Selväksi nöyränä, taas yritän.

Olen lipitellyt viiniä taas kauan. En edes muista milloin viime raitistumisyritykseni oli ja milloin taas ratkesin. Olen saanut ryyppykertoja vähennettyä, mutta en riittävästi. Pullo viikossa on ollut tahti. Tosin juon sen kerralla, humalahakuisesti. Viimeksi maanantaina, illalla sen tyhjensin ja sitten nukkumaan. Nyt taas lujasti tahtoen haluan päästä siitä kokonaan irti. Mielitekoja tulee. En hae. Olen lopen kyllästynyt koko viinin litkimiseen! Kun ei siitä enää tule mitään olojakaan! Luen kirjoista selviytymistarinoita. Kun nuo ovat raitistuneet niin miksi en minä! Muuttolintujen paluu on alkanutja minä olen vastassa selvin päin.periksi en enää anna!
Syyskauno, päättäväisenä, tuulta päin.

Tervetuloa. Motivaation hakeminen ottaa varmasti aikansa. Jos tahtoa, on niin kuin sinulla, on ilman muuta keinoja. Turha murehtia etukäteen kehtaako jotain tehdä tai viitsiikö kokeilla, jos joku juttu ei autakaan.

Riko rutiineja. Mene johonkin uuteen juttuun sellaisina aikoina, kun juomista tapahtuu. Ota antabus käyttöön. Lue täällä mainittu Selvin päin - kirja. Puhu työterveydessä. Etsi vertaisryhmä. Puhu kaverille. Keksi uusi elämänlanka. Tai vanha. Aloita se harrastus, joka jäi teini-iän jälkeen.

Kaikki keinot ovat sallittuja ja jos ei toimi, niin seuraava kehiin.

T. Puuhapete

Kiitos Puuhapete, hyviä ohjeita ja neuvoja. Kirjallisuutta on tullut kahlattua. Pöydällä nytkin Koivun Vapaa viinistä, toisena Mielenterveystalon Irti alkoholista. Löysin myös mahtavan blogin: selvaksi.blogspot.fi, siitä vuodesta 2011 merkintöjä.
Suurin osa päivästä menee ihan hyvin mutta välillä iskee todella voimakas halu lähteä hakemaan viiniä. Ja kun ei hae niin tulee voimakas alakulo, masentava olo. Siitä on taas rämmittävä ylös. Ihme vuoristorataa. Olen käynyt pari kertaa kaupassa ja kävellyt Alkon ohi. Onneksi silloin ei ole ollut pakottavaa tarvetta juoda.
Välillä harmittaa että on tullut pilattua hyvän olon keskuksensa niin ettei voi enää porukoissa viini-iltoja viettää.
Koen menettäväni paljon sosiaalista elämääni. Ehkä nämä ajatukset selkiintyvät kun muutama kuukausi/vuosi tätä raittiutta on jatkunut. Perjantai-ilta, ei viiniä. Olen siis voittanut himon. Pitäisi hehkuttaa ja kehua itseään. Miksi ei kuitenkaan olo tunnu voitokkaalta? Paremminkin tuntuu että koko touhu on syvältä! No, en hae ja kaupatkin taitavat kohta sulkeutua.
Yritetään taas! Terkuin Syyskauno

Moro,
Tuntuu surkealta koska hormonit huutaa dopaminiinia ja mielihyvää. Tuossa kohtaa ostin surutta kaupan croissantteja ja limua ja karkkia ja makeaa. Edelleen suklaata ostan levyn viikossa.

Perjantai-ilta ilman juomia. Hyvin menee siis! Eikös ole mukava herätä aamulla?

t. Puuhapete

Ihan hyvä aamu.Ei pöhnäistä oloa. Suoritan raittiutta tänäänkin. Ystäväporukka herättelee lounastapaamista pitkästä aikaa. Korona on katkaissut perinteen. Nyt yritetään elvyttää. Kohtaaminen ensi viikolla. Sanoin että tulen mutta en juo viiniä vaan vissyä. Sanoivat että kai voit lasin pari ottaa. Vaatii luonteen lujuutta pitää päätöksestä kiinni. He eivät pidä juomistani ongelmana. Minä tiedän että ongelma on. Ei riitä että itsensä kanssa kamppailee, vaan on voitettava ulkopuolelta tulevat houkutukset. Menen enkä juo. Piste. Aurinko paistaa tänäänkin.pölyt näkyy, siis siivoamaan.
Selvänä selviää kaikesta luottaa Syyskauno

Tänään on sitten lounastapaaminen. Vissyllä tietenkin. Tiedän, että yksi joukosta tyrkyttää viiniä. Valmistaudun siihen etukäteen. Tämä raittiuspäätös on vielä niin hutera. Luonteen lujuutta kysyy.
Saattaa kaduttaakin… syyskauno

Terve Syyskauno

Miten sujui, onnistuiko suunnitelmasi?

T. Puuhapete

Voi Puuhapete! Piloille meni koko raittiusputki. Join kaksi lasia valkkaria ja ei maistunut edes hyvältä.
Tuli alakuloinen olo koko illaksi. Tänään uusia päätöksiä taas. Onko niin ettei pysty raitistumaan?! Tuntuu että on epäonnistunut koko hommassa. Pelottaakin. Joudunko taas siihen humalahakuiseen juomiseen takaisin!?. Voi kun pääsisin vapaaksi koko aineesta.Ja olisin kesällä täysin raitis.
Huomisesta alkaen kehun ja kannustan itseäni, tänään siihen ei ole aihetta.
On suru puserossa Syyskaunolla nyt.

Tervehdys Syyskauno!

Älä luovuta, vaan uutta yritystä kehiin ja mielen työskentelyä. On hyvä pitää mielessä, että koittaa muita keinoja, mitä ennen ja sitä kautta lopputuloskin voi olla ihan eri. Tsemppiä.

Itse olen jojoillut 10 vuotta lopettamisen ja ratkeamisen kanssa ja nyt olen päättänyt toimia täysin toisin, kuin ennen. Olen kertonut avoimesti työnantajalle ongelmastani, hakeutunut työterveyshoidon piiriin ja aloittanut antabus-kuurin. Kaikki keinot käyttöön ja rakentaa itselleen tukiverkoston ja ottaa kaiken avun vastaan häpeilemättä ja peittelemättä. Olen omalla kohdalla todennut, että jos aina tekee asiat saman kaavan mukaan, niin lopputuloskin on hyvin todennäköisesti sama, joten pysyvän muutoksen saaminen aikaan kyllä kohdallani tarkoittaa keinovalikoiman muuttamista totaalisesti toisenlaiseen strategiaan.

-Lumikulkuri

Moro

Samaa sanon, mitä Lumikulkuri. Kokeile uusia keinoja, erilaisia tai järeämpiä. Tai eri yhdistelmällä.

Ja murehtia ei kannata liikaa. Raportoi tänne itsellesi ja meille, miten sujui ja mitä opit.

T. Puuhapete

Kiitos Lumikulkuri ja Puuhapete ohjeista ja tuesta.
Olen selvittänyt itselleni syitä miksi juon ja humalahakuisesti. Huomaan, että jos olen semmoisessa seurassa jotka, juovat, niin aina otan myös, enkä osaa lopettaa yhteen tai kahteen. On siis oltava tapaamatta ryyppyseuraa. Enkä osta kotiin, enkä kutsu sellaisia, jotka haluavat aina eteensä ryypyn.
Pari ystävistä joutuu nyt paitsioon ja sanon myös syyn. Tiedän että he eivät tue päätöstäni vaan panevat sen nauruksi. Koska heidän mielestä minulla ei ole ongelmaa.
Tarvitsen lähelleni raittiita ihmisiä. Odotan lumien sulamista että pääsisi mökille. Siellä on käsillä tekemistä ja jospa se pää tulee siinä mukana. Enkä ota tänäänkään!
Tomerana Syyskauno

Taustalla on koko korona-ajan kestänyt viininlipittelyputki. Kovasti Teiltä haluaisin tukea asialleni, koska todella toivoisin pääseväni tästä eroon. Olisiko jollakin hyvää kikkaa siihen, että en ylipäätään ostaisi viiniä kotiin.

Niinhän se on Napanteri, viinistä eroon tässä yritetään, räpiköiden. Kävin eilenkin Prismassa ruokaostoksilla. Ostin kuhafileitä. Normaalisti niiden kyytipojaksi olisin hakenut Alkosta viinin. Nyt kävelin vain ohi. Tuntui voitokkaalta. Käy siedätyshoidosta. Läheisten ruokakauppojen yhteydessä on aina Alko. Alle kilometrin säteellä peräti kolme ansaa. Huomenna seuraava tilaisuus jolloin on kiusaus joutua ryyppäämään. Vaatii luonteen lujuutta. Siksi harjoittelen tilannetta mielessäni jo tänään. Että tämmöiseksi tämä elämä on mennyt, itse aiheutettu!
Tänäänkin on tulossa hyvä päivä, selväpäisenä. Syyskauno

Eilinen reissu meni hyvin. Oli alkoholitonta kuohista, eli lasi kuten muillakin eikä tarvinnut selitellä. Tänään kumma alakulo ja mieli haikailee alkoa kohti. Onneksi ei ole ruokakauppa-asiaa. En hae, toistan sitä ehtimiseen. Täytyy saada mieliala ylös. Itsensä hauskuttaminen tuntuu hankalalta. Keinot ovat hakusessa. Lenkille täytyy lähteä. Jospa siitä olisi apua. Mielenhallinta: jo on vaikeaa, jatkuvaa ja uuvuttavaa kamppailua. Haluaisin saavuttaa jo rauhan!
En ota tänään, sanoo Syyskauno

Hei syyskauno,

Tämä selvä viikko on ollut siinä mielessä hankala, että en ole varmaan koskaan ajatellut juomista ja viinin lipittelyä näin paljon. Tämähän ei kerro mistään muusta kuin siitä, kuinka isoksi ongelmaksi asia on elämässä jo muodostunut. Viinin lipittely varsinkin viikonloppuisin on jo niin mekaanista ja opittua käyttäytymistä, että se vaan tapahtuu ajopuuteorian lailla.
En ole oikeastaan sinänsä kaivannut viiniä, paitsi yhtenä iltana.
Oletko koskaan pohtinut, mikä elämässäsi johti tähän? Itse olen kovasti etsinyt juurisyitä asioille. Jotain on löytynyt, mutta ei vielä sitä, joka minusta olisi ratkaiseva askel kaikkeen.
Luin kirjan Alkoholiriippuvuus. Oli aika pysäyttävää havaita, kuinka iso osa siitä oli kirjoitettu minusta.
Tukea tässä taistelussa tarvitsen, mutta olen päättänyt selviytyä.
Tsempit Sinulle!

Hyviä huomioita Napanteri, tuntuu niin itse eletyltä. Mikä johti tähän viinistä riippuvuuteen? Aluksi se tavallinen selitys: rohkaisi tällaisen introvertin ilmaisemaan mielipiteensä. Oli huumaava, vapauttava tunne.
Tunsi olevansa monen alan asiantuntija, suvereeni keskustelija. Jälkeenpäin kadutti ja hävetti ja päätös ettei koskaan enää. Vähitellen tuli ostettua niitä kolmen litran paketteja kotiin, josta saattoi halutessaan lasiin lirutella. Aluksi se toimikin. Mutta vähitellen juominen muodostui humalahakuiseksi. Hyvän olon saavuttaminen tarvitsi aina vain enemmän. Olin viottanut aivoistani hyvänoloa, dopamiinia tuottavan keskuksen. Ja nyt taistelen tästä viinariippuvuudesta eroon, en koskaan voi enää juoda. Tämä riippuvuus aktivoituu heti ja olen alussa taas. Tämän olen itselleni selvittänyt kirjojen ja raitistuneiden esimerkkien avulla. Vanha, raitistunut ystäväni, sanoi että vei kolme vuotta että jäi mielestä pois. Minä siihen että minulla on enää vajaa kolme vuotta ja olen vapaa.
Toiveikas Syyskauno

Olen sekoillut taas. Käynyt mökillä kääntymässä, koska oli vielä lunta, ei kannattanut jäädä. Mukana tietysti viinilitra. Tätä on toistunut Pääsiäisenä ja sen jälkeen. Nyt pidän viinittömän Vapun. Muutan mökille toinen pv toukokuuta. Päätös olla raittiina syksyyn asti. Maalla on helpompi olla ostamatta. Alkoon vaikea yhteys. Täysi raittius on edelleenkin se päämäärä. Sinne päivä, viikko, kuukausi kerrallaan. Mistä saan luonteen lujuutta niin että selviän ja raitistun!!! Viimeksikin kun tölkin tyhjensin ei tuntunut edes hyvältä. Jäi vain tympeä olo ja ahdistus ja harmitus. Olen lukenut täältä onnistuneita kertomuksia ja milessäni onnitellut. Voi kunpa minäkin joskus! On kurjaa hävetä itseään. Kyllä, haluan raittiiksi. Vastaan itselleni, muut eivät ole kysyneet. Tämä on niin yksinäistä puuhaa.
Syyskauno, menossa kesää kohti, läksyt mukana.

Eilen kävin vierailulla. Pitkä lounas. Oli viinitarjoiluakin. Join vettä. Ei tuntunut miltään vaikka en ottanut lasia käteeni. Jospa tämä toimii. Valmistaudun raittiiseen Vappuun. Hyvää ruokaa ja vettä kyytipojaksi. En anna itselleni lupaa muuhun. Selviän selvänä parhaiten.
Päättäväinen Syyskauno

Vappukin sitten meni selvänä ja elämä jatkuu mökillä, jonne muutin maanantaina. Ei ole tehnyt mieli juoda mitään. Kummallinen apeus yrittää ottaa vallan. Negatiiviset ajatusketjut nousevat pintaan toistuvasti. On pakotettava itsensä positiiviselle uralle. Nämä taitaa olla niitä vieroitusoireita. Tai niitä jotka aikaisemmn hoidettiin pois viinipullolla. Tai onkin ollut niin, että olenkin sairastanut masennusta, jonka olen olen hoitanut viinillä ja jota käytin loppuaikoina humalahakuisesti. Mitähän tässä itsestään paljastuukaan raitistumisen myötä. Täytynee olla itselleen armollinen, ruoskiminen ei nyt paranna oloa.
Koskahan tulee se aika jolloin on onnellinen ja elämä tuo ilojakin. Se olkoon tavoite. Ei tätä tylsyyttä ikuisesti jaksa. Viinillä en sitä korjaa. Se on selvä!

Raittius jatkuu. No ei ole elo kuin pilvissä leijailisi. Tympii kun ei voi ilahduttaa itseään viinilasillisella. Tuli pilattua elämänsä niin ettei se enää ole mahdollista. No meneehän se halu aina ohi, mutta tämä taistelu on tosi ilotonta elämää. Palaakohan sitä enää aikaan jolloin on vapaa viinin halusta. Täytyy vain uskoa että sekin aika tulee. Ei tätä muuten jaksa!