1,5 vuotta raittiina jouluaattona 2024
2024-12-24T01:05:00Z
Matka jatkuu, määränpäätä ei näe.
Raittius on tuonut paljon hyvää, mutta se ei ole taikasauva. Monta asiaa on joutunut kohtamaan selvinpäin, joista ehkä suurin on äidin muistisairaus.
Näin on hyvä
Hyvää joulua kaikille!
Kiitos uuden ketjun otsikon ideasta @olga pöllömerkki kuuluu nyt sulle 🧔🏼♂️
Kiitos! Paras joululahja!
Raittiina oleminen on myös mukava joululahja
Äitini vaikuttaa tyytyväiseltä ja niin olen itsekin.
Tästä tuli kiva päivä
Hyvää joulua ja kiitos tarinoista.
Tänään kävin jouluaamun sanajumalanpalveluksessa kun en ole eläissäni sellaisessa käynyt. Siellä oli kirkkokuoro joka kuullosti lähinnä siltä että heihin sattui kovasti. Rehellisesti sanottuna järkyttävän kuuloinen kokoonpano. Ihmisten pitäis älytä lopettaa julkinen laulaminen kun jäävät eläkkelle mutta ei. Tietenkin juuri silloin saadaan älynväläys että kirkkokuoro on juuri heitä varten. Kiva että on harrastuksia mutta kyllä kuoronjohtajalla pitäis olla joku rima siinä millaisen äänen omaavia ihmisiä ottaa kuoroon
Rento päivä tiedossa
harrastukset on kivoja, mutta niihin osallistuminen sivullisille ei aina.
Musikaaliselle ihmiselle epävireinen pieleen laulaminen aiheuttaa pahimmillaan samoja tunteita ja ihan fyysisiä tiloja kuin osalle ihmisistä tietyt raapimisäänet. Tai pedanteille ihmisille esim. keittiönkaapinovien auki jättäminen jne.
On kokemuksia, jotka opettaa ja sitten on vaan kokemuksia 
Flunssa ei vielä meinaa helpottaa. Pakko kuitenkin tehdä muuta kuin maata, tulee muuten selkä kipeäksi.
T. Puuhapete
Joo apua! Olen itse kuoroihmisten sukua ja tykkään veisata antaumuksella. Kirkkokuorot voi olla ihan painajaista. Etenkin meillä naisilla ääni ohenee iän myötä, ja vaikka laulaisi teknisesti oikein lopputulos voi kuulostaa kiekumiselta. Tästä syystä karttelen pikkupaikkakuntien kuoroesityksiä. Anteeksi.
Miten nämä päivät meneekin vauhdilla. Eilen yllätyin iloisesti kun näin hömötiaisen ( kuva siitä ei ole oma) en ole nähnyt hömötiaista sitten vuoden 2002 kylläpä ilahdutti sen laulun kuuleminen. Tuttu ääni lapsuudesta. Hömötiainen on nykyään melko taantunut laji kun se viihtyy vanhoissa metsissä ja niitä ei oikein enää ole. Mitä se teki tässä taajamassa vähän mietityttää…
Yle radio 1 soi taustalla ja päiväkahvit täytyy keittää. Joulu tuli ja meni ja olen helpottunut. Uutta vuotta kohti.
Sunnuntai
Tänään on ihan pakko päästä ihmisten ilmoille. On nähtävä muitakin ihmisiä kuin äitiä ja naapuria.
Ajattelin että lähden käymään kuopiossa kirjastossa. Sattuu olemaan sunnuntaisin auki. Tarviin lukemista ja pääsen samalla liikenteeseen. Muuten iskee masis ja epätodellinen fiilis eikä tee hyvää minun psyykkiselle voinnille jos jumahdan kotiin.
Vuosi alkaa olla lopuillaan. Tämä oli ihan hyvä vuosi. Vuosi 23 oli kuoleman vuosi mutta tämä vuosi on ollut ihan hyvä. Parasta aikaa oli varhaiset kesäaamut kun aurinko nousi ja avasin takaoven. Linnut lauloi ja ulkona tuoksui kesä. Sit tuolille lukemaan päivän lehti ja jotain kirjaa. Niitä hetkiä odotan myös ensi kesältä. Siihen ei ole enää pitkä aika. Päivät pitenee kovaa vauhtia.
Eilen sammutin kausivalot ulkoa. Yleensä sammutan ne 25. Päivä joulukuuta mutta nyt lipsahti pidemmäksi. Se on minulle yksi kevään merkki kun kausivalot sammuu. Sit seuraava on tietty päivien pidentyminen ja koiran karvanlähtö tammi-helmikuussa.
Paikallinen räkälän ja yökerhon risteytys mainosti facessa palveluitaan. En voinut olla kommentoimatta päivitystä.
Siellä on taas viime yönä juhlittu viiten asti ja tätä kirjoittaessa on osa porukasta jatkoilla kunnes väsy voittaa. On itselläkin sellaisesta kokemusta ja minulla oli sellaisina päivinä kyllä ihan kauhea fiilis. Kotiin nukkumaan ja sit iltapäivästä tai alkuillasta herääminen. Siinä sai tarkkaan miettiä mikä päivä ja vuorokauden aika oli…. Ei ikinä enää
Tämä kuukausi on tuntunut niin hirveen pitkälle vaikka ei ole kuin 31 päivää. Tuntuu ettei tämä lopu ikinä.
Keskiviikona pidetään lettukestit. Koska ollaan aikuisia niin voidaan syödä lounaaksi lettuja 
Torstaina lähden kaupunkiin ja käväisen kirjakaupassa.
Onneksi eläimemme ei pelkää rakettien pauketta. Daniel koira ei näytä olevan moksiskaan. En kyllä vie sitä ulos kun paukkuu jotta ei käy niin että saattaisi alkaa pelkäämään pauketta.
Jos ajatellaan että vuoden vaihtumisessa olisi jotain taikaa niin olisi hirvittävän huono hetki olla päissään. Lopettaa vanha vuosi sekoittamalla päänsä ja aloittaen uusi vuosi päihtyneenä. Kyllä siinä kiroaisi onnettomaksi koko alkavan vuoden.
Vuoden viimeinen päivä. Kello on 4.24 ja heräsin neljältä uniltani. Näytti mielenkiintoisia kuvia koko yön.
Niin se vain tämäkin (karkaus)vuosi päättyy. Mitähän vuosi 2025 mahtaa tuoda tullessaan? Sen näkee kun elää päivän kerrallaan.
Vuosi 2024 oli minulle ensimmäinen kokonaan raitis kalenterivuosi sitten vuoden 2007. Vuosi alkoi raittiina ja tulee siten myös päättymään.
En tehnyt suuria tekoja tai saavuttanut juuri mitään. Ja se on ihan ok. Ei tarvitsekkaan.
Uusi vuosi saapuu, vanha jää historiaan
Olenpas minä nyt dramaattinen…
Hyvää uutta vuotta 2025
Kyllä oli yöllä kova pauke ja meteli. Nukahdin illalla kasin maissa kun oli hiljaista. Ensimmäinen pari tuntia kuului pauke. 18-20 väli. Heräsin johonkin aikaan valtavaan meteliin mutta nukahdin uudestaan. Se oli varmaan puoliyö kun heräsin toisen kerran kun kuulosti siltä että paukuttavat meidän asunnon sisällä. Viime vuonna oli paljon rauhallisempaa.
Onneksi meillä on täyspäisiä eläimiä eikä yksikään pelkää pauketta. Daniel koira tuhisi tyytyväisenä yöllä kun oli kovin pauke. En tiedä oliko se edes hereillä…
Vuosi vaihtui selvinpäin. Siitä olen kyllä iloinen.
Tästä tulee raitis vuosi
Tilasin samsungin tabletin. Ovat alennuksessa gigantilla ja tarpeeseen tulee. Entinen on joku lenovon rämä.
Entisessä elämässäni olisin tänään käynyt olutta tähän fiilikseen. Olisin piristänyt mieltäni kemiallisesti mut sit olis ensi yö mennyt kapakassa ja sit vadta oliskin apea fiilis monta päivää. Kun pysyn selvinpäin niin huomenna olen aamulla taas oma pirteä itseni.
Tsemppiä meille
10 tunnin unet takana ja olo on kuin uudesti syntyneellä. Hyvä ja aikaansaava fiilis. Jäin aamukävelyllä miettimään että entisessä elämässäni olisin tosiaan ostanut olutta masikseen. Nyt en tietenkään sitä tehnyt. Olisin lähtenyt puoliltaöin kapakkaan josta olisin kotiutunut neljän jälkeen. Koira olisi vielä pitänyt käyttää ksuheessa tuiskeessa aamukävelyllä että olisin päässyt nukkumaan. Olisin viiden maissa nukahtanut viideksi tunniksi ja sit olis ollut kaamea fiilis herätessä. Sit olis tosissaan masentanut toisten lyhyiden unien takia ja dopamiinin puutteessa. Puhelimessa olis ollut taas uusien baarituttujen numeroita estettäväksi. Hyi kauhia
Kyllä se raitis elämä vaan on parempi. Joka mittarilla mitattuna.
Nyt olen valmis tämän päivän tehtäviin hyvällä mielellä
Just sopiva napakka pakkanen. Hyvä ulkoiluilma.
Pitkät yöunet takana. Rupesin heti klo 19 jälkeen nukkumaan ja heräsin 5:22 nukkuminen on niin mukavoo ja aamupäivällä ruppeen jo haaveilemaan illasta että piäsöö nukkumaan 
tuo varenicline lääke väsyttää jonkun verran.
Eilen kävin paikallisella suutarilla tekemässä alustavan varauksen lompakosta. Väriltään ja malliltaan kuten kuvassa.suutari valmistaa lompakon sit tilauksesta. On vähän arvokas mutta siinä on lompakkoa loppuelämäksi ja vielä seuraavalle sukupolvelle. Saisi siihen kuvankin mutta se harmittaisi sit muutaman hetken kuluttua kun mieli muutuu.
Raittius ja nikotiinittomuus mahdollistaa kivoja hankintoja kun rahaa ei mene päihteisiin.
“Raittius ja nikotiinittomuus mahdollistaa kivoja hankintoja kun rahaa ei mene päihteisiin.”
Hyvä nosto! Itseään saa hemmotella, myös muilla kuin herkuilla. Meistä jokaisen kannattaa hankkia onnistuneen raittiuden kunniaksi itselleen jotain mikä tuottaa mielihyvää (ja kirjoitan tämän nyt yleisesti kulutusvastaisena ihmisenä). Lääkärit toisinaan suosittelevat potilaille, että nämä tekisivät itselleen mieluisia asioita ja myös ostaisivat jotain mukavaa, vaikka “turhaakin”. Mielihyvä edistää toipumista. Kirjoitankin tästä ihan reseptin jokaiselle plinkkiläiselle, voimassa 12/2025 asti. Näkyyköhän lappu: 
Tuota reseptiä ei ole iteroitu 
Hyvin hoksattu 
Tässä päivityksessä käsitellään hengellisiä asioita
Tuo ylösnousemus on varattu niille, jotka uskovat.
Minua ei ole tällä palstalla tunnettu kovin hengen miehenä mutta olen uskonut Kristukseen koko ikäni. Vuosi -23 oli niin rankka etten jaksanut mitään hengellistä. Minulle iski hengellinen uhmaikä. Käyttäydyin Korkeinta kohtaan kuin murrosikäinen lapsi. Taistelin uskoani vastaan ja yritin rimpuilla siitä eroon. Se on lähes mahdoton tehtävä koska Kristus pitää niistä kiinni, jotka Jumala on kerran johdattanut Hänen luokseen
Joten koska en onnistunut lopettamaan uskoani Häneen, niin päätin olla kuuntelematta. Ryhdyin passiiviseen hengelliseen istumalakkoon.
Ja Jeesus nauroi minulle hyvän tahtoisesti. Hän sanoi: ”tule sitten sisään kun tulee kylmä. Minä laitan kaakaon valmiiksi”
Ja niin minä jäin yksin istumaan ja miettimään elämääni. Isän kuolema, äidin muistisairaus ja oma alkoholi ongelma. Veljen ja siskon päihdeongelmat, ystävien puute ja yksinäisyys sekä edessä oleva aika kun jään yksin äidin kuollessa. Monta asiaa mietin ja pähkäilin. Lopputulema oli ettei mikään näistä ole Jumalan syy ja samalla ymmärsin että Hän on kannatellut tänne asti. Kulkenut rinnalla, tukenut ja aivan huomaamatta minusta oli kaiken keskellä tullut raitis. Kristus oli kaiken aikaa toiminut taustalla ja tukenut.
En olisi ikinä omin voimin voinut raitistua mutta sain siihen apua.
Minun hengellinen istumalakko päättyi jokin aika sitten. Kopistelin lumet harteiltani, harjasin kenkäni ja otin lakin pois päästäni. Oli aika mennä sisään ja pyytää Jeesukselta anteeksi. Kaakao höyrysi pöydällä ja siellä Hän istui keinutuolissa hymyillen.
”Anteeksi Jeesus. Olen ollut lapsellinen. Anteeksi kun ajattelin hylkääväni sinut”
Ja Hän nousi ylös keinutuolista tuli eteeni, laski kätensä olalalleni ja sanoi:
Olen tällä keskustelupalstalla kieltänyt Jumalan mutta koska olen saanut rauhan on minun nyt myös julkisesti tunnustettava että uskon, koska ilman en saisi rauhaa.
Kivaa raitista päivää kaikille!
