Itsekin kuvailisin raittiutta yksinkertaisimmillaan sanalla:
VAPAA ![]()
Onnea!! Alan uskoa että siihen, että oikeesti perässä tullaan ja tämä vapaus, helppous järjetöntä!! ![]()
Tuli käytyä lomalla. Siihen kuului yksi yön yli pysähdys oikein turistisessa rantakohteessa ja hotelli oli keskellä yökerhoja. Koko yön saikin sitten herätä noin tunnin välein juhlimisen ääniin. Yön pikkutunneille asti oli lähinnä musiikkia ja naurua. Siitä sitten riitely ja muu aivottomampi mölinä alkoi trendaamaan, mitä lähemmäksi aamua tultiin.
Tunsin oloni jollain kummallisella tavalla hyvin turvalliseksi ja onnelliseksi, vaikka yöunet tietenkin kärsivätkin.
Vähän niin kuin olisi mennyt nukkumaan myrskyn ja ukkosen keskellä.
Se ajatus siitä, että onneksi saan olla lämpimässä sängyssä, eikä tuolla ulkona ikävän sään armoilla on aina tuntunut jotenkin erityisen hyvältä.
Olin niin kiitollinen, että minun bileeni on biletetty, eikä minun enää koskaan tarvitse jalallani yökerhoon astua, jos en erityisesti joskus jostain syystä niin halua tehdä.
Nousin kuudelta, pistin lenkkikengät jalkaan, astuin hotellista ulos, ja viimeiset juhlista palaavat kadulla notkujat väistellen löysin tieni rantabulevardille.
Siinä rauhallista PK lenkkiä aloitellessa auringon pikkuhiljaa jo noustessa nousi mieleen monien plinkkiläisten alleviivaama ajatus aamujen ihanuudesta, ja siinä sen ymmärsin itsekin jälleen kerran.
Tunsin sen erityisen vahvasti, että en haluaisi vaihtaa paikkaani kenenkään kanssa, vaan kaikki onnen avaimet on omissa käsissäni. Olen huomannut, että enää en jossittele ja keskity epäolennaisiin asioihin, joiden miettiminen on vain itsensä kampittamista. (Jos olisin perinyt paljon rahaa elämä olisi helpompaa, tai jos kohtalo olisi antanut minun löytää hyvän työn tai hyvän puolison ynm. niin ei olisi mitään tarvetta juoda tyylisiä juttuja)
Nykyään tunnen lähinnä vapautta, että saan keskittyä täysin omaan elämääni, eikä muiden (oikein läheisiä lukuunottamatta) tekemiset tai tekemättä jättämiset hetkauta minun elämääni yhtään mitenkään.
Kirjoituksessasi on paljon kosketuspintaa omiin kokemuksiini.
Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että biletykseni on ohi. En kaipaa baareja, kuppiloita enkä yökerhoja. Juhlia varmasti tulee, mutta kehitän niihin ‘uudet metodit’.
Menneen viikonlopun iso tapahtuma, festari aivan toisen asian äärellä, osoitti, että säpinää ja juhlahumua voi olla aivan eri hengessä, tällä kertaa liikunnan ja luonnon ympärillä. Alkoholia en tässä tapahtumassa nähnyt, tottakai sitäkin aina on joka paikassa, mutta selvästi sillä ei ollut roolia.
Sama juttu, jotenkin se tässä kirkastuu kokoajan, millaista elämää haluan tänään ja jatkossa viettää. Perusasiat elämässäni taitaa pysyä, perhe, luonto, liikunta ja eräily… mutta kompassin suunta minulta oli jotenkin päässyt lipsahtamaan pieleen. Olin hukannut itseni. En onneksi vielä pahasti, kyllä se täältä kuoriutuu esiin.
Minua ei kiinnosta, mitä tutut ja kylänmiehet ajattelevat touhuistani. Läheiset ja ystävät kyllä ymmärtävät, ainakin yrittävät ![]()
Tämä on vapauttavaa, olo on vapaa, raitis ja raikas ![]()
![]()
Hetki on tässä taas lähinnä ihmetellessä mennyt sivusilmällä plinkkiä seuraten, muuten ei ole juomattomuutta tullut aivan kamalasti mietittyä.
Mutta tuli tässä viikonlopun aikana käytyä juhlissa, ja aivan yhtäkkiä sinne ajellessani ja tulevaa iltaa miettiessäni aivoissani jotenkin napsahti, että minähän voinkin juoda, jättää auton parkkiin ja jäädä juhlapaikkaan yöksi. Tunsin jo mielihyvän tunteen nousevan kroppaani ja hymy levisi kasvoille. Nyt nautitaan.
Hyvin nopeasti kuitenkin sain isosta juonesta taas kiinni, ja hämmästyin kuinka jostain tuolta aivoista voi vieläkin noita vanhoja toimintatapoja noin yllättäen ja aika vahvastikin nousta.
Ei onneksi toteutus ollut lähelläkään, mutta oli taas yksi muistutus siitä, että koskaan ei pidä mennä unohtamaan sitä, että niitä mukavia pikku seitinohuita ei tule koskaan minun kohdallani enää olemaan.
Sitä harrastettiin sen verran reippaasti, että aivoni eivät koskaan enää sellaiseen kykene ja hyvä niin.
Tuli myös ilmoittauduttua ensi vuodelle yhteen maratoniin, olkoon se on nyt elämässäni sellainen suurempi tavoite tämän vuoden aikana.
Tuntuu oikein hyvältä järjestää nyt muu elämä tuollaisen vähän tavoitteellisemman liikunnan ympärille.
Nyt saa halutessaan vähän jo hifistelläkin, kun sellaiseen on aikaa ja voimavaroja.
Oikein mukavaa juhannuksen odotusta kaikille! ![]()
Upeaa kuulla, että päihitit mielitekosi noin vahvasti. Minulla on kysymys sinulle ja toivon, että saan vastauksen. Itseasiassa parikin.
Minkälaisia hyötyjä olet huomannut lopetettuasi alkoholin ja mikä on yksi vinkki, jolla päihität mieliteon kun sellainen tapahtuu ?
Näihin voisi vastata vaikka ja kuinka pitkästi, mutta yritän nyt löytää molempiin yhden itselleni suurimmat pointit molempiin kysymyksiin.
Alkoholin lopetettuani olen suurimpana juttuna saanut vapauteni takaisin.
Toki myös fyysinen- ja mielenterveys on parantunut huimasti, olen saanut elämälleni huomattavasti enemmän suuntaa ja perustaa, pystyn taas kokemaan onnea, ja ylipäätään oloni on turvallisempi.
Kaikki tämä on hiipinyt pikkuhiljaa takaisin elämääni, eikä mitään ole tapahtunut yhdessä yössä.
Siksi kärsivällisyys ja tuntemuksien ylöskirjaaminen on tärkeää tulevaisuutta varten, koska kahta rinnakkaista päivää vertaamalla muutosta ei voi huomata.
Mieliteon tullessa pyrin alkumetreillä mm. pelaamaan niin paljon aikaa kuin mahdollista halun ja sen toteutuksen väliin, koska jos ne pystyy erottamaan toisistaan, niin se heikentää jo sellaisenaan tulevien triggereiden voimaa.
Esim mielihalun tullessa pakottaa itsensä tekemään vaikka aivan pienen muun askareen, että aivot eivät yhdistäisi enää mahdollista korkkaamista sitä edeltäneeseen triggeriin.
Ja usein käy sitten niin, että kun muun tekemisen jälkeen on lupa korkata, niin enää ei sitten haluakaan.
Ja jos tulee korkattua, niin silloin kannattaa tietoisesti rekisteröidä aivan kaikki pienintä yksityiskohtaa myöten, että mitä tekee ja miltä kaikki tuntuu.
Kun oppii tuntemaan oman alkoholin käyttönsä perusteellisesti, niin silloin siitä pois opettelu käy pitkässä juoksussa huomattavasti helpommin.
Toivottavasti näistä vastauksista olisi nyt sinulle edes jotain iloa.
Yhtäkkinen juomisajatuksesi alitajunnasta kuullostaa tutulta. Kuvittelen tietäväni mitä tarkoitat. Itselläni on joskus, erilaisissa tilanteissa, ollut vastaavia, välähdyksen omaisia, muutaman sekunnin mittaisia juomisajatuksia, jotka kumpuavat jostain syövereistä ennen kuin ehdin edes ajatella. Sitten olen hämmästellyt hetken, että ‘mistä toi tuli’ , hymähtänyt ja jatkanut elämää, keskittymättä siihen sen enempää. Aivot eivät vissiin ihan aina muista, että en juo enää
onneksi minä muistan ![]()
Nämä ajatukset eivät aiheuta juomishaluja, lähinnä ihmetyttävät mistä kumpuavat.
Liikunta tavoitteet kuullostavat hyviltä. Minua motivoi jokin päämäärä, vaikka itse kisassa minulle menestys on täysin sivuseikka (kunhan en olisi viimeinen
). On myös tuntunut hyvältä vähän järjestellä muuta elämää treenaamisen ympärille, sillä lailla pilke silmäkulmassa. Nyt on aikaa toisella tavalla kuin lapsiarjessa ja resursseja, kun en juo. Hävettää myöntää, taloudellisena ihmisenä, mutta olen panostanut aikalailla harrastamiseen, varusteisiin yms. ja kyllä tuntuu hyvältä ![]()
Onnea treenimatkalle kohti tavoitettasi ![]()
Juurikin noin, että aivot eivät aina muista, että missä mennään tällä hetkellä. ![]()
Rahankäyttö harrastamiseen tuo minullekin paljon onnea, eli mielestäni se on erittäin hyvä sijoitus. Johonkin ne rahat on tässä elämässä kuitenkin käytettävä, kun ei täältä mitään saa mukaansa, sitten kun lähtö tulee.
Eikö ole aika hassua, ettei sitä rahanmenoa juodessa miettinyt, vaikka siihen jos mihin rahas upposi?
Minusta ihan hyvin jos rahatilanne sen sallii, voi ja kanbattaa käyttää rahaa harrastuksiin ja muuhun mistä nauttii.
Eri asia tietysti, jos on velkaantunut tai muuten on niukkaa. Silloin joutuu vähän enemmän miettimään, mihin on varaa. Siinäkin tilanteessa on kyllä hyvä yrittää löytää jotain budjettiin sopivia kivoja juttuja elämäänsä.
Huomaan, että minulla on jotain kummaa hätää ja epävarmuutta, että pitäisi säästää “pahan päivän varalle” ja valinnan vaikeutta. Arki on ihan ok, mutta jotenkin himmailen suuremnan elämänmuutoksen kanssa. En osaa päättää tai ehkä syy on se ettei sopivaa asuntoa ole tullut vastaan.
Etsiminenkin käy työstä. Paperilla kaikki voi näyttää hyvältä, mutta paikan päällä joku vähän hankaa.
Tämmöisessä kohtaa pitää muistaa osata nauttia tästäkin hetkestä ja tehdä nuutakin kjin etsiä.
Kivalta kuulostaa teidän liikuntajutut ja tavoitteet @metsänpoika ja @setämies
Hauskaa päivää!
Etsiminen ja elämän isojen muutosten tekeminen ON työlästä ja uuvuttavaa. @metsänpeitto1 . Kokemusta on. Palkitsee tosin, sitten kun on valmiita päätöksiä ja toteutusvaihe. Voimia ja tsemppiä suunnan hakuun ![]()
![]()
Tuossa aamulla Fincocon siirtyessä raittiuden kolmannelle vuodelle, tajusin että minullakin on jo ensi viikolla puolentoista vuoden yhteenveto edessä.
Aika on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, vastahan tämä toinen vuosi alkoi.
Tuntuu että vieläkin on siinä “katsellaan nyt miltä tämä toinen vuosi näyttää” mielentilassa, ja nyt se on jo puolessa välissä. Vähän sellainen housut kintussa fiilis, kun ei ole oikein mitään ihmeellistä raportoitavaa.
Täytyy siis alkaa sitä nyt tosissaan miettimään, kun deadline siintää jo uhkaavasti aivan kulman takana.
Tämä nyt vain lohduksi kaikille teille vielä alkumatkalla oleville, että ne loputtomilta tuntuvat tunnit ja päivät eivät todellakaan tule ikuisesti kestämään.
Lohdullista ja niin toiveikasta, että toinen vuosi raittiutta menee edelleen helpommin ![]()
![]()
Tänään tulee sitten puolitoista vuotta mittariin, ja olen tässä kovasti yrittänyt miettiä, että mitä ajatuksia se herättää.
Juomattomuus on minun elämässäni tällä hetkellä jo sivuroolissa, kuitenkin oleellinen osa pidemmän tähtäimen tavoitteita, jotka liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin.
Haluan löytää itsestäni sen parhaimman kunnon, mihin minun kroppani kykenee, ja sen kasvattamiseen tarvitaan vuosia aikaa.
Eikä sen löytäminen olisi itselleni mitenkään mahdollista, jos ottaisin alkoholin takaisin elämääni.
Mutta tietoinen joudun olemaan varmasti lopun elämääni, niin ison muistijäljen vuosien tissuttelu on aivoihini kuitenkin jättänyt.
Sellaisia omituisia aivan hetken kestäviä flashbackejä ilmestyy aina välillä, ja niiden vuoksi en halua koskaan unohtaa, kuinka paljon pahaa olen antanut etanolin elimistölleni tehdä.
Olen tässä puolen vuoden aikana saanut myös pudotettua painoa, sekä vyötärö on kutistun sen verran, että kehonkoostumus on nyt terveellisyyden kannalta jo tarpeeksi hyvä.
Tämä ei varsinaisesti juomiseen liity, mutta haluan itselleni tähän nyt muistiin jättää, että tästä enempää ei tarvitse alkaa enää mitenkään kiristämään, vaan ylläpito riittää.
Hyvin todennäköisesti kehoni tulee edelleen muuttumaan varsin suunnitelmalliseksi kehittyneen treenin ja ravinnon vuoksi entistä urheilullisemmaksi, ja se on sitten sellaista extraa.
Onhan se tosi kiva, kun kroppa muuttuu jänteväksi ja vatsalihakset alkavat pikkuhiljaa kaivautumaan päivänvaloon sun muuta, mutta se ei ole kuitenkaan millään tavalla onnellisuuden ja terveyden edellytys.
Olen huomannut myös iloitsevani nykyään suuresti isoista vuosien mittaisista projekteista ja tavoitteista, sekä siitä päivittäisestä arjesta, jossa käytännössä tehdään kaikki se työ noiden tavoitteiden eteen.
Se on jotenkin niin erilaista, kuin sen hetken huuman ja välittömän palkinnon jahtaaminen, jota itse tein vielä juodessani.
Ei kärsivällisyys tuntunut silloin riittävän oikein mihinkään pidemmän tähtäimen suunnitelmaan.
Edelleen jatkan tänne päivittämistä aina silloin tällöin, tämä raittiina pysyminen kun tulee ehdottomasti olemaan sellainen loppuelämän projekti.
Oikein hyvää ja mahdollisimman raitista kesää kaikille!
Hieno saavutus! Onnea @Setämies !!!
Mukava seurata sinun matkaa.
Onnea puolestatoista vuodesta, hieno saavutus ![]()
Onnea myöa sinulle ja kiitos ajatuksistasi
T. Puuhapete
Upeaa Setämies <3
Mahtava etappi, onneksi olkoon! ![]()
Hienosti kuljettu tänne asti. Paljon onnea