Hattu päästä! Onnea ja kiitos kun jaat ajatuksiasi täällä!
1 tykkäys
Aina kiva lukea sun tekstejä! Isot onnittelut täältä 
1 tykkäys
Onnea setämies! 
puolitoista vuotta on jo hieno aika raittiina ja miten valtavasti elämäsi ja terveydentilasi onkaan tänä aikana muuttunut!
1 tykkäys
Taas on mennyt melko pitkään edellisestä päivityksestä, ja tuntuu että ei ole alkoholista enää oikein mitään sanottavaa.
Se on jo asia, joka liikuttaa minua nykyään aivan yhtä hurjasti, kuin se tosiasia, että jossain Intiassa joku varmaankin pelaa krikettiä.
Uskoisin, että ehkä itselläni on ollut jo päiviä, kun alkoholi ei käy kertaakaan mielessä.
Mahdotonta kuitenkaan sanoa, kun en tuollaisia ajatuksia enää erityisesti rekisteröi.
Plinkki on onneksi jäänyt tavaksi, ja käyn ainakin nopeasti muutamaan otteeseen viikon aikana silmäilemässä kaikki uudet keskustelut läpi, vaikka en mitenkään ole enää pysynyt kaikesta kärryillä.
Nyt joutuu vähän jopa taistelemaan, että ei pääsisi koskaan täysin unohtamaan, kuinka paljon alkoholi on minulle tehnyt pahaa silloin joskus. Ja jos en osaa olla tietoinen ja varuillani, niin on varmasti aivan mahdollista astua joskus vielä samaan miinaan uudestaan.
Haluan siis pitää tänne oven aina auki, koska tämä on ollut todella suuressa roolissa tässä kasvuprojektissa kohti parempaa minää.
Kaikille teille siellä alkumatkalla ja suurempien vaikeuksien keskellä painiville haluan sanoa, että vaikka tuntuu kuinka polkevansa paikallaan, niin ei kannata todellakaan luovuttaa.
Kukaan ei voi kaikkia ongelmiaan ratkaista kerralla, ja meillä kaikilla on ainutlaatuinen tilanne, joka vaatii ne ainutlaatuiset keinonsa, mitä onnistuneeseen raitistumiseen tarvitaan.
Tee se mitä juuri nyt täytyy tehdä päästäksesi edes ihan pikkuisen eteenpäin ja luota prosessiin.
Kun sen aidon halun ja unelman paremmasta elämästä antaa rohkeasti syttyä sisällään palamaan ja päästää isot pyörät pyörimään, niin ei mikään voin estää sinua kasvamasta kohti parempaa.
12 tykkäystä
Kiitos @Setämies 
tämä antaa lohtua.
2 tykkäystä
Paljon onnea saavutuksesta! Olet hieno esimerkki meille muille.
Tuo tapa olla piittaamatta omasta atleettisuudesta ja keskittyminen onnellisuuteen kuulostaa oikein upealta päämäärältä. Se oma atleettisuus tulee siinä sivussa extrana, sitten kun kaikki palaset ovat kohdillaan. Jos keskitymme liikaa siihen miltä näytämme, se saa meidät helposti voimaan pahoin ja keskittymään liikaa ulkoisiin tekijöihin.
Tuo vuosien mittaisten projektien iloitseminen on sellainen asia, mitä itse tavoittelen myös elämässäni. Liian helposti ja usein tulee kiire ja ajattelen, että kaikki pitäisi saada heti ja nyt, ja tuntuu, että aika jotenkin “loppuu” kesken. Se on nimenomaan täysin eri asia, kuin se hetken huuman tavoittelu.
3 tykkäystä
Kiitos @Setämies tuestasi täällä - ja mahtavasta esimerkistäsi. Ne ovat varmasti olleet täällä tärkeitä muillekin kuin minulle. Hyvää kesäpäivää!
3 tykkäystä
Laskuri näyttää tänään päivänumeroa 581, ja kahdeskymmenes tipaton kuukausi on jo käynnistynyt minun elämässäni. Tänään tuli toisessa ketjussa käydyn kotona alkoholin säilyttämisen keskustelun innoittamana mietittyä tarkemmin omaa nykyistä suhtautumista alkoholiin ja sen rooliin omassa elämässäni.
Tie tuntuu vain tasoittuvan entisestään, ja syyt olla itseään myrkyttämättä vain syvenee ja lisääntyy, vaikka olenkin jo jonkin aikaa ajatellut, että ihan hyvin minä pärjään tälläkin levelillä.
Kasvu siis jatkuu ihan itsekseen, vaikka en tietoisesti ole mielestäni tehnyt enää yhtään mitään työtä raittiuden eteen.
Kaikki se uusi elämä uusine tapoineen aina plinkin seuraamista myöten tulee aivan itsekseen selkärangasta asiaa yhtään sen enempää miettimättä.
Tästä olosta ja näkemyksien selkeydestä kun olisi saanut nähdä edes pienen teaserin siellä alkumatkalla, niin epävarmuutta koko raitistumisen järkevyydestä olisi varmasti ollut paljon vähemmän.
Päällimmäisenä siis mielessä edelleen kiitollisuus, että pääsen kokemaan myös tervettä ja täyttä elämää ilman etanolia. Pääsen siis aivan aidosti sanomaan, että oliko se juominen sen arvoista.
Ja jälkiviisaana tässä vaiheessa sanoisin, että ei ollut.
Vaikka en sitä näin varmasti tietäisikään, jos en olisi tähän ansaan astunut.
6 tykkäystä
No nyt se sitten tapahtui omalle kohdalleni: En pysy plinkin keskusteluissa enää edes epämääräisesti silmällä vilkuillen mukana. Avaan tottumuksesta plinkin edelleen vähintään kerran päivässä, ja nykyään kauhistun aina ensimmäisenä tuota sinisten pallojen määrää.
Ennen sillä oli aivan päinvastainen reaktio, kun näki paljon uutta materiaalia edessään. Ehkä yritän vähän lukea jotain vain muutaman uuden viestin ketjua, ja äkkiä huomaan jo sulkeneeni koko apin. Jostain syystä tunnen vähän huonoa omaatuntoa aiheesta, ehkä siksi kun plinkki on ollut itselleni korvaamaton apu raitistumisen aikana, ja tunnen ehkä vielä jotain kiitollisuudenvelkaa tätä yhteisöä kohtaan.
Tiedän että en koskaan täältä tule katoamaan, ja varmasti jossain vaiheessa taas tulee aktivoiduttua. Ja kun täällä on nykyään hurjasti ihmisiä eri vaiheissa matkaa menossa kohti päihteetöntä elämää, niin ehkä tämäkään sota ei tällä hetkellä yhtä miestä kaipaa.
Jatkan siis päivittäistä plinkin avaamista ja pallukoiden kauhistelua nyt toistaiseksi, tuskinpa tämäkään vaihe tulee ikuisesti kestämään. On se kuitenkin todella hienoa, että tämä on nykyään niin aktiivinen palsta.
11 tykkäystä
Äläpä 
sama täällä. Ei se mitään. Tervetuloa pallukat. On sitä liian usein odottanut, että joku vastaisi tai reagoisi mitenkään. Nautitaan nyt.
3 tykkäystä
Luin tämän muutama päivä sitten, ja jäin tätä miettimään:
Sitä olen nyt miettinyt, että miksi pitää tuntea jäävänsä velkaa.
Ensin pitää olla hirveä morkkis juomisesta, ja sitten kun siitä onnistuu räpistelemään sivuun, eikö voisi vain olla kiitollinen täältä saamastaan avusta ilman, että muuhun, uuteen elämään keskittymisestä täytyy tuntea morkkista siitäkin?
Olet @Setämies ollut korvaamaton esimerkki monille täällä, ja monet kommenttisi ovat minuakin lohduttaneet ja kannustaneet. Mutta kuten itsekin kirjoitit:
Itse olen miettinyt, että jos (kun) jos (kun) jos (todellakin toivon että kun) oma juomattomuuteni jatkuu ja toivottavasti muuttuu kuukausista vuosiksi, onko minun edelleen oltava täällä tukemassa muita.
Olen tullut siihen tulokseen, että sen saa päättää itse ja tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Joten Setämies, huono omatunto pois, kaikella on aikansa.
Kiva kun jaksat käydä täällä, ja jos et enää jaksa tai ehdi, me kyllä ymmärrämme miksi. Sitä kohtihan me muutkin olemme matkalla. 
5 tykkäystä
Saan kiinni Setämiehen ajatuksista ehkä hiven. Osa tästä juomisesta johtuu siitä, että on kokenut auttavansa toisia ja olevansa ns toisten tunteiden tulkkina ja puskurina. Voisin kuvitella, että siinä syntyy myös tämänkaltaisessa yhteisössä tietty ajatus vastuusta ja siitä, että jos on selvinnyt ns kuivemmille vesille niin on joku velvollisuus auttaa muita. En tiedä olinko yhtään edes sillä ajatusradalla, mutta näin itse olen ainakin välillä ajatellut. Pitää opetella tässäkin itselleen se hieman itsekkäämpi lähestymistapa. Happinaamari ensin omille kasvoille.
4 tykkäystä
Tätä kiitollisuudentuntoa täytyy nyt varmaan miettiä ja avata vähän enemmän.
Vähän kieli poskessa tuli kirjoitettua, ilman sen syempää pohdiskelua aiheesta. Ehkä kun tietää kuinka paljon apuna voi jollekin alkumatkalla kompuroivalle olla ihan vain heidän ajatuksensa lukemalla ja muutaman rivin kommentoimalla, että valoa tunnelin päässä on, vaikka se ei siltä aina tunnukaan.
Ja unohtaa en koskaan halua, että mistä sitä on tullut, ja minne on koko loppuelämän niin kovin lyhyt matka, jos ei ole valppaana. Ehkä myös tuntuu siltä, että olisi jotenkin sitä laiminlyömässä. Eiköhän tässä nyt olla jotenkin hakemassa vielä sitä, että kuinka päihteettömyyttä ylläpidetään, kun ollaan jo niitä vuosia keräämässä.
Mutta ehdottomasti kaikki tavallaan, olen siitä aivan samaa mieltä. 
6 tykkäystä
Moikka Setämies ja muut! Minulla on taas kerran ihan samoja ajatuksia. Aiemmin ajattelin ehkä hieman ylevästikin, että lähes elämäntehtäväni on tukea muita ja auttaa parhaani mukaan täällä Plinkissäkin. Sainhan tukea tosiaan valtavasti itsekin, joten se tuntui vähän kuin velvollisuudeltakin.
Mutta nyt olen iloinen, että täällä on paljon uutta säpinää ja hienoja onnistumisia. Elämässä on suorittamista ja velvollisuuksia riittämiin jo muutenkin. Turha sitä on lisää haalia tässä muodossa. Parhaimmillaanhan palsta kuitenkin toimii niin, että ihmiset tulevat, onnistuvat ja jatkavat elämää. Välillä “vanhoja” käy vuosienkin jälkeen kommentoimassa ja päivittämässä kuulumisia, mikä on aivan mahtavaa. Mutta hyvä vain, jos elämä noin muuten vie vähän muihinkin suuntiin. Monella meistä onkin ollut jo korkea aika.
Sama huoli on siitä, etten nyt vain unohtaisi koko ongelmaa ja ratkeaisi. On ihan hyvä muistuttaa itseään siitä välillä ihan tietoisestikin ja toisinaan viipyillä aiheen parissa. Mutta samalla muu elämä vetää puoleensa, enkä välttämättä sittenkään halua raittiudesta itselleni aktiiviharrastusta. Sellaista jatkuvaa välineurheilua, opiskelua ja prosessointia, mitä se pitkään oli. Olihan se ihan ykkösprioriteetti sillä hetkellä, kuten pitikin.
En vain tiedä minäkään, mikä sitten riittää, mikä on liikaa tai liian vähän. Enkä tiedä selviääkö se koskaan. Mutta on se hyvä jossain kohtaa olla myös pisteessä, missä uskaltaa luottavaisena hieman höllätäkin.
Mukavaa tulevaa syksyä! Tämä aika on ollut minulle lähes aina tosi vaikea, mutta nyt se näyttää ihmeellisen kirkkaalta ja raikkaalta. Sitäkin raittius saattaa aiheuttaa, kaiken muun hyvän ohella.
8 tykkäystä
Näköjään syyskuu tulee jo päätökseen, ja huomasin että en ole päivittänyt yhtään mitään tässä kuussa. Vielä kerkeää!
Tavoitteellinen liikunta lähinnä juoksun parissa vie minua entistä enemmän mukanaan, ja olen jotenkin aivan rakastunut hitaaseen prosessiin, joka lajiin kuuluu. Olen muutamasta lähteestä kuullut sellaisen arvion, että ihmisellä on noin 7 vuotta aikaa kehittyä ilman ihmeellisempiä temppuja nähdäkseen sen oman potentiaalinsa. Ja kun ajattelen, että tässä minulla on vielä yli 5 vuotta aikaa tästä ikkunasta, niin se innostaa jotenkin todella kummallisella tavalla. Niin pitkään saan tämän hetkisillä tavoitteilla juosta, ennen kuin täytyy todennäköisesti alkaa miettimään, että mikäs minua seuraavaksi voisi motivoida. Tunnen olevani aivan äärettömän onnellinen, että minulla on elämässäni kaikki mitä olen halunnut. Tai jos jotain haluan, niin se on saavutettavissa. Niin kaukana ovat ne ajat, kun sitä voivotteli tuopin ääressä, että kun ei ole sitä, ja kuinka tämäkin on huonosti. Alkoholin poisjättäminen on palauttanut aivoni siihen normaaliin asentoon, jossa onni on ihan vain tavallinen arki ja pitsa lauantai iltana pitkästä lenkistä palautellessa. (Saattaa toki ikääntymiselläkin olla tässä oma osansa)
En edes muista milloin viimeksi olisi ollut halua juoda. Lähinnä tulee nykyään vain puistatuksia, kun ajatteleekin aivojensa sekoittamista jollain hermomyrkyllä, ja on vaikeaa uskoa, että olen joskus tehnyt sitä vapaaehtoisesti jopa päivittäin, ja kuvitellut olevani vielä jotenkin voittaja.
7 tykkäystä
Tämä välillä ihmetyttää kovasti. Suurin muutos alkoholin poisjättämisen seurauksena on mielen kirkastuminen, positiivisten ajatusten ja onnellisuuden lisääntyminen päivittäiseen elämään. Toki on joukko fyysisiä etuja myös.
Kun katson taaksepäin näen myös itseni alkoholin parissa surkeilemassa ja valittamassa itselleni tai keskustelukumppanille milloin mitäkin. Nyt sydämen on vallannut kiitollisuus. Välillä arveluttaa tännekin kirjoitella kiitollisuudesta ja onnellisuudesta, kun pelottaa, että se ärsyttää jotakuta. Todellisuudessa kun samat valituksen aiheetkin pätevät edelleen, on synkkä syksy, pimeä talvi tulossa, paska työ ja pomo, koti kaipaisi kiireesti pintaremppaa, on kaivannut jo kymmenen vuotta, kaikki on kulunutta ja vanhaa, mitään ei ehdi, nimeltä mainitsemattomat lähisukulaiset kohtelevat todella huonosti, painoakin pitäisi saada pois, toisilla on aina kaikki paljon paremmin…
Mutta jännä juttu, raittiina jotenkin nämä ikävät asiat haalistuvat, jäävät kauas taka-alalle. Mukaville asioille ja ajatuksille jää enemmän tilaa. Lisäksi asioita joissa on parantamisen varaa, tulee mietittyä oikealla hetkellä perusteellisemmin, pohdittua tosissaan tarvitseeko asialle tehdä jotain ja jos niin mitä ja milloin. Ja tulee tartuttua toimeen, pelkän valittamisen ja juomisen sijaan. Niinpä moni valittamisen arvoinen asia on tullut jo hoidettua iloisin mielin pois päiväjärjestyksestä, sillä aikaa kun ennen olisin vain masentuneena juonut ja pähkäillyt, että pitäisi…
Alkaa olla tätä ikää sen verran, että kivasti tsemppaa treenihommissa ajatus, että “vielä kun pystyy”. Tuntui hyvältä kun menneenä viikonloppuna piirtelin kalenteriin muutamat tärkeät kisailut/tapahtumat jo tulevalle vuodelle, talvelle, keväälle, kesälle ja syksylle omansa. Tavotteita, en kovin vakavissani, mutta vähän kuitenkin. Samalla niistä muodostuu pieniä, kivoja reissuja.
Raitista, hyvää Syksyä Sinulle @Setämies ja mukavia treenejä 
5 tykkäystä
No niin siiinä sitä taas mennä hurahti lokakuukin, enkä kerennyt tännekään edes yhtä pienä päivitystä tekemään, vaikka sellainen suunnitelma vähän niin kuin oli. Päivämittari näyttää raksuttavan 670 kohdalla. Vaikka se varsin komea numero onkin, niin ei se herätä mitään suurempia tuntemuksia. Siinähän se nyt itsekseen kulkee kohti tuhatlukuja, kun minä keskityn elämään elämääni. Pohdin jo tuolla Lintuannan ketjun puolella tätä omaa liukenemista taka-alalle, kun tuntuu että ei tässä ole enää oikein mitään sanottavaa suoranaisesti raitistumisen saralta. Tekisi mieli vain puhua nykyisistä tavoitteistani ja tekemisistäni, joilla ei ole enää mitään tekemistä päihdeongelman suhteen. Tietenkin voisin ketjussani hölistä ihan mitä minä haluan, mutta päätän pitää nyt kiinni tästä omasta linjastani pitäytyä mahdollisimman tiukasti vain kiinni asiassa ja anonyyminä. Olen aika helposti tunnistettavissa, jos alan avautumaan enempi elämäni sisällöstä, ja toivon että moni minut oikeassa elämässä tunteva ainakin jossain vaiheessa elämäänsä tätäkin palstaa lukisi ja rohkenisi kirjoittamaankin. Ehkä kukaan ei nyt pelästy osallistumaan kirjoittamalla, kun sekin tyyppi on siellä ja varmasti heti minut tunnistaa. Ja varmaan heitä on ainakin täällä lukemassa, koska en ole ainoa raitistunut tuttavapiirissäni.
Mutta ei minulla ole tosiaan itse asian suhteen mitään uutta mainittavaa, paitsi että yritän tehdä jollain tavalla vielä töitä sen eteen, että en koskaan tulisi unohtamaan, kuinka minun aivoilleni ei ole koskaan enää yhtä drinkkiä olemassa. Enkä edes pisaraakaan etanolia kehooni halua, koska sehän on myrkkyä.
10 tykkäystä
Hienoa - onneksi olkoon. Vähän samoja ratoja kulkevat omatkin ajatukset. Tässä taannoin mietin, että miten ihmeessä on ollut mahdollista, että olen juonut konjakkia paniikkiin?! No toissalta toivon, ettei sitä kuitenkaan liikaa etäänny noista ajoista, jotta muistaa miksi on raittiina.
4 tykkäystä
Sama fiilis. Enkä oikein jaksa aiheeseen enää paneutumalla paneutua. Jossain vaiheessa ajattelin, että tästä tulee isokin kutsumus. Että joskus puhuisin aiheesta vaikka ihan julkisestikin. Mutta nyt tuntuu, että on sitä mielenkiintoisempiakin aiheita puhuttaviksi, jos joskus siltä tuntuu. Hienoa kuitenkin, että jotkut sitäkin tekevät. Somessa, Tubessa, kokemustoimijoina, kirjoissaan… Kyllä minä joku tukihenkilö voisin yksittäiselle ihmiselle tai muutamalle olla, mutta en sen enempää. Tämä matka tulee kuitenkin aina olemaan osa minua. Kuten sanoit, siinä muodossa ainakin, etten voi unohtaa etten myrkkyä voi enkä niin ollen edes halua juoda. Minullekaan se ei tosiaan ole enää mikään olut tai lonkero, vaan ihan vain myrkky.
Varmaan yksi syy sanojen loppumiselle on sekin, että ei minulla oikeasti ole oikein tietoa enää mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Jälkeenpäin homma näyttäytyy jokseenkin juuri niin yksinkertaisena, että korkki kiinni vaikka väkisin. Alku on aivan perseestä, kun juoma pyörii mielessä eikä mikään oikein tunnu muuta kuin pahalta. Ja se alku kesti kohdallani kuukausikaupalla. Mutta päivä päivältä etäisyys kasvaa ja ajatukset alkavat suuntautua uudelleen. Vuodenkin kohdalla on jo selkeästi helpompaa. Siis alkoholin himon suhteen. Ei välttämättä muuten, mutta niiden muidenkin asioiden kohtaaminen on. Ja se vuosikin on lyhyt aika elämän mittakaavassa. Paras palkinto, minkä voi itselleen ja läheisilleen siinä tilanteessa antaa.
Sinä olet muuten aina se seuraava tipattoman tammikuun viettäjä ja sille tielle jäänyt plinkkiläinen. Parasta! 
9 tykkäystä
Minäkin olen matkan varrella näitä paljon miettinyt. Haluan itsekin pysyä anonyyminä, ihan itsenikin takia.
Jos kirjoittelee alkoholiongelmasta plus muista ongelmista, anonyyminä pysyminen on suht helppoa.
Toisaalta tunnistaminen ei niin haittaa, jos kirjoittelee alkoholiongelmasta ja arkisista tekemisistään ja raittiuden vaikutuksesta terveyteen ja elämänlaatuun.
Riskialttein tilanne on, jos kirjoitttelee alkoholiongelmasta, paljon yksityiselämästään, työstään, läheisistään ja liki kaikki arkaluonteiset terveystietonsa. Tunnistaminen alkaa olla liian helppoa ja haitta suuri, jos yks kaks joku puolituttu tai työkaveri saa tätä kautta samat tiedot kuin olisi päässyt omakantaan. Jokainen voi valita avoimuuden asteen ja kirjoittelun aiheitten suhteen itselleen sopuvimman linjan elämäntilanteen ym huomioon ottaen.
Hyvä pointti myös tuo tuttavien mahdollinen kynnys kirjoitella, jos tietävät oman tutun olevan täällä.
Ei näistä alkoholiongelmista likikään laikille tule sydämen asiaa, eikä tarvitsekaan. AA tietysti tulee monille pyyväksi osaksi elämää ja vertaistuki (vaikkapa AA-kummina) vapaaehtoistyön kaltaiseksi osasisällöksi elämään. Osalla riittää oman ongelman hoitaminen ja siirtyminen sitten muihin tekemisiin. Mitä sitten tekeekin, se on ihan itse valittavissa.
Hienoa kyllä, miten suuri muutos sinunkin elämässäsi on tapahtunut. Ketju ja kommentit jäävät tänne elämään ja auttamaan muita, vaikka sinä tai kuka tahansa poistuisi jatkamaan elämäänsä muualla tai pistäityisi harvakseltaan jotain kirjoittamassa tai tsemppaamassa uusia lopettajia
Kaikkea hyvää tulevaisuuteen 
8 tykkäystä