Teit lähtemättömän vaikutuksen, tämä oli aivan UPEA! Kiitos <3 Älä leikkaa sitä tukkaasi.
3 tykkäystä
Kaunis tarina 
Tulen kaipaamaan kirjoitteluasi @Fincoco 
Olen kiitollinen tuestasi
Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi ja elämääsi
2 tykkäystä
Mistä me nyt saadaan ne kukkakimput 
. Kaikkea hyvää Sinulle @Fincoco. Olet ollut monelle suurena tukena.
3 tykkäystä
Suuri menetys palstalle, hyvää jatkoa ja täällä me odotellaan jos tulee ikävä 
3 tykkäystä
Kaksoisveli sortui tänään huumeisiin
Minä palaan tänne. On oltava jokin paikka jonne purkaa ajatuksia.
Perjantaina veli vaikutti oudolta. La aamuna selvisi että oli lähtenyt illalla juomaan. Löytyi la aamuna erään huumeiden viihdekäyttäjän luota. Meni kotiinsa puolitapäivin ja sanoi ettei ollut käyttänyt muuta kuin alkoholia.
Nyt viime yönä herännyt kahdelta. Ollut tunnin puhelimella ja pitänyt näyttöä niin ettei avovaimonsa ollut nähnyt näyttöä. Noussut kolmelta sängystä ja mennyt päivystykseen jossain vaiheessa ennen aamu kuutta käyttöhalujen ja itsetuhoisten ajatusten takia. Viimeisin viesti tuli kymmenen maissa tänään jossa ilmoitti odottavansa psykiatria. Sen jälkeen ei oo kuulunut mitään.
Soitin sairaalaan eikä ole kirjattu sisään.
Avovaimolleen kirjoittanut kiukkuisesti ettei hänelle saa soitella että ilmoittaa kun tietää enemmän. Uhannut hirmustua.
Pöllinyt lähtiessään tyttönsä rahat 50€ ja avovaimoltaan 30€ ja tupakat.
Näin se vaan repsahdus tapahtuu kun ei käy ryhmissä, ei pidä itseään päihdeongelmaisena ja ajattelee että hallitsee homman.
Raittius ei maksa mitään mutta tämä repsahdus maksaa veljelle vaki työpaikan ja perheen. Kolmatta mahdollisuutta ei avovaimo enää anna kuulema.
Kaikki menee nyt huumeiden takia.
Itse en aio vastata hänen puheluihin enkä viesteihin. En aio ottaa mitään yhteyttä.
Minä jatkan raittiutta eteenpäin entistä varmempana siitä ettei päihteet anna mitään hyvää ja huolehdin äidistä.
13 tykkäystä
Kaikesta huolimatta on hyvä, kun olet oman raittiutesi suhteen päättäväinen ja tuo etäisyyden ottaminen veljeen tällä hetkellä on varmaan järkevää.
Päihderiippuvuus on pirullinen vaiva ja aiheuttaa suurta huolta ja kärsimystä läheisillekin. Olen itsekin seurannut (etänä) ex-mieheni elämän käänteitä ja siellä on ilmeisest nyti sama tilanne; viinan lisäksi alkanut mennä lääkkeitä ja huumeita. Hänen tekemisensä ei vaikuta omaan elämääni kovinkaan paljoa, toki sekavien puhelujen jälkeen joskus mietin hetken mitä helvettiä siellä nyt on meneillään. Välimatka rauhoittaa; en voi tehdä mitään, ja toisaalta olen jo turtunut. Tuo on hänen taistelunsa, eikä tapahtumat tyyliä pää puhki, tapeltu, tavarat hukassa enää hirveästi hetkauta.
Tärkeintä on pitää huoli omasta raittiudesta ja hyvinvoinnista ja elää omaa elämäänsä murehtimatta liikaa.
Voimia sinulle!
4 tykkäystä
No voihan helvetti en muuta sano. Ikävää kuulla, mutta silti täytyy itsekkäästi sanoa, että mukavaa, kun tulit takaisin. On itsestäkin alkanut tuntua siltä, että jos tosiaan ei pysy kartalla ajatuksistaan ja tekemisistään niin se voi olla menoa sitten. Kuulostaa raalta tuo mitä kerrot, mutta varmaan se on juuri se oikea suhtautuminen asiaan. Vaikka en kyllä tiedä mitä itse tekisin, jos vaikka oma lapsi jäisi huumekoukkuun. Pystyisinkö katkaisemaan välit - varmaan, jos se olisi hänelle avuksi. Huh.
3 tykkäystä
Nukuin hyvin. Tämä ei ole eka kerta kun veljeni sortuu aineisiin. Vuonna -21 edellisen kerran ja silloin pidettiin jollain tasolla yhteyttä mutta siitä seurasi vain uhkailua ja tuli soittelemaan ovikelloa ja vaatimaan rahaa. Siksi ei nyt pidetä lainkaan yhteyttä eikä vastata puheluihin tai viesteihin. Mitä vähemmän muistutamme olemassaolostamme niin sen varmemmin saamme elää rauhassa ilman häiriköintiä. Mutta se on myös muistutus siitä mitä menettää valinnoillaan. Nopeasti viimeksi sit lähti hakemaan itselleen apua kun lopulta huomasi että on yksin eikä kukaan vastaa tai päästä kotiinsa.
On kyllä vähän pölmästynyt olo. En ole ihan kiinni tässä päivässä. Asiaa ei auta yhtään mennyt pääsiäinen joka sotki arkirytmin.
5 tykkäystä
Onpas surkealla tolalla veljesi asiat nyt, en osaa muuta sanoa. Voimia Sinulle 
Kiva kun palasit kirjoittelemaan, kaipasin jo
Hyvää alkanutta viikkoa
1 tykkäys
”Sitten et lähe juomaan teki veljes mitä tahansa tai tapahtuu sille mitä tahansa” näin naapuriystäväni jemensi minua hyvin tiukasti eilen. Ei ole käynyt kyllä mielessä mutta en edes uskaltaisi tehdä sitä, sen verran topakasti ystävä komensi 
Hyvä että välittää. Mulle tuli hetkeksi jopa ihan syyllinen olo että oonkohan minä varmasti pysynyt selvinpäin 
Ajattelin laittaa veljen avovaimolle viestiä etten halua tietää jokaista veljen liikettä ja lähettämäänsä viestiä. Se uuvuttaa minut ja vaikuttaa jo yöuniinkin. Heräsin tänään siihen kun äiti seisoi sängyn vieressä ja sanoi varovaisella äänellä kuiskaamalla että ”joku heittelee pieniä kiviä ikkunaan” luuli että veli on siellä ikkunan takana. Tilanne vaikuttaa jo häneenkin. On otettava etäisyyttä tilanteeseen.
En vain tiedä miten sen viestin muotoilisi… tärkeimmät jutut saisi kertoa esim jos veli uhkailee meitä tai uhkaa tulla tänne.
Minä suuntaan tästä kauppaan ja mietin mitä sitä jaksaisi tänään valmistoo ruoaksi
7 tykkäystä
Kasvimaata takapihalle oon askarrellut. Toukokuussa pääsee istutamaan erinäisiä kasviksia.
Nyt on tämä päivä mennyt suht kivuttomasti. Veljen avovaimo on kertonut vain tärkeimmät jutut veljestä joka vähensi minun stressiä paljon. Paljon parempi olla kun en tiedä jokaista yksityiskohtoo. Saman ilmoituksen annoin myös pikkuveljelle joka uskoo kaikki veljen kirjoittamat viestit ja jakaa ne mulle. Senkin viestitulva väheni.
Siskon tytöt taas tappelee ja minua huudettiin apuun ja siskolla munuaisissa häikkää. Ja kaksoisveljestä tullut ukki… melko paljon taas tapahtuu. Sitä veljen poikaa en ole nähnyt kuin hänen ollessa vauva niin ei se juuri herätä tunteita.
Ja tämän kaiken läpi meen selvinpäin
Kuka haluaa tulla meille seuraamaan tosi elämän kauniita ja rohkeita? Laitan pian lippuja myyntiin!
6 tykkäystä
Apua - joo - tuo liikaa informaatiota voi olla kyllä todella uuvuttavaa. Olen usein ajatellut, että olisipa minulla vielä perhe (siis lapsuuskodin perhe), mutta sepä riippuu paljon siitä millaista perhettä sitä toivoo ja mitä sitten lopulta saa. Kuormittavaa kyllä, mutta toisaalta ymmärrettävää jos ollaan vaikka sielläkin suunnassa ajateltu, että Sinä olet se tukipilari. Tärkeää on kyllä valvoa omaa jaksamistaan tuollaisessa tilanteessa.
3 tykkäystä
Torstai ja nyt nukuin paremmin kuin kertaakaan tällä viikolla. Luovutin veljeni suhteen enkä jaksa sitä enää sressata. Voi olla melko kauhea morkkis kun tänään herää kotoaan jonne oli avovaimonsa ottanut ja jonne ei saa lastensuojelun mukaan edes mennä (lapsi on isovanhemmilla) on mennyt työpaikka ja myynyt autonsa että saa aineita, jalkapohjat on vesikellukoilla ja rahaa ei ole yhtään. On käytännössä koditon jos avovaimo saa hänet ulos asunnosta. Onneksi ei tarvitse itse olla samassa asemassa.
Minä en voi tehdä mitään ja siksi en enää sressaa.
Olin eilisen hirveen jännittynyt ja ystäväkin sanoi etten ollut yhtään oma itseni. Naureskelin ja puhuin kovaan ääneen ja säpsähdin kun puhelin alkoi soimaan. Sit yks kaks kun kuulin veljen avovaimon päätöksestä laskea veli kämppäänsä nukkumaan ja että lapsi on se joka väistää niin luovutin. Jos lapsi sijoitetaan kiireellisesti niin en mahda sille mitään.
Hevosella on isompi pää, antaa sen murehtia.
Minä suuntaan tästä kauppaan ja katson päivällä tuleeko vatikaanista mitään liveä. Eilen katsoin kun diirsivät paavin ruumiin pietarin kirkkoon.
Tekoäly taiteili koirastani ninjan
5 tykkäystä
Nyt on sressi hävinnyt kokonaan. Asiat järjestyy. Velipoika syytti minua sosiaalihuoltoon soittamisesta ja kiireellisen lasun tekemisestä jonka jälkeen ilmeisesti esti minut. Nyt kuulema äiti ja lapsi kärsii sen tähden kun joku on niin julma ollut että on ilmoittanut viranomaisille veljen touhuista ja ilkeät sossut kiusaa nyt veljeä.
Olisi ehkä veljen kannattanut miettiä asiaa ennen rimpsalle lähtöä eikä suinkaan sen joka soitti asiasta eteenpäin. Olihan tuosta tehty sairaalankin puolesta vastaavanlainen ilmoitus joten se olisi tehty joka tapauksessa.
Ei osaa ottaa edelleenkään vastuuta omista hölmöilyistään…
Minä ja äiti tehtiin pieni reissu kaupunkiin ja minä rikoin 22 kk kestäneen boikottini kapakoita kohtaan. Käytiin tilaamassa alkoholittomat omenan makuiset moctailit ja nautittiin ne lasitetulla terassilla.
En meinannut osata toimia ravintolassa kun vanhaan aikaan sanoin vain ” yksi olut ” ja se oli siinä. Nyt halusin drinkit ja tiskin takana oleva antoi hyvin sekavan listan ja siinä meinasi käydä vahinko. Meinasin ensin tilata alkoholillisen drinkin mutta baarimikko oli hereillä. Olin niin paineissa etten osannut lukea listaa 
Mutta saatiin moctailit ja hetki viivähdettiin kunnes tuli kiire bussiin.
Äiti ei ole käynyt ravintolassa moneen kymmeneen vuoteen ja taas kävi.
Otinhan minä siitä hetkestä kuviakin mutta en jaa niitä tänne.
Oli nyt ehkä aika ottaa tuo askel
5 tykkäystä
Perjantai
Tänään ei tarvitse edes kaupassa käydä.
Vatikaanin lähetys pietarin kirkosta on auki ja siellä se paavin ruumis lepää alttarin edessä avonaisessa arkussa. Eilen seurasin pari tuntia lähetystä kun ihmiset kävi jättämässä jäähyväisiä. Tänäänkin on varmaan ruuhkaa tiedossa kun viimeinen päivä jättää jäähyväiset. Huomenna sit edessä hautajaiset.
Just tuossa lenkillä mietin että 12 vuotta sit olin täyttänyt 30 vuotta 
silloin tämä kuollut paavi valittiin. Mutta tuntuu kuin se olis ollut ihan vaan pari vuotta sitten. Aika menee pelottavaa vauhtia. Omistin vielä tuolloin talon mutta se oli menossa vasaran alle ja työskentelin yliopistolla. (Kuulostaapa se hienolta vaikka vain siivosin 
)
Kyllä se on niin että mitä enemmän tulee ikää niin sen nopeammin aika kuluu.
Mielenkiinnolla odotan kuka valitaan seuraavaksi paaviksi. Itse en perusta paaveista ja katolilaisesta kirkosta mutta paavin tehtävä on vaikutusvaltainen ja hyvin näkyvä niin kiinnostaa millainen uusi paavi tulee olemaan.
Taidan viedä auringonkukan taimet pihalle päiväksi. Kauheeta vauhtia kasvavat. Viikko sit istutin ja ovat jo melko korkeita. Voipi olla etteivät selviä kissoista ennen kuin toukuussa lämpenee ja pääsee istuttamaan mutta sit pitää vaan kasvattaa uudet. Vapun jälkeen pitäisi lämmetä ja saan ehkä taimet ulos.
Raitis päivä, hyvä mieli ja rauhallinen fiilis
7 tykkäystä
Heräsin ilman krapulaa ja pahaa oloa. On rahhoo, asunto ja ruokoo. Asiat on hyvin. Ilma on vähän kylmä ja piti pipo laittaa aamukävelylle päähän mutta sitten tulikin kuuma. Vaikeeta tämä kevät kun en ossoo pukkeutua.
Saa olla kyllä kiitollinen että olen onnistunut pysymään raittiina jo 22 kuukautta. Ei ole itsestään selvyys. Tälläkin hetkellä kännit olisi 2,5 h päässä (kun alkoholin myynti alkaa) mikäli niin tahtoisin. Mutta ei ole mitään intohimoa asiaa kohtaan.
Raittius ei maksa mitään. Se on yksi harvoista ilmaisista asioista tässä elämässä.
Tiedän että mikäli joisin kustantaisi se yksien kännien osalta noin 80€ ja siihen on laskettu ambulanssi kyyti sairaalaan ja kela taksi kotiin. Ehkä 80€ ei edes riittäisi kun minunhan pitäisi päästä ravintolaan jossa menisi vähintään neljä tuoppia jotka maksaa huimat 7.5e kpl tai sen verran maksoi ainakin kesäkuussa 2023. nykyään varmaan vielä kalliimpoo.
Mutta minun ei tarvitse! Saan olla raittiina
Kuvassa on koirani kirkollisena herrasmiehenä
6 tykkäystä
Samantyylisiä mietteitä on minullakin.
Sinulla varmaan tuo veljesi retkahtaminen toi niin lähelle ja naaman eteen sen kaiken hirveyden ja kaaoksen, mikä päihteistä pahimmillaan seuraa ja miten moneen ihmiseen se vaikuttaa.
Omasta raittiudesta totisesti saa olla kiitollinen ja sitä kannattaa vaalia.
Omalla kohdalla tuohon juomisen hintalappuun saattaisi tulla lisäyksenä oma henkikin. Jos ei itsetuhon, niin tapaturmankin takia.
Hieno aamu täällä, joskin vähän kylmä. Hiirenkorvalla jo osa koivuista ja muutkin puut työntää lehteä. Muutama västäräkkikin on jo näkynyt pyrstöään keikuttamassa.
Raittiina tänäänkin. Hieno lukema sinullakin tuo 22kk. Siinä ajassa elämä ehtinyt muuttua paljon paremmaksi.
“Isä Daniel”, siellä on sitten jonkinlaiset piispanvaalit jo pidetty ja valkoinen savu tuprahtanut. Omasta koirasta on rauhallisuus ja hartaus kaukana, joten olisi äänekkyytensä takia enempi kirkkokuoroainesta.
4 tykkäystä
Sarjottainen päänsärky on tehnyt paluun kolmen vuoden tauon jälkeen. Se on iskenyt yleensä kesäisin. Viimeisin kerta vuonna 2022 kesällä. Sen laukaisi ja ylläpiti tupakointi ja alkoholi. Kesällä 2023 sarjaa ei tullut koska loppui alkoholin käyttö ja säännöllinen tupakointi.
Sarja on ollut pitkään pois mutta nyt on kolmena iltana tullut lievänä. Ei lähellekkään sillä voimalla jolla myrskysi edellisillä kerroilla. Luulen että syynä on veljen aiheuttama stressi, lisääntyvä valo ja liika kofeiini.
Lopetan energiajuomien käytön nyt kokonaan ja katson vaikuttaako asiaan. Sarjottaisen päänsäryn uskotaan olevan yhteyssä hypotalamukseen joka säätelee myös unta. Lisääntyvä valo ja kofeiini todennäköiset syylliset. Ehkä myös nikotiinipussit.
Itsehoitona monet käyttää d vitamiinia ja melatoniinia ym. Ja itse olen käyttänyt molempia ja sarja on pysynyt poikessa.
Mutta joka ilta lähes kellontarkasti tuleva pääkipu (enemmän silmäkipu) ei ole nyt ollut kovin vahva. Melko pliisuna tullut joka ei todellakaan harmita. Ensin tulee nukahtamisen kanssa vaikeuksia ja jos nukahtaa niin näkee painajaista josta herää kovaan kipuun. Kohtauksen jälkeen nukahtaa nopeaan ja se muistuttaa enemmän ehkä tajunnan menetystä. On niin uupunut että uni tulee hetkessä ja toisaalta kyse on aivojen hermoston häiriöstä niin luulen että uni tulee siksikin niin nopsaan.
Tätä kutsutaan myös hortonin syndroomaksi ha on saanut synkän lempinimen itsemurha päänsärky.
Toivon että alkanut sarja päättyy pian ja ei kasvata voimaansa. Reilun viikon sarjoja on yleensä ollut joten muutama päivä on vielä edessä.
Tulee ehkä kesä/heinäkuussa uudelleen kun nyt nosti päätään ja yleensä kesäkuukausien vaihteessa ollut
1 tykkäys
Clint Daniel Eastwood 
2 tykkäystä
Kevät keikkuen tulevi. Vähän vilpoinen aamu.
Vuonna 2019 minut liitettiin ortodoksiseen kirkkoon pitkän tutustumisjakson päätteeksi. Minulla meni kuitenkin sit asiat ristiin kummini kanssa ja päädyin eroamaan kirkosta.
Olen muutaman kk ajan tuntenut voimistuvaa halua palata ortodoksiseen kirkkoon. Päätin nyt veljen retkahtamisen jälkeen ottaa askeleita siihen suuntaan.
Kirjoitin alueemme papille asian johdosta viestiä ja tapaan hänet ensi viikon perjantaina. Liittyminen takaisin edellyttää katumuksen sakramenttia (rippi) joka vähän jännittää mutta se on todella vapauttava kokemus. Sellaista asiaa ei olekaan mitä papit ei olisi kuulleet.
Kirkosta voi erota muutamalla hiiren klikkauksella mutta takaisin tulo edellyttää keskustelua papin kanssa, joka on hyvä asia.
Uskon että tämä tulee tukemaan raittiuttani ja saan rauhan hengelliseen elämääni.
Saisi nuo ilmat hiljalleen lämmetä niin pääsisin ulos lukemaan.
Tekoäly taiteili danielista keijun
1 tykkäys