Meillä oli osa työkavereista menossa yhdessä juhlimaan ja olin vain tosi tyytyväinen, ettei tarvitse mennä mukaan mihinkään meluisaan baariin. Oikein mielelläni nappasin yhdeltä sen sijaan ylimääräisen työvuoron. Toivottavasti heillä on hauskaa. Minulla sitä on noissa merkeissä ollut jo toistenkin edestä, enkä kaipaa takaisin.
Tsemppiä ja onnittelut, sinulla vaikuttaa olevan loistava asenne!
Olipas kiva piipahtaa vielä täällä, kun oli positiivista palautetta taas tullut. Pitäisi itsekin käydä vähän ahkerammin muiden ketjuissa lukemassa ja kommentoimassa, siinä taas vähän asioita sinne to do listalle. Itselläni ei vain tuota aikaa ole jäänyt aivan liikaa käsille, vaikka korkki onkin kiinni. Mutta tietoisesti olen tehnyt itsestäni melko kiireisen tässä viime vuosina juoma jarruksi, koska niin kovin herkästi alkoi alko maistumaan, jos kalenterissa oli vähänkin tyhjää.
Täytyy siis myös jossain vaiheessa opetella olemaan jouten, eli kyllä tässä elämässä työsarkaa riittää itse kullakin.
Sen kuitenkin halusin tänne käydä vielä merkkaamassa ylös, että päivä oli tänään oikein onnistunut.
Tänään oli hyvin tavanomainen vapaapäivä, johon on ennen kuulunut viinin ja oluen kittaamista sosialisoimisen parissa. Nyt nautin itseasiassa jopa enemmän, kun pystyi aidosti keskittymään mitä ihmiset sanoo, eikä tarvinnut jatkuvasti yrittää saada tarjoilijan huomiota, että saisi lasin täyteen. Tosin seurakin keskittyi enemmän kuulumisten vaihtamiseen ja viini on heillä aina vähän sivuosassa ainakin tuossa vaiheessa.
Ei tullut edes kateutta toisia kohtaan, koska tiedän aivan tarkkaan, kuinka itselle käy, kun alkaa lipittämään. Siksi muiden juomiset ja tekemiset ovat aivan irrelevantteja minun juomiseni kannalta ja sitä on turha miettiä sen pidemmälle.
Tuntuu myös että pikkuhiljaa alkaa ajatus juoksemaan vähän kirkkaammin ja alkaa tajuamaan minkälaisessa usvassa sitä on vuosia ja vuosia elänyt.
Pientä katumusta myös, kuinka on kuvitellut alkon antavan elämään muka jotain, vaikka oikeasti se on vain jarruttanut todella paljon. Sitä voisi olla jo vaikka ja minkälaisen koulutuksen hankkineena ihan missä vain töissä, tai edennyt elämän jollain muulla osa-alueella, jos alkoholi nyt on sammuttanut ilon elämästä.
Mutta tämäkin selviää vain ja ainoastaan raittiuden kautta, että palaako sellainen ilo ja alkaako uuden oppiminen taas kiinnostamaan niin paljon, että tarttuu kunnolla toimeen. 
Mutta anteeksi annan itselleni tämänkin. En olisi tätä tehnyt, jos minulla olisi ollut parikymppisenä sama tietoisuus ja ymmärrys kuin nyt.
7 viikkoa tipatonta täynnä ja tuntuu ihan hyvältä huomata, että on päässyt tänne asti. Kynnys juoda on kasvanut ja toivottavasti suunta tulisi olemaan samanlainen seuraavallakin viikolla. Enää alkoholia ei tule ajateltua ihan niin tiiviisti, kuin ensimmäisillä viikoilla. Nyt vain tarkkana, että ei vain tuudittaudu tässä vaiheessa yhtään mihinkään.
Mahtava suoritus. Sä oot kyllä tehnyt huikean työn oman hyvinvointisi eteen.
Tänään on päivä numero 50 ja oltaisiin jo puolessa välissä 100 päivänkin haastetta. Ensin kuitenkin helmikuu pakettiin ja sitten voi miettiä seuraavaa etappia. Muutokset varsinkin painon suhteen ovat vielä sen verran vaatimattomia, että pelkästään senkin vuoksi haluan vielä saada lisää alkoholittomia päiviä, että näen onko siitä nyt sitten lopulta kuinka paljon iloa.
Tiedän toki olevani lievästi ylipainoisena todennäköisesti paljon terveempi alkotta, vaikka paino ei muuttuisi kovinkaan dramaattisesti. Tässä kun on kuitenkin ollut rasvamaksa vähän niin kuin ongelmana viime vuosina ja kesäkuussa häämöttävät labrat ja hepatologin kontrolli tulee vielä aika nopeasti vastaan ja siinä vaiheessa olisi ihan kiva, jos olisi jotain positiivista kehitystäkin saanut aikaan.
Jess, hyvä Setämies! Onnittelut 50 päivästä. 
Onneksi olkoon hienosta suorituksesta! 
Kiitoksia vain taas teille kannustamisesta, eiköhän sitä jatketa entistä innokkaammin tätä raitista matkaa.
Se täytyy sanoa, että tänne kirjoittaminen on ollut paljon hyödyllisempää, kuin etukäteen ajattelin. Tämän olisi voinut aloittaa vähän aikaisemminkin, mutta sen verran tyhmä aina välillä olen, että en usko vaikka kuinka sanotaan. Mutta kyllä elämä näköjään lopulta opettaa minuakin. 
Varsin rauhallinen päivä takana, vähän olen podcastia kuunnellut, mutta muutoin ei alkoholille ole kovinkaan paljoa tullut ajatuksia uhrattua.
Joo tänne kirjoittelu tuntuu olevan hyvää terapiaa ja kiva löytää muita ihmisiä samojen asioiden ääreltä.
Minua auttaa myös kun saan kirjoittaa. Minä kun olen aika ujo ja puhuminen (ainakin isossa porukassa) on vaikeaa, joskus se oli helpompaa. Mutta olin ryhmistä pois monta vuotta ,mutta onneksi yhteys säilyi ja olenkin nyt vaihtelevasti myös käynyt vertaistuessa ihan livenä.
Mutta tämä on todella hieno juttu, että tällaisen joku tai jotkut keksi laittaa alulle. Siitä suuri kiitos!
Tänään on ollut aikamoista kiirettä ja kun mitään erityistä en ole vielä raitistumisen eteen tehnyt, niin tämä merkintä nyt menköön siitä.
Nyt kun mietin mennyttä päivää, niin ei ole alkoholi montaakaan kertaa käynyt edes mielessä. Yleinen fiilis on kuitenkin ollut oikein hyvä ja into uuden oppimiseen tuntuisi olevan näköjään sitten palautumassa. Ja keskittyminenkin on jo parempaa, koska oivalluksia tuntuisi tulevan hiukan nopeammalla tahdilla, kuin silloin kun oli viinin ja kaljan tissuttelu vielä mukana kuvioissa. Pelkästään siinäkin on jo ihan riittävästi syytä pitää alkoholi poissa elämästä.
Huomenta. kauan sitten kun raitistuin, mielestäni kauan ja hyvä saavutus, vaikka ns. normaalit alkoholikäyttäjät eivät pidä sitä minään, kun he eivät tiedä mitä pakonomainen juominen on, kun sitä on saatava, ja on mietittävä milloin voi ottaa taas, milloin ois hetki juomiselle, tai kun juo silloin kun ei missään tapauksessa saisi ottaa, esim. kun lapsi pitäisi viedä autolla harrastukseen. Ja etsiä sitten kuskia jotta lapsi pääsis harrastukseensa ja valehdella ummet ja lammet miksi en voi ajaa…
Kaikessa olen vähän pakkomielteinen, addikti, nyt alan sen tajuamaan kuinka suoritan tätä elämää kuin robotti ja yritän tehdä kaiken mahdollisimman oikein ja hyvin… ja minulla on vielä rasite se että yritän olla muille ihmisille mahdollisimman hyvä ja ehkä tarpeellinenkin.
Tämä kirjoittelu tänne ja toisten kertomusten lukeminen saa pysähtymään.
Mutta näköjään vain hetkeksi taas kohta olen unohtanut sen mitä luin tai hoksasin, mutta palaan onneksi aina takaisin maanpinnalle ja myönnän että olen alkoholisti enkä voi ihan kaikkea tehdä mitä normaalit käyttäjät. Eikä minua se edes haittaa, ihan mukavaa on elää ilman viinaakin. Taaksepäin kun katsoo niin raitis elämä on ollut vaikeuksista huolimatta tuhanen kertaa helpompaa ja nautittavampaa kuin se alkoholistin viinan kans läträäminen. Se vain joskus harmittaa kun oisinpa aiemmin tajunnut lopettaa alkoholin käytön, kun se ei minulle sopinut. En osannut sitä ottaa nätisti…
Mutta armollinen yritän olla itselleni.
Hienosti kirjoitettu Vieraammaksi54. Minä olen raittiuden alkupisteessä vielä. Juomattomuutta on kestänyt vasta tämä alkanut vuosi ja sitä ennen olen juonut paljon, noin 40 vuotta. Kerran aikaisemmin pystyin olemaan muutaman kuukauden ilman ratkeamista. Tajusin kirjoitustasi lukiessani että ainoa joka tosiaan voi minuakin auttaa on se etten lähde lupailemaan mitään, vaan olen vain päivän kerrallaan juomatta.
Joudun työni takia keväällä matkustelemaan ja jo nyt on alkanut pelottaa miten tulen itseni kanssa toimeen hotelleissa, siis miten onnistuisin siinä, että en menisi sitä ensimmäistä tuoppia tilaamaan. Halu lopettaa on voimakasta, mutta niin tuntuu olevan viinanhimokin. Nyt olisi hyvät neuvot enemmän kuin tervetulleita.
Hyvin samankaltaisia asioita täälläkin on mietitty Vieraammaksi54 ja Huimaa.
Paljon on vielä kysymysmerkkejä, mutta olen luottavainen sen suhteen, että kyllä ne vielä yksi kerrallaan ratkeavat.
Päivä meni tänäänkin varsin vähäisellä huomiolla alkoholin suhteen, ihan kuin tässä alkaisi tuo juomattomuus jo olemaan vähän niin kuin rutiinia. Nyt vain tarkkana, että puun takaa ei tulisi isoja yllätyksiä.
Huomenna olisi edessä sitten jo kahdeksas raitis viikonloppu ja sitä odotan hyvillä mielin.
Tervetuloa joukkoon.
Sinulla on hyvin alkanut raittius.
Voitko jotenkin suunnitella noita työmatkoja,niihin “riskitilanteisiin” ratkaisu vaihtoehtoja? Mitä pystyy tekemään,ettet mene sinne baariin istumaan.
Hei. On sanonta että viinaa ei kannata juosta pakoon, kuulemma vaikka menisi minne niin sinnekkin saattaa joku tulla tarjoamaan ryyppyä, tai lasillinen on edessä, on vain itse päätettävä juoko sen vai ei. Kun on sen eka kerran päättänyt ettei tuopit tai muu enää ole vaihtoehto niin tie käy helpommaksi.
Nuo opit itse kuulin kun tulin raittiiksi.
Tee mitä muuta tahansa kuin juot, mene AA-ryhmään, soita raittiille kaverille, ulkoile, urheile, mene vaikka kirkkoon, sekin on parempi kuin alistua enää alkoholille. Syö hyvin, juo vettä älä ole janoinen tai nälkäinen, nuku paljon. Näitä neuvoja minulle on annettu, näitä en itse ole keksinyt vaan muut niitä minulle sanoi.
Ja tärkein: älä jää yksin, kirjoittele vaikka tänne, tämäkin auttaa.
Perjantai ja olo aika väsynyt viikon jäljiltä. Tullut aika paljon urheiltua ja ollut vähän muutakin menoa tällä viikolla. Tuntuu todella hyvältä, että nyt saa levätä kunnolla viikonlopun, eikä tarvitse alkaa vain väsyttämään itseään entisestään alkoholilla.
Kauhulla muistan niitä fiiliksiä, kuinka yhdessä vaiheessa juomisuraa maanantai aamuna oli suunnaton helpotus, että viikko alkoi ja sai taas arkipäivät aikaa palautua juomingeista. Ja perjantaina sitä oli sitten taas viimeistään juomakunnossa. Käytännössä siis antoi melkein kaiken energiansa alkoholille. Ei siinäkään ollut sitten mitään järkeä.
Siinä se lauantaikin meni jo aika rutiininomaisesti alkotta. Nautin viikonlopuista nyt aivan uudella tavalla, kun on vapaa tekemään mitä huvittaa. Saa siis halutessaan vaikka istua telkkarin edessä koko päivän, eikä tarvitse enää juosta ympäriinsä paikasta ja kokemuksesta toiseen, että elämästä ei vain jäisi mitään kokematta. Yksi hyvä esimerkki siitä, miksi ikääntyminen on niin kovin hienoa. 
Tänään oli päivä 56, eli 8 viikkoa tipatonta takana. Oli tarkoitus laskea päiviä 100 päivään asti, mutta ei enää oikein pysy mukana. Mutta ei se mitään, onhan noita appeja olemassa sitäkin varten. Mutta siitä aion pitää kiinni, että tänne teen jonkun puumerkin joka päivä vielä tuonne 100 päivään asti. Olen jo tehnyt päätöksen alkavani sinne tähtäämään, kunhan tämä helmikuu on ensin saatu alta pois. Olen aika paljon törmännyt sellaiseen ajatukseen, että siinä vaiheessa vasta saa paremman käsityksen siitä, että mitä alkoholiton elämä voi parhaimmillaan olla. Aion siis jatkaa matkaa kohti sitä etappia, kun ei ole oikein haluja alkaa taas juomaankaan.
Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin ja alkaa aivan selkeästi nyt huomio keskittymään muihin huoliin, kuin vain alkoholiin. Se kun nyt näyttäisi olevan niin, että ongelmien määrä elämässä on vakio. 
Mutta muita ongelmakohtia miettiessä palautan nyt mieleeni sen, että kuinka hankalaa tätäkin olisi setviä, jos tässä olisi alkoholi vielä mukana kuvioissa. Sen myötä tulee aika kiitollinen ja jotenkin niin selkeä fiilis, että sitä minä en ainakaan halua tähän enää mukaan sotkemaan. Kovasti yritän saada jotenkin totuuden alkoholista nyt kaiverrettua niin pysyvästi tuonne aivoihin, että sitä ei tarvitsisi koskaan enää kyseenalaistaa. Jos onnistuisin tuon totuuden muistamaan, niin alkoholiton elämä ei tunnu ollenkaan mahdottomalta rastilta.
