Kiitoksia rohkaisusta metsänpeitto1, muutama muu on sanonut aivan samaa, että se on aivan erilainen elämys, kun on aivot kokonaan mukana pelissä.
Eilen iltapäivällä tuli oikein kunnolla puun takaa pahimmat juomishalut tähän mennessä. Pari kollegaa siinä iltapäivän aikana kertoi yksityiskohtaisesti kuvaillen viikonlopun suunnitelmistaan ja niissä alkoholi oli pääosassa erittäin hyvässä valossa. Kun vähän myöhemmin etsin ravintolaa illallista varten, niin yhden paikan arvostelujen joukossa oli sellainen huurteisen tuopin kuva ja se triggeröi välittömästi todella vahvan dopamiini myrskyn päälle. Vähän niin kuin minun kehoni teki valinnan minun puolestani, että nyt tulee sitä alkoa vihdoinkin koneeseen. Hetken oli sellainen kokemukseen perustuva fiilis, että kun on tuollaiselta tuntunut, niin siitä ei ole koskaan vielä ollut tietä ulos muualta kuin pullon kautta. Onneksi olen oppinut ottamaan rauhallisesti ja en tehnyt mitään äkillisiä päätöksiä, vaan mietin asiaa ihan kunnolla ajan kanssa. Yli kuukauden nenän valkaisun jälkeen voi hyvin puoli tuntia odottaa, ennen kuin juoksee baariin. Mietin miltä tuntuisi nyt tänä aamuna tehdä tänne kirjaus juomisesta, kärsiä krapulasta ja sitten se epätoivoinen liukuminen takaisin sinne samaan tilanteeseen, jossa elämä on jatkuvaa taistelua, milloin voi ottaa ja milloin ei. Siihen olen niin väsynyt, ja n. 20 juomisvuoden jälkeen se on uskottava, että minä en osaa enkä halua ottaa kohtuudella, vaan kun otetaan, niin se on aina open bar korkin aukeamisesta sammumiseen asti. Tein itseni kanssa diilin, että tänä viikonloppuna ei oteta ja asiaa voidaan miettiä myöhemmin. Nyt on pakkomielle saada huomenna kuusi viikkoa täyteen, enkä halua minkään asian sitä nyt pilaavan.
Todella hienosti vedetty Setämies, toi kaikki mitä kuvasit on vaatinut vahvaa selkärankaa ja tahtotilaa! On mahtava seurata sun taivalta ja pyrkiä tulemaan perässä!
Eilen kirjoitustasi lukiessa tajusin, että olen käynyt tosi paljon keikoilla, mutta ne on menny aika pitkälti hukkaan. Vaikka en olisikaan ollut vielä hirveässä kännissä, on keskittymiskyky mennyt osaltaan siihen, että yrittää saada sen kädessä olevan bissen riittämään mahdollisimman pitkäksi aikaa ja samalla keskittynyt kanssaolijoiden tuoppien vilkuiluun, että pysyisi samassa tahdissa uutta juomaa ajatellen.
Pystyitkö nauttimaan keikasta vaikka viinahammasta kolotti?
Tuo on juuri se,että odottaa sitä nopeaa dopamiinimyrskyä,minkä saa kun korkkaan.
Yritän itse nyt luoda uskoa siihen,että mun keho ja mieli voi oppia pois tuosta pikaisen “hyvänolon” himosta ja saada normaali elämästä sitä mielihyvää.
Kävin eilen siellä keikalla ja siitä jäi ihan hyvä fiilis. Musa ei ollut tyypillistä mitä yleensä kuuntelen, mutta oli kiva tutustua uuteen juttuun. Jos olisin juonut, niin huomio olisi varmasti mennyt lähinnä siihen lasin täyttämiseen eikä itse asiaan.
Vähän kun saan lisää raittiutta alle, niin seuraava tavoite on mennä sellaiselle keikalle, jossa musa on itselle todella mieleistä.
[quote=“Viiwa, post:23, topic:56835”]
Tuo on juuri se,että odottaa sitä nopeaa dopamiinimyrskyä,minkä saa kun kirkkaan.
Yritän itse nyt luoda uskoa siihen,että mun keho ja mieli voi oppia pois tuosta pikaisen “hyvänolon” himosta ja saada normaali elämästä sitä mielihyvää
Olen tuosta aivan samaa mieltä ja pyrin myös oppimaan siihen, että elämän onni ja turva on siinä tasaisuudessa ja asioiden etenemisessä hiljaa mutta vakaasti.
Olen myös lukenut siitä, että useat päihteet pystyvät antamaan luonnottoman suuria dopamiini annoksia ja siksi niitä ei voi edes täysin oikein korvata millään. Mutta onneksi ei ole tarvettakaan, koska ilman tuotakin luonnotonta asiaa elämä on aivan ehdottomasti elämisen arvoista.
Tänään on sitten päivä 42 ja kuusi viikkoa tipatonta kasassa. Kohti siis seitsemää viikkoa, eiköhän tässä nyt ainakin yksi selvä viikonloppu tule vielä olemaan.
Tänä viikonloppuna oli eniten haluja juoda tähän mennessä ja olisi kyllä pysyvän raittiuden kannalta todella hankalaa, jos kaikki viikonloput olisivat tällaisia. Onneksi asia ei kuitenkaan niin ole, sen olen itsekin jo päässyt näkemään.
Syvällä Podcatissa oli juuri tuosta, amfetamiini esim antaa 100 kertaisen dopamiiniannoksen,kun suklaan luku on 50. Juha Lanzin lähde oli joku tutkija,joka on addiktioita tutkinut paljon. En vaan muista nimeä
Muistaakseni ainakin Andrew Huberman puhui tästä hyvin perusteellisesti Huberman Lab poadcastissaan. En ole varma onko lähde sama, mutta oli kuitenkin hyvin silmiä avartavaa ymmärtää, että ei tuollaiset piikit ole luonnollisia ja siksi ne ovat niin koukuttavia. Täytyy siis tyytyä siihen mitä liikunta ja muu normaali elämä tarjoaa ja eiköhän se riitä, kun tietää minkälaisen hinnan noista jättimäisistä annoksista joutuu maksamaan.
Seitsemäs viikko käynnistynyt ja tuli viikonloppuna syötyä sen verran reippaasti roskaa (makeaa ja suolaista), että oli aamulla vähän krapulainen fiilis. Tuli mieleen, että en koskaan enää halua tällaista oloa ja puistattaa ajatuskin siitä, että olisi vielä juonut viikonloppuna ja joutuisi kunnon krapulasta kärsimään. Ja tuo oli vielä pari kuukautta sitten ihan normaalia elämää.
Täytyy siis opetella nyt vähentämään roskaruoan määrää viikonlopuista, sillä kun on tullut tuota juomattomuutta kompensoitua jonkin verran. Mutta pikkuhiljaa kohti parempaa.
Tänään on ollut hiukan levoton olo ja pieniä juomahaluja. Ei mitään vakavaa, mutta tässä on nyt selkeästi menossa sellainen pidempi jakso, jossa ollaan vähän heikommalla jäällä. Päivä kuitenkin kerrallaan ja seuraavan viikonlopun olen päättänyt myös olla juomatta. Katsotaan sitä sitten taas ensi maanantaina, että kuinka maailma makaa.
Kovasti tässä kuitenkin jo haaveillaan 100 päivän saavuttamisesta ja ehkä pian aletaan sitten sitä kohti kurkottelemaan. Mutta tosiaan nyt mennään ihan vain päivä kerrallaan, eikä aleta keulimaan.
Kiitos rohkaisevista sanoista Minä, niiden myötä jaksan varmasti taas pienen pätkän eteenpäin.
Seuraavaksi voisin vihdoin kirjata ylös sen juomahistorian tässä joku päivä, se kun on jäänyt vielä tekemättä.
Kova hinku saada kuitenkin tipattomuutta jatkettua, koska haluan saada vähän lisää painoa pois ja se on todella vaikeaa, jos korkki aukeaa aina silloin tällöin. Iloitsen siis tästäkin raittiista päivästä ja toivon että huomennakin saisi olla selvinpäin.
Huomenta. kirkas terve aamu. Hivenen jo kirkkaampi kuin pitkään aikaan. Minun elämässä on tapahtunut asioita parin viime vuoden aikaan joiden takia olisi ollut helppo juoda itsensä sammuksiin, surkeassa itsesäälissä. Niin minä taisin ennen tehdä. En tiedä varmasti. Mutta jotainhan minä pakenin… kait… en sitäkään varmasti tiedä. Kukapa näitä varmasti tietää muuta kuin sen ettei humalassa olo enää ollut hauskaa eikä antanut mitään hyvää, päinvastoin, kamala olo kun muisti karkasi heti ja sitten olin toilaillut humalassa…
Päivä kerrallaan elämä oli alussa mielenkiintoista kokeilla ja kun se olikin sitten ihan mukavaa ja helppoa niin se jatkui ja jatkui, päiviä laskematta. n.kolmen kuukauden kohdalla vai oliko kaksi, niin silloin tuli valtava juomisen himo… aivan keho huusi alkoholia, onneksi oli raitis ystävä (AA-ssa raitistunut) jolle soitin ja kerroin ja himo hävisi sinä jutellessa. Varmaan tänne kirjoittaminen auttaa samaan asiaan kun himo iskee, kirjoittakaa tänne ja kokeilkaa toimiiko?
Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole, on vain tämä päivä…
Kiva kuulla Vieraammaksi54, että en ole ainoa, jolla tulee kova halu juoda vasta tässä toisen kuukauden kuluessa. Ilman tuota tietoa olisin varmasti tällä hetkellä aika epätoivoinen. Mutta kun tiedän että tämä on normaalia, niin eiköhän sitä pärjäillä. On tämä tällä hetkellä kuitenkin paljon parempaa elämää, kuin elämä alkoholin kanssa. Jatkan siis kiltisi eteenpäin päivä kerrallaan, enkä odota mitään ihmeitä. Sitä paitsi helmikuu on jo yli puolen välin ja tulee vähän jo paniikki, että eihän tässä kerkeä vielä saamaan mitään aikaan ja täytyy sitten jatkaa vielä maaliskuussa tätä tipattomuutta. Ja jatkankin niin halutessani, enkä anna minkään syyn tulla sitä häiritsemään.
Päivä 47 meni ohi aika kiireisissä merkeissä ja alkoholin ajatteleminen oli aika pienessä roolissa tänään. Ja juomisen hekumointi aivan olematonta, vaikka taas näin perjantaina moni työkaveri asiaa mehustelikin useaan otteeseen. Kannustaa todella paljon huomata, että jokainen päivä ei ole täyttä taistelua, vaikka juomahaluja noin yleensä ottaen vielä esiintyykin.
[quote=“Setämies, post:37, topic:56835”]
Kannustaa todella paljon huomata, että jokainen päivä ei ole täyttä taistelua, vaikka juomahaluja noin yleensä ottaen vielä esiintyykin.
[/quote
Varmasti kannustaa. Hienosti kyllä olet pärjäillyt
Kiitos kannustuksesta Viiwa, olet auttanut paljon minua eteenpäin.
Yöllä tulikin nyt sitten nähtyä pahimmat juomisunet sitten korkin mentyä kiinni, eli aikamoisesti tässä heittelehtii nuo tuntemukset.
Mutta se oli onneksi vain uni ja saan jatkaa raittiutta tänäänkin. Tulossa ihan kiva päivä, kun on ohjelmassa sosialisointia, mutta tiedän että alkoholia tuskin tulee tekemään mieli, vaikka muu seurue varmaan viinipullon tilaakin.
On mahtava seurata sun taivalta ja pyrkiä tulemaan perässä!
