Maratoni kuulostaa suurelta tavoitteelta. Mutta hienointa on, että todennäköisesti tulet saavuttamaan sen. Olen miettinyt samoja juttuja. Ehkä osin iän myötä on myös selkeytynyt, mitä oikeasti haluan.
Kirjoitin palstallakin syksyllä, että itse haluan parantaa lihaskuntoa. Tavoite oli hatusta vedetty 50 punnerrusta ja 15 leukaa.
Sitten tuli takapakki, kun rintalihaksesta hävis voimat. No tämä meni ohi ja pikkuhiljaa olen jatkanut ja tulokset parantuneet. Eilen ostin elämäni ensimmäiset kahvakuulat. Ja nyt meni jo 20 punnerrusta.
Ei sillä oikeastaan ole väliä etten saanut jouluun mennessä vai saanko kesään mennessä 50 punnerrusta. Mutta muistan kyllä kun 6 teki tiukkaa. Aika huikea ero jo. Jännä miettiä, että 50 on vaan ajan kysymys.
Olen samoilla linjoilla @Setämies ja @Puuhapete toivotan tsemppiä haasteisiinne!
En muista kummankaan teidän ikäänne, mutta itsellä 50 kurkkii reilun kolmen vuoden päässä. Olen liikkunut aktiivisesti aina, mutta nyt pieni loppukiihdytys, viidenkympin villitys “kun vielä voi”. Huomaan että en palaudu kuten aiemmin ja paikat kipeytyy helpommin, treenaaminen pitää olla tässä iässä järkevää, laatu korvaa määrän jne. Mutta haluan nauttia juoksemisesta niin kauan kun se vain kulkee, ja sitä tukemassa hiihto, salitreeni, pyöräily, melonta…
Vaikka liikun koska nautin siitä suunnattomasti, tykkään silti jonkin verran kisailla ja kohokohtia ovat muutamat kisat ja tapahtumat vuodessa. Ne motivoivat treenaamaan ja niissä tapaa muita samanhenkisiä.
Juominen oli viedä minulta harrastuksetkin. Juodessa mielenmaisemani mustui mustumistaan ja pikkuhiljaa mikään mikä aiemmin oli tuonut hyvää mieltä ja motivoinut, ei enää ollutkaan kivaa. Mikään ei oikein huvittanut, liikuin tavan vuoksi ja kerrat harvenivat.
Nyt taas asiat ovat ennallaan ja jopa paremmin. Kun on lähellä menettää jotain, mutta saa vielä tilaisuuden, sitä osaa arvostaa vielä enemmän. Toivottavasti ymmärrän tämän jatkossa. Terveys ja kyky liikkua monipuolisesti ei ole itsestäänselvyys.
Yksi hyvä syy olla syvästi kiitollinen raittiudesta!
Taas on muutama viikko kerennyt vierähtämään, ja ajatus juomisesta tuntuu taas vähän enemmän utopistisemmalta, eikä raittiina pysymiseksikään tarvitse enää tehdä oikeastaan mitään erityistä.
Kaikki siihen kuuluva on jo niin normaali osa elämää, että en sitä miksikään pinnistelyksi osaa edes ajatella.
Kun omia ajatuksia ja ylös laitettavaa ei nyt edes viikoittain enää nouse, niin olen päättänyt sitten seurata ainakin pintapuolisesti tämän vuoden ajan kaikkia ketjuja, ja toivottavasti innostun silloin tällöin johonkin keskusteluun myös osallistumaan.
Kokonaan en plinkkiä tule jättämään varmaankaan koskaan, kun en halua jäädä raittiudeni kanssa yksin tuuliajollekaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Samoilla linjoilla kun @kaaosteoria66 Hyvällä mallilla on tilanteesi
Haaveena ja tavoitteena samankaltainen tilanne suhteessa alkoholiin
Kiva, jos jaksat välillä kirjoitella jotain kommenttia. Sinulla on hyvä tyyli kirjoittaa.
Kaikkea hyvää
Onpas täällä nykyään hyvä pöhinä päällä. Ei tarvitse olla kuin muutama päivä vähemmällä huomiolla, niin johan on uutta sisältöä kahlattavaksi ihan tekemiseksi asti. Oikein hienoa!
Kurkistin myös laskuriani, kun täällä on paljon ollut taas merkkipäiviä. Ja kun ne tuntuvat usein menevän synkassa, niin tänään olen minäkin sitten päivässä numero 450.
500 päivää voisi juhlistaa ehkä hommaamalla jonkun hyvän alkoholittoman skumpan.
Pidän niistä edelleen, mutta olen käytännössä ollut niitä juomatta niiden sisältämän sokerin vuoksi.
Tuntuu aika hullulta, että jokunen vuosi sitten kuiva skumppa oli muka joku hyväkin vaihtoehto, vaikka siinä oli vielä hermomyrkky etanolikiakin sekaan sotkettuna.
Elämä on siis kulkenut juuri oikeaan suuntaan, eikä nyt viime aikoina ole käynyt enää edes mielessä, että kuinka ihanalta se nousuhumalan syleilyssä oleminen joskus tuntuikaan.
(Joka oli muuten juomisen loppuvaiheessa harvinaista herkkua)
Muisto siitä siis hälvenee jättäen jälkeensä lähinnä vain negatiivisia asioita alkosta.
Siitä syystä en halua siihen nyt, enkä toivottavasti koskaan tulevaisuudessakaan sekaantua.
Vapaapäivä ja aamupuuroa kaikessa rauhassa syödessäni tunsin oloni todella onnelliseksi.
Ei elämä ole tietenkään täydellistä, vaan kaaoksen hallintaa niin kuin aina, mutta sitä se elämä on.
Olen vihdoin saanut kuulla olevani täysin terve, eikä yksikään spesialisti, lääkäri tai hoitaja halua minua enää nähdä ainakaan vuoteen.
Alkavan maksakirroosion ja sydäninfarkti epäilyistä olen päässyt tähän tilanteeseen, että ketään ei enää kiinnosta minun kiikuttavan kusipurkkeja labraan ja antavan siinä samalla verta taas niin monta tuubia että laskuissa sekoaa, joista seuraa sivutolkulla toinen toisistaan oudompia nimityksiä numeroineen, joita en itse edes viime aikoina ole enää jaksanut katsoa.
Onneksi kaikille muillekin riitti nyt niiden ihmettely ja muu kehon tutkiminen, ja jätin yksi kerrallaan jokaiselle taholle jäähyväiset. Sen kun syöt lääkkeesi ja tulet joskus vuoden päästä kontrolliin sanottiin.
Tunnen oloni aivan täydellisen vapaaksi. Alkoholi aiheutti myös tuon lopettamisen jälkeenkin yli vuoden verran jatkuneen lääkäri rumban, ja nyt olen siinä pisteessä kuin minun kuuluu ollakin.
Niin hitaasti vuosien varrella etanoli rapauttaa terveyttä, että sitä ei edes huomaa. Ja aika uskomaton on se muutos, joka lopettamisesta seuraa, kun terveys alkaa palaamaan.
Tämä on vahvistanut itselleni sitä näköalaa, että isot ja tärkeät asiat liikkuvat tosi hitaasti eteenpäin, mutta aikaa ja työtä vakaat asiat tarvitsevatkin. Ei mikään iso ja oikeasti merkitsevä asia elämässä voi pudota taivaalta lottovoiton lailla.
Itselleni olennaisinta on ollut pyrkiä joka päivä tekemään edes jotain vähän paremmin kuin eilen, niin isossa kuvassa muutos on valtava ja pysyvä.
Tämän toisen raittiin vuoden myötä elämä on sen kuin parantunut, eikä meno näytä ainakaan vielä laantumisen merkkejä.
Hyvää vapaapäivää ja upeaa kuulla hyvästä terveydentilasta, Onnittelut varmasti huojentavaa.
Hyvin valotat raittiuden terveysvaikutuksia. Samoja havaintoja olen tehnyt alkaneen raittiusmatkani aikana. Juomalla saa tehokkaasti tuhottua terveyttään, mutta onneksi terveydentila myös pikkuhiljaa korjaantuu raittiuden myötä. Aivan liian vähän mielestäni puhutaan alkoholin negatiivisista vaikutuksista psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Kohtuukäytönkin vaikutuksista.
Raitistuminen ja muut elämänmuutokset ovta ennemminkin 50km kävely kuin 100m pikajuoksu. Kun edistymistä tapahtuu edes hitaasti koko ajan, on tilanne vuoden tai parin päästä jo aivan toinen. Taaksepäin katsoessa muutoksen näkee selvimmin.
Jaan tuon saman kokemuksen terveyden kohenemisesta; maksa-arvot, samoin kolesteroli ja sokeriarvot palautuivat aika pian normaaleiksi ja lääkkeen toisensa perään sain jättää pois. Paino löysi itsestään sopivan kohdan, jossa se pysyy ilman mitään erityisiä toimenpiteitä. Alkoholi taitaa sotkea myös nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa ja nyt raittiina osaan luontevasti syödä sopivasti.
Sama tuntuu olevan levon ja aktiivisuuden ja unen suhteen.
Vapaus on minullakin se päälimmäisin tunne raittiudesta ja toisena on kiitollisuus.
Näköjään on 3 viikkoa jo mennyt edellisestä päivityksestä, eikä sen aikana ole tullut paljoakaan uusia ajatuksia alkoholista.
Se on lähinnä vain painunut entistä kauemmaksi näkökentästäni, enkä ajattele asiaa nykyään kuin ihan hetkittäin.
Lähinnä olen sitä kummastellut, että missä vaiheessa olen edes kerennyt ryypiskellä ja krapulassa ryvetä, kun nytkään ei meinaa aika kaikkeen haluamaansa riittää.
Eli se alkuaikojen pelko siitä että elämä tulee olemaan pelkkää housuhumalan perään haikailua oli ainakin minun kohdallani aivan turhaa märehtimistä.
Täällä tulée myös käytyä lähinnä tottumuksen vuoksi viestejä silmäilemässä, mutta aionkin ehdottomasti pitää tänne jalkani aina oven välissä. Varmasti tiukkojakin paikkoja on vielä edessä, niin syvälle aivoihin tuo kippistely kuitenkin pääsi tässä vuosien aikana menemään, että se voi vielä nostaa päätään milloin tahansa.
Laskuri appikin jäi puhelimen vaihdon myötä päivittämättä, eikä näköjään edes sen saaminen ajantasalle ole mitenkään tärkeää.
Ensimmäisen alkoholittoman päivän tosin muistan, kun aloitin vuoden alusta, eli se tulee tuskin koskaan kuitenkaan unohtumaan.
Ei muuta kun kohti uutta ja raitista kesää! Ensimmäinen kesän odotukseni meni hieman hermostuneissa ja pelokkaissa ajatuksissa, mutta tämä selvä kesä numero 2 innostaa aivan eri tavalla, koska jo tiedän kesän olevan paljon parempi ilman itsensä myrkyttämistä.
Pysytellään siis selvin päin!
Vaikka jännitän välillä tulevan kesän raittiutta, olen aivan varma, että tästä tulee paras kesä vuosiin. Minulla ja meillä puolison kanssa on jo useita hyviä kesäsuunnitelmia ja kaikki niihin liittyvä hauskuus ja tulevat hyvät kokemukset saa kertoa kymmenellä, kun on vielä selvä pää ja kirkkaat ajatukset.
Kiva, jos välillä käyt täällä päivittämässä ja tsemppaamassa se markkaa paljon
toivotan tsemppiä haasteisiinne!
ja upeaa kuulla hyvästä terveydentilasta, Onnittelut 
