Minä taidan olla vähän tätä koulukuntaa. Palstalle tullessani pelkäsin tunnistamista todella kovasti. Mutta se on varmaan tavallista, kun on hirveän herkillä. Nipin napin uskaltaa tunnustaa asian edes itselleen. Muistan yrittäneeni muutella joitakin faktojakin, mutta se jäi nopeasti pois. Nyt suhtautuminen mahdolliseen tunnistamiseen on rennompaa. Ainakin joku hyvä tuttu voisi aivan varmasti tunnistaa. Sen verran olen kertonut työstäni ja tekemisistäni, perheestänikin.
Ehkei kuitenkaan vieraiden ihmisten tarvitse elämääni päästä tämän kummemmin sukeltamaan, tämän aiheen tiimoilta. En siis ehdoin tahdoin lisää nimeäni allekirjoitukseksi jatkossakaan.
Eipä omakaan elämäni romahtaisi, jos joku minut tunnistaisi. En nyt kuitenkaan ole kaikkia asioitani tänne kirjoitellut. Kaipa kaikilla on jotain, mitä ei halua nettiin laittaa tai ne eivät tunnu tarpeellisilta mainita tässä yhteydessä.
metsänpeitto ei kuitenkaan eroa valtavasti oikeasta minästäni, eikä alkoholiongelmani ja muut vaivani ole huolella piiloteltuja salaisuuksia, niin tunnistettaessa eivät luurangot romisisi rytinällä kaapista. Mieluiten kuitenkin pysyn anonyyminä ja kerron reaalimaailmassa elämästäni niille joille itse haluan. Työelämää taas mikään ei pilaa, eikä siinä suhteessa kiusallisia tunnistamisia voi tulla, kun sitä ei ole. (Jossain hoitotyössä ehkä saattaiai olla kiusallista, jos asiakas tai potilas tietäisi jotenkin liikaa hyvin arkaluonteisia tietoja, tapauskohtaista tämäkin)
Monet ongelmat, mitä täälläkin puidaan ovat kuitenkin aika yleisiä ja samantapaisia monilla, ihmissuhdeongelmat, päihdeongelmat, masennus ja työpaikan ilmapiiriongelmat tai työn kuormittavuus, etteivät ne tee kovin tunnistettavaksi tai pilaisi elämää paljastuessaankaan.
Mielenkiintoinen aihe tuo muiden tukeminen. Minullakin pieni kutsumus tukihenkilönä olemiseen kyllä löytyy. On sen verran tullut asioita pohdittua, luettua muiden kertomuksia ja tietenkin kirjoitettua omaa ketjua, että tekisi mieli jakaa sitä apua mitä itse on tästä kaikesta saanut.
En kuitenkaan usko, että tästä sen suurempaa ammattia tulee. Kesksutelen mielelläni ihmisten kanssa varovasti ja kerron omista kokemuksistani (varovasti jälleen), jos huomaan jonkun kaipaavan hieman keskusteluapua alkon kanssa. Jos joku pyytäisi suoraan henkilökohtaiseksi tukihenkilökseen suostuisin varmaan samoin tein.
Nyt kuitenkin pitäydyn vain kommentoimassa silloin tällöin ihmisten ketjuja, jotka alkutaipaleella vielä punnertavat. Pieniä kannustuksia ja kommenteja miten eteenpäin minä aikanani selvisin.
