Isosti onnea ensimmäisestä vuodesta!
Onnea
HIENOA ja onnea
Perässä pyristellen, bri
Hieno homma @Setämies
Onnittelut. Juuri tuon uskon minäkin olevan se ratkaiseva tekijä että osallistuu itsekin kirjoittamalla tai käymällä ryhmissä, puhumalla, jotain näkyvää tehdä niin silloin siihen tulee jokin toivon kipinä että se on totta! Pysyn raittiina! Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan jne. Ei tarvi edes kovin ponnistella kun ei tarvi koko loppuelämää elää hetkessä.
Minun jouluahdistus helpotti ja matka jatkuu. “tämäkin menee ohi” iskulause auttoi.
Tsemppiä kaikille!
Niin vain toinen raitis vuoteni on jo käynnissä, ja huomaan takkini olevan melko tyhjä.
Tuntuu että ei ole enää oikein mitään ihmeellistä sanottavaa alkoholista ja siitä luopumisesta, kaikki on jo ainakin kertaalleen myllätty läpi jossain määrin.
Elämässä meni aivan selkeästi silmään uusi vaihde, enkä haluaisi palata päiväksikään enää sinne entiseen, jossa kuvittelin alkoholin tuovan jotain hienoa minun elämääni, kaikesta välittömästä ja pitkäaikaisesta haitasta huolimatta.
Huomaan nyt miettiväni aivan muita tavoitteita elämässäni, jotka liittyvät tällä hetkellä lähinnä liikuntaan ja hyvinvointiin.
En enää tavoittele raittiuden suhteen mitään rajapyykkejä, enkä tietoisesti tee sen suhteen enää varsinaista työtäkään.
Paitsi pinttyneiden tapojeni vuoksi luen plinkin viestit enemmän tai vähemmän ajatuksen kanssa, kuuntelen paria podcastia ja meditoin aina toisinaan. Alkoholittomuus vain tapahtuu, ja tuntuu että alan miettimään sitä aivan yhtä aktiivisesti, kuin mietin, että miksi minä en tupakoi, tai käytä vaikkapa kokaiinia.
Se on vain asia, joka ei kuulu minun elämääni, ja ei siinä ole oikeastaan enää sen erikoisempaa tarinaa.
Mutta unohtaa en halua, ja sen vuoksi teen nyt ainakin toistaiseksi joka viikko jonkun merkinnän tänne.
Hurjasti voimia kaikille sinne ensimmäisille päiville ja viikoille!
Se käy ajan myötä helpommaksi, vaikka se ei välttämättä siltä aivan joka hetki tuntuisikaan.
Suurkiitokset @Setämies kaikesta kontribuutiostasi ja rohkaisun sanoista muille plinkiläisille, etenkin uusille.
Sulla on päihteettömyys hienolla mallilla itselleenhän kaikki täällä kirjoittavat, omiin tarpeisiin, mutta haluan kertoa, että itselleni sinun ketjun lukeminen (ja monen muun teidän pikäaikaisemman raitistelijan) antaa työkaluja ja voimia tähän raittiuden alkutaipaleelle. Puhumattakaan Teidän vastauksista / kommenteista tai
kuvista omassa ketjussa. Arvostan niitä ja olen niistä syvästi kiitollinen, joku on jaksanut hetken ajatella asiaani
Kiitos
Tämä on se minunkin tavoitteeni. Onneksi olkoon @Setämies Tätä kohti mennään.
Tammikuu on näköjään jo sitten yli puolen välin, aika tuntuu menevän aina vain hurjempia nopeuksia, mutta tämä taitaa olla varsin yleinen ikääntymisen oire.
Tässä on tullut vähän ihmeteltyä, että mitäs nyt sitten tehdään, kun ihan niin aktiivisesti ei tarvitse enää etanolia ja siitä erossa pysymistä miettiä.
Ei tavallaan ole enää mitään maalia tai tavoitetta, siksi olo on vähän ehkä tyhjä.
Mutta eiköhän sekin jollain tässä taas tule täyttymään, niin elämällä on tapana kulkea.
Pysytellään siis tiukasti paikallaan, ja katsellaan mitä tapahtuu.
Viikonlopun suunnitelmat urheilun suhteen taitaa mennä jäihin, kun on kurkku sen verran karheana. Hiukan ehkä harmittaa, mutta ei voi mitään. Otan sitten aivan kaiken irti levosta, ei se sarjojen katsominen tukevasti peiton allakaan ole mikään maailmanloppu.
Kiva kun tänne on tullut niin paljon trafiikkia, että ei pysy enää kaikista tyypeistä ja keskusteluista edes perillä.
Oikein hyvää ja mahdollisimman selväpäistä viikonloppua aivan kaikille!
Tuosta tyhjiöstä, se on monella meistä syntynyt jo lapsuudessa. Muistin juuri, kun viimeksi raitistuin, niin huomasin, että sen tyhjiön täyttäminen on loputon suo. Ennemmin kannattaa totutella siihen tyhjiöön, antaa sen tyhjän olon tulla ja mennä. Sen kanssa on mahdollista oppia elämään. Kun sen antaa vain olla, sekin menee ajan kanssa ohi.
Kiitos, oikein hyvää viikonloppua myös sinne!
Kiitos tästä neuvosta @Lintuanna, sen painan visusti mieleeni.
Ehkä se on tosiaan ihan normaali perusasetus elämässä, että välillä ollaan vähän pihalla, että mitäs täällä Teluksella oikein pitäisi elämänsä aikana tehdä.
Tuli käytyä lääkärillä maksa kontrollissa ja kaikki on labrojen puolesta ok.
Seuraavaa kontrollia tarjottiin vuoden päähän ultra ja elastografi lisävarusteina, ja en siitä kieltäytynyt.
Tuntuu kivalta, että tietää nyt jonkun kyselevän tämän kuluvan vuoden jälkeen taas alkon kulutuksesta ja katsoo vielä noilla vehkeilläkin, että puhunko paskaa.
Tavoite on tänä vuonna nyt tämän spesialistin ja kardiologinkin toiveesta saada vielä painoa vähän alemmaksi.
Ei ole vakavaa, jos se paino nyt pysyy tuossa missä se on, mutta saisin vielä jotain lisähyötyä, jos onnistun jonkun kilon pysyvästi rasvasta karistamaan.
Hyvillä mielin siis mennään kohti tämän vuoden tavoitteita.
Hienolla mallilla
Niin vain se tammikuu mennä sujahti tänäkin vuonna ilman alkoa ja hyvä niin.
Selkeästi tämä toinen vuosi eletään jo aivan erilaisella vaihteella ja pääasiassa raittiutta tulee nyt ylläpidettyä.
Tuli ehkä pieni ähky päivittäiseen asioiden pyörittämiseen, ja enää tulee lähinnä seurattua teidän muiden menoa ja mietittyä elämää vähän yleisemmällä tasolla. Tässä vaiheessa näyttäisi riittävän useimmiten ihan vain toteamus siitä, että onneksi tässä ei ole alkoholi enää matkassa mukana.
Kevät näyttäisi tuovan mukanaan isoja ja pitkällä tähtäimellä odottamattomia muutoksia arjessani syistä joita en itse hallitse, mutta vaatii minulta kuitenkin päätöksentekoja ja valintoja.
Ja sen vuoksi olen päättänyt suhtautua tähän kevääseen vain ja ainoastaan mahdollisuutena.
Nyt on aika uudistua, vaikka aloite siihen ei itseltäni tullutkaan.
En ole yleensä pelännytkään muutosta ja päätöksien tekemistä, vaan pyrin näkemään ne väistämättömänä osana elämää.
Huomaan myös soveltavani paljon raitistumisen myötä opittuja juttuja ja ajatusmalleja näihin muihinkin asioihin, eli jättäessäni alkoholin olen saanut niin kovin paljon enemmänkin, kun vain selvän elämän.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja onnittelut myös jokaiselle tipattomasta tammikuusta, jos sellainen tuli pidettyä.
Tänään vietän raitista päivää numero 405, näköjään viime viikolla ollaan päästy huomaamatta taas uudelle sataluvulle.
Huomasin eilen yllättäen julkisessa kulkuneuvossa oluen kanssa heiluvaa musaa kuuntelevaa hampuusia katsellessani nousevan mieleen ajatus, että tuohan näyttää aika coolilta.
Hänen kasvoiltaan ei paistanut huoli, vain letkeä millään ei ole mitään väliä asenne.
Tavallaan olen aina ihaillut vähän tuollaista anarkistista ja turhista normeista piittaamatonta vapautta, ja olen aika paljon myös käynyt elämäni aikana erinäisien vapaamielisten yhteisöjen menoissa vähän niin kuin vieraana tuollaista vapaata elämää haistelemassa. Ja siihen on tietenkin aina kuulunut myös alkoholi ilman minkäänlaista rajaa, koska vapaus.
Ymmärrän omat syyni, mikä minua tuollaisessa elämänasenteessa niin kovasti myös kiehtoo, ja aina yhden illan jälkeen olen kuitenkin palannut oikein tyytyväisenä omaan elämääni, koska kyllä sitä jotain järjestystäkin täytyy elämässä olla.
Tuo on kuitenkin ollut itselleni myös varmasti yksi suurimmista syistä, joka on minun lasiani vuosien varrella täyttänyt.
Olen virheellisesti kuvitellut, että etanoli olisi jotenkin tuonut minulle vapauden, vaikka se vasta onkin minut ottanut vangikseen, ja koskaan en enää halua siihen tilanteeseen palata.
Huomasin vähän pelästyväni ajatuksiani, ja samantien päätin lyödä taas apupyörät kiinni, ja asetin tavoitteeksi 2 vuoden tipattomuuden. Heti olo helpottui, kun nyt on taas vähän enemmän järjestystä ja ohjenuoraa elämässä.
Nyt on taas joku päämäärä johon tähdätä, ja lääkärin kontrollitkin jo sen päätteeksi bookattuna.
Nyt saa vain olla ja suorittaa.
Aika nopeasti se oma sisäinen pikku anarkisti taas jonnekin näköjään livisti, kun pääsi liian vapaasti kellumaan.
Oikein hyvää ja raitista viikonloppua kaikille!
Onko kokemuksessasi jotain samaa kuin itselläni, kun juuri tulimme ruokakaupasta ja siellä oli melko paljon viime hetken Alkon asiakkaita ja kaupan puolelta kannettiin olutlaatikoita molemmin käsin. Monilla olin huomaavinani iloisen odottavaisen hymyn kasvoilla. Sellainen tsippa-dippa-meiniki. Sadasosasekunnin kaipasin elämääni “rentoutusta”, kunnes muistin että sitähän lauantai-iltaani on luvassa ulkosaunan ja pizzaillan merkeissä. Alkoholilla tuskin onnistuisin rentoutumaan…
Hassu tunne ja ajatus kuitenkin, joka livahtaa nopeasti, huomaamatta.
Olen jo vieraantunut alkoholiostoksista sen verran, että en muistanut, että ei ole paras kauppahetki tuo pe ja la ilta
Hyvää ja raitista lauantai-iltaa Sinulle
Näköjään on mennyt jo kaksi viikkoa edellisestä merkinnästä, mutta ei se ole niin vakavaa, kun noin muuten olen palstaa seurannut, ja jossain yrittänyt keskusteluun vähän osallistuakin. Edelleen siis teen aktiivisesti asioita myös raittiuden ylläpitämiseksi, eli sen suhteen kaikki hyvin.
Tämä kevättalvi toi mukanaan aika monta odottamatonta muutosta lähinnä työelämän suhteen, ja tässä ollaan nyt hypätty jo aivan uudenlaisiin kuvioihin.
Vaikka muutos vähän stressasi, niin nyt en enää asioissa palaisi taaksepäin, vaan olen innostunut, kun saan olla uuden äärellä.
Huomasin yksi päivä ajattelevani, että en ole koskaan ennen ollut näin onnellinen.
Tämän eteen on tehty viimeiset 10 vuotta töitä, raitistumisen ollessa yksi merkittävä osa kokonaisuutta, ja yritän visusti pitää mielessäni, että alkoholin poistaminen elämästäni on kokonaisuudessaan tehnyt minut onnellisemmaksi.
Ja sen vuoksi sen kuuluukin olla menneisyydessä, jos joskus alan tuota päätöstä kyseenalaistamaan.
Se on kuitenkin varmaa, että alkoholi on mun elämässä kaikkine ongelmineen, tai sitten ei ole. Ei ole mitään vaihtoehtoa jostain siltä väliltä, ja se tekee tästä niin kovin paljon helpompaa. Onneksi olen niin juoppo, että se on kaikki tai ei mitään.
Juuri nyt olen siis erityisen onnellinen siitä, että en joudu kärsimään juomisen määrien ja kertojan kontrolloimisesta ja sen myötä alkoholin pakonomaisesta ajattelemisesta, tai sitten niistä kaikista pahenevista ongelmista, mitä täysin vapaa tissuttelu itselleni aiheuttaa.
Juuri muun muassa tätä minäkin odotan. Raittiina, vaikka muuten saattoikin olla vaikeaa, oli se helppoa, ettei mennyt kohtuutonta määrää kaikkeen alkoholin ajattelemiseen. Se on osa addiktiota, ei vain itse juominen. Ei tarvinnut punnita juonko vai enkö tai milloin menen kauppaan ja mitä ostan jne. Rohkaisevaa kuulla onnellisuudestasi. Minunkin ensimmäiset vuodet raittiutta olivat tyytyväisempiä ja osasin tuntea onnellisuutta ihan pienistä arkisista asioista. Sitä opettelen nyt koko ajan uudelleen. Hyvää pohdintaa jälleen @Setämies!
Taas on yksi viikko tullut lisää minun ja viimeisen juomani väliin, eikä enää ole ikävä alkoholia ollut.
Suurin huomioni on nyt urheilussa ja hyvinvoinnissa, lähinnä maratonin juokseminen joskus tulevaisuudessa kohtuulliseen aikaan ja itseään romuttamatta.
Olen ollut tosi innoissani näistä pitkän tähtäimen suunnitelmista, jotka vaativat vuosien mittaista työntekoa ja omistautumista.
Se tuntuu niin virkistävältä, sen ikuisen välittömän nautinnon ja palkinnon perässä roikkumisesta, mitä alkoholin käyttö minulle hyvin pitkälti edusti.
Juuri tuossa vertasin n. 10 kk takaisia juoksujani viime aikaisiin, että pystyin näkemään niitä vertailemalla kehitykseni, ja täytyy sanoa, että siitä saatava palkinto ja hyvänolon tunne on aika huikea.
Ja kuinka se ei tule aamulla mihinkään krapulan myötä hälvenemään, vaan on pysyvää niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Tunnen suurta kiitollisuutta, kun saan lähteä tänäänkin salille, jossa aion pienen lihasjumpan päätteeksi vetää oikein extra pitkän ja rauhallisen joogailu session kehoani ja universiumia kuunnellen.
Eläen siis täysin hetkessä ilman mitään kiirettä yhtään mihinkään.
Oikein hyvää sunnuntaita kaikille!