Olen tuosta niin samaa mieltä. Jo juodessani tuli aina välillä mietittyä, että entäs jos elämässä käykin niin, että minä tissuttelen ja pöhnäilen hautaan asti. Tietenkin aina sanoin lopettavani, kunhan olen ensin vähän vielä juhlinut. Turhan paljon sitä juhlimista tarvittiinkin ja piti mennä sinne kirroosion alkuvaiheille asti, ennen kuin järki puuttui vihdoin peliin. Mutta näillä mennään ja siihen on tyytyminen. Vielä pääsee ainakin alkoholin poissaolon puolesta nauttimaan elämästä ja näkemään sen parhaan version itsestään niin fyysisessä kuin psyykkisessä mielessä ja se on todella innostavaa.
Tänään sain yhden museon ohi kulkiessani sellaisen äkkinäisen uteliaisuuden pistoksen, että mitäköhän tarinoita tuokin rakennus pitää sisällään ja mitäköhän oppisi, jos sinne lähtisi tutkimusmatkalle. Tein päätöksen, että joku päivä sinne sitten menen.
Mutta oli oikein kiva huomata, että tuollainen kiinnostus aika randomia asiaa kohtaan yhtäkkiä valtasi mieleni. Nyt käsitän, että juomisen myötä kadotin pikkuhiljaa tuon tavallaan lapsenomaisen innostuksen maailmaa ja kaikkea uutta kohtaan ja tänään se tuli sellaisena kutkuttavana fiiliksenä yhtäkkiä takaisin. Se on varmasti tässä palautunut pikkuhiljaa, mutta tänään asia tuli ihan konkreettisesti esiin ja tämän merkkipaalun halusin käydä tänne vielä kirjaamassa.
Tämä on ollut minullekin yksi raitistumisen hienoja puolia. Maailman näkee uusin silmin.
Terveysongelmistani (masennus, vatsavaivat, allergiat) huolimatta tunnen eläväni nyt viisikymppisenä elämäni parasta aikaa. Paljon on nähtävää ja koettavaa ihan arkielämässä ja lähiympäristössä.
Minullahan tavallaan pää rupesi pettämään ensin, rautaisemmalka mielenterveydellä olisin varmaan juonut sisuskaluni tärviölle. Sinäkin onneksi havahduit riittävän ajoissa. Kirroosin esiaste tai alkuvaihe ei etene, vaan maksa ehkä jopa toipuu ja edessä on hyvää elämää.
Olen iloinen puolestasi tai kanssasi, että pääsit kiinni raittiuteen ja uuteen elämään!
Olen omalla raitistumispolulla myös huomannut upeita muutoksia. Ihan vaan esimerkkinä tänään aamulla kun herättyäni kävin sanomalehden laatikosta hakemassa. Mikä mielettömän upea fiilis kun kukkien tuoksu tulvahti ulko- ovella vastaan. Aikaisemmassa elämässä ei tällaisia hienoja kevään/ alkukesän hetkiä edes huomannut kun seurana oli vaan krapulat ja valtava ahdistus juomisesta, sekä ajatus seuraavasta kaljasta.
Eihän ihminen kuitenkaan ihan kokoajan voi olla yltiöonnellinen, mutta varsin iloinen olen nyt elämääni ja huomaan kiinnittäväni elämän pieniin asioihin enemmän huomiota.
Olen muistaakseni kertoillut myös todella stressaavasta työstäni, joka sisältää hurjasti matkustelua ja sen vaaroista, että luisuisin taas alkoholilla tätä lievittämään. Tässä on kuitenkin tapahtunut suurin muutos omassa ajattelussani. Päätin ottaa kaikki vastoinkäymiset ja epäonnistumiset ”raakana” vastaan ilman mitään päihteitä. Olenkin onnistunut tässä hienosti eikä tiukkoja tilanteita retkahtamisen suhteen ole enää tullut vastaan. Raittiutta takana minulla tämä alkanut vuosi, sitä ennen join käytännössä joka päivä, (välillä enemmän ja välillä onneksi vähemmän)
Sielläkin menee oikein hienosti Huimaa! Aika iso läpimurto tuo onnistunut muutos suhtautumisessasi työtäsi kohtaan. Se on jännä kuinka paljon asioita voi muuttaa ihan vain oman päänsä sisällä. Olen itsekin ottanut viimeiset huikkani uutena vuotena, eli me mennään varsin samassa tahdissa tämän suhteen.
Itse olen myös pannut tällä viikolla merkille sen, että edes lievää halua juoda on ilmestynyt huomattavasti harvemmin, en edes muista milloin viimeksi.
Ja samalla lailla nuo elämän muut ongelmat täytyy nyt kohdata silmästä silmään. Yritän ajatella sen jotenkin niin, että otan vastuun omasta elämästäni ja onnestani tietenkin läheiseni huomioiden ja se on huomattavasti helpompaa, kun ei ole alkoholi pistämässä koko pakettia entistä sekavammaksi.
Jotain enemmän tai vähemmän suurempia muutoksia saattaa tässä vielä tulla, mutta tulkoon jos on tullakseen. Se on vain elämää ja siitä saa opikseen sen, mitä tapahtuu kun menee alkoholin avustuksella sulkemaan tietyiltä asioilta silmänsä. Mitään hätiköityjä ratkaisuja ei onneksi tarvitse tehdä, tässä on kuitenkin loppuelämä aikaa. Ja minua inspiroi todella paljon, että saan käyttää aikani täällä pallon päällä selvin päin juuri niin kuin itse haluan.
Eilen tuli sitten 5 kuukauden rajapyykki vastaan ja nyt mennään kohti puolta vuotta. Entistä vähemmän kiinnitän enää huomiota tuohon kertyneeseen aikaan, joka näyttäisi olevan varsin yleinen trendi. Mutta pidetään laskuri kuitenkin käynnissä.
Fiilis on oikein hyvä ja aamulla painoa tarkistessa sain kokea iloisen yllätyksen. Sieltä se tulee todella hiljaa alaspäin, vaikka vaaka näyttäisi välillä vaikka ja mitä. Eikä tässä ole tosiaan mitään kiirettä sen kanssa. En kuitenkaan ole mitenkään laihduttamassa, vaan paino saa asettua terveellisemmän elämäntavan myötä sinne missä sen kuuluukin olla.
Pientä sellaista innostusta, jota päätös juomisesta ennen aiheutti on jostain syvältä tällä viikolla noussut, kun kollegat ovat yhdessä lähteneet hyvällä fiiliksellä kaljalle. Haluan mukaan ja osallistua siihen innokkaaseen pohdiskeluun, että juodaanko yhdet vai kahdet.
Ymmärrän kuitenkin sen innostuksen aidosti tulevan siitä, kun tehdään yhdessä jotain mukavaa. Käydään vähän viettämässä aikaa yhdessä hyvällä fiiliksellä ja voin edelleen halutessani osallistua siihen aivan samalla tavalla, koska pidän alkoholittomasta oluesta. Kun tajusin sen, että ei alkoholittomuus riistä minulta tässäkään yhtään mitään, niin en sitten lopulta jaksanut edes lähteä mukaan.
Oikein hyvää ja toivottavasti raitista viikonloppua aivan kaikille!
Aika paljon on ollut viikon aikana taas ajatuksia alkoholista, mutta nyt kun ajattelin laittaa jotain ylös, niin ei tule oikein mitään erityistä mieleen. Välillä on kuitenkin semmoinen pieni epävarmuus aina hetkeksi iskenyt, että näinkö vain tätä elämää nyt sitten eletään hautaan asti. Mutta kun pysähtyy miettimään alkon kanssa juhlimista, niin en minä sitäkään enää halua. Olkoon elämä nyt sitten tylsääkin aina välillä, sekin on kuitenkin huomattavasti parempaa kuin aivojen sulattaminen etanolilla.
Ehkä tässä tuntuu nyt vain oudolta tässä vaiheessa, kun en ole koskaan aikuisiällä ollut ennen näin pitkään juomatta.
Mitä parhainta viikonloppua aivan kaikille!
Minulla on myös paha tämä ajatus loppuelämästä. Helpompi olla päivä ilman kuin luvata (edes itsellensä) loppuelämää. Toisaalta tässä on dilemma, miksi tätä tipattomuutta sitten tekee jos ei aio tehdä loppuelämää? Tammikuun tipattomien ja pidempienkin taukojen hyödyt hukkuu hetkessä pois ja jättää vain katteetonta toiveikkuutta esim läheisille.
En ole ihan varma miten tätä pitäisi käsitellä. AA hommissa on pakko olla joku järki kun niin moni sen kautta selviää kuiville ja pysyy siellä. Mä en niiden jumal/korkeampi voima hommista oikein perusta mutta tämä ”yksi päivä kerrallaan” on ihan hyvä. Siksi en ole tällä kertaa antanut itselleni mitää tavoitteita, mennään nyt vaan… yksi päivä kerrallaan.
Päivä kerrallaan ajatus taitaa olla oikein fiksu ohjenuora aivan kaikille, oli elämänkatsomus ja tausta millainen tahansa. Täytyy siis edelleen muistuttaa itseään pysyä tiukasti tässä hetkessä, eikä murehtia huomista.
AA hommista allekirjoitan myös nöyryyden ja päivä kerrallaan ajatuksen. En kuitenkaan täysin heidän ohjelmaansa tunne, ja tuskin tulen sen enempää sitä tuntemaankaan.
Kaikki siis tavallaan juuri niillä työkaluilla, jotka itselleen kokee tarpeelliseksi. Siksi raitistuminen on niin kovin paljon muutakin, kuin vain juomattomuutta. Siinä vaiheessa on viimeistään tutkittava itsensä niin perinpohjaisesti, että silloin se oma vakaumus pitäisi myös selkiytyä, kun asioita pyörittelee väistämättä mielessään ympäri ämpäri.
Juuri tarkistin laskurista, että nyt mennään päivää 160 jotakin, tarkemman luvun jo unohdin matkalla tänne Plinkkiin. Eli niin vähän sillä tuntuu olevan tässä vaiheessa merkitystä.
Nyt on saavutettu vissiin jonkinlainen ähky tuohon “akuuttiin” alkoholia vastaan taistelemiseen, tuntuu että hetkeen ei ole tullut vastaan enää mitään uutta.
Mutta viikoittain kuuntelen vielä paria podcastia, se on oikein sopiva annos raittiuden ylläpitoon.
Olen ehkä tavallaan palannut henkisen kasvun ja kehityksen saralla siihen pisteeseen, mihin jäätiin kun aloin alkoholilla vääristämään oikeastaan kaikkea elämässäni.
Ja tuntuu oikeastaan ihan kivalta jatkaa tietoisemmin sen parissa ja tehdä jatkuvasti uusia havaintoja.
Kääntöpuolena tietoisuudella on se, että nyt täytyy keksiä uusia keinoja tasapainon löytymiseen, koska tässä maailmassa on kuitenkin loputtomasti aivan kamalaa murehdittavaa, jonka liika miettiminen ei tee kenellekään hyvää.
Olen siis siirtymässä täältä vähän jo hippeilyn puolelle tms. , eli muut vähän tavallisemmat asiat alkavat täyttämään elämääni.
Haluja juoda ei ole esiintynyt, koska nyt haluan kohdata elämän juuri sellaisenaan.
Ja aina haluan tehdä vielä töitä sen eteen, että koskaan en lankeaisi siihen ansaan, että alkoholilla olisi minulle vielä jotain annettavaa.
Oikein hyvää huomenta ja mitä parhainta päivää kaikille!
Katselin tuossa juuri hetki sitten otettuja maksa kontrollin labroja ja ainakin omiin silmiin alat ja jotkut muut arvot ovat lievästi nousseet sitten viime vuoden lopulta. Ainakin nyt tietää, että pelkkä alkoholin jättäminen ei omalla kohdallani vielä ole riittänyt täydellisiin tuloksiin. Tietenkin lääkitys ynm. on myös kontrollien välissä muuttunut. Mutta katsotaan asiaa pian hepatologin kanssa, se ymmärtää varmasti paljon paremmin tämän päälle, on tuossa kuitenkin viisi liuskaa taas noita kaikenlaisia arvoja.
Tänään olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä, että saan olla raitis ja terveyteni suhteen suurin ongelmani on vain muutama arvo lievästi yli viitearvon. Kun sekään ei ole kuitenkaan mitenkään itsestään selvää.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Ollut vähän fiilis alamaissa viime aikoina. Ei mitään yhtä erityistä syytä taida olla, vaan monen pienen asian summa ja aivan tavallista elämää siis.
Mutta mieli parani kummasti, kun sain nyt käytyä siellä lääkärillä hämmästelemässä missä mennään painon ja maksan hyvinvoinnin ynm. suhteen. Ei ole onneksi mitään hälyyttävää labroissa, kun kokonaisuutta katsoo.
Kun kerroin olevani kuudetta kuukautta alkotta, niin hän totesi, että ehkä on parempi, että pysyn kokonaan kuivilla. Koska jos palaan juomaan, niin jatkan suoraan niistä suurista kerta annoksista käyttöä ja määrä tulee ajan myötä vain lisääntymään. Pidin suuresti hänen rehellisestä näkemyksestään, eikä tullut mitään voit sinä hyvin palata ottamaan silloin tällöin lasin tai kaksi. Hän ymmärsi oikein hyvin, että minkälaista todellisuus on, kun juomisura on tarpeeksi pitkällä.
Siitä tuli tosi hyvät fiilikset, koska arvostan suuresti tuollaista rauhallista faktojen katsomista ja ääneen sanomista. Otin puolen vuoden päähän taas uuden kontrollin, niin täytyy taas käydä jossain vähän tiliä tekemässä, että kuinka on oikein tullutkaan elettyä.
Noista lääkärin sanoista tuli yhtäkkiä mieleen joku oma käynti vuosien takaa. Lääkäri kysyi alkoholinkäytöstä johon tapani mukaan vastasin, että silloin tällöin tulee otettua, ihan silleen kohtuudella. (Otin jo silloin paljon, mutta kuka sen nyt noissa tilanteissa myöntäisi.) Hän totesi rempseästi, että no niinpä. Lasi silloin tällöin ja joskus viikonloppuna pullo, ihan normaalisti siis. Häneltä tuo oli ihan neutraali ja rento kommentti, ei vain arvannut, että minulle se oli suorastaan lupaus vetää jatkuvasti lasin sijaan pullo.
Sinun käynnilläsi tilanne oli tietysti tiedossa, mutta tosiaan ihan yleensäkin parempi noin päin.
Mä kävin kans lääkärillä joskus kauan aikaa sitten ja hän määräsi särkylääkettä johonkin vaivaan. Perään vinkkasi silmää iskien, että ”tämä toimii myös todella hyvin krapulaan!” Tämä jäi mulle luvaksi ottaa särkylääke illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Ja tietty kun krapulan pelkoa ei enää ollut niin pystyi menemään pidemmälle juomisessa ajan kanssa. Alkoholisti käyttää kaikki avut mitä tarjotaan.
Joo ei noista lääkäreistäkään voi ikinä tietää, että minkälainen suhtautuminen niillä sattuu olemaan alkoholiin. Nyt kun ajattelee vuosien varrella kertyneitä kokemuksia, niin on muutama ollut, jotka ovat vain todenneet, että tietenkin sinä tuossa iässä vielä juhlit rankasti ja se on tosi jees.
Mutta aivan samalla tavalla heidänkin keskuudessa on niitä tapauksia, jotka vielä kuvittelevat alkoholin tuovan jotain hienoa ihmisen elämään.
Mulla on tämä vaihe menossa. Olen krapulaisessa päässäni miettinyt, kuinka mikään ei tule kuitenkaan muuttumaan, koskaan, vaan menen tätä samaa latua hautaan asti, niin aivan sama korkata. Olen vihannut tätä ajatusta. Olen vihannut sitä tosiasiaa, että tuhoan itseni. Olen pohtinut masennuksen mahdollisuutta ja havainnut selkeästi juomisen aiheuttavan sitä.
Olen samaa mieltä siitä, että alkoholin himo ei välttämättä lähde koskaan, mutta sen kanssa voi opetella elämään.
Miten, sitä me täällä opettelemme ja haemme, kiitos vertaistuelle.
, eli muut vähän tavallisemmat asiat alkavat täyttämään elämääni.