@olga maltoin 2 tuntia odottaa että jäähtyy. Sit oli jo ihan pakko maistoo. Ai että onpa hyvvee. Pehmeetä ja suuhun jää kiva kirpsakka jälkimaku. Tätä täytyy saada lissää. Elmo suoriutui oikein mallikkaasti. On niistä villihiivoista hyötyä muuhunkin kuin kännäämiseen.
10 tykkäystä
Huisia! Näyttää täydelliseltä 
Odotan siis seuraavaksi ohjetta (tai toimivinta linkkiä) miten tehdä oma Elmo ja siitä edelleen vuokalimppu 
2 tykkäystä
1 vuosi 9 kuukautta täyttyi tänään klo 3.05 nukkuessani. Ei se herätä suuria tunnekokemuksia. Lähinnä totean tilanteen.
Mukava kun alkaa taas arki ja iänikuiset hiihtokisat loppui. Koko viikonlopun on tullut töllöstä hiihtoa ja äidin on pitänyt saada ehdottomasti katsoa joka kisa 
inhoan hiihtokisoja. Niistä tulee aina niin sunnuntai fiilis. Mut ohi on! Selvisin sekoamatta.
10 tykkäystä
@Fincoco niin todella paljon onnea Sinulle 
. Se että kirjoitat tänne rauhalliseen tapaasi merkitsee todella paljon. Jatketaan tällä polulla.
1 tykkäys
Paljon Onnea merkkipäivänäsi 
Melkoisen pitkä selvä pätkä 
Yritän ottaa mallia!
(Kuvassa todella kaunis taivas)
1 tykkäys
Onnittelut minultakin uudesta merkkipaalusta Sulla menee hyvin. 
1 tykkäys
Onnea, olet taivaltanut melkoisen pitkän huikosen!
1 tykkäys
Kiitti paljon teille 
2 tykkäystä
Istun kaupan aulassa ja odottelen siirtymistä kohti bussipysäkkiä. Ilma on räntäinen. Juutt tässä muistelin niitä kevät aamuja kun heräsin krapulassa sängystäni joskus aamupäivällä ja ulkona oli takatalvi. Ne päivät oli ihan hirveitä. Ei riittänyt alkoholin aiheuttama masennus vaan sen päälle tuli ankean kevätpäivän ikävyys. Kyllä oli mieli matalana.
En nytkään hihku riemusta mutta en ole masentunut säästä eikä tuo pilaa päivääni. Kiitän itseäni että sain herätä tähänkin päivään raittiina
4 tykkäystä
Just, puolituntia sitten, säätiedossa sanottiin että idässä sataa lunta vielä sankasti. Ajattelin heti, että siellä @Fincoco :lla on lumipyry 
Hetki vielä valkoista lunta ennen kevättä 
Meilläkin täällä vielä reilu 30 senttiä lunta ja komea hankkikanto 
mutta mietin jo että noin viisi-kuusi viikkoa niin jää sulaa pois…vaikka nyt vielä jäällä voi ajaa vaikka autolla…
Hassua kun vuodenaikojen ihmettely ei laimene vaikka vuosia kertyy, aina vain jaksaa hämmästyttää kummastuttaa…
Kaikkea hyvää päivääsi
2 tykkäystä
Eilen ihmettelin muuten aivan samaa katsoessani suomalaista elokuvaa, jossa hypättiin kertaheitolla sydäntalvesta keskelle kesää.
Yllättyin jälleen kerran, että nuohan ovat kuin kaksi aivan eri maailmaa.
Tunsin siis aivan samanlaista ihmetystä, kuin silloin joskus lapsena, se ei tosiaan näytä mihinkään katoavan. 
2 tykkäystä
Ja täällä rannikolla ei ole ollut lunta enää viikkoihin. 
Näin me eletään erilaisissa mausemissa. Katupöly on kyllä hirveää. Sadetta toivon siksi.
2 tykkäystä
Täällähän on ollut vipinää ja vilskettä. Minä olen keskittynyt lukemiseen.
Melko paljon on lisääntynyt myytävien alkoholijuomien määrä s marketin remontissa. On vaikka minkä väristä juomaa ja pulloa. Alkoholittomien virvoitusjuomien valikoima ei vaan muutu. Samat juomat vuodesta toiseen ilman uutuuksia.
Nyt toiset aamukahvit naamariin ja sit voisin hiljentyä lukemaan
3 tykkäystä
Kesäaika. Enpä eilen muistanut koko asiaa. Meni osittainen auringonpimennyskin ohi vaikka sään puolesta olisi näkynytkin. Semmosta se on.
Heräsin tänään klo 5.30 ja päätin nousta ylös. Vessassa ihmettelin kun oli niin pimeää ja päättelin katsoneeni ajan väärin. Sit valaistuin ja muistin että sitähän siirryttiin kesäaikaan. Ensimmäisen kerran unohdin koko viisareiden siirtelyn. Noh eläkkeellä se ei oo niin justiinsa tuo kellonaika.
Kuulokkeista kuuluu muistojen bulevardi ja kohta alkaa mirlenkiintoinen ohjelma ruokakaupan muutoksesta yle radio ykkösellä. Aattelin pysähtyä kuuntelemaan.
Kaulaan on ilmestynyt yks kaks varsiluomelta näyttävä kasvain. On kipeä ja näyttää lähtevän luomesta. Täytyy sitä seurata. Eilen sen huomasin. Mutta ne on hyvin yleisiä keski-iästä ylöspäin ja jos en vielä ole keski-ikäinen niin hyvin lähellä. Jos siitä koituu haittaa niin sanon huhtikuun pöpipiikillä asiasta hoitajalle. Sen kai voi itsekin jäädyttää apteekissa saatavalla kaasukynällä. Mut seuraan sitä nyt jonkun aikaa kun luomesta lähtee että minkälaiseksi kehittyy.
Kurkussa on erinäisiä tuntemuksia mutta en osaa sanoa olenko nukkunut taas suu auki ja kuorsannut
1 tykkäys
Kuusi päivää hurahtanut edellisestä päivityksestä. Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa ainakaan raittiudesta. Kaulan varsiluomi katosi yhtä huomaamatta kuin ilmestyikin. Yks kaks sitä ei ollutkaan. Noh se ei haittoo kun se oli melko ärtynyt ja kipeä. Otti jatkuvasti paidan kaulukseen kiinni ja ärtyi lisää ja sit se katosi.
Kipeäksikään en tullut. Hyvä juttu.
Ruisleipää tein viikolla. On se hidasta puuhoo. Jos olisin työelämässä niin jäisi kyllä tekemättä. Ajattelin että kerran kuussa teen ruisleipee jatkossa. Myö syyvään leipee niin vähän että jää vain kuivumaan.
Kevät mahdollistaa uusien kukkien kotiin hilaamisen ja ostinkin eilen kuopiosta melko suuren orkidean. Komeakukkainen epeli. Viime kesänä ostamani orkidea selvisi talvesta ja siinä on kolme nupun alkua. Helppohoitoinen kasvi vaikka moni pitää vaikeahoitoisena. Kun kastelee kukkiessa kerran viikkoon lämpimällä vedellä niin säilyy kyllä hengissä ja talvella riittää kun kastelee asian muistaessaan silloin tällöin.
Daniel nautti lämpimistä päivistä ja kissat on ruvennut ulkoilemaan aktiivisemmin takapihalla nyt kun se alkaa olla lumesta vapaa. Laitan vielä rexusta tuoreen kuvan tähän loppuun
Raittiita päiviä kaikille
7 tykkäystä
Kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Itsekin olen viettänyt hiljaiseloa palstalta. Olen tosin selvä suunta ryhmässä ja siellä kommentoin harvakseltaan annettuja aiheita.
Hienon kämmekän olet hankkinut. Itselläkin on muutamia ja aina kun innostuvat kukkimaan uudelleen se on juhlan paikka.
Leppoisaa päivää sinne ihanien eläinten keskelle.
2 tykkäystä
Sitä minä tässä olen tänään ihmetellyt että kaikki minun painajaiset on selkounia. Tajuan siis näkeväni unta.
Eilen illalla kuuntelin erästä äänikirjaa ja siinä oli melko psinajaismainen kohtaus. Yleensä kirjat ei tule uniin mutta siitä tuli outo fiilis ja vaivuin kahdesti peräkkäin selkouni painajaiseen.
Jo lapsena opin herättämään itseni painajaisesta ja siitä on ollut monesti hyötyä. Se edellyttää että tajuaa näkevänsä unta.
Eilen yöllä unessa tipuin sängystä ja tippuminen kesti kauan. Siinä tippuessa hoksasin että tämä on unta ja samalla ilmapiiri muuttui ja tiesin että jos en herää niin joudun ikävyyksiin. Annoin kuitenkin itseni tippua lattialle ja pidin unessa silmät kiinni. Ajattelin tiputtuani että ”nyt rentoudun ja katon mikä hyökkää kimppuun” mutta pokka ei riittänyt. Herätin ihteni ja vaihdoin asentoa. Sit nukuin hyvin aamuun.
Lapsena näin selkounia lähes joka yö. Ne on kivoja kun eivät ole painajaisia. Yleensä minun kimppuun niissä unissa hyökkädi aina sama hahmo mutta yhden kerran teininä päätin tapella vastaan ja sen jälkeen sitä ei ole unissa näkynyt. Mutta yhä vieläkin pelkään että törmään siihen tyyppiin selkouni painsjaisessa enkä anna itseni jäädä niihin uniin.
Välillä nukahtaessa tulee putoamisen tunne. Jos pidän silmäni kiinni kunnes se päättyy herään selkouneen. Yleensä silloin uni ei ole painajainen mutta muuttuu sellaiseksi herkästi. Yleensä silloin olen unessa omassa söngyssä ja huone on aivan samanlainen kuin oikeastikin eikä aina erota onko siirtynyt uneen vai onko hereillä
Aaah niin kaunis voi että… Rakastan kissoja niin paljon.
1 tykkäys
Kesäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta raittiutta. Liityin palstalle silloin, kun raittius oli vielä uusi asia ja halusin jakaa ajatuksia sekä lukea muiden kokemuksia. Täällä on ollut paljon järkevää keskustelua ja vertaistukea, josta olen saanut aidosti apua. Kiitos siitä.
Nyt huomaan, ettei minulla ole enää juuri mitään sanottavaa raittiudesta. Se on osa arkea, ei enää asia jota täytyy jatkuvasti käsitellä tai pohtia. Siksi tuntuu luontevalta vetäytyä palstalta ja jatkaa matkaa toisaalla. On päästettävä irti ja luottaa siihen että raittius kantaa.
Toivotan jokaiselle täällä voimia, rauhaa ja sitkeyttä – erityisesti niille, joiden tie on vasta alussa tai muuten raskas. Raittius on mahdollinen. Ja se kannattaa.
Suuren, vanhan puun juurella asui peikko nimeltä Tuomas. Se ei ollut mikään pelottava otus, vaan metsän hiljainen suojelija. Se tunsi jokaisen polun ja kuuli, milloin sammal kaipasi sadetta.
Mutta ajan myötä Tuomas alkoi juoda sameaa vettä, joka sai kaiken tuntumaan helpommalta – hetkeksi. Päivät muuttuivat sumuisiksi, ja peikko kulki yhä harvemmin poluilla. Metsä alkoi hiljentyä. Puro kuivui. Lehdet kellastuivat ennen aikojaan. Linnut lensivät pois.
Eräänä aamuna Tuomas havahtui. Se seisoi puunsa juurella ja näki, kuinka metsä ympärillä oli kuihtunut. Jokin sisällä säikähti – ei huutoa tai draamaa, vain syvä, hiljainen pelko. Jos jatkan näin, metsä kuolee.
Siitä päivästä lähtien Tuomas ei enää juonut sameaa vettä. Aluksi mikään ei muuttunut, mutta vähitellen maa alkoi hengittää. Sammal vihertyi, puro palasi, ja linnutkin uskaltautuivat takaisin.
Pieni peikko ilahtui ja se vain jatkoi kulkemista metsässä – nyt taas selvänä, tarkkana, valppaana.
Ja metsä eli.
Hei hei
10 tykkäystä
Palstalle on iso menetys, jos lähdet, mutta kunnioitettakoon sitä. Kiitos elämänmakuisista kirjoituksistasi ja kaikkea hyvää jatkoon❣️ Tervetuloa palstalle takaisin, jos siltä tuntuu. Me muistamme Sinut❤️.
3 tykkäystä