Huomenta. Mukava lukea että muillakin on samoja ongelmia ulkonäkönsä hyväksymiseen. Itse olen yrittänyt kiinteyttää, hoikistaa vyötärölihavuutta, se kun on ongelma kun suvussa on paljon sydänsairauksia. Ja pelko että sairastun itse siihen sai minut yrittämään hoikistua vyötärön kohdalta. No, eihän se onnistunut. Pitkän taistelun jälkeen tajusin katsoa peilistä itseäni totuuden mukaisesti. No, olen tämän mallinen ihminen, en voi mitään sille. Oikeastaan aloin hyväksyä itseni tällaisenaan. Syön terveellisesti, liikun paljon, en polta enkä enää juo, joten jos sairastun niin sairastun. Pelko oli se mikä minussa alkoi minua kiusaamaan, moittimaan.
Mistä se pelko tulee…
Haluan kuitenkin nyt opetella rakastamaan itseäni. Välillä vuosien varrella se on onnistunutkin. Mutta juteltuani erään holisti-ystävän kanssa tajusimme kuinka olemme hirveän raakoja itseämme kohtaan, moitimme ja yritämme olla täydellisiä. Miksi meidän pitäisi olla täydellisiä ennenkuin kelpaamme. Huomasimme senkin että jo juodessamme yritimme olla täydellisiä. Ja sitten kun joimme kaikki meni ranttaliksi, oma fysiikka, moraali, kaikki. Ja taas pyrimme parantamaan kaiken kunnes taas romahdus.
Nyt ei enää tarvis yrittää enempää kuin on.
Ja toinen juttu, joka minua vaivaa on vertailu. Vertailen, tai ainakin ennen vertailin tietämättäni, en edes tajunnut kuinka paljon vertailin itseäni muihin. Se kumpuaa lapsuudesta, koulusta ja kotoa, jossa vertailtiin, asetettiin paremmuusjärjestykseen lapset. Tuo on huono, tyhmä, ruma. Tuo on hyvä kaunis viisas…
Tai en tiedä johtuuko se siitä. Ainakin saan rauhan kun tajuan missä oloissa olen ollut niin lakkaan vertailemasta itseäni ja muita.
Raitista viikonloppua.
Tässä onkin juuri sen koko homman pointti.
Vaikka elää jo terveellisesti, niin se ei välttämättä aina riitä poistamaan kaikkea ylimääräistä vyötäröltä. Moni lääkäri kehoittaa minua pudottamaan juuri niillä keinoilla, millä käytännössä jo elän. Mutta kun ei liikuntaa voi harrastaa kuitenkaan määräänsä enempää, eikä syömistäkään voi terveellisyyden nimissä ikuisesti parantaa, niin tällainen minä nyt kuitenkin olen ja hyvä niin.
Tekisin kuitenkin terveydelleni enemmän hallaa stressaamalla tuosta ylimääräisestä ja kontrolloimalla epäterveellä tavalla syömistäni.
Parempi mennä näin kun hyvältä tuntuu ja noin muutenkin arvot ovat kunnossa ja maksassakaan ei enää mitään vikaa.
Oikein hyvää ja raitista viikonloppua kaikille! 
Eilen tuli käytyä ilmaisen viinan bileissä, jossa suurin osa ihmisistä oli uusia tuttavuuksia. En tuntenut kateutta sitten sekuntiakaan, kun katselin muiden riemukasta kaksin käsin tilailua baaritiskillä. Muutama utelu tuli, että miksi juon alkoholittomia ja vastaukseni oli ilman mitään miettimistä, että minun viinani on juotu, enkä sitä enää elämääni halua. Mutta kippistä vain sullekin.
Oli tosi kiva ilta ja onhan se mukava olla alkuillasta tuollaisessa vielä mukana, kun ihmiset ovat iloisia ja vielä joten kuten tolkuissaan.
Tuntui myös erityisen hyvältä hipsiä ajoissa paikalta pois kotiin nukkumaan, kun muut olivat vasta aloittelemassa. Kauhistuttaa edes ajatella, kuinka väsyttää olisi kitata litra kaupalla viiniä ja painaa menemään koko yön jossain kaupungin humussa. Onneksi ei enää tarvitse sitä tehdä.
Tämä kuulostaa hyvälle. Asia todellakin on niin, että aika kuluu ja ikää tulee, joi tai ei ja sen oman kehonsa kanssa on parempi opetella tulemaan toimeen. Hyväksyä niin fyysinen kuin psyykkinen ominaislaatunsa.
Vaikkei minulla ole ylipainoa, en nyt riemusta hihku katsellessani joitain kohtia kehossani, mutta pystyn elämään niiden kanssa. Luultavasti myös muita ihmisiä paino, pienet pintaviat yms eivät niin haittaa. Ideaalitilanteessa myös parisuhteessa löytyy ymmärrystä, lämpöä ja tukea mahdollisille mieskunnon toimintahäiriöille ja ulkonäköpaineille.
Seksi uuden ihmisen kanssaon ehkä se osa-alue, jolla raittius jotenkin alkuun “haittasi”. Tajusin, että olin aiemmin oikeastaan aina ollut päihtynyt hypätessäni punkkaan jonkun uuden ihmisen kanssa ja tuntui todella oudolta ja ujolta tehdä se selvin päin. Se onkin ollut ainoa asia, mikä on raittiina ollessa ollut vaikeampaa kuin juodessa.
Joka tapauksessa elämä ja raittiina on paljon parempaa kuin juodessa ja onhan terveyskin aika tärkeä asia. Tuntuu aika paljon kovia juomareita kaatuvan päälle viisikymppisinä, niin raittius todennäköisesti antaa lisää elinvuosia ja terveempiä sellaisia ja kivahan atällä pallolla on saada elää se aika minkä voi ja nauttia elämän iloista, vaikka sitten pulskemmassakin kunnossa ja rypistyen ja haarmaantuen.
Täällä vähän samanlainen kroppatyyppi, että vähärasvaisuus vaatisi valtavia ponnistuksia. Lihas tulee helposti, mutta samalla kun nuuhkaisee ilmaa pizzerian ohi kävellessä, lihoaa kilon. Pääasia että olet onnellinen sielusi temppelissä. En tosin haluaisikaan olla mikään pakkasen raiskaama pulkannaru; paino on voimaa, ylipaino ylivoimaa 
Mitä mieskuntoon tulee, alkaa kyllä olla haastavaa enää kantaa ämpäreitä pikkuveljen varassa. Uusien sänkykumppaneiden kanssa vedän ihan häpeilemättä Cialista, niin ei täydy murehtia jännityksen vaikutuksista. Ne voi sitten aina tiputtaa matkasta pois, kun oppii tuntemaan partnerin ja syntyy luottamuksen piiri.
Paljon onnea huikeasta etapista! 
En mäkään tossa 7,5kk hoikistunut itseasiassa lihoin vaan vaikka kova olenkin liikkumaan 
mutta kyllä se elämä on paljon parempaa raittiina!
Täällä ollaan nyt sitten uskaltauduttu viettämään jo 2 viikon lomaa sitten raitistumisen, ja sen ollessa jo yli puolenvälin olo on mitä mainioin. Ei elämä tietenkään mitään täydellistä prinsessa satua ole, mutta kuitenkin huomattavasti parempaa ilman etanolia ja se riittää minulle oikein hyvin.
Tänään tuli käytyä viinakaupassa ystävän seurassa, jonka kanssa minulla on aika pitkä historia yhdessä ryypiskelyä. Käytiin hyllyjen edessä kaikenlaisia muistojamme läpi, kun silloin joskus juotiin tuota ja muistatko, kun hommattiin tätä sieltä ja juotiin sitä siellä kokiksen kanssa tyylistä keskustelua.
Yritin muistaa, miltä se riemu tuntui, kun pullon noukki hyllystä koriin ja yritin saada kiinni siitä tunteesta, mikä seuraa parin ryypyn jälkeen, mutta en enää oikein muistanut. Me oltaisiin aivan yhtä hyvin voitu tehdä tämä limukka hyllyllä, niin laimeaksi kaikki fiilikset alkon suhteen jäivät.
Olen todella ilonen, että näin on päässyt käymään, koska pahimmassa juomiskierteessä ollessani tällainen oli vain mahdottomalta tuntuva haave.
Oikein mukavaa ja selvää viikon jatkoa kaikille!
Ihana kuulla miten elämä rullaa jo mukavasti. Itselläni vielä hivenen matkaa tuohon että pystyisin alkossa käymään viinihyllyjen luona mutta varmasti tulevaisuudessa tämäkin mahdollista. Luulen että erilaiset juomiseen liittyvät tilanteet täytyy käydä läpi jossain vaiheessa mm. Alkossa käynti ilman ostamista, illanvietot ilman juomista, baarissa selvinpäin olo, elokuvan katselu ilman viiniä jne.
Kun nämä onnistuvat niin varmasti tulee parempi olo että asiat voi tehdä selvinkinpäin.
Kun on pitkään juonut niin nuo tilanteet tuntuvat hassuilta ilman alkoholia. Täytyy opetella erilainen elämä, parempi elämä.
Terve
Mulla oli ensimmäisen lopetuksen jälkeen tosi paljon ongelmia asennoitua arkisiinkin tekemisiin ilman alkoa.
Nyt olen jopa ostanut muille juotavaa Alkosta ilman sen kummempia kiusauksia.
Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö näin voisi tapahtua. Mutta kerran tehty lopetus ja opettelu on auttanut.
Ensimmäisellä kerralla oli jotenkin vaikea uskoa, että voin ilman alkoholia
- tehdä remppaa
- grillata
- tehdä pihatöitä
- lämmittää saunaa
- veneillä
- kalastaa
- käydä kylässä/juhlissa
Suurin ero on motivaatiossa. Ei ole tarvetta, halua enkä koe menettäväni mitään.
Tämä siis n 70 päivän jälkeen olotila.
T. Puuhapete
Reissun päällä ja täytyy sanoa, että en ole koskaan aikaisemmin nauttinut näin paljon lomastani.
Lopettamisen myötä minulle on näköjään tullut tavaksi käydä lomareissuillani juoksemassa eri paikoissa aina aamuisin, se on nyt jotenkin tosi innostavaa käydä jossain aivan uudessa paikassa lenkillä, jonne tuskin tulen koskaan enää edes palaamaan. Sellaisia ainutkertaisia kokemuksia.
Tänään meni tosin päivä alkoholin vuoksi aivan perseelleen, kun läheinen päätti ottaa pari lasia viiniä, joka johti nyt sitten koko yön juhlimiseksi ja se tietenkin pisti kaikki suunnitelmat tämän päivän osalta suoraan roskiin.
Tämäkin tyyppi on vähentänyt juomistaan todella paljon, ja yleensä hän on nykyisin pysynyt jopa kohtuudessa. Mutta siinä sen taas näkee, että ei kukaan tarpeeksi elämässään juhlinut ole ikinä turvassa, kun lähtee yhdelle.
Se kun on aivan arpapeliä, että milloin se lähtee käsistä, ja milloin tulee mentyä ajoissa nukkumaan.
En ollut eilen kateellinen sitten tippaakaan, kun katselin hänen juovan ensimmäisiä viinejään ja iloitsevan nousuhumalassa. En olisi vaihtanut paikkaa hänen kanssaan sitten mistään hinnasta.
Mutta aion tehdä tästäkin päivästä oikein hyvän kaikesta huolimatta. Olen lomalla kivassa paikassa ja löydän varmasti jotain kivaa nähtävää/tehtävää.
Minäkin olen tänä kesänä todella ymmärtänyt, miten kummallinen ajatusmaailma on lomien suhteen ollut. Olinhan minä selvänä myös viime vuonna, mutta se taisi mennä vielä vähän hukassa tai harjoitellessa. Ennen oli niin itsestään selvää sisällyttää lomiin juomista. Aamujen piti olla hitaita ja rentoja, sellaisella “siinähän voi tehdä sitä tai tätä jos jaksaa”-asenteella. Aina kuitenkin varauksella, ettei välttämättä jostain kumman syystä jaksa. Koska oleellisempaa oli juhliminen. Nykyään lomaan käytettävä aika alkaa heti aamusta. Vaikka unikin jäisi välillä vähän vähäisemmäksi, niin ei se yksinään haittaa. Ennemminkin iltoja miettii tuolla “jos sitten vielä jaksaa, niin voi käydä jossain”-meiningillä. Eikä tosiaan koe menettävänsä yhtään mitään, jos painuukin mieluummin pehkuihin.
Ihan parasta, tämäkin. Oikein mukavaa reissun jatkoa!
Oikein ihanaa lomaa @Setämies.
Mahtavaa kuulla että olet nauttinut lomasta enemmän ilman alkoholia 
Noin se pitääkin tehdä, siinä samalla huomaa kuinka hienoa on olla selvinpäin ja kokea! Sen sijaan että koomattaa ensin humalaa odotellessa, ja myöhemmin krapulassa. Siinä välissä voi tapahtua jotain kivaa mutta tuskin esim. kovin liikunnallista. Mukavaa reissua sinulle, kerro miten tilanne etenee!
Huomenta kaikille!
Täällä vietetään loman loppusuoraa ja laskurin mukaan alkoholitonta päivää numero 261.
Tuntuu ensimmäistä kertaa niin kovin pitkään aikaan vähän nihkeältä palata taas töihin, koska lomailu on näin tipattomana paljon mukavampaa, kuin se oli juodessa.
Aina ennen sitä huokaisi helpotuksesta, kun työt alkoivat taas jarruttamaan juomista.
Eilen jossain ketjussa kerroin, että löysin omia päiväkirja merkintöjä varmaankin viime vuodelta, en edes ihan tarkkaan muista. Tavallisesti en kirjoita koskaan päiväkirjaa, mutta joissain asioissa täytyy näköjään mennä myös vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle, jos jonkinlaisia tuloksia haluaa.
Mutta ajattelin laittaa osan niistä myös tännekin itselleni ylös, ja vaikka olen tänne plinkkiin kirjautunut vasta nyt viimeisen pidemmän onnistuneen tauon myötä, niin taustalla minullakin on aivan samanlaisia vielä juomaan lipsahtamisen kautta tehtyjä oppimiskokemuksia, kuin mitä monet muut vielä käyvät lävitse.
En todellakaan ole tänne tullut vain hetken päähänpistosta ja laittanut korkkia noin vain kiinni.
Nämä ovat siis vanhoja merkintöjä.
27.9.2023
Heräsin väsyneenä. Salille, vaikka ei varmaa, että käynnistyykö päivä. Halu päästä usvan toiselle puolelle kova. Päätin joka päivä tehdä jotain juomattomuuden eteen + kirjata päiväkirjan. Ensimmäistä kertaa suunnittelin juomista. Olo aika levoton ja väsynyt.
29.9.2023
Nukuin aika huonosti. Tuntuu hyvältä pysyä tämä päivä raittiina.
2.10.2023
Vkl juotu 2 päivänä. Olo paska. Tällä viikolla haluan selvittää mitä tapahtui ja tavoitella raittiutta ensi vkl. Kutinaa ja pientä epämukavuutta sisäelimissä.
5.10.2023
Taas alkaa juomisen petaaminen. Vkl yli mennään nyt taistellen, jos tarvetta.
11.10.2023
Uutta motivaatiota. Elämä ilman alkoholia tuntuu ehdottomasti tavoittelemisen arvoiselta. -Kuinka viikonlopun juominen tuhoaa kaiken viikon aikana tehdyn kehityksen (varmaankin liikunnan suhteen), eikä enää edes riitä.
22.10.2023
2 viikon tauon jälkeen join. Alko ei antanut enää yhtään mitään. Odotan kärsimättömästi darran poistumista, että pääsee taas kehittämään itseään ja tekemään kiinnostavia asioita.
Kiitos, kun jaoit!
Kiitos kun jaoit tuntemuksia taipeleen alusta @Setämies.
Itse olen ottanut päiväkirjan käyttöön ja myös kirjoitellut tänne omalle palstalle vaiheita että niihin voi tarpeen tullen aina palata.
Sitä kun tuppaa jonkin ajan kuluttua unohtamaan ne huonot asiat, joten on ihan hyvä muistutella itseään niistä välillä.
Hienoa että olet raitistunut vaikka alku ollutkin hankala. Hienoa ettet luovuttanut, nostan hattua.
Hyvin läheinen ihminen tuossa uteli, että sinä et sitten vissiin tule koskaan enää juomaan. Oikein hyvässä hengessä hän sen teki, ei siinä sinällään ollut mitään vikaa, mutta yhtäkkiä tuo ajatus jotenkin ahdisti. Ei siinä että en sitä haluaisi, mutta en tiedä tulenko minä koskaan mitään tuollaista lupaamaan. Kerroin vuoden mittaisen raittiuden olevan minun tavoitteeni, jota en pidä aivan mahdottomana päämääränä ja joudun varmaan sen jälkeen sitten siirtämään merkkipaalut jonnekin vähän pidemmälle, vaikka 500 päivään tms. jos tuntee olevansa silloin vielä turhan tuuliajolla ilman “maaliviivaa” jossain horisontin takana.
Näköjään löydän vielä aika paljon turvaa noista tavoitteista, mutta ei siinä, niitä on onneksi erittäin helppo järjestää, sen kun päättää.
Noin yleensä olen viime päivinä ajatellut, että tämä alkoholin heivaaminen elämästä on osa sellaista suurempaa kasvuprosessia, ja nyt ollaan päästy jo enemmän niihin seuraaviin vaiheisiin, joka tarkoittaa käytännössä liikuntaan ja ravintoon paremmin perehtymistä. Tietenkin haluan edelleen olla aktiivinen myös tässä raitistumisessa, mutta tämä ei onneksi tarvitse enää aivan jatkuvaa huomiota.
Ensin viikolla kuun vaihtuessa tulee 9 kk mittariin ja päätin palkita itseni tilaamalla William Porterin Diet and Fitness Explained kirjan.
Hänen Alcohol Explained on kuitenkin ollut minun pääasiallinen raamattuni raitistumiseen, eli innolla odotan, että mitä hän pystyy opettamaan minulle syömisestä ja liikkumisesta.
Onnea 9kk raittiudesta, se on hieno saavutus.
Minä en ole pystynyt antamaan itselleni tavoitteita koska jos esim. lupaan että olen 3kk juomatta niin jään ikäänkuin odottamaan että milloinka se kolme kuukautta on ohi että pääsee taas juomaan. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. Minun on helpompi olla asettamatta mitään tavoitteita. Kun tietää että ei voi ottaa niin sitä ei jää ikäänkuin odottelemaan milloin se olisi mahdollista. Tämä päivä kerrallaan systeemi toimii itsellä parhaiten. Ei mitään lupauksia tietystä ajasta.
Onnea @Setämies myös minun puolestani. Kovin tuttuja fiiliksiä nuo viime syksyn merkintösi. Minulla tulee 3kk viikonloppuna täyteen.
Samalla tavalla, kuin @Nainen38, en myöskään halua laittaa mitään muuta tavoitetta, kuin että olen nyt juomatta. Tästä jouluun ei ole mikään ongelma ajatuksissa. Mutta helpointa on vaan olla, koska minulle ei alkoholi sovi.
Kuukausia seuraan taaksepäin, siitä tulee hyvä mieli. Ja osaa etsiä vertaisien ajatuksia 3kk kohdalla
Tänään siivosin muutaman litran sieniä illalla. Olisko ollut 5l suppilovahveroita ja 3l kanttarelleja. Suppiksista yksi keitto, suurin osa kuivuriin ja kanttarellit pakastin.
Hyvää loppuviikkoa,
t. Puuhapete
Ei voi kun onnitella hieno on saavutus tuo 9kk!
Yritetään tulla perässä vaikka kirittävää on aika paljon!