Kuvassa on koirani alterego thunderpaw. Tuppaa iskemään aina lenkillä päälle. Tekoäly taiteili pyynnöstäni tuon kuvan.
Mikään ei ole niin ikävää kuin virallisten asioiden hoitaminen. Vajaa kk on pitänyt tehdä asumistuen tarkistus hakemus. Sain sen tänään iltspäivästä tehtyä ja olo on kuin olisin juossut maratonin. Väsyin ihan totaalisesti vaikka oli helppo juttu.
Toinen asia joka on pitänyt hoitaa jo ajat sitten mutta joka saatiin tehtyä viime viikolla oli tilinkäyttöoikeus muistisairaan äitini tiliin. Saan nyt hoitaa hänen pankkiasioita laillisesti kuten nostaa rahaa hänen tililtä, maksaa laskuja ja olla yhteydessä esim pankkikortin asioissa asiakaspalveluun.
Edunvalvonta valtuutus ei siihen riitä ja toisekseen se ei ole vielä edes voimassa.
Ensi yönä nukun levollisesti kun on tuo hakemus tehty. Hyvin olen kyllä nukkunut kahtena yönä. Vailla kuusi ollaan heräilty.
Entisessä elämässäni olisin saattanut tänään lähteä oluen ostoon hyvin hoidettujen tehtävien jälkeen mutta nyt kellahdin sänkyyn pitkälleni ja rentoudun
Hupsista. En ole muistanut kirjata kuulumisia.
Olen nukkunut hyvin. Pitkiä on unet olleet ja on näyttänyt kyllä ihan outoja kuvia. Viimeyönä juttelin edesmenneiden sukulaisten kanssa. Olivat käsittääkseni äidin isovanhempia tai heidän isovanhempia. Puhetta johti vanhempi nainen ja hän kirjoitti paperille vanhan ajan kaunolla pikkuveljen syntymäaikaa. Juttelu oli välitöntä ja tunsin oloni turvalliseksi. Kovin oli kuitenkin tutkiva tunnelma pöydän äärellä. En muista mistä puhuttiin mutta jäi muistikuva että siinä oli käynnissä jonkinlainen elämäni puoliväliriihi. Tunnelma oli ihan hyvä ja unesta jäi positiivinen fiilis. Ennen palaveria meille pidettiin lehmien kutsuhuuto näytös
Unelmat ja haaveet. Jokaisella on jonkinlaisia ja mielestäni ne on myös hirveän tärkeitä raitistumisen suhteen. Pitää olla jokin, jota kohti kulkea, jotain jota tavoitella.
Minä olen aina ollut huono vastaamaan kysymykseen ” missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua” minulla ei ole ikinä ollut tähän elämään liittyviä unelmia. Esim asumisen, uran, rahan, parisuhteen tms. suhteen. Olen näennäisesti elänyt elämäni ilman tavoitteita ja kummasti se on häirinnyt niitä jotka asiaa on kysynyt ” pitäähän sulla nyt jokin tavoite olla. Ei elämää voi vain haahuilla läpi” miksi muka ei voi? Se on sitä hetkessä elämistä.
Todellisuudessa minullakin on tavoitteita ja unelmia. Ne ei vaan liity tähän maalliseen elämään. Tavoitteena on päästä voittajana maaliin elämän kilpajuoksussa. Hilliten ja halliten itseni, voittaen kiusaukset ja nähdä lopulta uudelleen luotu maa ja taivas ylösnousemuksessa. Tavoitteenani on kasvaa hengellisesti ja elämän matkan varrella pyhittyä.
Siinä on minun tavoitteeni. Kun sen kertoo työhaastattelussa niin vastapuoli yleensä hiljenee ja piirtää raksin nimen päälle.
Olen ehkä maallisten asioiden suhteen hirvittävän kunnianhimoton mutta taivaallisten asioiden suhteen olen hyvinkin tavoitteellinen ja mulla on selvä määränpää.
Mutta ei ole väärin unelmoida niistä maallisistakin asioista. Unelmia pitää olla koska ne pitää meidät oikealla tiellä
Moro!
Kiitos, Fincoco, viesteistäsi.
TUnnistan ja jaan.
Itselleni hengellisyys on selviö, kun yleensä jotain on, mitä ihmetellä voidaan ja täällä sitä tällä pallolla palloillaan ja uusi kierros auringon ympäri on alkanut.
En ole uskontorajautunut, mutta kristillistä pohjaa löytyy, vaikka sitten jotain buddhalaista twistiä joogalla myös.
Monta tietä ja nimeä ja niin edelleen.
Mun mielestäni on tärkeää, että näitä asioita voidaan myös tuoda esille ja musta tuot näissä viesteissä rohkeasti esille sulle tärkeitä oivalluksia niitä tuputtamatta.
Tarkoitan, että suotta nämä jutut ovat sellaisia, ettei näistä muka puhua saisi.
Se ei ole ok, että ruvetaan nuijimaan Raamatulla päähän tai jollain muulla. Sellaista musta viesteissäsi ei ole yhtään, vaikka voi sellaisiakin jossain herätä. Niin kuin sanoin, musta on tärkeää, että tällaisiakin asioita voidaan nostaa.
Mulla on merkittäviä hengellisiä kokemuksia ja ne ovat tärkeimpiä.
Hieno talvipäivä kajastaa täällä. Hyviä suntseja eli sunnuntaisia hetkiä,
t. Urtsi
Vanha herra päätti yllättäen ryhtyä ulvomaan klo 4.41 herätti minut jo 3.30… jossain on kiimainen narttu ja koirani elämä on nyt raskasta kun pitäisi päästä pukille mutta tyhmät ihmiset ei ymmärrä. Monena aamuna herättänyt kolmen jälkeen kun höyryää. Ei ole ihme että illalla uni voittaa minut klo 19. Unirytmi menee ihan totaalisen persiilleen. Noh pääasia on että kerkiää kuitenkin nukkua sen 8-9 h kuitenkin.
Tuossa viiden maissa kun kävin kävelyllä mieleen tuli taas se kuinka entisessä elämässä siihen aikaan ryhdyin känni iltoina nukkumaan. Mielumin kyllä herään nykyään neljältä jos vaihtoehto on, että ryhtyisin siihen aikaan nukkumaan humalaani pois.
Minä yleensä nukuin vajaa 5 tuntia kun olin humalassa. Sen pidempään ei uni riittänyt. Selvinpäin pitkiä unia mutta aina humalassa unet jäi lyhyeksi. Siitä sitten ylös sängystä vielä pienesti humalassa… olo oli huojuva ja heikko——>ulos tupakalle, joka ei tuntunut missään kun kaikki dopamiini oli mennyt alkoholin myötä——-> yökkäilyä ja pienet aamupuklut portaan viereen——> väkisin aamukahvi ja oksennus——-> koiran kanssa ulos ja sit sänkyyn muutamaksi tunniksi horrostamaan. Koko päivän suussa kauhea maku mutta päähän ei koskenut yleensä.
Sain soiton hämeenlinnasta entiseen elämääni kuuluvalta ihmiseltä. Varaäitini on joutunut saattohoitoon keuhkosyövän takia. Hän oli iso tuki minulle kun työskentelin ja asuin eräällä maatilalla. Minulla oli hirvittävän raskasta ja juotiin tilan isännän kanssa joka toinen illta kännit. Työ oli raskasta ja paloin lopulta loppuun. Joka päivä kävin maatilan pihapiirissä asuvan naisen luona kahvilla ja purin sydäntäni hänelle. Hän kuunteli ja tuki ja antoi neuvoja. Ilman häntä olisin varmaan tappanut itseni.
Kun lopulta irtisanouduin niin ostamani talo meni vasaran alle mutta säilytin henkeni.
Soitin tälle naiselle jokin aika sit mutta ei mitään puhunut sairaudestaan.
Elämä on luopumista. Tämän päivityksen kuva on tekoälyn näkemys meistä kahdesta päiväkahvilla. Hän on hyvin boheemi ihminen. Hänellä oli jo tuolloin vuohia ja muita eläimiä. Ne oli kiva vastapaino lehmille jotka melkein tappoi minut mutta joita en raaskinut hylätä ennenkuin oli ihan pakko
Kiitos kun jaoit uskonasioistakin ja olen pahoillani varaäitisi tilasta. Tänne synnytään ja täältä lähdetään. Ainoa asia mihin voi vaikuttaa on se elämä siinä välissä ja siihen juurikin ollaan alettu panostamaan.
Mä olin uskossa nuorena. Se oli jännä tunne se uskoon tuleminen. Joskus jopa kaipaan sellaista hengellisyyttä sillä se antaa sisäisen rauhan.
Eletty elämä ja minäkuvani eivät vain istu raamatun oppeihin enää. Minä muutuin raamatti jäi. Kuitenkin uskon sielujen vaellukseen ja uskon että minusta on pidetty huolta silloin kun en itse ole pystynyt.
Usen juttelen eräälle tärkeälle ihmiselle joka oli lapsuudessani enkeli, tuki ja turva ja josta tuli minun enkelini pitäen huolta.
Sisäisen rauhan voi löytää ajan kanssa raittiudesta. Siihen uskon ja sille ristin käteni ja kiitän enkeliäni.
Kuntamme täyttää/täytti 100 v nyt 2025 vuonna. Torille hilattu joku valosydän… kai sen äärellä pitäisi ottaa kuvia.
Näin jälleen ihan positiivisen unen. Muistan siitä erään kohtauksen kun olin kuopiossa sairaalassa käymässä jostain syystä. Olin menossa liukuportaisiin ( joita siellä ei ole) kun reppuselkääni ( ihan normaalia ) hyppäsi jonkun alan erikoislääkäri. Oli päälle 50 v nainen. Hän oli oikein hyvällä tuulella ja hän kuiskasi kannustavasti korvaani että ” sinä olet kiltti ja mukava mies ja vielä komeakin…” loppua en muista mutta viesti oli tarkoitettu kannustukseksi että ”elähän hättäele ee ou mittään hättee, sinä pärjeet.”
Uni jatkui siitä ja siinä sattui yhtä sun toista mutta heräsin sitten yöllä hymyillen tuon reppuselässä ratsastavan erikoisliäkärin sanoista.
Välillä sitä on huono itsetunto eikä osaa arvostaa itseään niin joskus tekköö ihan hyvvee kuulla itsestään ulkopuolisen mielipide
Olen jatkanut sukuni selvittelyä. Tällä hetkellä vanhin sukulainen jonka tiedän on syntynyt vuonna 1435 jolloin kuvassa oleva paavi oli vallassa. Uskonpuhdistus ei ollut vielä alkanut ja luther ei ollut vielä edes syntynyt.
Tuntuu oudolta nähdä esi-isän nimi niin kaukana sukupuussa ja vielä jännempää on ajatella että jos hän ei oliskaan juuri eräänä päivänä rakastunut… toivottavasti… juuri siihen naiseen johon rakastui niin minä en olisi ikinä syntynyt. Eikä olis syntynyt äitinikään eikä hänen äitinsä.
Me ollaan lopulta aika pieni palanen sukupolvien ketjussa. Minä olen yhden haaran päätös. Oksa jatkaa kasvuaan sisaruksistani
Nyt alkaa jo huomata kuinka päivä on pidentynyt. Kuun loppuun vielä iltspäivästä jatkuu valoisa aika täällä tunnilla. Parissa viikossa tulee tunti lisää pelkästään iltapäivään. Aamuisin jo kasin maissa alkaa taivas valostua kun joulun seutuun se tapahtui ysin maissa.
Tässä alkaa itsessään jo vähän huomata tiettyä pirteyttä. On vähän jo toiveikas olo kun tietää valon määrän lisääntyvän.
Tästäkin kaamoksesta selvisin raittiina. Se Ei ole itsestään selvyys.
Utsjoellakin päättyy tänään kaamos.
Päivät pitenee ja oma iloinen itseni nousee taas pintaan. Seuraavat 9-10 kk jaksaa taas vouhottaa.
Tänään teen lihapullia. Paistan pannulla voissa ja teen perunamuusin kylkeen. Nam
11 tunnin yöunet. Nukkumisesta on tullut kuin varkain minun harrastukseni. Iltapäivällä alan jo odottaa tulevaa yötä.
Sitä tässä olen aina ihmetellyt että miksihän moni bilettää juuri lauantaisin? Kun ei jää kuin yksi päivä aikaa toipua kun pitää jo lähteä kouluun ja töihin…. En pysty ymmärtämään ihmisten logiikkaa. Mutta tänään taas kapakat täyttyy ja huomenna koomaillaan huolella kunnes maanantaina hilaudutaan vielä toipilaana kuka minnekkin.
Kuuntelin tässä aamun kauppareissulla radiota ja siellä ylex:n juontaja kertoi viikko sit la juoneensa yhden oluen illalla. Oli nukkunut 10.5 tuntia mutta oli tuntenut itsensä väsyneeksi aamulla ja älykello oli kertonut unenlaadun olleen huono. Jo yksi olut tuhoaa yöunet totaalisesti. Mitähän se on oikein ollut minulla kun perseet olalla rupesin nukkumaan? Kai olen ollut vain tajuton. Siltä se kyllä tuntuikin herätessä että uni oli huono laatuista. Hyi olkoon niitä päiviä.
Nykyään kyllä nukun hyvin. Tosin aamulla minun tyyny löytyi olohuoneen sohvalta…. On hämärä muistikuva että olin liikenteessä yöllä. Vaihteeksi unissakävelyä
Eilen äidin muistisairaus näkyi jotenkin erityisen vahvasti. Satuili ihan omiaan siskosta ja hänen miehestä. Ovat kuulema olleet eroamassa ja oli asiasta keskustellut vävypoikansa kanssa facebookissa ( tämä vävy ei ole facebookissa) ero oli kuulema ollut ihan hiuskarvan varassa mutta naureskeli helpottuneena että eivät kuitenkaan eronneet. Oli niin onnellinen kun avioliitto jatkuu. Ryhtyi sit yöunilleen onnellisena…
Käytiin eilen siskon luona ja kun olin siskon kanssa käyttämässä heidän koiraa kävelyllä oli äitini kysynyt vävyltään huolestuneena että ”tuliko teille ero” sit kotona kertoili mulle tuon minkä yllä kirjoitin.
Rutiinit on hirveän tärkeitä kun on muistisairaus. Kun asiat tapahtuu eri tavalla niin se näkyy heti äidissä. Eilinen kyläreissu oli juuri semmonen joka sotki äidin pakkaa ja pisti pään raksuttamaan omiaan.
Mutta siitä huolimatta rikon välillä rutiineja jo itseni tähden. Välillä on hyvä olla jotain erilaista.
Siinä sit illalla sängyssä mietin että äidin kuolema tulee olemaan todellinen raittiuden koetus. Siinä on todellinen riski sille että tartun tölkkiin. Mikään muu minua ei saa juomaan mutta äidin kuolema on se trikkeri joka on riskin paikka.
Jotenkin siihen pitäisi valmistautua henkisesti etukäteen. Asia pitää käsitellä itselleen valmiiksi joka kantilta vaikka se on raskasta. Muuten äidin kuoltua suuntaan kauppaan.
Kiitän kyllä luojaa siitä että äitille tuli muistisairaus kaikista muista vsihtoehdoista. Se on hidasta luopumista ja sitä luopumistyötä tekee koko ajan jollain tavalla. Äkkikuolema ns. Terveenä olisi vielä vaikeampi paikka. Ollaan niin hitsauduttu yhteen että hidas loiva luopuminen sattuu vähemmän kuin yllättäen eteen tuleva kuolema. Mutta ei siihen silti osaa varautua. Kuolema tulee aina yllätyksenä. Tai se hetki on yllätys ei välttämättä kuolema itsessään.
Niin se yllätti isänkin kuolema vaikka kaikki me tiedettiin keuhkoahtauman lopputulos.
Minun täytyy todella maadoittaa itseni raittiuteen. Rakentaa ympärille tukiverkosto. Koska kun se musta päivä koittaa on minun oltava vahva ja raitis
Unet jäi normaalia lyhyemmäksi. Pyörin sängyssä 5 tuntia kun uni ei vaan tullut.
Lopulta uni voitti
Huomenna on hammaslääkärin aika ja minulta poistetaan lohjennut viisauden hammas. Se lohkesi jo loppukesänä mutta olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa kun siihen ei ole koskenut. Haittana on se, että siihen menee ruokaa ja sit alkaa hengitys haisemaan ja täytyy syödä toisella puolella koska kun oikeanlainen ruokapala osuu reikää niin se tuntuu epämukavalta.
Otin itseäni vihdoinkin viime viikolla niskasta kiinni ja soittelin hsmmashoitolaan. Ounastelin että saan ajan muutaman kk päähän mutta sainkin ajan jo huomiselle. toisaalta hyvä niin onpahan sit alta pois ja hoidettu.
Mulla on taipumus ajatella kaikesta aina pahinta ja se on syynä miksi olen vitkutellut tämän asian kanssa. Multa on yksi viisuri poistettu ja se meni kivuttomasti ja hyvin. Se ei kuitenkaan vienyt hammaslääkäripelkoa pois.
Muistan että röntgen kuvan mukaan mulla on siistit suorat juuret joka hampaassa, joten tuokin poistettava hammas plompsahtaa irti varmaan hetkessä.
Vielä jää kaksi viisuria paikoilleen. Ne sopivat olemaan eivätkä ole vielä aiheuttaneet ongelmia niin en tule suostumaan niiden poistoon. Siitä lääkäri puhui 2021 kun edellinen hammas poistettiin. Silloin ne ei ollut vielä edes puhjenneet ja ne olisi pitänyt poistaa kirurgisesti. Kyllä varmaan suostun semmoiseen… not
En tule ikinä suostumaan mihinkään juurihoitoihin. Mielumin poistatatan hampaat yksitellen.
Entisessä elämässäni olisin palkinnut itseni käynnin jälkeen oluella. Niin tein edellisen kerran kun hammas poistettiin. Nyt ei ole tarvetta siihen
@Fincoco huomenta - kas täällä on joku muukin, joka ajattelee kaikesta aina pahinta. Ylävitoset sille. Juominen vain pahensi asiaa. Nyt sentään tiedostaa asian, mutta aina mennään sen pahimman kautta - miltei kaiksessa. Mitä hammaslääkäriin tulee juurihoito ei ole ollenkaan niin paha asia mitä puhutaan. Ja minä olen siis hammaslääkäripelkoinen ihminen. Joten se kannattaa kyllä ottaa vaihtoehdoksi jos sillä pelastaa hampaan. Tsemppiä!
Paavalin sanat sopii moneen mutta myös alkoholismiin:
”———— sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.———
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?”
Nukuin hyvin siitä huolimatta, että tänään kehostani revitään osa pois väkivaltaisesti ja verisesti
Täytyy ottaa hammas mukaan niin saan sen ruumiinosa-arkistooni. Haluan nähdä minkä näköinen reikä siinä on.
Hammaslääkärissä käyty. Aika oli klo 12.10 ja jännitin ihan hirveästi. Kaikki meni kuitenkin kivuttomasti. Lääkäri joutui kahdesti huomauttamaan että minun pitää hengittää jännitin niin että hengitin pinnallisesti ja välillä oli pitkiä taukoja. en kuitenkaan pyörtynyt.
Pitäisi kuulema varata aika hammastarkastukseen. En tiiä kuka varaa mutta minä en ainakaan sitä tee. Ei rehellisesti sanottuna kiinnosta minkään vertaa ja toisekseen kun sulla on pää lääkärin kainalossa ja suussa sojottaa ruuvimeisselin näköinen tanko jolla väännetään väkivsltaisesti hammasta ulos kolostaan ja veri maistuu suussa…. Niin ei sen jälkeen vaan mulle tule mieleen että ” kiva, varaampa uuden ajan kun oli niin mukavaa. Tahdon istua tuossa tuolissa useammin”
” pitäähän sulla nyt jokin tavoite olla. Ei elämää voi vain haahuilla läpi” miksi muka ei voi? Se on sitä hetkessä elämistä.
Tänne synnytään ja täältä lähdetään. Ainoa asia mihin voi vaikuttaa on se elämä siinä välissä ja siihen juurikin ollaan alettu panostamaan.
) hyppäsi jonkun alan erikoislääkäri. Oli päälle 50 v nainen. Hän oli oikein hyvällä tuulella ja hän kuiskasi kannustavasti korvaani että ” sinä olet kiltti ja mukava mies ja vielä komeakin…” loppua en muista mutta viesti oli tarkoitettu kannustukseksi että ”elähän hättäele ee ou mittään hättee, sinä pärjeet.”
toisaalta hyvä niin onpahan sit alta pois ja hoidettu.