Minulle tämän ajatuksen konkretisoituminen sai tällä kertaa lopetuksen päälle. Ajatus siitä että hommaan itselleni haimatulehduksen tai jonkun muun kuolettavan tilan, ja joudun siitä omille pienille lapsilleni kertomaan, on sanoinkuvaamattoman pelottava. Niin, että tässä nyt kävi niin että isi rakasti enemmän alkoholia kuin teitä ja nyt saatte pärjätä ilman. Tämän asian kirjoittaminen vahvistaa heti motivaatiota miksi pysyä erossa tuosta aineesta.
6 tykkäystä
Maanantaina olen päivässä 183 ja tämä karkausvuosi on sitten tasan puolessa välissä ja 6kk. tavoite täyttyy. Siitä sitten kohti Uutta Vuotta ja kokonaan kalenterivuoden ympäri. Kävin tuossa vielä omalla yleislääkärillä, joka on tässä viimeiset vuodet seurannut varsin tiiviisti minun terveyttäni ja hän totesi, että nyt on aika jättää toistaiseksi jäähyväiset ennen ensi vuoden kontrollia, kun miehessä ei ole enää mitään vikaa. Yksi tavoite siis saavutettu ja nyt jatketaan sitten jo vähän tavoitteellisemmalla liikunnalla eteenpäin, haluan kuitenkin pyrkiä kohti jotain määränpäätä.
Tunsin tuota ajatellessani oloni varsin onnelliseksi juuri lenkkeillessäni aivan samoja katuja pitkin, missä kävelin jokunen vuosi takaperin sunnuntaisin krapulaisena ja haaveilin erilaisesta elämästä. Tajusin, että täällä sitä nyt sitten ollaan mistä silloin haaveiltiin ja muuttuminen ei ole ihmiselle mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa, kunhan vain haluja löytyy, ja on valmis tekemään töitä sen eteen.
Omalla kohdallani vaadittiin vielä terveyden selkeä vaarantuminen, ennen kuin asioita alkoi tosissaan tapahtumaan.
Joka päivä kun pyrkii edes pienen askeleen kohti parempaa, niin vääjäämättä ihminen liikkuu eteenpäin, vaikka sitä muutosta ei arjen keskellä todellakaan aina huomaa.
Olen kokenut ikääntymisen myötä kasvaneen kärsivällisyyden myös auttavan asiaa. Parikymppisenä kuukausi oli todella pitkä aika ja nyt se tuntuu menevän ohi aivan hujauksessa.
Nykyään sitä pitääkin aivan hulluna sellaista ajatusta, että elämän pystyisi muuttamaan jotenkin isosti muutamassa kuukaudessa, saatika viikoissa.
Oikein hyvää ja raitista viikonloppua kaikille!
8 tykkäystä
Onnea puolesta vuodesta!
1 tykkäys
Wau!
Onnea puolesta vuodesta, hieno saavutus 
1 tykkäys
Onnea täältäkin jo puolen vuoden raittiudesta! Noista ihan konkreettisista muutoksista tulee kyllä niin hyvä fiilis ja ihan uutta virtaa. Ja nuo hetket, kun tajuaa, että tässä sitä nyt ollaan mistä on haaveiltu. Parasta!
1 tykkäys
Tuli tuossa mietittyä, että mikä siinä lopettamisessa oli niin pelottavaa ja muistan pohtineeni, että onko elämä elämisen arvoista ilman keinotekoisia dopamiini ynm. mielihyvähormoni piikkejä. Niitä ja niiden myötä seuraavaa unohdusta kuitenkin pääasiassa alkoholin käytöllä tavoittelin.
Ja nyt huomaan, että en edes muista, milloin viimeksi olisin sellaista kaivannut. Nämä luonnolliset matalammat piikit ja tasaisempi mieli näyttäisivät siis riittävän oikein hyvin tehdäkseen ihmisestä onnellisen.
Aivan turhaan tuotakin ollaan pelätty.
6 tykkäystä
Onnea puolen vuoden raittiudesta! 
1 tykkäys
Onnet täältäkin!!!
1 tykkäys
Niin se loma alkaa nyt sitten vihdoin täälläkin. Ei ole kuin viikon mittainen, mutta pisin sellainen tässä tipattomuuden aikana.
Näin pitkästä aikaa hyvin mielenkiintoisen ja vahvan unen juomisesta.
Siinä ei kuitenkaan juotu, vaan taisteltiin suurten juomahalujen kanssa. Olkoon nyt sitten vaikka edistystä tuokin, kun nyt näkee painajaisia vain halusta juoda, eikä enää juomisesta. 
Tämä liittyy varmasti vahvasti kuitenkin lomaani, kun tulen palaamaan hetkeksi ympäristöön niin ihmisten kuin paikkojenkin suhteen, jossa olen tottunut olemaan aina jonkinlaisessa pöhnässä.
Olen kuitenkin todella luottavainen, että en etanolia kurkustani kaada, koska kaikki ihmiset joihin olen välit säilyttänyt tietää minun tilanteeni ja haluaa raittiuttani tukea.
Mielenkiinnolla siis teen paluun vanhoihin ympyröihin nähdäkseni, että miltäs kaikki se kaikki nyt tuntuu ja näyttää alkoholin ollessa täysin poissa kuvioista.
2 tykkäystä
Mukavaa lomaa @Setämies! Itsekin olen suhtautunut näihin tilanteisiin joissa on tykätty dokata, lähinnä mielenkiinnolla. Miltä minusta tuntuu, mitkä asiat tuntuvat erilaisilta, mikä on paremmin, mikä huonommin, miten ihmiset suhtautuvat jne. Sen lisäksi oma motivaatio noissa kokeiluissa on ollut sen verran kova että vaaraa retkahduksesta ei juuri ole. Kirjoittele ihmeessä miten etenee ja mitkä fiilikset!
1 tykkäys
Hyvää neuvo tuo tänne kirjoittelu noista lomatunnelmista. Tänään onkin sitten edessä heti varmaan kaikkein suurin koettelemus, kun pitäisi lähteä ulos terassille nauttimaan elämästä ihmisten kanssa, jotka kaikki taitavat vielä juoda alkoa ja joiden seurassa se aina ennen kuului elämääni.
Olo on todella varma onnistumisestani, mutta kirjaan tänne vielä tämänkin vakuutukseksi, että ei vahingossakaan alkaisi pitämään alkoa hyvänä ideana.
Hienoa, että lähdet silti terassille . Mulla on yksi aussi kaveri jonka kanssa aina sovitaan etukäteen että juodaanko vai ei jos tavataan, siinä on tietynlaista kunnioitusta mukana. Juomaan painostava kaveripiiri on tosi ikävä.
1 tykkäys
Joo en halua alkottomuuden pilata mitään elämässäni, vaan edelleen teen halutessani kaikkea mitä ennenkin, mutta nyt vain ilman etanolia. Tuntuu nyt niin hullulta, että miten se nyt on muka ollut niin vaikeaa mennä selvin päin, luovun lopulta vain ja ainoastaan myrkystä. Tai en edes luovu, vaan valitsen olla myrkyttämättä itseäni.
Ilta meni paljon paremmin kuin odotin, oli todella mukavaa jutustella ihmisten kanssa, kun kaikki oli vielä alkuillasta tolkuissaan. Tuli oltua vielä pari tuntia pidempään kuin ensin kaavailin, eikä ollut enää tippaakaan kateutta juovia kohtaan. Aika paljon heräsi asiallista keskusteluakin aiheesta ja kun kertoo ihmisille ihan suoraan, kuinka kroppa ei enää kestä alkoholia vahingoittumatta, niin ei kukaan siinä vaiheessa ala ainakaan painostamaan juomiseen. Olen päivä päivältä vain tyytyväisempi tekemääni päätökseen pitää korkki kiinni.
3 tykkäystä
Hyvin vedetty @Setämies! Tuo onkin hyvä selitys: ”kroppa ei kestä enää”. Omalla kohdallani voisin sanoa että myöskään mieli ei kestä. Minulla alkoholi pilaa muutenkin niin herkät unet ja vaikutus mielialaan on sitäkautta niin hurja.
3 tykkäystä
Laskurin mukaan tänään vietetään tipatonta päivää numero 200. Siitä voisi siis iloita, mutta täytyy myöntää, että ei noilla numeroilla ole itselleni enää oikeastaan mitään merkitystä. Kävi siis samoin kuin monille muille tuon suhteen, että kun mitään varsinaista maalia ei lopulta sitten olekaan, niin ei matkan mittaamisesta saa lopulta sen suurempaa iloa. 
Mutta jonkinlaisessa käännekohdassa tässä 6-7kk kohdalla ollaan nyt taas oltu, ja sen myötä nykyään tuntuu yhtäkkiä aika oudolta ajatella, että alkoholi voisi olla jotenkin osa elämää.
Ja minua liikuttaa muiden ihmisten valinta juoda alkoa tasan saman verran, kuin heidän valintansa ajaa tietyn merkkisellä autolla, taikka harrastaa vaikka balettia. Mitään tunteita nuo asiat eivät minussa sinällään herätä, ellei itselläni satu olemaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita.
Positiivista siis se, että elämä on alkanut asettumaan siihen uomaan, missä sen olisi pitänyt alun perin ollakin.
Kunhan ei mene koskaan unohtamaan, että alkoholilla ei ole oikeasti enää koskaan minulle mitään annettavaa.
Käynyt mielessä jo pieniä katumuksen tuntemuksia, kun en aikaisemmin saanut korkkia kiinni, mutta en ala tietenkään siitä itseäni mitenkään ruoskimaan.
Tunnistan nekin fiilikset osana prosessia, ja annan niiden tulla ja mennä.
Ei ole aikaa tuollaisia turhuuksia murehtia, kun on tulevaisuuteen jo asetettuna sen verran suunnitelmaa ja tavoitetta, että muutakin mietittävää riittää.
Lomakin on mennyt tähän asti erittäin hyvin. Oli varmaan ihan fiksua odottaa puoli vuotta, ennen kuin otti edes tällaisen viikon mittaisen loman, koska selvin päin toimettomana olo on ollut itselleni aina erittäin haastavaa.
On ollut tosi terapeuttista palata hetkeksi tähän vanhaan elämään ja ympäristöön, ja huomata, että ilman alkoa sekin tuntuu paljon paremmalta.
Huomaan myös omaavani nykyään huomattavasti pidemmät hermot.
Nyt samat ihmiset ja tilanteet, jotka saivat ennen minut kihisemään raivosta tuntuvat nykyään aivan erilaisilta.
Vähän kuin sivusta katselisi ihan vain havannoiden, että onpas tuokin muuten aika ärsyttävää, ja on vain kiitollinen, että ei tarvitse joka päivä elämässä sitä enää katsella.
Ei siis ole vielä tähän mennessä ollut juomisen lopettamisesta mitään pahaa sanottavaa, eli hyvillä mielin jatketaan eteenpäin.
Mitä parhainta kesää kaikille! 
6 tykkäystä
Onnea hienosta saavutuksesta! Luot uskoa meihin kanssaihmisiin jotka ollaan vielä ihan alkumetreillä. Kiitos tsempeistä.
2 tykkäystä
Onnittelut 200 päivästä! Erittäinkin samoin ajatuksin täällä päivässä 590. En muista milloin edellisen kerran avasin I am soberin. En tiedä haluanko joskus poistaa tuon laskurin, nyt tuntuu etten välttämättä. Vaikkei niillä ole enää ollenkaan sellaista merkitystä, on silti kiva kun se siellä pyörii ja halutessani muistuttaa, mihin on päästy. Kävin muuten todella pitkästä aikaa lukemassa siellä samoissa lukemissa kulkevien kommentteja, ja on kyllä selvästi seesteisempää porukkaa kuin ihan alussa. Moni puhuu ahdistuksen kaikkoamisesta ja siitä, miten uusin silmin elämää nyt katselee.
1 tykkäys
Hyvä Setämies, hieno saavutus! Selailin ketjusi läpi. Sinulla on tosi inspiroivia juttuja, ja sellaista seesteiseltä ja vakuuttavaltakin näyttävää etenemistä.
Minulla on ollut aika paljon noita katumuksen tuntemuksia. Niitä oli jo juodessa, ja ehkä ne jopa toimivat yhtenä motivaation lähteenä korkin sulkemiseen. Alkoi tulemaan sellainen olo, etten halua tuhlata enää hetkeäkään juovaan surkeaan elämään. Välillä mietin, että olisi pitänyt aiemmin ymmärtää oma tila, mutta turhapa menneitä liikaa on mietiskellä, muuten kuin itsensä muistuttamiseen siitä, ettei enää uudestaan hukkaa itseään juomiseen.
3 tykkäystä
Eri elämä elämällä emme olisi näitä ihmisiä kuin nyt. Uskon, että moni katuu erinäisiä asioita, mutta niitä ei jälkikäteen saa muutettua.
Hyvä että korkin sai kiinni edes silloin kun sai; pahimmillaan sitä joisi vieläkin.
Olen jossitellur paljonkin elänäni aikana ja sille on aikansa ja paikkansa. Ehkä kompostin pöyhiminen antaa kasvuvoimaa muutokselle ja tavallaan hukatut hetket antavat ymmärrystä arvostaa jäljellä olevaa elämää, jokaista päivää.
3 tykkäystä
Nimenomaan. Ilman kaikkea mitä on ollut, en olisi se mikä olen nyt. Siihen nyt sattui kuulumaan jopa juominen ja sumuun hukatut vuodet. Onpahan tämäkin kokemus, mitä ihan kaikilla ei ole. Ja valitettavasti vain harvalla ongelmakäyttäjälläkään on raitistumisen kokemus. Jossittelun sijaan voi hyvällä syyllä olla ylpeä.
1 tykkäys