Tästä valon puutteesta kärsii tosiaan moni meistä, eikä tähän tule tavallaan koskaan täysin tottumaan.
Mutta pyrin itse kuitenkin ajattelemaan, että enää kuukausi, niin sitten alkaa valo taas lisääntymään. 
Onneksi olen sen verran tyhmä, että tuollaiset itsensä huijaukset toimivat yleensä oikein hyvin.
Näköjään sain vielä flunssankin ja urheilun mentyä tauolle on taas vähän liikaa aikaa käsillä. Mutta sen käytän kärsivällisyyden opetteluun ja tulevaisuuden suunnitteluun. Haluan kuitenkin vielä kehittyä elämässä liikunnan ja ravinnon osalta, ja nyt on aikaa opetella uusia asioita ja pohdiskella, että kuinka niitä saisi käytännössä arkeensa sulautettua, kunhan tässä pääsee taas kunnolla tolpilleen.
4 tykkäystä
Taas yksi viikko kasassa ja alkaa vuoden päättyminenkin olemaan jo näköpiirissä. Laskuri näyttää numeroa 334 ja huomenna täyttyy 11 kuukautta alkotonta elämää. Ehkä jotenkin ajattelen tuon toiselle raittiille vuodelle siirtymisen olevan jonkinlainen käännekohta, en oikein edes tiedä miksi.
Mutta varmasti sekin tulee aikanaan selviämään.
Olen tällä viikolla pohtinut aika paljon mennyttä vuotta ja tätä tilannetta, jossa nyt olen. Nyt olen huomattavasti paremmassa paikassa, missä oltiin vielä vuosi taikka muutama takaperin.
Eikä sitä saisi mennä koskaan unohtamaan, jokin loppuelämän kestävä muistutus täytyy saada vielä pään sisälle rakenneltua.
Alkaa ehkä vähän jo haalistumaan ne kaikkein ikävimmät asiat ja fiilikset, mitä elämä alkoholin kanssa voi olla.
Ehkä vielä tämän terveellisen ja vakaan elämän pönkittäminen sellaiseksi, jossa alkoholilla ei ole mitään mahdollisuutta tulla sitä pilaamaan on parasta mitä voin tehdä.
Mitään erityistä halua päihdyttää itseäni ei ole enää ilmennyt, mutta jotenkin vähän pelottaa, että jos joskus tulevaisuudessa menee huolimattomasti puolivahingossa kokeilemaan alkoa, jos se tulee olemaan itselleni jotenkin täysin mitätön asia.
Opetellaan siis raittiina pysymistä, se on niin paljon helpompaa, kuin ajautua taas siihen kaaokseen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
7 tykkäystä
Onnea 11 kuukaudesta. Mulla on vähän sama että ikävöt muistot haalistuu. Ei niitä onnistu pitämään kirkkaana mielessään. Mutta se mikä auttaa, on sen tajuaminen, etten alkoholia käyttäessäni ollut onnellinen. Muistan ja tiedän, että elämästä puutui kipinä. Kun sen muistan, niin ei haittaa vaikken selvästi kaikkea muuta muista niin tarkkaan
1 tykkäys
Juuri tuo pelko on minullakin. En pelkää oikeastaan vähääkään, että yhtäkkiä tulisi aivan pitelemätön tarve ja himo ottaa alkoholia. Sen sijaan pelkään, että koen sen olevan ns. ihan sama. Niin etten enää näe eroa, ottaa tai ei, ja sitten vain otan. Sen jälkeen olisin aivoineni jossain ihan muualla kuin tässä. Vaikka pystyisinkin aloittamaan raittiuden taas, prosessi lähtisi jostain kauempaa. Lisäksi olisi ihan todennäköistä, etten pystyisi, kun juominen tuntuisi taas hetken ihan kivalta.
En missään nimessä halua sinne, joten ihan sama -tilaan ei saa koskaan tipahtaa. Ei, vaikkei kokoaikaisesti enää munankuorilla kävelekään.
Kiitos samoin, viikonloppuja sinnekin!
4 tykkäystä
On tullut oltua tässä vähän vatsataudissa ja hyvin samankaltainen olotila se tuntuu olevan krapulan kanssa, vaikkakaan aivokemiat eivät mene ihan niin pitkin seiniä, kuin etanolin toimesta.
Olen pyrkinyt olemaan sängyssä niin paljon kuin mahdollista, enkä halua mitään muuta tässä maailmassa, kuin eroon tästä huonosta olosta. Siinä on jotain niin kovin tuttua. 
Vaikka tämä olotila vastaa vielä melko lievää krapulaa, niin nyt en voi kuin ihmetellä, että kuinka näitä ihan vapaaehtoisesti onkaan itselleen järjestänyt paljon pahempanakin, usein vielä monta kertaa viikossa, ja kovasti kuvittelin jääväni siinä kaiken kaikkiaan jotenkin vielä plussan puolelle.
Nyt näkee asiat aivan eri vinkkelistä ja ajatuskin etanolista puistattaa ja tuo oksennuksen kurkkuun.
Jotain hyvääkin tästä pöpöstä siis löytyy.
Eiköhän loppuviikko tule menemään kuitenkin paljon paremmin ja samaa toivon teille kaikille muillekin! 
7 tykkäystä
Tätä olen itsekin välillä miettnyt. Minulla oli pitkiä aikoja viikkorytmi/juomakierto seuraava; dokausta 3-4 päivää ja krapulassa seuraavat 3-4. Torstaina tai perjantaina ralli yleensä alkoi.
Mitä kuvittelin tuosta saavani ja mitä sain?
Oksensin kankkusessa aina. Päätä särki hirveästi. Tärisin, hikosin. Vatsa oli sekaisin ja joskus olin paskoa housuuni krapulakaljan ostoreissulla. Aika rajut jo oli viekkarit.
Tölkkisirkuskin vaati melkoista vaivannäköä, kun raahasin palautettavia 4-5 muovikassillista kerrallaan bussissa tai polkupyörällä. Ja toki kaljasalkkujen raahaaminen kotiinkin kävi työstä.
Vaikka kerran kankkusessa ärsyynnyin kanssamatkustajan tuijoteltua tölkkikassejani ja todettua “se on kovaa hommaa tuo”, voin nyt todellakin myöntää, että äijä oli oikeassa.
Tunnen itseni nyt niin vapaaksi.
Toipumista taudista Setämies!
7 tykkäystä
@Setämies hyvää itsenäisyyspäivää!
-thuuli
1 tykkäys
Itsenäisyyspäivä on mennyt reissun päällä ja aivan muissa kuvioissa, kuin Suomen itsenäisyyttä mietiskellen. Voisi vähän kurkistaa vaikka niitä linnan juhlia vielä illan päätteeksi, niin olen sitten jotenkin muistanut.
Olo on ollut tänään kuitenkin varsin kiitollinen, vaikkakin tällä hetkellä on hiukan tiukemmat kuukaudet menossa taloudellisessa mielessä, ja se yhdistettynä pimeyteen on hiukan ressannut mieltä viime aikoina.
Mutta tänään jotenkin ymmärsin sen, että en oikeasti tarvitse kuin lämpimän katon pääni päälle, resurssit juoksemiseen ja salilla käymiseen, rahaa ruokakaupassa käymiseen, kulkemiseen ja työpaikkani, jolla kaiken tämän rahoitan, niin perustarpeeni on tyydytetty. Kaikki mikä tulee sen päälle on extraa, enkä enää koskaan halua pitää noita ylimääräisiä asioita onneni edellytyksenä.
Esim lomareissu, ravintolassa käynti, leffaan meno tms on ihan kiva lisä tässä elämässä, mutta ilmankin voin olla onnellinen.
Ja kun sitten toisaalta palkastahan jää joka kuukausi huikeasti yli noiden perustarpeiden jälkeen, ja johonkin se raha on laitettava, kun ei sitä täältä lähtiessäänkään mukaansa saa.
Eli elän varmasti myös tulevaisuudessa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, kunhan nyt vain aloin yhtäkkiä miettimään kaikkea tällaista aivan uutta kelaa pitkin ja ajattelin pistää sen ylös.
Rauhallista ja mahdollisimman selväpäistä itsenäisyyspäivää kaikille!
4 tykkäystä
Tähän listaan täytyy vielä lisätä hyvä terveydenhoito (vakuutus ja lääkkeet), sekä vaatteet tarpeeseen (ei palella tai pala auringossa, eikä joudu pidätetyksi siveettömyydestä julkisella paikalla).
Jos joku näistä tarpeista on uhattuna, niin stressi on silloin ihan perusteltua, mutta kaiken muun puutteen perään itkeminen on aivan turhaa.
Olen todella onnekkaassa asemassa, kun omat perustarpeeni täyttyy, se kun ei ole tässä maailmassa kaikille mikään itsestäänselvyys.
4 tykkäystä
Eletään alkoholitonta päivää 344 ja tässä on reissun päällä tullut mietittyä aika paljon elämää ja sen myötä myös alkoholittomuutta.
Huomaan fiiliksieni elämän suhteen olevan juuri nyt varsin laimeita. Tuntuu että kaikki on jo nähty ja koettu, mitä tämä elämä tarjoaa.
Ainakaan rahalla en voisi ostaa juuri nyt mitään sellaista, joka toisi minulle lisää onnen tunnetta.
Tunnen olevani elossa ihan vain elossa olemisen vuoksi ilman tarkoitusta.
Ainoastaan liikunta innostaa edes vähän, ja siinä samalla tulee lähinnä vain mietittyä sitä, että rasitusvammojen riskitkin vain kasvaa ikääntyessä entisestään.
Mutta positiivisena puolena juominen ei kiinnosta edes silloin, kun tuntuu että ei olisi juuri nyt edes mitään hävittävää.
Aivojen huijaaminen keinotekoisesti edes hetkeksi uskomaan, että tässä elämässä olisi jotain järkeä, tuntuu niin hölmöltä idealta, että sitä korttia ei tarvitse enää katsoa.
Jäljelle jää siis ainoaksi vaihtoehdoksi elää nyt näin, ja odotella innostavampia aikoja.
Tai jos tilanne pitkittyy ja käy kestämättömäksi, niin sitten täytyy puhua lääkärille, tai lähteä etsimään elämän tarkoitusta vaikka jostain luostarista munkkien keskuudesta.
En tiedä onko tässä sotkussa nyt kuinka paljon elämänkatsomuksellista murrosta, pimeyden tuomaa apatiaa ja mitä lie, mutta ei kait sen nyt niin väliä.
Sen kun pyrkii kohti valoa tarttumalla kiinni aina itseään lähimpänä olevaan ongelmaan/epäkohtaan, ja luottaa siihen, että joku järki tässä vielä on.
Sen olen oppinut itsestäni, että tuskin koskaan pystyisin olemaan onnellisesti taloudellisesti riippumaton vapaaherra, vaan jotain pakollista tekemistä tarvitsen, ja palkkatyö on mitä oivallisinta sellaista.
Täytyy varmaan lopettaa lottoaminen, että ei vain kävisi koskaan sellaista vahinkoa, että pääsisi rikastumaan.
Silti olen äärimmäisen kiitollinen elämästä ja ymmärrän, että olen hyvin etuoikeutetussa asemassa.
Täytyy nämä ankeatkin fiilikset kuitenkin laittaa ylös, koska ne ovat myös oleellinen osa elämää.
Aika yllättäviä asioita tässä on siis saanut itsestään oppia raitistumisen myötä.
Ja kyllähän se varmasti tästä vielä iloksikin muuttuu, kunhan tuo päivä alkaa taas pitenemään.
Oikein hyvää viikkoa kaikille!
4 tykkäystä
Tervehdys setämies! Lueskelin aikalailla yhteen putkeen koko viestiketjun, oli mukavaa luettavaa ja antoi uskoa, että kyllä minäkin pystyn😀 Päivä 5 toki vasta menossa, mutta tyvestä puuhun noustaan!
1 tykkäys
Hei @Ikaros ja kiitos mukavasta palautteesta. Kiva tietää, että näistä turinoista on ollut jollekin jotain iloakin.
Ja olet aivan ehdottomasti tehnyt erinomaisen päätöksen, kun olet kääntänyt korkin kiinni. Rohkeasti vain eteenpäin siihen luottaen, että kaikki vastukset oppii matkan varrella selättämään.
Tuhannet ihmiset heivaavat alkoholin elämästään jatkuvasti, tietenkin sinäkin pystyt sen tekemään aivan samalla tavalla. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa onneksi ole, vaikka töitä täytyy ollakin valmis tekemään.
1 tykkäys
Kiitos kannustuksesta, se tulee tarpeeseen 
Se on vaan yritettävä päivä kerrallaan rämpiä eteenpäin, töitä se kyllä varmasti teettää.
1 tykkäys
Joku täällä muuten puhui jossain vaiheessa omassa ketjussaan tuosta miesten testosteronin mittaamisesta ja minutkin urologi myös sellaiseen lähetti. Tosin se on vasta tuossa keväällä, mutta sieltä saattaisi löytyä yksi mahdollinen syy myös mielialan vaihteluihin ja alakuloon.
Ihan hyvä kuitenkin noitakin asioita katsella vähän myös ennaltaehkäisevässä mielessä, eikä vasta sitten kun elämä on aivan kestämätöntä.
Kuuntelin tässä viikolla yhtä alkoholi podcastia ja siinä yksi monta vuotta raittiina ollut vieras mainitsi, että jos hänelle annettaisiin nyt jotenkin taianomaisesti mahdollisuus palata satunnaiseksi juomariksi sen täydellisesti halliten, niin hän sanoisi kiitos ei.
Kun mietin tätä omalle kohdalleni, niin en minäkään ehkä tarttuisi tilaisuuteen.
Vaikka kuinka voisinkin jotenkin muka juoda huoletta loppuelämäni silloin tällöin ilman ongelmia, niin en tiedä haluaisinko minä sitä enää edes tehdä.
Puistattaa pelkkä ajatuskin pöhnämäisestä kännistä ja krapulasta. Ja kaikki ne sekavat ajatukset, sekä terveyden vahingoittaminen. Ja kaikki tuo vain hetken nousun vuoksi. (jota ei viimeisinä aikoina enää useinkaan edes tullut) Aivan totaalisen paska diili.
Onneksi tällaista valintaa ei koskaan kuitenkaan tarvitse alkaa tekemään, koska kohtuullisuus ei ole minulle enää mahdollista ja hyvä niin.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Pysytellään mahdollisimman selvin päin.
6 tykkäystä
Tuo testosteroniarvon mittaaminen tuntuu olevan aika pinnalla, vähän kuin vuosia sitten tuli kilppariarvot ja jokunen vuosi sitten varastorauta. Ja siis hyvä niin, että löytyy asioita mikä on useammalla ongelman ydin. Yhdellä tutulla geelihoito auttoi ihan silmissä ja väsymys ja alakulo kaikkosi.
Minulla on juomisesta tuo sama fiilis. En tarttuisi tarjoukseen, nyt kun olen oppinut rentoutumaan ja irrottelemaankin ilman alkoholia ja saanut myös ympäristöni pikkuhiljaa tottumaan tilanteeseen. Ainakin minulla on ollut paljon isompi työ ja kipuilu sosiaalisen puolen kanssa. Aamuun asti jaksavasta luottoryyppääjästä raittiiksi. Siitä, joka on aina valmis tilaamaan skumppapullon tai lärvilautasen, alkoholittomaksi. Ja tuon lisäksi tosiaan ihan se fyysinen puoli. Ei ole lainkaan ikävä nousun hintana tulevaa sumua ja pöhnää. Yhh.
Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua!
3 tykkäystä
Muoti-ilmiöstäkin voisi puhua. Alkoholistin on hyvä muistaa, että pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa testosteronin tuotannon vähenemistä eikä se heti palaudu. Jos lähtee etsimään testosteroniarvoista syytä alkuloon, kannattaa olla alkotaustasta lääkärille avoin, ettei joudu ojasta allikkoon.
Ylipäätään libido on paras mittari testotasojen oma-arvioon. Jos seksi kiinnostelee, kannattaa etsiä alakulolle syitä jostain muualta.
Niin ja tutkimusten mukaan alkoholi vaikuttaa naisille päinvastoin. Estrogeeni vähenee ja testosteroni nousee kun käyttää paljon alkoholia.
1 tykkäys
Ajatus siitä että joisin satunnaisesti silloin tällöin ei kyllä houkuta. Onhan se hetken kivaa mutta ei sen mukanaan tuomat morkkikset, väsymys, pahoinvointi ole sen arvoista että edes joskus ottaisi alkoholia. Yöunet kärsivät jo pienestä määrästä. Ei tarvii edes kännejä kun jo yksi annos alkoholia heikentää unia paljon.
Kasvot punottaisi ja päässä alkaisi humista jo ensimmäisen juoman jälkeen. Ei se muistini mukaan ollut kovin miellyttävä fiilis mikä tuli muutamasta ekasta juomasta. Oli vaikea olo ja yhtäaikaa sisälläni heräsi yltiösosiaalinen ihmispaska joka tarttui puhelimeen ja mietti kenen aikaa tällä kertaa tuhlaan jatkuvilla viesteillä ja kenties parin tunnin puhelulla. Kelle julistaisin rakkautta ja kuka olisi sillä kertaa lempi sisaren tytär.
Hyi olkoo. Ei humalaa enää ikinä
5 tykkäystä
Tässä on tosiaan taustalla muita syitä mm. juurikin tuo libidon jyrkkä lasku, joidenka vuoksi urologi haluaa hormonitoiminnan katsoa.
Tuli vain sen myötä mieleeni, että sieltä saattaa mahdollisesti myös löytyä yksi tekijä mielialan vaihteluun.
Mutta onneksi tässä painitaan kuitenkin tosi lievien astioiden kanssa, enkä ole joutunut varsinaisesti masennuksesta kärsimään.
3 tykkäystä
Kannattaa ne hormonitkin katsoa. Muut arvorhan sinulla taisikin olla nyt aika hyvät?
Tietysti elämään kuuluu kaikki vaiheet, ellei kuole ennenaikaisesti. Naisilla muutokset saattavat olla suurempiakin, mutta kaipa miehilläkin on normaaliin elämänkaareen kuuluva asia nuoruuden testosteronihöyryjen laimeneminen.
Itse olen vanhenemisesta tykännyt, hassua kyllä. En ihan kaikista kehon muutoksista riemuissanikaan ole, mutta katselen itseäni tyynesti ja hyväksyen. Tilalle on tullut seesteisyyttä, henkisyyttä ja muita asioita, jotka tavallaan korvaavat nuoruuden kehon katoamisen.
Tietysti minulla on mahdollisuus verkkaisampaan tahtiin ja lepoon, toisin kuin kiristyvän työelämän pyörteissä olevilla.
Minulla on jonkinlainen ajatus turhien kemikaalien välttämisestä ja luonnonmukaisesta elämästä, niin todennäköisesti en hormoneja halua käyttöön. Tosin helppia on näin sanoa, kun ihmeempiä vaihdevuosioireta ei ole. Onko terveellisellä elämällä, raittiudella, stressin välttelyllä tai onnekkaalla perimällä ollut tähän vaikutusta? Ehkä näillä kaikilla.
Ehkä sinullakin elimistö tasapainottuu vielä pitkän aikaa, kun alkoholi on pois sotkemassa kehon toimintaa? Vaikuttaahan se ihan kaikkeen sukupuolihormoneista nälkää ja kylläisyyttä sääteleviin hormoneihin.
Toivotaan, että kevät ja valon lisääntyminen tuo sitten meille kaikille lisää virtaa ja nostaa mielialaa!
2 tykkäystä
Tällä hetkellä on kaikki muut arvot lääkityksien ja parempien elintapojen myötä tosiaan jiirissä. Tässä nyt ollaan jo näitä vähän vähemmän akuutteja asioita tarkastelemassa. Ja miksipäs niitä ei katselisi, kun voimia ja resursseja löytyy näköjään myös tällaiseen hienosäätöön.
Pidän itsekin todella paljon vanhenemisesta. Juuri tuo mainitsemasi tyyneys ja kuinka osaa katsoa asioita jo isompina kokonaisuuksina tuo sellaista rauhoittavaa varmuuden tunnetta. Pienemmät vastoinkäymiset ei enää tässä vaiheessa paljoakaan hetkauta.
Nytkin olen ollut jo yli tunnin sängyssä näin lauantai iltana unta odotellen, ja se tuntuu aivan parhaalta.
Eikä libidon lasku harmita oikeastaan yhtään, kiva vain kun alkaa vähän muutkin asiat tässä elämässä kiinnostamaan. Onhan sitä kerinnyt jo vuosien saatossa heittämään vaikka ja mitä voltteja seksin vuoksi, nyt jos alkaisi olemaan vähän enemmän jotain muutakin sisältöä. 
2 tykkäystä