Vautsi, minä kehun myös ja olen ylpeä sinusta. Sinä voitit, vaikka vastus oli todella kova. Eikö olekin ihan parasta herätä aamulla voittajana. ? Raittiita päiviä jatkoon!
Kiitos tuesta kanssakulkijat! Nyt on kyllä tarpeenkin, nimittäin eilen toistui taas sama halu lähteä pulloa hakemaan. Liekö lauennut siitä kun ystäväni soitti olleensa ostoksilla ja oli viinilasillisella. Siinä sitten katsoin telkasta Mielensäpahoittajaa ja kärvistelin. Tänään on mennyt paremmin. Ei kai tätä taistelua tarvitse jatkossa joka päivä käydä!. Yllättävää kun alku on mennyt kohtalaisen helposti.
Luonteen lujuutta nyt esiin. On pakko löytyä!
Toivottavasti tänään halut olivat ainakin vaimeampia. Toivottavasti ei tarvitse montaa päivää putkeen kärvistellä. Luonteen lujuuttahan sinulta löytyy. Tsemppiä!
Uusi viikko alkoi, ei viinanhaluja, onneksi. Loppukuusta on tulossa yhdet kekkerit. Sekin on selätettävä selvänä. Täytyy valmistautua hyvin. Tänään löytyy sen verran sulanutta polun reunaa että pääsee lenkille. Vettä tihkui aamulla, lumet kadonneet ainakin täältä Helsingistä. Vain jäätä jalkakäytävillä ja poluilla jäljellä. Raitis tuuli puhaltaa vasten kasvoja, tulee hyvä mieli. Ei tule tarvetta tuhota itseään ryyppäämisellä.
Jospa näin menisi kesään asti, on tavoite!
Puurtaminen jatkuu. Silmätulehdus on vaivannut joulukuusta asti. Lääkkeenä on geeliä ja nestemäistä tippaa, molempia 3 kertaa/pv. Vähän on alkanut helpottaa.
Viinin halujen kanssa pärjää aina paremmin. Kävelen alkon ohi eikä tule paineita. Itsekehu, mielestäni ansaittu, jatkuu.
Eilenen päivä oli aluksi hyvä mutta loppu piläsi viini. Menimme ystäväni kanssa tapaamaan vanhaa työtaveria palvelutaloon. Joimme kuohikset, jotka hän halusi tarjota. Siitä lähti minun onnettoman päivän loppu. Hävettää jo tämän kirjoittaminenk
Viesti lähti keskenkaiken ties mihinkä. No jatkan tilitystä kamalasta illastani. Asun siispääkauounkiseudulla. Menimme lähiravintolaaan ” yksille ” no eihän se niin mennyt. Hän tilasi heti pullon talon viiniä ja minä kuljen vanavedessä pöytään että tietenkin sen pitää näin mennä. Join täysin mukana sen pullon ja kotiinolen mennyt alkon kautta. Viini pullo, puoliksi juotina on jääkaapiksen ovessa. Harmittaa, hävettää muistaa kaikki puhetkin ” minä joka-alan asian asiantuntajana liikenteessä”
Hävettää, harmittaa, kadutaa… minusta ei ikinä, ikinä tulee raitista eikä muutakaan….
Älä liikoja murehdi, jos joka alan asiantuntijuus on ollut ainoa häpeän aiheesi. Tuohan kuulostaa aivan hauskaltakin tyttöjen illalta. Huomenna on parempi päivä. Selviät siitä, kun krapula hellittää. Sitten taas paluu raittiiksi, vai onko pelkona alkaa lipsumaan? Itselläni juomahalut kasvavat niin suureksi retkahdusten myötä, että juomista riittää vähintään muutaman viikon, jos kerran aloitan. Toivotan kuitenkin sinulle tahtoa ja voimaa jatkaa raittiina eteenpäin! Sinä pystyt siihen!
No tulihan ilta vihdoin tästäkin päivästä. Kiitos Lempeä kettu lohduttavista sanoista. Olipahan kunnon retkahdus. Näköjään menee monta kuukautta raittiina ja sitten litra ja toistakin viiniä polla täyteen ja tiedän että tommoisista määristä muistot menee. Olo on ollut tukala koko pitkän päivän. Odottelen parantavaa unta. Eipä tunnu tulevan. Makaan silmät seljällään ja kysyn miksi taas piti noin paljon juoda… Ei ole vastausta… Ei ole mitään huoliakaan joita pitäisi hukuttaa. Olen vaan koukussa juomiseen eikä se halua minua vapaaksi.
Raittiita päiviä on taas aloitettava keräämään. Tänään oli ensimmäinen.
Joit, koska se oli sosiaalisesti siinä hetkessä kivaa ja mukaansatempaavaa? Ehkä et vain halunnut jatkaa raittiutta, koska seura ja hetki vei mukanaan? Itselläni on selättynyt nuo tilanteet vahvalla oman alkoholismin tiedostamisella, koska on syitä, miksi minun ei pidä juoda. Sitä ennen vuosien ajan tyypillisesti luovuin raittiudesta tuossa 3 kuukauden taitteessa, koska halusin sosiaalisesti olla mukana jutuissa, missä muutkin tai en pystynyt käsittelemään jotain tunne-elämän ongelmaa, johon keksin ainoan syyn “nollata.” Se se vasta hävettääkin nykyisin, kun aikuisella ihmisellä ei ollut muita keinoja käsitellä asioita kuin pakeneminen juomiseen. Nykyisin on! Raittiina 6 kk.
Ryyppäämiseen ratkeaminen on niin typerä ja huono päätös. Syyt raittiuteenon vain niin etten pidä itsestäni humalaisena. Kaikki toilailut hävettää ja harmittaa niin paljon että sitä jälkituskaa on vaikea kuvata. Minulla ei ole mitään sairautta mitä viina pahentaisi (vielä). Olen lääkkeetön eläkeläinen. Paino on noussut 10 kiloa ja vyötärölle, tietenkin. Siitäkin kärsin. Olen taas sukinut itseäni ihmiseksi joka kehtaa mennä lähikauppaan. Ja huomenna haen aktiivisuusmittarin ranteeseen! Ei ole sopivaa hoiperrella mittari ranteessa kotia kohti. Mitä vielä voi tehdä että elää ihmisiksi. Pimeässä tarvitaan lyhty. Mistähän minä sen valon löydän?..
Uskottavat ja hyvät syyt olla juomatta. En vain voi olla huomaamatta, että kuulostat aika ankaralta itsellesi. Tsemppiä tuleviin päiviin ja uuteen alkuun! Kyllä se siitä kirkastuu. Tuollainen kello on hyvä idea. 
Ostin aktiivisuusmittarin. Vielä enolepäässyt sen kanssa kommunikoimaan kun en osaa asentaa sitä toimimaan. Ohjeet eivät avaudu, ei suomeksi eikä lontooksi. Panin suosiolla takaisin pakettiin odottamaan lapsenlapseni vierailua. Hän mummille yleensä nämä nykyajan apuvälineet asentelee.
Ilman viiniä on oltu. Kumma kyllä ratkeaminen palauttaa lähes lähtöruutuun. Päivittäin huomaan haluavani viiniä. Ajatusten virta on taas katkaistava ja siitä seuraa alakulo.
Uudet ajatukset päähän! Kävelen kun en muuta ole keksinyt.
Hyvä kun on apua tulossa asentamiseen!
Tuo on niin totta, mitä kirjoitat. Ratkeaminen laittaa homman uusiksi. Himo juoda palaa ja alkaa lipsua rakennettu paketti. Alkaa keksiä tekosyitä juoda useammin ja useammin. Olen sen niin usein tehnyt, että sitähän se on. Ei siitä ongelmasta pääse edes raittiuden avulla. Ainoa keino on olla juomatta.
Minullakin on ollut tänä aamuna kaihoisa ajatus aamukännejä kohtaan. Sinnikäs on kaipuu, mutta sehän on vuosien harjoittelun tulos.
Ratkeaminen on silti ollut aika kaukana, mutta kyllähän se vähän mietityttää, että mikä helvetti taas alkaisi, jos menisi “ihan pari vaan” ottamaan. Lujuutta siis sinnekin, kuten tännekin! Tsemppiä.
Kiitos Lempeä kettu, kanssakulkija raittiuteen. Houkutuksia on taas tulossa, suvun ja ystävien tapaamisia putkahtaa allakkaan. Vaikka siellä on vain ruokaviinit, pysyn vesilinjalla. Täytyy ajatella sekin valmiiksi. Aika rajoitteista elämä on. Ennen, kun en ollut alkoholista, on huomannut mitään rajoitteita. En käyttänyt ja sillä selvä. Nyt täytyy miettiä missä kohtaa voi tulla lankeaminen ja kelata tapahtumia etukäteen. Ikuisestiko ansassa? Vissiin olen. Itse aiheutettu ansa.
Oli sukutapaaminen pari päivää sitten. Selvin päin siitä selvisin. Ei ollut edes vaikeaa vaikka monet nostivat maljoja. Ei kiinnittänyt huomiota kun autoihmiset oli mukana. Huomenna on tapaaminen perheen kanssa naapurikaupungissa, taidetta ja lounasta. Raittiina aion senkin läpi talsia. Alkotuskan saan selätettyä aina lyhyemmässä ajassa. Sen kehitystä tässä tarkkailen. Tavoittelen siitä tuskasta oireettomaksi. Se aika vielä tulee. Ei vielä huomenna mutta myöhemmin. Onhan tästä moni selvinnyt ja minä tulen olemaan yksi heistä.
Olen hankkinut älykellon ranteeseen ja kävelymaton, välineitä tukemaan elämäntapojen muutosta. Viinatta eläminen on jo nyt parantanut nukkumista. Yöuneni ovat olleet katkonaisia vuosia. Olen nukkunut liian vähän. Tukilääkkeenä on ollut melatoniini. Muita unilääkkeitä lääkärit eivät ole suostuneet kirjoittamaan.
Olen lisännyt käsillä tekemistä. Virkkaan torkkupeittoa. Etenee vauhdilla. Nyt palat jo kokoamisvaiheessa.
Kaikenlainen arkinen puuhastelu lievittää viinin himoa. Kaupassa käynti pitää tsempata etukäteen - kuinka kävelen Alkon ohi - suoraan ruokaostoksille. Kyllähän tämä itsensä hallinta on syvältä. Se vain on tehtävä.
Tänäänkään en juo vaikka menen tyttäreni kanssa kirppiskierrokselle,mutta ei yksille. Kyllä tämä tästä hyvin etenee. En halua tuhota terveyttäni ja raihnaistua muista riippuvaiseksi. Kammottaa jo ajatuksenakin.
Menee paremmin kuin luulin. On hyvä herätä aamulla kun ei ole jälkikuvotusta. Herättyäni suunnittelen päivän ohjelman ruokalista mukaan lukien. Kuntoilu, ruokailut käsityöt, tv-ohjelmat, tapaamiset, tapahtumat, koko päivän ohjelman. Olen huomannut että se tukee elämää ilman viinaa. Voisi luulla että on suorittamista mutta ei ole. Olo on levollinen, tyyni. Pidän ruokapäiväkirjaa, kuntoilut myös kirjaan. Talouskirjanpito tietenkin. Kaikki elämän osa-alueet ovat hallinnassa.
Elämässä harvoin n suuria tapahtumia vaan se koostuu pienistä arkipäiväisistä asioista. Tänään jatkan virkattujen neliöiden kokoamista, illalla hyvä elokuva. Minä selätän tämän alkoholiongelman! Minun tavoitteita tukee elämän hallinta kaikilla osa-alueilla.
Kuukausi raittiutta taas takana. Ostin kirjan ”Ulos baarikaapista. Siinä todetaan mm. Alkoholismi on mielen sairaus. Palauttelin mieleen aikoja, jolloin lasken alkoholin liikakäytön alkaneen. Oli aika kun elämässäni tapahtui samanaikaisesti mullistavia muutoksia. Entisestä elämästä ei jäänyt kuin silmien väri. Avioero, muutto toiseen kaupunkiin, uusi vastuullinen työ esihenkilönä, uudet ystävät. Silloin tuli viini iltaan. Tuosta ajasta n nyt kohta 30 vuotta. Tosin viime vuoden aikana olen saanut vähennettyä. Olen pitänyt päiväkirjaa elämänmenosta. Olen kärsinyt juomisestani koko ajan matkan varrella mutta voimia lopettamiseen ei
ole löytynyt. Välillä on ollut raittiita kausia mutta sitä on seurannut pullo-päivässä kausi.
Nyt olen pannut merkille, että olen irtaantumassa juopottelusta. Muutos entiseen on selkeä. Ei ole haluja niin kuin ennen. Sitä oloa vaalin nyt!
Pistänpä muutaman sanan kun edellisestä on jo tovi. Elämä ilman viiniä on jatkunut. Käyn kaupoilla eikä enää tule mieleenkään että pitäisi poiketa viinakauppaan. En tosin mene paikkoihin jossa on anniskelua.
Kesä menee mökillä ja Alkoon on matkaa. Tosin tänään oli ruokaostospäivä. En edes muistanut koko asiaa. Olen silti tietoinen ongelmastani. En vielä usko ettäolen täysin viinistä vapaa.
Olen aloittanut viikko sitten painonhallintaprojektin. Viinin tuomat lisäkilot eivät ole karisseet mihinkään. En ole rohjennut aloittaa laihdutusta aikaisemmin. Ajattelin että ensin korkki kiinni.
Ylipainoa on 15 kg. Kun ne olen selättänyt, uskallan sanoa, että olen tervehtynyt, kuivilla, ja ENTINEN alkoholisti.
Valoa kohti suuntaa Syyskauno