Olisi pitänyt omaan tekstiini lisätä, että kirjoitin ihan yleisellä tasolla vastauksena Hiiren tekstiin. Sinulla on niin pitkään raittiutta takana, että tuo kortti kannattaa ehdottomasti katsoa.
Tämä testosteronijuttu kun on aika omakohtainen, kun tuli sitä(kin) “syytettyä” mitä moninaisimmista vaivoista vaikka samalla vedin alkoholia 75+ annoksen viikkovauhtia. Ja aika moni ikäluokkatoverini siitä on puhunut eivätkä hekään lasiin varsinaisesti sylje.
Joo ynmärsin myös sinun puhuvan ihan yleisesti, enkä siitä möksähtänyt, mutta tuli nyt vielä joku ihme tarve vähän tarkentaa mitä tuossa on taustalla menossa.
Puhun itse tarkoituksella asioistani näin julkisesti netissä useimmiten hyvin suurpiirteisesti, ja siitä saattaa keskustelun laatu joskus vähän kärsiä.
Ensimmäinen raitis vuoteni alkaa uhkaavasti olemaan täynnä ja sen päätteeksi ajattelin tehdä jonkun koosteen tämän hetkisistä fiiliksistäni. Mutta kun asiaa taitaa olla sen verran paljon, ja sen saaminen yhteen köntsään on varmasti aika haastavaa, niin laitan tässä nyt niitä pikkuhiljaa tänne ylös.
Ihan ensimmäisenä on mielessä tavoitteet ja kuinka en koe niitä enää mitenkään tärkeänä. Tähän on tullut aika iso muutos tässä viimeisten kuukausien aikana.
Siirsin tänä vuonna aina maaliviivaa matkallani eteenpäin kuukaudesta sataan päivään, sitten puoleen vuoteen ynm. ja koin aika tärkeänä ja turvallisena niiden olemassaolon.
Nyt en enää sellaisia aseta, koska halu elää raittiina on niin vahva. Enhän minä aseta mitään maaliakaan sille, että kuinka kauan aion käydä salilla, tai opiskella uusia kieliä.
Raittius on nyt osa minun elämääni ja hyvinvointiani, eikä siinä ole sinällään mitään sen ihmeellisempää. Sen vuoksi vuoden rajapyykin saavuttaminen ei tunnu enää oikeastaan miltään.
Kun mietin missä minä olen nyt verrattuna siihen, että missä minä olin tasan vuosi sitten, niin muutos on tosi iso.
Olen kasvanut ja päässyt elämässä eteenpäin hurjasti ja nyt tarkoitan kaikkea muuta, kuin jossain konkreettisessa materiaalissa laskettavaa pääomaa. Olen itseasiassa varmaankin hiukan köyhempi rahallisesti kuin viime vuonna tähän aikaan, mutta huomattavasti onnellisempi ja vakaampi. Koen itseni nyt harvemmin turvattomaksi, ja se tarkoittaa minulle onnea.
Olen huomannut tässä vuoden täyttyessä ihan selkeän käännekohdan ja aivan kuin olisin astumassa aivan uuteen vaiheeseen elämässäni tulevana vuonna.
Koen suurta intoa, mitä kaikkea saankaan oppia ja kuinka saan jatkaa paremman tulevaisuuden rakentamista itselleni ja läheisilleni pala palalta päivä kerrallaan.
Sen olen tästä prosessista oppinut, että riittää kun menee eteenpäin edes ihan pikkuisen joka päivä. Silloin etenee jatkuvasti kohti parempaa, vaikka kehitystä ei kahta rinnakkaista päivää vertailemalla huomaakaan.
Mutta kun tarkastelee päiviä vuoden etäisyydellä toisistaan, niin johan näyttää aivan erilaiselta.
Kohta mennään taas kohti valoa, eli eiköhän se tästä vielä senkin puolesta iloksi muuttu. 
Tulipahan käytyä pikkujouluissa, ja oli oikein mukavaa. Voin rehellisesti sanoa, että en varmasti olisi juodessa siitä nauttinut läheskään niin paljoa.
Huomasin että sosiaalinen kanssakäyminen voi olla oikeastaan aika mielenkiintoinen haastekin, kun alkaa jonkin vähän tuntemattomamman ihmisen kanssa jutuille ja yrittää löytää yhteistä maaperää. Se on sellaista tietynlaista akrobatiaa ja haistelua puolin ja toisin, jos siis kumpikaan osapuoli ei ole liikaa etanolia ottanut.
Kerkesi siis oppia vielä tämän vuoden aikana myös sen, että ennen sosiaalisesti kiusalliseksi koetut tilanteet voivat olla myös ihan mukavia, kunhan niihin vain menee oikeassa mielentilassa.
Enää olisi joulu ja uusivuosi jäljellä vietettäväksi selvin päin, niin sitten on koko kalenterivuosi koettu itseään myrkyttämättä.
Mitään kovinkaan suuria fiiliksiä tuo ei minussa kuitenkaan herätä, koska juhlia ne on siinä missä muutkin.
Tuli muuten mieleen tuosta keskustelusta toisesta ketjusta noista alkoholittomista oluista jokunen päivä sitten, että niissä on tosiaan pieni vaaran paikka olemassa.
Ei silloin kun ne ostaa omin käsin kaupasta kotiin, mutta baarin juhlahumussa saa kyllä olla tarkkana, varsinkin kun alkoholittomat juomat ovat kehittyneet huimasti, ja ero alkaa olemaan alkoholillisiin aina vain huomaamattomampi.
Tuossa tilatessani alkoholittoman oluen, sain hyvin maistuvan oluen suoraan lasista ja en meinannut millään uskoa, että se oli alkoholiton. Kysyin sitä vielä varmistuakseni asiasta ja maistatin sitä monella, että eihän tässä vain ole etanolia.
Vaikka saatiin siitä varmuus, että promilleja ei oluessa ole, niin vaihdoin sen sitten kuitenkin ensimmäisen jälkeen pullossa tulevaan vaihtoehtoon, josta näin etiketin, koska jotenkin se pieni hetken ilmassa leijunut epävarmuus teki oloni hiukan epämukavaksi.
Niin tärkeää raittius minulle kuitenkin on, että halusin heti ottaa askeleen takaisin päin, että en vain pistäisi sitä tarpeettomaan vaaraan.
Nyt kun asiaa ajattelen, niin toisaalta on ihan hyvä, että joku ero maussa alkottomalla ja alkoholillisella juomalla olisi, koska en tiedä haluanko minä omalla kohdallani raittiuden ja juomisen rajan hämärtyvän enää yhtään enempää.
Täytyy tätäkin asiaa mietiskellä vähän tarkemmin tulevaisuudessa, kun varmasti tulen ulkona silloin tällöin käymään.
Oikein hyvää ja mahdollisimman raitista viikonloppua aivan kaikille!
Hei. Onneksi minä en edes pidä oluen mausta, enkä viinin. Joku likööri esim. kahvilikööri kossun kans oli jopa hyvän makuinen, muttei sekään mikään ihana kokemus ollut, kun seuraus oli että makasin sammuneena jossain…
Niin ja jos alan hellimään ajatuksia että jokin viina maistuu hyvälle, niin kyllä se herättää himoa. Koska tässä kun kirjoitin tuota, että kahvilikööri ja kossu maistui hyvältä, niin tulipa hullu ajatus, maistuiko tosiaan? olikohan? Eli alkoi kutkuttaa maistella. Onneksi ei ole viinakauppa lähellä eikä viinakaappia kotona. Se helpotti heti. Huhuh.
Tulin kirjoittamaan tänne koska pikkusen joulumasis painaa päälle. En tykkää joulusta, en pääsiäisestä en juhannuksesta… Ahdistaa.
Kun raitistuin niin silloin olin tosi ahdistunut juhlapyhien alla. Pelkäsin yksinäistä joulua. Olisin kyllä voinut mennä jonnekkin jouluksi, mutten saanut itseäni lähtemään, ahdisti lähteä toisten iloisten (tai hyvien näyttelevien) ihmisetn sekaan murjottamaan.
Nyt ei ole enää vuosiin ollut sitä kovaa masennusta. Nyt meinaa vähän olla. Mutta kun kirjoitan tänne niin se menee ohi. Eikö niin??? Uskon niin!!
Aivan varmasti se mieli muuttuu siitä vielä paremmaksi, niinhän on käynyt aina ennenkin.
Itse en ota mistään juhlapäivistä nykyään enää mitään paineita. Joskus saatan jotain suunnitella, jos siltä tuntuu, mutta useimmiten mennään ihan fiiliksien mukaan improvosoiden.
Se ei ole yhtään huono juttu olla ihan vain kotioloissakaan mitään erityistä tekemättä, kaikki vapaat oli ne sitten juhlien vuoksi olemassa tai ei, ovat näkemykseni mukaan olemassa minua varten, enkä minä niitä juhlia varten.
Siksi en suostu stressaamaan itseäni niiden vuoksi.
Raitistuminen ja läheiset
Tuossa yksi aihe, jonka suhteen on tapahtunut paljon positiivisia muutoksia tämän vuoden aikana.
Vaikka olen päättänyt olla täällä plinkissä erittelemättä läheisiäni sen ihmeellisemmin, niin minulta löytyy pääosin itse valittu läheisten perhe, ja sitten se syntymässä saatu.
Molempiin minulla on ihan hyvät välit, mutta tuo itse valittu perhe on se, jonka kanssa jaan hyvin pitkälle minun arkeni.
Perintönä vanhemmiltani sain sen, että kaikesta ei sovi puhua, ja siitä olen oikeastaan koko aikuiselämäni joutunut oppimaan pois, että voin edes ylipäätään päästää ketään lähelleni.
Tänä vuonna alkoholin poistuttua lopullisesti elämästäni nuo erittäin läheiset itse valitusta perheestäni ovat myös juoneet huomattavasti vähemmän.
Huomaan vetäneeni mukanani paljon ihmisiä pullon ääreen, koska nuo läheiset ovat halunneet olla minun seurassani, ja jos join, he joivat usein minun kanssani.
Nyt me tehdään sitten muita asioita ja sen myötä olen huomannut, että me voidaan olla aidosti läsnä toisillemme ja asiat ovat vakautuneet todella paljon myös läheisteni elämässä, kun yhtäkkiä elämässä onkin mahdollisuus vakaalle ja onnelliselle tulevaisuudelle minun kanssani.
Silloin heilläkin on enemmän syytä pitää itsestään huolta.
Ja se on ihan ymmärrettävää, koska alkoholin suurkulutus tuo todella paljon epävarmuutta ja näköalattomuutta myös läheisten elämään.
Onhan se läheisenä aika rusentavaa varmasti huomata, että jokin myrkky voi olla sinua tärkeämpi, siitäkin huolimatta, että sen kulutus vie elämältä lopulta aivan kaiken terveyttä ja viimeistä tahtoa myöten.
Onneksi pääsin hyppäämään tuosta tuhon junasta pois tässä vaiheessa, ja minulla on vielä mahdollisuus elää tasapainoista ja merkityksellistä elämää läheisteni kanssa.
Siinä on aivan äärettömän paljon syytä kiitollisuuteen.
Kuten myös siinä, että eilen oli vihdoin se vuoden pimein päivä, ja tässä päästään kulkemaan kohti valoa myös ihan konkreettisessakin mielessä. 
Kuulostaa super hyvältä. Ja näinhän se varmasti meillä useimmilla on. Tavallaan stressin ja ongelmien määrä tuntuu olevan vakio, mutta silloin auttaa kun hetken muistelee juomisaikoja. Muistaa taas, mihin ei ainakaan halua palata.
Olen huomannut saman. Kyllähän se tuntui helpolta vetää naula päähän ja hypätä suin päin vuorovaikutukseen, mutta ei se keskustelun laatua parantanut. Olen nuorena ollut sosiaalisesti kömpelö. Sitä varmasti osaltaan “paransin” juomisellani. Nyt raittiina aikuisena olen taas ymmärtänyt, etteivät ne tilanteet ole myöskään yksin minun vastuullani. Aina ei vain lähde, eikä tarvitsekaan.
Tuo on totta, että alkoholittoman juoman kanssa pitää ulkona olla tarkkana. Olen itse asiassa kerran saanut alkoholillisen juoman. Maistoin eron kyllä heti, ja tarjoilija pahoitteli kovasti. Mutta tosiaan, alussa harmittelin, kun alkoholittomat maistuivat ihan erilaiselta kuin alkoholilliset, mutta nykyään ne maistuvat taas ihan erilaisilta kuin pelkät limpparit. Omalla kohdallani oletan, ettei maailma kaadu, vaikka vahingossa joisin yhden kokonaisenkin annoksen. Tahallaan en sitä kuitenkaan missään nimessä halua tehdä, ja huomatessani vaihdan heti pois. Mutta jonkun kohdalla vahinko voi oikeasti olla tosi isokin, suoranainen katastrofi.
Minulla on nyt, toisen raittiin vuoden jälkeen, tullut kunnon joulufiilis. Olen ostanut paljon lahjoja, uusia valoja ja koristeita. Leiponut ja puuhastellut. Se on putkahtanut jostain ihan kysymättä ja yllättäen. Mutta olen siis samaa mieltä, että mitään ei aikuisen elämässä tarvitse tehdä vain koska muka kalenterin mukaan pitäisi.
Eri juttu, jos on lapsia. Heille soisin hyviä muistoja juhlapäiviin ja niiden perinteisiin liittyen. Juhlittiin perheessä sitten joulua tai jotain muuta. Valitettavasti osalla meistäkin muistot ovat huonoja, näin palstamme teemaan viitaten.
Kyllä. Vanhempani muistuttaa edelleen vähän väliä, ettei tieto vaikka sairauksista tai rahatilanteesta kuulu kenellekään. Minulla taas on taakka pudonnut, kun olen vihdoin kertonut monille ihmisille sekä vanhempieni että omasta alkoholiongelmastani. Olen vihdoin keski-iässä puskenut sen muurin läpi, että minun tulee suojella vanhempieni kunniaa viimeiseen asti. Silti, vaikka heille on niin monesti mennyt alkoholi minun ohitseni. Koko lapsuuteni, vaikka kulissit kunnossa olivatkin. Ei sen tarvitse olla erityisesti kenenkään syy, mutta ei myöskään salaisuus.
Parasta!
Täällä vietetään tänä vuonna näin joulupäivänä joulua illallisen merkeissä. Sen enempää ei tule nyt sitten juhlittua muutamaa lahjaa ja herkuttelua lukuunottamatta, joka tietenkin alkoi jo hyvissä ajoin. 
Mutta näiden pyhien jälkeen sitten taas innokkaasti arkeen kiinni ja jatkan ensi vuonna pikkuhiljaa tapojeni hiomista entistä paremmaksi myös syömisen suhteen.
Hyvää ja raitista joulua aivan kaikille! 
Alkoholi ja terveys.
Painoni mittauksien keskiarvo on ollut 1.7 kiloa vähemmän vuonna 2024 vuoden 2023 mittauksiin verrattuna, eli suunta on oikea, vaikka alkoholia jättäessä haaveilin vähän suuremmasta pudotuksesta.
Toki lihas on hiukan lisääntynyt ja keho kiinteytynyt, eli ei kannata nyt pelkkiä kiloja tietenkään tuijottaa.
Mutta jää onneksi vähän haastetta vielä ensi vuodellekin ja en täällä nyt sen syvemmälle tätä ala purkamaan, kun ei varsinaisesti liity aiheeseen.
Kuitenkin syömisen ja liikkumisen suhteen aion pureutua entistä syvemmälle, se innostaa juuri nyt. Tämäkin saavutettu taso on riittävä, mutta onhan tuo terveys hifistely nyt kuitenkin ihan ok harrastus, niin kauan kun se tuntuu hyvältä.
Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin pään sisällä.
Vaikka en suuremmista mielenterveysongelmista elämäni aikana ole onnekseni kärsinyt, niin silti huomaan todella suuren eron hyvinvoinnissani.
Nyt jälkeen päin vasta ymmärtää, että kuinka paljon alkoholi ihmiseen lopulta vaikuttaa.
Olen ennen pitänyt aivan normaalina, että hermot menee välillä jopa lähes päivittäin ihan mistä syystä tahansa, ja että mielentilat vaihtelevat niin, että ei aina meinaa edes perässä pysyä.
Mutta nykyään elämän perusasetushan on sellainen vakaan rauhallinen ja se tuntuu tosi hyvältä.
Ennen kuin päässä kerkeää napsahtaa, niin sen tunnistaa, ja on hyvin aikaa hyväksyä tilanne ja päättää kuinka toimii, eikä antaa sen suotta kasvaa räjähdyspisteeseen asti.
Pidempi pinna toisin sanoen.
Eikä ole fiiliksien kanssa enää aivan samanlaista vuoristorataa, vaan paljon rauhallisempaa vaihtelua. Olen myös oikein tyytyväinen elämään ilman mitään euforian tuoksuisia huippuja.
Nyt haluan vain rauhallista arkea ja entistä rauhallisempaa lomailua.
Hienoa kuulla @Setämies
Alkoholin käytön lopettamiselta odotan eniten juuri tuota mielialojen tasaantumista, mielummin vielä että ikävät tunteet tasottuisivat, juuri hermostuminen ja ärsyyntyminen.
Motivoivaa kuulla, että olet sitä saavuttanut.
Toki sekin on mukavaa, että terveys kohenee. Liikun säännöllisesti ja tykkään kesällä myös kilpailla, mutta alkoholin käyttö on vaikuttanut siihenkin, ei tapahdu kehitystä. Joten uskon, että kun silläkin osa-alueella tapahtuu ajan myötä kehitystä, niin se motivoi lisää, vaikka ei juuri nyt ole ykkösasia.
Ensi yönä siinä jossain kello neljän aikaan tulee ensimmäinen vuosi täyteen raitista elämää ja olo on sen myötä oikein hyvä.
Kerrotut lupaukset ovat pitäneet paikkansa minunkin kohdallani, ja elämään on löytynyt sellaista vakautta ja näköaloja, josta juodessani haaveilin.
En muista koska viimeksi olisin katsonut näin luottavaisesti kohti tulevaa vuotta.
Haluankin siis kiittää kaikkia plinkkiläisiä menneestä vuodesta, täältä saadulla tuella matkani on ollut huomattavasti kevyempää.
Jatketaan ensi vuonna eteenpäin tarpomista, yhdessä se on paljon mukavampaa ja helpompaa.
Alle pistän vielä aivan ensimmäisen viestini plinkistä, jossa osallistuin tipattomaan tammikuuhun vähentäjien puolella.
Hyvää uutta vuotta aivan kaikille keskustelijoille ja teille palstan lukijoille!
Todella lämpimät onnittelut vuodesta raittiina! 
Tämä antaa uskoa itsellekin!
Paljon, paljon Onnea raittiista vuodesta 
Kiitos, kun olet kirjoittanut matkastasi. Teidän konkareitten matkakertomuksista me perässä rämpijät saamme tukea, apua, motivaatiota. Arvostan!
Tämä on ihan todella hyvä kirjoitus! Hauskakin vielä tuima ilme ja pippurisumutin :D. Mutta näin se on. On vain todella väsyttävää taistella koko ajan ja siksi olen tainnut retkahtaakin. Täytyy vain uskoa, että tämä käy helpommaksi.
Lämpimät onnittelut @Setämies hienosta merkkipaalusta! 
Uskon, että moni saa kirjoituksistasi ajateltavaa, minä mukaan lukien. Hyvää uutta vuotta 2025! 
Paljon onnea ensimmäisestä vuodesta!!
Perässä tullaan.
Onnittelut 1 vuoden raittiudesta!
Olen ylpeä sinusta Setämies, kaikkea hyvää sinulle tulevaan vuoteen <3
