Raittiusjakso sai särön kun viime viikolla perhejuhlissa otin viiniä lasin 24 senttiä. Ei ollut hyvää. Huomasin kuitenkin että vapautti keskusteluani. Olen introvertti, siihen vaivaan viini on ollut hyvä lääke. Harmittaa kun lankesin.
Kummasti on nyt pyörinyt ryyppyhalut mielessä, jopa päivittäin. Siis yksi lasi ja taistelussa ollaan lähes alussa. Vähän pelottaa… enkö koskaan pääse vapaaksi tuosta viiniloukusta!!! Selasin nettiä ja löysin alkoholisteja auttavan tukitoiminnan nimittäin Pilke-ryhmät. Kokoontuvat Helsingissä palvelutaloissa. En ole kuullut niistä mitään. Kiinnostaisi mennä. Onko kukaan kuullut tai onko kokemusta ryhmistä?
Joku tukiryhmä olisi nyt hyvä löytää. Tuntuu, että oma tahdonvoima ei riitä raittiina pysymiseen. En halua olla tässä taistelussa enää mukana. Olenko koskaan vapaa??
Oho!olen melkein raitis! liityin nimittäin 30 pv raittiina-ryhmään ja siihen liittyi tehtäväkirja. Kysytään koska olen alkanut juoda. No, kaivoin esiin päiväkirjani ja esim. viisi vuotta taaksepäin olen merkintöjeni mukaan juonut keskimäärin 10 litraa/kk. Ja koko ajan rimpuillut irti viinasta. Nykyisten merkintöjeni mukaan tässä kuussa yksi viinilasi. Melkoinen pudotus! Ja tämä väheneminen on ollut vuosittain aleneva. Olen niin ollut huolissani ryyppäämisestäni etten ole tajunnut muutosta. Huomasin myös sen,että juomisen aiheuttaa aina omat ajatukseni. Alan jauhaa mielessäni vanhoja asioita, sellaisia, jolloin minua on loukattu, väheksytty ja käytettyhyväksi kiltteyttäni. En ole puolustautunut ja nyt ne vaativat tulla käsitellyiksi. Siis,aivan turhaa.
Raittiuden suhteen olen siis lähes MAALISSA.
Nyt keskityn kehumaan saavutustani ja vaalin raittiita päiviä. Luin taas Ira Koivun kirjan Vapaa viinistä.
On niin oikeaa luettavaa minulle. Eeva Kilven runossakin sanotaan - sinä pieni, urhea nainen, luotan sinuun!
Ilman viiniä vuoden loppuun.
Ja siitä eteenpäin - ikuisesti!
Kylläpä teki hyvää kirjoittaa tuo ja nähdä se!
Syyskaunolla on pakahduttava olo - onnesta.
Hyvä sinä!
Raittius on hyvällä alulla ja ajatusmaailmasi muutos tukee sitä. Retkahdusvaaraankin ehtii paremmin reagoida, kun on saanut selville miten oma juomakaava menee.
Monella, ellei peräti jokaisella, on ennen raitistumista takana pitkä paini alkoholin kanssa, hienoa että määrät ovat olleet laskevia. Ehkä olet kuherruskuukausi on ollut jo kaukana takana ja suhteenne (viinin kanssa) viilennyt pikkuhiljaa.
Ttsemppiä jatkoon!
Mullakin on tuota vanhojen asioiden jauhamista ja niissä vellomista. Ehkä se on sitten tosiaan syy, miksi yhä juon.
Tunteet kuin marsulla, muisti kuin norsulla.
Mitäpä se tietenkin auttaa. Kun oppisi elämään tässä hetkessä. Unohtamaan ne menneet ja olemaan pelkäämättä tulevia. Mitä niitä hyödyttää etukäteen pelätä?
Tuo vanhojen asioiden vellominen aiheuttaa minulla hallitsemattoman juomisen että syömisen. Olen tarkkaillut käytöstäni: miksi olen keittiössä jääkaapilla tutkimassa mitä voisi syödä, minkä nälkä minulla on.
Tätä on edeltänyt vanhojen asioiden muistelu, ahdistuminen, tosi pakahduttava olo rinnassa. Siihen apu löytyy syömisestä, paremminkin ahminnasta ja toinen lääke on ollut viini. Viinipullo juodaan nopeasti ja taas on tilanne lauennut, sen päivän osalta. Tunnesyöminen on nostanut painoa,tietenkin, se toinen murhe.
Olen huomannut, että kumpikin ongelma poistuu kun opin hallitsemaan ajatusvääristymiä.
Olen alkanut harjoitella ajatusten hallintaa siten, että tilalle tuuppaan korvaavia ajatuksia. Kertaan mitä nyt on hyvin. Siitä alkaa tulla jo tuloksiakin. Olen onnistuneesti saanut elämääni onnellisuutta.
Tuntuu hullulta, mutta kutsun itseni tähän päivään, tähän tilanteeseen, koska ne menneet eivät ole totta tänään. Tämä päivä on ja se tuntuu hyvältä. Raitistun ja voi olla että sorjistunkin vielä lisäboonuksena.
Oletteko tutustuneet tunnelukko-asioihin? Itse olen joskus saanut niistä jonkinlaista näkökulmaa ja itseymmärryksen avaimia, kun olen ihmetellyt omia jumejani tiettyjen vatvomisten osalta. Youtubestakin taitaa löytyä ihan asiallista matskua tunnelukoista. Sitä vatulointia ei aina voi lopettaa pelkällä päätöksellä, vaan siinä voi olla kyse padotuista tunteista, mitkä olisi voitava käsitellä jotenkin.
Kiitos Naurismäki tuosta vinkistä. Alankin etsiä lisää apuja ajatusteni hallintaan. Itse löysin googlesta tietoa, että noilla vatvomisilla on oikein nimikin, eli RUMINOINTI ja että se liittyy masennukseen. Nämä
mielen syöverit ovat kyllä sellaista aluetta ettei niistä helpolla selkoa ota.
Nämä ajatusvääristymät eivät ole totta tänä päivänä. Olla tässä ja nyt pitää mielen positiivisena eikä sitä tarvitse viinillä hoitaa.
Tsemppiä
Minulla on ollut samaa ongelmaa ja samoja keinoja paeta niitä; syömishäiriö ja juominen.
Tuo tekniikkasi ohjailla ajatuksia kuulostaa hyvältä. Minulla ei pakko toimi, joten käytän samaan tapaan lempeämpiä metodeja. Ajatusten hallinta tai pakonomainen yritys estää ikäviä ajatuksia ka tunteita omalla kohdallani vain lisää pahaa oloa ja epäinnistumisen tunnetta. Otankin kaiken vastaan, ajatukset ja tunteet, ne saavat tulla, jos ovat tullakseen ja tutkailen niitä ja vähän tuupin pois, jos meinaavat pitkäksi aikaa jäädä.
Luin jostain ohjeen, että menneiden tai tulevien uhkien pyöriessä mielessä, voi kysyä itseltään, onko minulla joku akuutti hätä juuri nyt. Useinkaan ei ole. 
ja jos onkin, niin mitä juuri sille voi nyt tehdä.
Tuohan on samankaltaista tähän hetkeen maadoittumista, mitä sinäkin kuvasit.
Olen nyt vähän allapäin ja vatsa on taas hemmetin kipeä, tyydyn tähän kun en muuta voi. Tai voisin tietty rypeä itsesäälissä ja kiukutella kohtaloani, mutta se ei auta. Kokeiltu on sitäkin. Vetäydyn sohvalle, katson areenasta jotain tai luen. Vooisihan asiat olla huonomminkin ja ovat toki olleetkin.
Mukavaa lauantaita!
Herääminen tähän päivään alkaa katumuksella. Eilen oli ystävän synttärit ja piti tietty ottaa se lasillinen ja sitä jatkui vielä lähikapakassa. Tuntui pahalta nollata juomatta-laskuri. Alkaa taas alusta! Enkö ikinä opi. Jos jotakin lohtua hakee niin onhan se ollut terveydelle hyväksi olla muutama kuukausi raittiina. Harmittaa sekin että tiistaina on labrakokeet heti aamusta. Ei taida ehtiä vaikutus arvoihin siihen mennessä hävitä.
Ehkä maksa-arvot ovat ylhäällä!!
Eihän se tietenkään auta asiaa että nyt rypee katumuksessa. Olo on syvältä.
Voikohan vitutukseen kuolla - ei vissiin.
Olen miettinyt mistä saisi apuja raittiuteen. Jotakin lääkettä, josta on oikeasti apua.
Onko kellään kokemuksia esim. Antabuksesta ja mitä niitä tabuja onkaan? Jos kokeilisi niitä käyttää välttyäkseen repsahduksilta ja että saisi raittiuden kestämään. Omat voimat ovat näköjään melko rajalliset.
Ilta tuli tästäkin päivästä. Olen vain ollut, istunut kädet helmassa. Kelannut samoja ajatuksia, hyödyttömiä.
Masennuksen vallassa minun ajatukseni ovat jumittaneet menneisyyden detaljeissa ja siten olen ajatuksillani tehnyt myös tätä hetkeä. Ajatuksia tulee ja menee ja niiden rationaalisen arvon noteeraamme usein yliampuvan merkitykselliseksi. Tosiasiallisesti kierrätämme aika paljon yksiä ja samoja keloja automaattisesti 
Siksikin ne varmasti nousevat pikemmin tunteista kuin järjestä ja minullakin toimii paremmin kaiken vastaanottaminen hieman sellaisella havainnoivalla mielellä: ajatukset eivät ole sinällään totuuksia vaan kertovat ehkä jostain syvemmällä olevasta. Luulen, että syvemmälle pääsee sen hyväksymisen kautta, mitä juuri nyt on menossa, mutta senkin voi kohdata ihan rauhassa ehkä tuota Metiksen kokemaa seuraten, että aina voi kysyä itseltään, onko jotakin todellista hätää juuri nyt.
Nuo laskurit antavat ehkä alkuun jonkinlaista tsemppiä mutta oikeasti kaikenlainen edistyminen mielenterveydessä etenee vaiheittain, syklisesti ja takapakeittainkin. Omallekin polulleni on muutama repsu sattunut, mutta jokin isompi muutoksen liike on tullut otettua jo ennen niitä. Tämä on VAIKEA ongelma ja jollei se sitä olisi, mitä mekään täällä räknäisimme. Mielestäni myös sinun etenemisestä kertoo omaa kieltään se, että kompastuksesta huolimatta päätit kirjoittaa tilanteesi auki. Sekin on saavutus.
Kiitos Naurismäki tuestasi. Olen lukenut kirjoitustasi eilen illalla ja tänään aamulla kun olen pohtinut miksi taas retkahdin. Totta, muutokseen kuuluu takapakit. Pitää vain pakottaa itsensä taistelemaan kohti sitä raittiutta. Olen kelannut, että onko lähelläni olevia sellaisia asioita jotka laukaisevat tarpeen nollata. Ei ole. Lähipiiri, ei mitään, rahahuolia ei mitään. Terveys hoidossa. Ainoa mikä tuo huolta on tämä ryypiskely.
Ajoittainen yksinäisyys kyllä vaivaa. Viini ei sitä poista, vaan lisää, koska juon yksin. Haluan salata sen lähipiiriltä.
Aloin epäillä jospa minulla on alkava muistisairaus. Päätin ottaa selvää. Nyt on tutkimus meneeillään. On labra ja sitten tulee magneettikuvaus ja lääkäri. Vastaus on valmiina ensi kuun loppuun mennessä. Tämä kuvio yksityslääkärin kautta. Julkisilla puolella ei taida asiat selvitä hoitojonojen vuoksi.
Tänään matka mökille, tulee putkimies. Tyhjennetään vesiputket talveksi. Näillä hinnoilla ei tarvitse ylläpitää
korkeaa peruslämpöä. Kaikki arkiaskareet on hoidettava. Koti siistinä, vaatehuolto reilassa. Vahvistaa tunnetta että elämä kantaa vaikka sisällä ahdistaa. Nämä arkiset tukipilarit kannattelee ja ovat oikeasti olemassa. Se negatiivinen ajatusten virta ei ole totta. Uskon, tai tiedän, että selviän tästä vielä voittajana.
Mulla oli antabus käytössä vuoden 2022 toukokuusta ehkä 2023 helmikuuhun. Sain sen avulla muutaman 1-2kk kokonaan ilman alkoholia jakson ja elämäni oli tuon ajan paljon aktiivisempaa, kun sitä pystyi suunnittelemaankin. Ahdistusta ei vienyt pois eikä lamaantuneisuutta. Tuntui aina kuukauden päästä, että se antabus pitää jättää pois ja vetää pää täyteen. Sitten 1-2 viikkoa varoaikaa ja kahden viikon jonkinlainen putki. Juomistakin joutui suunnittelemaan ja odottamaan. Ei voinut lähteä heti, vasta viikon päästä… Lopetin sitten lopulta sen käytön siksi, kun en kerran kertakaikkiaan jaksa olla kokoajan ilman alkoholia. Ajattelin saatuani lievän antabusreaktion vasta monta päivää juomisen aloittamisen jälkeen, että sitä lääkettä kumminkin jotenkin kertyy maksaan ja moinen antabus-alkoholi-antabus-jojoilu ei liene terveellistä. Siinä ehti käytön aikana kuitenkin jonkin verran tottua siihen juomattomuuteen, että en juo edelleenkään niin kokoaikaisesti, kuin ennen antabuskokeilua.
Mulle määrättiin nuo jo 2016, siis itse pyysin määräämään, mutta en sitten oikein halunnut enkä uskaltanut käyttää ennenkuin tuolloin toukokuussa 2022, jolloin tableteista oli jo päiväyskin mennyt. Yhtenä päivänä vaan kuuntelin kotona radiota ja tanssahtelin. Tuli mieleen yhdet lähistöllä vuosittain järjestettävät pääsymaksuttomat lavatanssit ja että haluaisin viedä alzhaimeria sairastavan ystäväni, jonka kanssa joskus kotona tanssitaan, sinne tansseihin. Tuli mieleen, että jos onkin silloin ryyppy päällä ja ei saa mentyä. Joten humps vain amtabustabu putosi vesilasiin ja siitä se lähti. Käytiin pyörillä siellä tansseissa sitten ja hyvä, että käytiin; nyt enää ei ystäväni pysty pyöräilemään, kun tauti on edennyt.
Viimeaikoina on tullut taas hullumpia juomareissuja, millaisia minulla oli kymmenen vuotta sitten ja jotka laukaisee alkoholismin taustalla ollessa stressi ja se ettei minulla ole minkäänlaista paineensietokykyä. Oon harkinnu, että alanko ottaa taas antabuksen sillointällöin, kun tiedossa on jotain tärkeää?
Noita muita, natreksoneja vai mitä neon, en oo testannu, vaikka joskus sain reseptin, en muista valmisteen nimeä, eiku se oli se selincro. En testannu. Kuullu AA-tutuilta, että heillä tullu niistä vaan sekavampia kännejä, mitä epäilen omallakin kohdalla tapahtuvan, jos siis se salpaa alkoholin vaikutusta, niin luontainen reaktionihan varmaan on juoda sitten kaksinkäsin halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi–>korkeammat promillet.
Voi kiitos Sekomehu! Tuo kirjoittamasi tieto ja kokemus noista lääkkeistä tuli tosi tarpeeseen. En taida lähteä kokeilemaan. Jatkan yrittämistä. Jonakin päivänä se onnistuu. Nyt on kaiken mailman tutkimukset ja kuvaukset tulevina viikkoina edessä että marraskuu on pakko olla kuivana. Muten kaikki kalliit tutkimukset menee pipariksi. Sen verran luonteen lujuutta on löydyttävä että noista selviän.
Mökki tuli laitettua talviteloille ja ilman viinijuhlaa. Ja huomennna aamulla labraan ja ilman aamukahvia. Sekin tuntuu rangaistukselta.
Toimintaympäristö kapenee, ehkä jostakin löytyy iloakin tuleviin päiviin. Täytyy muistaa mitä ne oli kun ei ollut viiniä….
Antabus oli minulle kuitenkin oikeastaan hyvä, kun rohkaistuin kokeilemaan. Se on kuitenkin arvaamaton, jonka takia ehkä kestikin aika kauan ennenkuin rohkaistuin. Tanskassa koko lääke on kielletty, koska joillekin voi aiheuttaa yllättävän maksanmenon ilman samanaikaista alkonkäyttöä… Suomessakaan ei saa painostaa ketään käyttämään, vaan sen pitää olla potilaan oma päätös. Mulle a-klinikalla parikymppisenä valehdeltiin, ettei antabus vaikuta maksan toimintaan, onneksi en uskonut, kuten en siihenkään, että voi on epäterveellistä. Ketusti voita ja alkoholia, maksa-arvot ja kolesterolit lähes normaalit…
Kiitos Sekomehu tiedoista. Myrkkyähän nuo kaikki pillerit ovat, toki viinakin. Parasta olisi päästä eroon eikä korvata toisella haitalla. Nyt on taas kova raittiustahto päällä. Jospa se kantaa kuukauden jolloin lääkäritutkimukset ovat ohi. Motivaatio ainakin on nyt vahvana.
Raitista marraskuuta toivon muillekin.
Kiitos! Raitista marraskuuta!
Minulla oli/on naltreksoni. Nyt en ole sitä saanut, kun resepti riitti vain kuukaudeksi alussa eivätkä labrat olleet vielä tulleet, kun kävin viimeksi päihdepolilla. Se ei varsinaisesti estä juomasta mutta torppaa alkoholin vaikutukset ja aiheuttaa sen, ettei sitten vaan enää maistu. Olen joskus vuosia sitten juonut lääkkeenkin kanssa ja näin tosiaan on, raja vain tulee äkkiä vastaan eikä laske enää lainkaan. Siitä oli silloin haittoja ehkäisevä iso hyöty.
Nyt en halua minkään lääkkeen ”ratkaisevan puolestani”, voinko juoda vai en, vaan olen keskittynyt ennen muuta sen henkisen puoleni hoitamiseen, juomisen syihin ja tiettyjen vajeellisten tunnetaitojeni paranramiseen, mitkä syiden tasolla näyttelevät aika merkittävää osaa.
Sellaisen efektin panin alkusyksystä merkille, että vaikkei naltreksoni juuri missään tunnu, kun en juo, se selvästi pehmitti myös satunnaisesti mieleen juolahtaneita juomahimoja. Samoin lakkasi tekemästä mieli jotain karkkia ja ruokakin maistui pienempinä annoksina. Sitä käytetäänkin kai myös laihdutuslääkkeenä.
Tässä on ollut oikeastaan aika hyvä 2-3 viikon pätkä, kun mitään lääkettä ei ole ollut, koska olen samalla ”joutunut” havainnoimaan tunteitani tarkemmin ja ottamaan tarvittaessa tiukemman vastuun omista ratkaisuistani. Kyllähän riippuvuus on aiheuttanut myös sitä, että vähän kaikenlaisten impulssien perässä olen juossut herkemmin ja tähän leväperäisyyteen perustui viime talven ja kevään runsas ja jatkuva juomiseni. Palloilin automaattiohjauksella kapakan ovelta toiselle eräänlaisen henkisen sisäkurin menetettyäni. Se ei millään lääkkeellä itsessään parane mutta on kyllä antanut tiettyä turvallisuuden tunnetta tähän alkuun.
Aion ottaa naltreksonin käyttöön taas mahdollisimman pian, sillä vaikka tunnen olevanikin jo varmemmilla vesillä, tiedän myös retkahdelleeni monet kerrat jopa puolen vuoden ja lähes vuoden kuivista kausista. Uskon tässä tilanteessa olevani aivan alussa vielä pitkään eikä minulla ole varaa luottaa omavoimaisuuden tuntooni sellaisena kuin olen sen usein tuntenut.
Olen ollut labrakokeissa. Tulokset tuli ja kaikki arvot hyviä. Olinpahan iloinen, koska juopottelu ei ole huonontanut arvoja. Varmaan edeltänyt raittiusjakso on siivonnut tulosta. Nämä kokeet liittyvät laajempaan tutkimukseen, nimittäin lähdin selvittämään onko minulla alkavaa muistisaurautta. Nämä kaikki tapahtuu yksityisellä puolella. Eilen olin magneettikuvauksessa ja loppukuusta kaikki selviää lääkärin luona jahka kaikkien selvitysten tulokset saadaan käyttöön.
Sanotaan, että muistisairauden etenemistä voidaan lääkityksillä hidastaa, jos aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa.
On tullut halu juhlistaa viinillä aina kokeidenkäynnin jälkee, mutta olen saanut sen hallintaan, toistaiseksi.
Joskus se on vaatinut vaikeitakin ponnisteluita. Paha ääni sisällänion antanut luvan juoda milloin milläkin selityksellä. Nuo lupalappuajatukset ovat syvältä. Enjuo tänäänkään. Huomenna on rokotus. Terveyden vaalimista monella rintamalla. Ei ole helppoa, ei.