuksen etten kuvittele olevani parantunut. Kun luen muiden kirjoituksia muistan mistä itsekin pääsin irti. Eikä tämä vie minun päivästäni kuin muutaman minuutin ja taas jatkan päivän touhuja.
Hyvää ja raitista sunnuntai aamua!
Minä olen nyt tuossa kuvaamassasi pelkovaiheessa. Aikaisemmin en ole sitä niin voimakkaana tuntenut, mutta nyt on sellainen olo, että jos nyt en onnistu tapahtuu jotakin todella pahaa.
Paljon tsemppiä kaaosteoria66! Tuo pelko on hyvä tunnistaa ja siitä saa myös työkalun itselleen, ei sekään mikään turha fiilis ole.
Ja olen myös Vieraammaksi54 jo kerennyt vähän ajattelemaan, että ei tämä tietoinen raittius tule minun kohdallani varmaan koskaan täysin hiipumaan. Nyt kun asiaa taas mietin, niin tosiaan tämä muutaman minuutin pysähtyminen tämän äärelle joka päivä on minullekin jo niin vahva ja hyvä tapa, että tästä kannattaa pitää kiinni.
Jos ei koskaan päästäisi itseltään unohtamaan sitä, kuinka hyvää päihteetön elämä on, niin ehkä kynnys on paljon korkeampi antaa alkoholin taas luikerrella tiensä minun elämääni.
Maanantai ja uusi viikko on alkanut aika haastavasti. Tässä on ollut yhdessä rytäkässä nyt ongelmia vähän enemmänkin, mutta kyllä kaikki vielä järjestyy, kun yksi kerrallaan niitä alan selvittämään.
Siitäkin huolimatta olo on vakaa ja jopa onnellinen. Nyt minulla on aikaa ja voimavaroja vaikkapa setviä noita hankaluuksia, kun kaikki aika ja energia ei mene pöhnäilyyn tai siitä toipumiseen.
Toivottavasti viikosta tulee vielä kuitenkin hyvä meille kaikille!
Tiistai ja alkaa se aurinko pikkuhiljaa pilkottamaan tähänkin suuntaan. Tässä on tullut mietittyä, kuinka usein sitä on tullutkaan murehdittua ja stressattua aivan mitättömiä asioita. Ja sitten tietenkin entisessä elämässä vaimennettu se stressi alkoholilla.
Mutta asiat jotka eivät ole täysin omissa käsissä ovat vain välillä niin raastavia. Tekisi toisaalta mieli kaivautua yksin asumaan johonkin luolaan irti joka ikisestä muuttuvasta tekijästä, mutta kun me ihmiset kaivataan myös muiden läsnäoloa, niin ei se auta kuin hyväksyä tilanne ja yrittää elää sen mukaan.
Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu!
Tuo murehtiminen on ärsyttävää. On tullut itsekin siihen sorruttua. Nykyään olen oppinut arvostamaan sitä kun on tylsää. Silloin ei asiat ole ainakaan huonosti. Tylsät päivät on siksi mulle mieluisia
Tää on! Aamulla ajoissa herääminen. Sitten tajuaa, että oikeastaan ei ole mitään tekemistä. Joten TV:n ääreen hetkeksi. Sitten päivällä kaupoille ihmettelemään, mitä löytyy tai löytyykö mitään. Tai sitten vaihtoehtoisesti pyörälenkille. Tai kokkaamaan. Tai leipomaan. Elämä!
Tarkistin laskurista, että tässä mennään päivää 87 ja sadan päivän raja alkaa olemaan jo melko lähellä.
Pääsiäiseksi ajattelin hommata muutaman alkoholittoman viinin ja kokeilla minkälaisia ne ovat tällä hetkellä. Vuosia takaperin niistä ei jäänyt kuin paha mieli, mutta paljon olen hyvää niistä nykyään jo kuullut.
Nyt vain sitten aistit todella tarkkana, että nauttisin niitä samalla fiiliksellä kuin alkoholitonta olutta. Jos yhtään tuntuu, että se alkaa viemään kohti oikean viinin tissuttelua, niin heitän ne menemään hetimiten. Olisi niin turhaa nyt kompastua niiden vuoksi. Mutta olkoon alkottoman viinin kokeilu nyt tämän pitkän viikonlopun haaste ja uusi juttu.
Tajusin tuossa aamusella, että tässähän olisi nyt edessä ensimmäinen “loma” selvin päin tämän tauon yhteydessä.
Hieman on töissä nyt innostunutta ilmapiiriä näistä pääsiäisen vapaista ja se tarttuu helposti myös minuun. Ja saa tarttuakin, kunhan vain olen tarkkana, että alkoholi hyvässä valossa ei hiivi sisään siinä samalla.
Oikein hyvää pääsiäistä aivan kaikille!
Ostitko holitonta viiniä?