Huomenta. Mukava lukea että muillakin on samoja ongelmia ulkonäkönsä hyväksymiseen. Itse olen yrittänyt kiinteyttää, hoikistaa vyötärölihavuutta, se kun on ongelma kun suvussa on paljon sydänsairauksia. Ja pelko että sairastun itse siihen sai minut yrittämään hoikistua vyötärön kohdalta. No, eihän se onnistunut. Pitkän taistelun jälkeen tajusin katsoa peilistä itseäni totuuden mukaisesti. No, olen tämän mallinen ihminen, en voi mitään sille. Oikeastaan aloin hyväksyä itseni tällaisenaan. Syön terveellisesti, liikun paljon, en polta enkä enää juo, joten jos sairastun niin sairastun. Pelko oli se mikä minussa alkoi minua kiusaamaan, moittimaan.
Mistä se pelko tulee…
Haluan kuitenkin nyt opetella rakastamaan itseäni. Välillä vuosien varrella se on onnistunutkin. Mutta juteltuani erään holisti-ystävän kanssa tajusimme kuinka olemme hirveän raakoja itseämme kohtaan, moitimme ja yritämme olla täydellisiä. Miksi meidän pitäisi olla täydellisiä ennenkuin kelpaamme. Huomasimme senkin että jo juodessamme yritimme olla täydellisiä. Ja sitten kun joimme kaikki meni ranttaliksi, oma fysiikka, moraali, kaikki. Ja taas pyrimme parantamaan kaiken kunnes taas romahdus.
Nyt ei enää tarvis yrittää enempää kuin on.
Ja toinen juttu, joka minua vaivaa on vertailu. Vertailen, tai ainakin ennen vertailin tietämättäni, en edes tajunnut kuinka paljon vertailin itseäni muihin. Se kumpuaa lapsuudesta, koulusta ja kotoa, jossa vertailtiin, asetettiin paremmuusjärjestykseen lapset. Tuo on huono, tyhmä, ruma. Tuo on hyvä kaunis viisas…
Tai en tiedä johtuuko se siitä. Ainakin saan rauhan kun tajuan missä oloissa olen ollut niin lakkaan vertailemasta itseäni ja muita.
Raitista viikonloppua.
Tässä onkin juuri sen koko homman pointti.
Vaikka elää jo terveellisesti, niin se ei välttämättä aina riitä poistamaan kaikkea ylimääräistä vyötäröltä. Moni lääkäri kehoittaa minua pudottamaan juuri niillä keinoilla, millä käytännössä jo elän. Mutta kun ei liikuntaa voi harrastaa kuitenkaan määräänsä enempää, eikä syömistäkään voi terveellisyyden nimissä ikuisesti parantaa, niin tällainen minä nyt kuitenkin olen ja hyvä niin.
Tekisin kuitenkin terveydelleni enemmän hallaa stressaamalla tuosta ylimääräisestä ja kontrolloimalla epäterveellä tavalla syömistäni.
Parempi mennä näin kun hyvältä tuntuu ja noin muutenkin arvot ovat kunnossa ja maksassakaan ei enää mitään vikaa.
Oikein hyvää ja raitista viikonloppua kaikille! 
Eilen tuli käytyä ilmaisen viinan bileissä, jossa suurin osa ihmisistä oli uusia tuttavuuksia. En tuntenut kateutta sitten sekuntiakaan, kun katselin muiden riemukasta kaksin käsin tilailua baaritiskillä. Muutama utelu tuli, että miksi juon alkoholittomia ja vastaukseni oli ilman mitään miettimistä, että minun viinani on juotu, enkä sitä enää elämääni halua. Mutta kippistä vain sullekin.
Oli tosi kiva ilta ja onhan se mukava olla alkuillasta tuollaisessa vielä mukana, kun ihmiset ovat iloisia ja vielä joten kuten tolkuissaan.
Tuntui myös erityisen hyvältä hipsiä ajoissa paikalta pois kotiin nukkumaan, kun muut olivat vasta aloittelemassa. Kauhistuttaa edes ajatella, kuinka väsyttää olisi kitata litra kaupalla viiniä ja painaa menemään koko yön jossain kaupungin humussa. Onneksi ei enää tarvitse sitä tehdä.
Tämä kuulostaa hyvälle. Asia todellakin on niin, että aika kuluu ja ikää tulee, joi tai ei ja sen oman kehonsa kanssa on parempi opetella tulemaan toimeen. Hyväksyä niin fyysinen kuin psyykkinen ominaislaatunsa.
Vaikkei minulla ole ylipainoa, en nyt riemusta hihku katsellessani joitain kohtia kehossani, mutta pystyn elämään niiden kanssa. Luultavasti myös muita ihmisiä paino, pienet pintaviat yms eivät niin haittaa. Ideaalitilanteessa myös parisuhteessa löytyy ymmärrystä, lämpöä ja tukea mahdollisille mieskunnon toimintahäiriöille ja ulkonäköpaineille.
Seksi uuden ihmisen kanssaon ehkä se osa-alue, jolla raittius jotenkin alkuun “haittasi”. Tajusin, että olin aiemmin oikeastaan aina ollut päihtynyt hypätessäni punkkaan jonkun uuden ihmisen kanssa ja tuntui todella oudolta ja ujolta tehdä se selvin päin. Se onkin ollut ainoa asia, mikä on raittiina ollessa ollut vaikeampaa kuin juodessa.
Joka tapauksessa elämä ja raittiina on paljon parempaa kuin juodessa ja onhan terveyskin aika tärkeä asia. Tuntuu aika paljon kovia juomareita kaatuvan päälle viisikymppisinä, niin raittius todennäköisesti antaa lisää elinvuosia ja terveempiä sellaisia ja kivahan atällä pallolla on saada elää se aika minkä voi ja nauttia elämän iloista, vaikka sitten pulskemmassakin kunnossa ja rypistyen ja haarmaantuen.
Täällä vähän samanlainen kroppatyyppi, että vähärasvaisuus vaatisi valtavia ponnistuksia. Lihas tulee helposti, mutta samalla kun nuuhkaisee ilmaa pizzerian ohi kävellessä, lihoaa kilon. Pääasia että olet onnellinen sielusi temppelissä. En tosin haluaisikaan olla mikään pakkasen raiskaama pulkannaru; paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa 
Mitä mieskuntoon tulee, alkaa kyllä olla haastavaa enää kantaa ämpäreitä pikkuveljen varassa. Uusien sänkykumppaneiden kanssa vedän ihan häpeilemättä Cialista, niin ei täydy murehtia jännityksen vaikutuksista. Ne voi sitten aina tiputtaa matkasta pois, kun oppii tuntemaan partnerin ja syntyy luottamuksen piiri.
Paljon onnea huikeasta etapista! 
En mäkään tossa 7,5kk hoikistunut itseasiassa lihoin vaan vaikka kova olenkin liikkumaan 
mutta kyllä se elämä on paljon parempaa raittiina!