Toden totta, huolia riittää ja elämässä aina jotain pelottavaa… ainakin minulle näin käy. Mutta itsetutkistelun myötä olen alkanut ymmärtämään jo hieman itseäni, nyt kun olen pysähtynyt tai pysäytetty, miten vain. Ymmärrän että olen ollut aina liian huolehtiva, peloissani yms. Ja kun elin nuoruuden ja osan aikuiselämääni alkoholistisessa ympäristössä pelottavissakin olosuhteissa niin ei mikään ihme että jotain vaurioita jäi mieleen, tunne-elämään, aivoihin, ja ehkäpä kehossakin on. Traumoja on tullut. Mutta niistä selviän, ja ilman että enää lääkitsen joka tunnetilaa viinalla tms.
Sehän tässä onkin jännää että tajuan kuinka hermostunut ja pelokas olen. Uni vaikeudet tulee siitä kun on kaikenlaisia kauhukuvia pää täynnä, kuvitelmia mitä voi sattua itselle, lapsille tjs. Kun ymmärrän rauhoittua, ottaa ns. järjen käteen ja miettiä että oikeasti tarviiko pelätä niin rauhoitun. Mutta ikävä kyllä joskus pelko ottaa ylivallan ja teen jotain tyhmää, rikon välini jonkun ihmisen kanssa, suututan parhaan kaverinikin, pakenen tilanteista, en uskalla mennä johonkin.
Mutta meitä on moneksi, minä olen tällainen ja minut hyväksytään tällaisena kun läheiset tietää tämän. Mutta jos ei puhuta mitään oikeasti niin silloinhan väärinkäsityksiä tulee. puhuminen on kyllä parasta, ja kirjoittaminen.
Oikein hyvää pohdintaa Vieraammaksi54. Tämä juomisen lopettaminen tuntuu tosiaan olevan sellainen matka, jonka aikana itsensä oppii tuntemaan todella tarkkaan.
Yöllä tuli herättyä siinä 3 jälkeen, niin kuin silloin juomisen aikoihin, eikä uni tahtonut enää tulla. Mutta olen tuonkin ajan oppinut käyttämään hyödykseni meditaatioon ja yleensä laitan YouTubesta jonkun eroon alkoholista uni hypnoosin tai meditaation pyörimään. Se rauhoittaa aina sen verran, että uni lopulta jossain vaiheessa tulee.
Hiukan siis väsy tänään, mutta jos ensi yönä saisi paremmat unet.
Tänään on ollut alkoholi mielessä todella vähän, eikä tule aiheesta edes mieleen mitään uutta ajatusta tai oivallusta. Ehkä tämä alkaa olemaan sitten jotenkin sitä raittiuden arkistumista. Enhän minä mitenkään aktiivisesti myöskään mieti, että onneksi en rännitä piriä, niin elämä on paljon helpompaa.
Jatketaan siis totuuden sementointia mitä alkoholi todellisuudessa on, niin eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule.
Mahtavasti pääset raittiutta eteenpäin 
Kiitos Viiwa kannustuksesta jälleen kerran, olet ollut isosti myös minua tsemppaamassa eteenpäin. 
Eilisen “helpon” päivän jälkeen tulikin sitten nähtyä todella voimakkaita unia juomisesta, eli kyllä alitajunnassa vielä myllertää aikamoisesti.
Päätin myös saada viimeistään viikonloppuna vihdoin kirjailtua juomishistoriani ylös, se on nyt roikkunut aivan liian pitkään.
Oikein mukavaa ja raitista torstaita kaikille!
Huomenta ja raitista perjantaita ja toivottavasti lauantai aamukin on selvänä herätty, vaikkei kannata huomista etukäteen elääkkään. Voi toivoa kuitenkin.
Mitä pidempään sain kehon tottumaan ettei sinne enää alkholia tule niin kyllä se himo kuihtui.
Jotkut ovat tutkineet että pääkopassa on jokin hermojana johon se alkoholi tai muu huume osuu ja se herää eloon ja vaatii sitten aika ajoin lisää, joillakin enemmän joillakin vähemmän. Siksi sitä ei kannata enää herätellä jos se on jo alkanut menemään horrokseen ja kuihtuu ja ehkä kuolee pois, eikä himoa enää synny juopotteluun.
Itse kyllä ajattelen että minun on pidettävä itsestäni huoli siten etten masennu liikaa, nukun hyvin (ainakin joskus), liikun ja olen ihmisten seurassa yms. Koska jotenkin itseäni sen verran tunnen että minulla on sellainen mieli, joka kehittelee kaikenlaista mistä olis helppo sitten sortua juomaan. Tai sanotaanko että minulla on terve pelko kuningas alkoholia kohtaan. Kun elämässä tulee kuitenkin kaikenlaisia kriisejä ja niistäkin on selvittävä selvinpäin. No, myös oikein hyvät asiat ja onni voi olla kimmoke.
Ei tämä raittiina eläminen ole kamalaa ja ahdistavaa. Ihan hyvää elämää. Mukavaakin. Ja ihanaa kun voi lähteä mihin vain kun tietää etten ole krapulassa, eikä minun tarvi pelätä että häpäisen itseni jossain jos juon liikaa. Eikä haittaa vaikka toiset ottaakin, se on jokaisen oma asia. Minä en enää halua.
Raitista perjantaita!
Olen aivan samaa mieltä tuosta itsestään huolta pitämisestä Vieraammaksi54, se kun on kunnossa, niin siihen päälle voi alkaa rakentamaan sitten jotain pysyvämpää.
Se onkin näköjään sitten maaliskuu ja 2 kuukautta raittiutta jo kertynyt. Ehdottomasti mennään nyt sata päivää ja ehkä ei pysähdytä vielä siihenkään.
Mieliala on pysynyt aika tasaisena ja noin ylipäätään tässä vaiheessa voi jo todeta sen, että raitis elämä on parempaa kuin tissuttelu.
Painon suhteen olisin toivonut näkeväni jo vähän suurempaa muutosta, kuvittelin alkoholin olevan siinä suuremmassa roolissa. Mutta ei hätää, tiedän olevani huomattavasti terveempi, vaikka kilomäärässä ei suurempia muutoksia olisikaan. Mennään ihan rauhassa tämä maaliskuu ja sen jälkeen voin alkaa katsomaan vielä vähän tarkemmin ravitsemusta, jos sille on tarvetta. Pääasia kuitenkin, että porskutetaan menemään ilman etanolia.
Mitä parhainta viikonloppua kaikille!
Sinulla on kyllä asenne kohdallaan. Mahtavasti teet päivä kerrallaan töitä oman hyvinvointisi eteen.
Allekirjoitan täysin tuon Vieraammaksi54:n kommentin. Vaikka aina tuopin päässä ratkeamisesta ollaankin, ei tämä enää mitään taistelua ja veitsen terällä tanssimista ole. Kyllä se kynnys nousee ja kroppa lakkaa himoitsemasta humalaa. Aina voi sattua jotain, tulla joku tilanne, että ratkeaakin. Mutta ei sitä pelätessä kannata kynsiä purra ja tukkaa repiä. Sen kun elää tätä ihan hyvää ja mukavaa elämää. Ja ihan hyvä ja mukava ei tarkoita huonompaa kuin se entinen kreisibailaajan elämä. Ei laimeampaa tai tylsempää, tasaisempaa ja turvallisempaa kyllä.
Kaikki nuo tärkeitä minullekin. Pitää sekä osallistua että palautua. Vielä haen sille balanssia, kun käytössä ei ole kemiallisia säätelykeinoja. Helposti menee vuoroin ylivireänä sykkimiseksi ja ylipitkäksi levoksi. Mutta pikkuhiljaa sopiva rytmi toivottavasti selkenee, kun oppii kuuntelemaan itseään paremmin.
Sinun menosi vaikuttaa tosi hyvältä, Setämies. Tsemppiä!
Oman sietoikkunan tunnistaminen on taitolaji,sitä joutuu harjoittelemaan paljon.
Huomenta! Pari kuukautta nyt menty selvinpäin. Välillä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta tuo juomisen himo, mutta toistaiseksi olen näistä kohtauksista päässyt eroon, kun olen muistellut niitä kauheita hetkiä krapula- aamuisin, sekä sitä valtavaa ahdistusta, mitä juominen on minulle tuonut.
Tuossa aikaisemmin olen kirjoittanut eteeni tulevista työmatkoistani, joissa pelkään palaavani taas vanhoihin tapoihini juomisen suhteen. Paljon olen tätä pohdiskellut ja nyt ajattelin tehdä niin, että en lupaa itselleni täysraittiutta loppuelämäkseni. Aion olla juomatta aina vain sen tulevan päivän ja muistan joka aamu myös kiittää itseäni siitä, että eilen en juonut.
Nyt kun olen onnistunut olemaan sen pari kuukautta juomatta kotona, aloitan pikkuhiljaa myös harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita. Tänään esim. menen ravintolaan syömään hyvää ruokaa. Alkoholijuomat aion jättää väliin (en uskalla tilata edes alkoholitonta olutta tms. koska pelkään jo oluen maun tuovan minulle vaikeuksia). Yritän sitten syödessäni nauttia siitä ruoasta ja tunnelmasta selvinpäin. En ole koskaan aikuiselämäni aikana syönyt ravintolassa niin, että en olisi jotain alkoholipitoista nauttinut palan painikkeeksi. Tänään juon vain raikasta jäävettä! Toivon todella onnistuvani jolloin se todennäköisesti lievittäisi myös tulevia haastavia tilanteita.
Onnittelut Setämiehelle ja Huimaalle kahden kuukauden raittiudesta! 
Sielläkin näyttäisi menevän oikein kivasti Huimaa! Me mennäänkin näköjään samassa tahdissa. Ja olen päättänyt myös pitää kiinni tuosta päivä kerrallaan ajatuksesta, minkäänlaisia julistuksia en tule koskaan tekemään.
Nyt on sitten aika kirjata ylös juomisen historia, kun sellaisen tavoitteen itselleni asetin, eli tästä saattaa tulla aika pitkä tilitys. Mutta ei siinä mitään, kyllähän netissä tilaa riittää, eikä kenenkään ole pakko näitä lukea.
Ensimmäisen kunnon humalan join n. 13 vuotiaana ja tuloksena omenaviinin kittaamisesta oli parin päivän oksennustauti/krapula. En koskaan ennen ollut kokenut oloani niin kamalaksi. Siinä olisikin ollut heti ensimmäinen vihje, että minkälainen myrkky etanoli onkaan.
Muutoin nuoruusvuodet menivät omasta halusta sellaisten harrastusten parissa, jossa ei krapulalle ollut oikein aikaa ja paikkaa. Tuli siis juotua ehkä n. 5 kertaa vuodessa suunnilleen parikymppiseksi asti ja ihan alusta asti opin sen, että alkoa juodaan vain kunnon kännitilaa tavoitellen. Jälkeenpäin olen monesti kyllä ollut todella tyytyväinen, kuinka tuo ja muut olosuhteet suojelivat noita teinivuosia ja alkoholi ei kovinkaan paljoa häirinnyt kasvuani.
Sitten reilu parikymppisenä alkoi harrastukset jäämään vähemmälle ja ensin kuvioihin astui viikonloppuna juhliminen. Aloittamiseen riitti 6 pack ja baarissa tuli sitten juotua joku viitisen tuoppia. Se riitti koko yöksi.
Vuodet vieri, elämä eteni monin muutoksin ja alkoholi alkoi pikkuhiljaa hiipimään sen jokaiselle osa-alueelle. Olen ehkä grey area drinker, jos nyt johonkin laatikkoon itseni pitäisi laittaa. On niin tissuttelu jaksoja, kuin ankaraa muutaman päivän kestävää juhlimista ja siitä sitten palautumista. Mitään todella tärkeää en ole muistaakseni jättänyt hoitamatta alkoholin takia, mutta paljon on jaksoja, jolloin minulla on mennyt kaikki aika, energia ja raha juomiseen ja sen lieveilmiöihin.
Muistan olleeni muutamaan otteeseen niin kovassa koukussa tissutteluun yleensä iltaisin, että jouduin järjestämään itseni edes päiväksi sellaisiin olosuhteisiin, jossa juominen ei ole mitenkään mahdollista, mikään muu ei saanut minua ottamaan välipäivää.
Ja välillä on sitten otettu niin monta päivää oikein aamusta iltaan reippaasti kaataen putkeen, että tiukat viinapaukutkaan eivät nousseet enää päähän, vaan ne pitivät vain olon normaalina.
Onneksi aina järki kuitenkin voitti ja sain vieroitettua itseni muutamassa päivässä parin paukun avulla. Jotenkin siinä vaiheessakin mietti vain sitä, että nyt on aika pitää tauko, jos haluan koskaan enää kokea nousuhumalaa. Ajattelin aina tiedoisesti, että tietyn määrän voi alkoa elämänsä aikana ottaa, ennen kuin suuremmat ongelmat alkavat. Ja yritin saada pelattua sitä juoma aikaa niin paljon kuin mahdollista. Ei siinäkään sitten ollut tässä vaiheessa ajateltuna mitään järkeä.
Aktiivisia juomisvuosia kertyi noin 20 ja siinä on niin monet kännit otettu, että määrää ei uskalla edes arvioida.
Ensimmäinen varoitusmerkki, joka sai minut havahtumaan, oli 3 vuotta sitten, kun tervestarkastuksessa arvot olivat vähän ylärajalla ja ultrassa todettiin keskiasteen rasvamaksa. Siinä vaiheessa aloitin ensimmäistä kertaa tosissani miettimään juomista ja kuinka sitä saisi vähennettyä, Ei se kovinkaan paljoa sitten vissiin vähentynyt, koska kun vihdoin uskalsin mennä tekemään viime vuonna taas tervestarkastuksen, niin arvot olivat jo huomattavasti korkeammat ja sen myötä teetettiin maksaelastrografia, jossa tuloksena oli jo kolmannen asteen rasvamaksa ja kirroosio asteella 0. Se herätti ja tissuttelu jäi samantien. Olin tienhaarassa, jossa aletaan tekemään peruuttamatonta vahinkoa maksalle ja se pisti todellakin miettimään. Sen jälkeen join vuoden 2023 loppuun n. 2-5 kertaa kk. Mutta joka kerta sammumiseen asti, mikä tarkoitti yleensä reilua kahta pulloa viiniä. Tuokin vähentäminen auttoi jo saamaan arvot hyväksi ja hepatologin tyytyväiseksi, mutta olin siinä vaiheessa jo kerennyt ottamaan niin paljon selvää alkoholin aiheuttamista haitoista, että en oikein halunnut enää mitään määrää alkoholia minun elämääni.
Ja tässä sitä nyt ollaan. Juhlat on juhlittu ja ihan hyviä muistoja minulla on elämäni aikana kertynyt. Hyvin useat niistä kännissä, koska olin antanut alkoholin tulla liikuntaa lukuunottamatta aivan kaikkeen, jopa työelämään, niin paljon kuin vain suinkin pystyi. Mutta rehellisyyden nimissä hyvien muistojen laatu ja määrä saattaisi olla parempi, jos en olisi alkanut silloin joskus tavoittelemaan ikuista nousuhumalaa. Menneet ovat kuitenkin menneitä ja nyt mennään eteenpäin tästä tilanteesta. Toivottavasti pääsisin elämään seuraavaksi vähän pidemmän jakson elämässä ilman alkoa, niin saisin vertailupohjaa.
Huomenna tulee 9 viikkoa muistaakseni täyteen, ja fiilis on oikein hyvä.
Oikein hyvää ja toivottavasti raitista viikonloppua kaikille.
Mahtavasti teit päätöksen lähteä tavoittelemaan terveyttä. Joskus me tarvitaan vähän järeämpiä pysäytyksiä, ennenkuin muutosta alkaa tapahtua.
Mukavaa lauantain jatkoa.
Kiitos, kun jaoit historiasi. Auttaa ymmärtämään paremmin. Vielä parempi, että sinulla on mennyt nyt niin hienosti, kun on tuollaisia terveyspulmia alla.
Kiitos samoin, oikein hyvää ja raitista viikonloppua sinullekin!
Sunnuntai ja päivä 63 menossa.
Aamulla huomasin, että olen yhtäkkiä alkanut kokemaan alkoholin hyvin eri tavalla. Jotenkin pelottavalta, vieraalta ja surulliselta. Ihan kuin se koettu ilo nousuhumalasta olisi jonnekin kadonnut. Tulee mieleen fiilikset, mikä alkoholista tuli, kun lapsena sen vaaroista peloteltiin.
Ja myös ajatus ilmaisesta viinasta tuntuu nyt aivan arvottomalta ja tyhjänpäiväiseltä, vaikka vielä hetki sitten alkoholia piti sen jokaisessa muodossa todellisena aarteena.
Mielenkiinnolla odottelen, että minkälaisia tuntemuksia tässä on vielä edessä kolmannen kuukauden kohdalla. Ja tänä viikonloppuna on tehnyt mieli vain ottaa muutama alkoholiton olut, en ole edes haaveillut alkoholillisen perään. Pidän oluesta ja onneksi nykyään nuo alkoholittomat ovat oikein maukkaita ja niitä saa oikeastaan joka paikasta.
Uusi viikko alkanut ja olotila on hyvin arkinen ja vakaa. Vähän tullut ähky podcastien kuunteluun ja tuntuu että hetkeen ei ole tullut mitään uutta vastaan, samat tutut aiheet ovat niissäkin pyörineet viime aikoina. Mutta kuuntelen silti ainakin muutamana päivänä viikossa kävellessä tms. aikana, kun ei voida tehdä muutakaan järkevää ja fiilistelen juomattomuuden ilosanomaa.
Väkisin se “sanoma” kertautuu,mutta itse ajattelen että jospa kertaus olis opintojen äiti ja tähän paksuun kalloon tarttuis jotain ja auttaisi muutokseen.
Tosin päätin pitää sellaisia päiviä,etten aktiivisesti kuuntele/lue addiktiosta,vaan yritän vaan suunnata ajatuksia johonkin ihan hömppään.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Tänäänkään ei täällä suunnalla ole ollut mitään ihmeellistä. Aivan tavallinen arkipäivä, jonka on saanut viettää raittiina ilman minkäänlaista halua juoda, eikä alkoholi ole edes montaa kertaa mielessä käynyt.
Nyt kun asiaa alkaa ajattelemaan tarkemmin, niin sehän on todella iso juttu. Tästä tilanteesta sitä on vuosien varrella niin monesti kuitenkin haaveillut. Olen siis siitä oikein kiitollinen ja päätän huomennakin jatkaa hajuraon venyttämistä minun ja etanolin välille.