Tästä valon puutteesta kärsii tosiaan moni meistä, eikä tähän tule tavallaan koskaan täysin tottumaan.
Mutta pyrin itse kuitenkin ajattelemaan, että enää kuukausi, niin sitten alkaa valo taas lisääntymään. 
Onneksi olen sen verran tyhmä, että tuollaiset itsensä huijaukset toimivat yleensä oikein hyvin.
Näköjään sain vielä flunssankin ja urheilun mentyä tauolle on taas vähän liikaa aikaa käsillä. Mutta sen käytän kärsivällisyyden opetteluun ja tulevaisuuden suunnitteluun. Haluan kuitenkin vielä kehittyä elämässä liikunnan ja ravinnon osalta, ja nyt on aikaa opetella uusia asioita ja pohdiskella, että kuinka niitä saisi käytännössä arkeensa sulautettua, kunhan tässä pääsee taas kunnolla tolpilleen.
4 tykkäystä
Taas yksi viikko kasassa ja alkaa vuoden päättyminenkin olemaan jo näköpiirissä. Laskuri näyttää numeroa 334 ja huomenna täyttyy 11 kuukautta alkotonta elämää. Ehkä jotenkin ajattelen tuon toiselle raittiille vuodelle siirtymisen olevan jonkinlainen käännekohta, en oikein edes tiedä miksi.
Mutta varmasti sekin tulee aikanaan selviämään.
Olen tällä viikolla pohtinut aika paljon mennyttä vuotta ja tätä tilannetta, jossa nyt olen. Nyt olen huomattavasti paremmassa paikassa, missä oltiin vielä vuosi taikka muutama takaperin.
Eikä sitä saisi mennä koskaan unohtamaan, jokin loppuelämän kestävä muistutus täytyy saada vielä pään sisälle rakenneltua.
Alkaa ehkä vähän jo haalistumaan ne kaikkein ikävimmät asiat ja fiilikset, mitä elämä alkoholin kanssa voi olla.
Ehkä vielä tämän terveellisen ja vakaan elämän pönkittäminen sellaiseksi, jossa alkoholilla ei ole mitään mahdollisuutta tulla sitä pilaamaan on parasta mitä voin tehdä.
Mitään erityistä halua päihdyttää itseäni ei ole enää ilmennyt, mutta jotenkin vähän pelottaa, että jos joskus tulevaisuudessa menee huolimattomasti puolivahingossa kokeilemaan alkoa, jos se tulee olemaan itselleni jotenkin täysin mitätön asia.
Opetellaan siis raittiina pysymistä, se on niin paljon helpompaa, kuin ajautua taas siihen kaaokseen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
7 tykkäystä
Onnea 11 kuukaudesta. Mulla on vähän sama että ikävöt muistot haalistuu. Ei niitä onnistu pitämään kirkkaana mielessään. Mutta se mikä auttaa, on sen tajuaminen, etten alkoholia käyttäessäni ollut onnellinen. Muistan ja tiedän, että elämästä puutui kipinä. Kun sen muistan, niin ei haittaa vaikken selvästi kaikkea muuta muista niin tarkkaan
1 tykkäys
Juuri tuo pelko on minullakin. En pelkää oikeastaan vähääkään, että yhtäkkiä tulisi aivan pitelemätön tarve ja himo ottaa alkoholia. Sen sijaan pelkään, että koen sen olevan ns. ihan sama. Niin etten enää näe eroa, ottaa tai ei, ja sitten vain otan. Sen jälkeen olisin aivoineni jossain ihan muualla kuin tässä. Vaikka pystyisinkin aloittamaan raittiuden taas, prosessi lähtisi jostain kauempaa. Lisäksi olisi ihan todennäköistä, etten pystyisi, kun juominen tuntuisi taas hetken ihan kivalta.
En missään nimessä halua sinne, joten ihan sama -tilaan ei saa koskaan tipahtaa. Ei, vaikkei kokoaikaisesti enää munankuorilla kävelekään.
Kiitos samoin, viikonloppuja sinnekin!
3 tykkäystä
On tullut oltua tässä vähän vatsataudissa ja hyvin samankaltainen olotila se tuntuu olevan krapulan kanssa, vaikkakaan aivokemiat eivät mene ihan niin pitkin seiniä, kuin etanolin toimesta.
Olen pyrkinyt olemaan sängyssä niin paljon kuin mahdollista, enkä halua mitään muuta tässä maailmassa, kuin eroon tästä huonosta olosta. Siinä on jotain niin kovin tuttua. 
Vaikka tämä olotila vastaa vielä melko lievää krapulaa, niin nyt en voi kuin ihmetellä, että kuinka näitä ihan vapaaehtoisesti onkaan itselleen järjestänyt paljon pahempanakin, usein vielä monta kertaa viikossa, ja kovasti kuvittelin jääväni siinä kaiken kaikkiaan jotenkin vielä plussan puolelle.
Nyt näkee asiat aivan eri vinkkelistä ja ajatuskin etanolista puistattaa ja tuo oksennuksen kurkkuun.
Jotain hyvääkin tästä pöpöstä siis löytyy.
Eiköhän loppuviikko tule menemään kuitenkin paljon paremmin ja samaa toivon teille kaikille muillekin! 
7 tykkäystä
Tätä olen itsekin välillä miettnyt. Minulla oli pitkiä aikoja viikkorytmi/juomakierto seuraava; dokausta 3-4 päivää ja krapulassa seuraavat 3-4. Torstaina tai perjantaina ralli yleensä alkoi.
Mitä kuvittelin tuosta saavani ja mitä sain?
Oksensin kankkusessa aina. Päätä särki hirveästi. Tärisin, hikosin. Vatsa oli sekaisin ja joskus olin paskoa housuuni krapulakaljan ostoreissulla. Aika rajut jo oli viekkarit.
Tölkkisirkuskin vaati melkoista vaivannäköä, kun raahasin palautettavia 4-5 muovikassillista kerrallaan bussissa tai polkupyörällä. Ja toki kaljasalkkujen raahaaminen kotiinkin kävi työstä.
Vaikka kerran kankkusessa ärsyynnyin kanssamatkustajan tuijoteltua tölkkikassejani ja todettua “se on kovaa hommaa tuo”, voin nyt todellakin myöntää, että äijä oli oikeassa.
Tunnen itseni nyt niin vapaaksi.
Toipumista taudista Setämies!
7 tykkäystä
@Setämies hyvää itsenäisyyspäivää!
-thuuli
1 tykkäys
Itsenäisyyspäivä on mennyt reissun päällä ja aivan muissa kuvioissa, kuin Suomen itsenäisyyttä mietiskellen. Voisi vähän kurkistaa vaikka niitä linnan juhlia vielä illan päätteeksi, niin olen sitten jotenkin muistanut.
Olo on ollut tänään kuitenkin varsin kiitollinen, vaikkakin tällä hetkellä on hiukan tiukemmat kuukaudet menossa taloudellisessa mielessä, ja se yhdistettynä pimeyteen on hiukan ressannut mieltä viime aikoina.
Mutta tänään jotenkin ymmärsin sen, että en oikeasti tarvitse kuin lämpimän katon pääni päälle, resurssit juoksemiseen ja salilla käymiseen, rahaa ruokakaupassa käymiseen, kulkemiseen ja työpaikkani, jolla kaiken tämän rahoitan, niin perustarpeeni on tyydytetty. Kaikki mikä tulee sen päälle on extraa, enkä enää koskaan halua pitää noita ylimääräisiä asioita onneni edellytyksenä.
Esim lomareissu, ravintolassa käynti, leffaan meno tms on ihan kiva lisä tässä elämässä, mutta ilmankin voin olla onnellinen.
Ja kun sitten toisaalta palkastahan jää joka kuukausi huikeasti yli noiden perustarpeiden jälkeen, ja johonkin se raha on laitettava, kun ei sitä täältä lähtiessäänkään mukaansa saa.
Eli elän varmasti myös tulevaisuudessa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, kunhan nyt vain aloin yhtäkkiä miettimään kaikkea tällaista aivan uutta kelaa pitkin ja ajattelin pistää sen ylös.
Rauhallista ja mahdollisimman selväpäistä itsenäisyyspäivää kaikille!
4 tykkäystä
Tähän listaan täytyy vielä lisätä hyvä terveydenhoito (vakuutus ja lääkkeet), sekä vaatteet tarpeeseen (ei palella tai pala auringossa, eikä joudu pidätetyksi siveettömyydestä julkisella paikalla).
Jos joku näistä tarpeista on uhattuna, niin stressi on silloin ihan perusteltua, mutta kaiken muun puutteen perään itkeminen on aivan turhaa.
Olen todella onnekkaassa asemassa, kun omat perustarpeeni täyttyy, se kun ei ole tässä maailmassa kaikille mikään itsestäänselvyys.
4 tykkäystä