Metsätähti, siitä ivasta…en tarkoittanut sillä ketään tai mitään täältä vaan itseäni siviilielämässä. Koen että olen tullut ivalliseksi vuosien aikana. Siitä tavasta pitää päästä irti. Hyi, se on rumaa!!
Nyt sitten päivitystä. Hienosti on mennyt, ei riitoja, ei syyttelyitä. Mutta sen sanon, että kun talossa on kaksi naista jotka yhtäaikaa kärsii pms:tä niin kuuluu ja näkyy. Voi mies parkoja Nyt sattui sitten niin. Pitää antaa lokakuun myrskyvaroitus ajoissa.
Aikuisen tyttären kanssa paljon keskusteltu asioista, mitä Särö on ja mitä haluaa. Mikä on pielessä ja miten pitäis olla yms. Mm. käytiin läpi vanhoja heiloja ja niiden hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Mitä olemme molemmat tahoillamme oppineet. On mulla fiksu likka, osaa ohjata keskustelua ja laittaa miettimään, muutoin olisin taas hakannut päätä seinää ja itkenyt turhaan.
Pari viikkoa kokeilin karppausta mutta kun paino alkoi jumittaa niin pidin kahden päivän mättökuurin ja nyt jälleen yritän ohjastaa itseni karppaukseen. Jotenkin tuntuu, että nyt meitsiä koetellaan kaikelta taholta, jos vaikka se korkki aukeis. Ei aukee tiedän
Moi Tuppi
Jalka on paha. Nyt alkaa kolmas liikkumaton viikko ja ens viikolla kokeillaan töihi paluuta. Ja liikunta kielto ainakin 2 kk. Ei mukavalta tunnu
Särö
Kävin keskiviikkona fysioterapialla ja hän sanoi, että kävelylenkit saa varovasti aloittaa. IHANAA! Kurjaa vain että siitä asti on vettä satanut koko ajan. Venyttelyohjeita on kans tullut ja kuntoutus alkanut. Kyllä tämä tästä. Pian pääsen kuntosalin jumppiin mukaan. Josko siel olis joku mies trikoissa
Se karppaus jäi sitten unholaan. Innostuin leipomaan kaikenlaista ja nyt on herkkuja joka sorttia, makeaa ja suolaista.
Mutta itse pääaihe: mieli tekee, niin paljon. Mies toi “matkalaukun” (= 24 tölkin laatikon) tänään kotia. Katselin kaihoisasti. Uuuuh, miksi ei minulle mitään?? Oli pari alkoholitonta siideri kuitenkin. No hyvä niin, mutta… MITÄ MUTTA? Mitä sä Särö kaipaat? Miksi kuolaat sellaisen perään jota et edes halua? Sä elät elämääsi väärin jos et oikeasti luovu sellaisesta minkä olet jo kerran luokitellut itsellesi sopimattomaksi. Muisteleppa tyttö kulta kuinka olet tehnyt miesten suhteen… niin eikös vain… sopimaton on unohdettu. Ei se nyt voi olla sen kummenpaa! Niin ei kai. EI niin.
Se lekurikin sanoi: mieti mikä on Särölle tärkeintä, mikä on hyvä elämä, ja vertaa sitten nykyistä siihen.
Ja viimeisenä perhe-elämä. Osio joka ei ehkä kuulu pätkänkään vertaa tänne, mutta on kuitenkin osa syys siihen miksi olin juovuksissa useamman vuoden joka päivä. Lasten kanssa menee joo, mutta mietityttää toi mies.
Siis ethän tarkoittanut, että tällä erää jätät raitistelun tähän? Tarkoitit varmaan pohdintaa, toivottavasti!
Hyvinhän se sujuu, kun pystyy miettimään miksi ei ole syytä tarttua siihen oluttölkkiin. Ja kun hetken rehellisesti miettii, niin eipä siihen sitten tee enää mieli tarttuakaan. Juovana aikanahan se olisi jo ollut menoa, kun moinen lasti olisi käden ulottuvilla. Aikaa ajatuksesta toimintaan ei juurikaan ollut.
Kyllä tälle palstalle kuuluvat perheet, ihmissuhteet, työ, elämä ylipäätänsä. Alkoholismi vaikuttaa kaikkeen ja raitistuminen vaikuttaa niin ikään kaikkeen. Vaikka ihan itse varmasti parhaiten tiedät mitä kumppaniasi kohtaan tunnet, niin sanon silti: Anna aikaa asioille, alussa voi heilahdella tuntemukset kovastikkin juurikin kumppania kohtaan. Ihan heti ei kannata mitään radikaalia tehdä.
Raittiin ajan lisääntyessä on meillä myös keskustelut puolison kanssa lisääntyneet ja huom! kehittyneet. Suhde on muutenkin kehittynyt jotenkin aikuisempaan ja syvällisempään suuntaan. Paljon tietysti riippuu mikä se perusta sillä suhteella on alún alkaen, mutta kyllä sellaisiakin ihmeitä tapahtuu, että heppoiseltakin pohjalta ponnistetaan huimaan nousuun.
Hei
Juu pohdiskeun päätin jättää sillä erään, en raittiuttani, tai siis juomattomuuttani. En vieläkään koe olevani raitis, vaikka tänään on täynnä 110 päivää. Sen verran koville välillä ottaa. Se ei suoraan ole se alkoholi jota tekisi mieli vaan siihen ahdistukseen ja tuskaan lähinnä. Nämä ahdistus ja tuska kumpuaa tyytymättömyydestä tähän elämään. Siihen, että 10 vuodessa ei ole havaittavaa kehitystä tullut parisuhteeseen eikä perhe-elämään. Tätä ahdistusta yritin unohtaa ja lievitää alkoholilla. Muistan kun tapasimme 11 v. sitten. Silloin jo kolmas keppana sai minut vietävään kuntoon. Eli sixpack kesti kaksi kännireissua. Vuosien varrella heinosteltiin syömällä juustoja ja juomalla viinejä. Oltiin muka niin hienoja! Siitä se hienous meni. Määrät kasvoi ja tahti muuttui joka vkonloppuiseksi. Kuvioon tuli ykkös olut jota juotiin joka välissä, se kun ei mukamas ollut alkoholia ollenkaan. Aloitin viikonloppu aamutkin ykkösellä. Ykkönen vaihtui kolmoseen ja siidereihin. Näin mentiin parivuotta, vuorotellen ykkösen kanssa. Kunnes puolitoista vuotta sitten juominen oli jokapäiväistä (iltaista, kun työt hoidettiin kyllä) ja usein oli viiniä. Oli helpompi viedä yks pullo kauppaan takas kuin kolme tölkkiä ja jos osti tönikän niin sen sai polttaa eikä tarvinnut rehata tyhjiä kauppaan. Siitähän alkoholistin tunnistaa, mitä enempi tyhjiä. Perhetilanne ahdisti ja juomiseni kasvoi — no niin, nyt on taas päästy ytimeen, miksi Särö juo. Tai siis joi. Tämä pohdiskelu jatkukoon vielä omassa mielessä, siis tämä perhepolitiikka. Se kun on niin pahasti keskeneräinen ettei siitä tule kuin tuskaa, jos sitä tänne alkaa suotaan. Mutta kuitenkin tänään oli taas päivä joka oli romuttaa kaiken. Kristus että…
Voimia pohdintaan, kyllä ne ratkaisut vielä löytyvät. Postiivista juomattomuudessa on se, että pystyy ylipäätään pohtimaan. Juomista jatkamalla ahdistuskin vain lisääntyy, vaikka se valheellisesti hetkeksi poistuukin.
Toivotaan yhdessä niitä parempia hetkiä sinulle Särö, tsempaten, B.
Basilica, kiitos tsempistä, tsemiä sinullekin Päätin tänään tai oikeastaan eilen illalla nukkumaan mennessä, että yritän vielä rakastua mieheeni ja saada asiat toimimaan. Siis tottakai minä häntä rakastan, mutta kaipaan sellaista rakkautta mitä on ollut. Sitä tavoittelen, huomiota, himoa, intoa, yllätyksellisyyttä - sitä aaah niin mukavaa rakkautta. Ehkä sitten lasten kanssa myös alkaisi luistamaan vähän paremmin. Tähän saakka olen vain ollut henkisesti niin loppu etten ole jaksanut tätä vaihtoehtoa ajatellakaan. Nyt yritän ja katsoa jaksanko ja saanko vastakaikua.
Kannusaarinen. Juu tämä on nyt tätä. Ajatukset seilaa. Tekee hyvää olla ilman alkoholia, mutta se tapa tukahduttaa ahdistus ym. sellainen asia joka johti juomiseen on vaikeampaa saada taltutettua. Onko nyt oikea aika lopettaa. No kyllä on, mutta jos ajattelee siltä kantilta, että jäisikö alkoholi mielestä nopeammin jos elämäntilanne olisi helpompi, voisi sanoa että ehkä. Minun nyt kuuluu tuntea nämä tunteet myös ilman alkoa ja selvitä niistä ilman alkoa. Jahans… mitä minä olinkaan selittämässä… hmm… Ensi kesänä tulee 20 v. täyteen kun lopetin tupakanpolton. En ole henkostakaan vetänyt koko aikana ja joskus tekee mieli. Ei niinkään nikotiinia vaan sitä tapaa. Vieläkin sanon välillä, että lähden tupakalle. Eli menen terassille hetkeksi itsekseni miettimään. No näitä tupakkatuokioita on vain pari vuodessa nykyisin, mutta on. Katsotaan kauanko alkoholi on mielessäni. Ja miksi en uskalla edes kokeilla? Ottaa yhtenä iltana? Vastaus: pelkään että siitä tulee taas jatkumo, tänään - huomenna ja sitten ja sitten… Ei hyvä juttu. On samanlainen juttu kuin laiduttamisen kanssa. MInä kun repsahdan niin ei siinä palata seuraavana päivänä takaisin ruotuun vaan siihen menee viikkoja ja kuukausia kunnes jälleen taas saan selkärankaa aloittaa laiduttamaan.
Juuh näin sitä tuli taas sanottua muutama sana ja kevennettyä mieltä juomisen, syömisen, tupakan suhteen.
Ei muuta kuin hyvää yötä kaikille toivottaapi Särö ja jotain 110 + risat
ps. päivällä ajattelin jotain sanoa Tupille, mutta nyt en muista. Harmi
Juu ei tuu mieleen, mutta olkoon. Kaikki ajatukset Kaijasta ja trikoista kerrattu, mutta ei niin ei. Se on sitten tuplatripla-ajautkset annettu Tupille, kun mieltä vaivaa mitä piti sanoa. huokaus
Mutta kuitenkin HEIPPA kaikille!!
Kuten huomaatte, hilpeä olo, vaikkakin näin hetkellisesti. En ole juovuksissa,en!! Kiitos teidän Muutoin vetää vähän apeaksi. Keskustelut pomon kanssa ei mennyt kuten olisin halunnut. Pitää sekin vielä ottaa uusiksi. Epäilen vain onnistuuko tällä viikkoo. Ja kotona… hehehehe…
Niin… eilen kirjoitin, että otan uuden “aseen” käyttöön, millä saan elämän sujumaan. Juu lämmitin saunan ja hain miehen iltasella kotia. Käytiin hämyvalosaunassa ja nautittiin löylytuoksuista. Ja petiin hoputin ajoissa. Hivuttauduin viereen ja olin niii-in hempee notta, MUTTA mies haisee aina vain moottoriöljylle, ettei sitä edes kehtaa pussata. Siinä meni romanssi romukoppaa ja mun yritykset lakkas siihen. Nyt olen miettinyt että mitäs tällepäivää keksis. Tänäänkin mies haisee moottoriöljylle joten eiliset kuviot unohduksiin. Tämä toisen ihmisen ajatteleminen ja huomioonottaminen on aika työllästä, kun vuoden on vatvonu vain omia vaikeuksia ja näkee toisten huonoja puolia herkästi. Toivottavasti tämä tuo haluttua tulosta ajan kanssa.
Nyt päivän kohokohtaan, kahvitauolle
Särö - 115 olikohan näin vai onko se huomenna
Hei Metsätähti, kyllä tämä tästä meillä molemmilla!
Tuo elämän tyytymättömyys on aivan kamala tunne. Se syö sisältä. Ja voimia menee kun siinä tyytmättömyydessä yrittää löytää vastausta kuinka elämä pitäisi muuttaa, että se tyytymättömyys poistuisi. Kun ei ole sitä kristallipalloa josta katsella niin pitää pohtia asioita. Sitten vielä pitäis rohkeasti uskaltaa toteuttaa päätös. Mutta tässä se kompastuskivi minulla onkin. Ensinnä mikä aiheutta “voiv vide”-olon, ja miten siitä pääsis. No, toisaalta tiedän . Mitä haluan on niin suuri kysymys että huh huh. Eipä se lääkäri tiennyt kuinka ison pallon heitti minulle kun käski miettimään mikä on Särön hyvä elämä.
En minä pärjäämisestä tiedä, mukana tultu kun pysähtyäkään ei voi. Yksi asia on vain varma. Sitä alkoholia en ota vaikka tekee mieli. Sen suhteen olen todella vakavan juttutuokion itseni kanssa pitänyt silloin alkon pihalla viinipullot takapenkillä. Ja kertailen niitä samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Suurin hatutus on tämä meidän perhepolitiikka täällä kotosalla. Toisin uusi “ase” siinäkin käytössä ja olen puhunut nyt asiasta muutamille ulkopuolisillekin ja saanut heiltä hyviä neuvoja joita kokeilen teinin suhteen. Ehkäpä se elämä alkaa luistamaan meidänkin ladulla.
Mökkiviikonloppu edessä . Viimeinen tältä syksyy. Ihanaa mennä sinne, kun siellä on niin rauhallista. Pitää järjestää lapset jonnekin, niin saadaan olla kahdestaan “lemmenlomalla” (ilman moottoriöljyä ).
Jahas… se onkin vasta keskiviikko, eli hyvää pikkulauantaita toivottaa Särö
Moi Sinun ja Mirtillon ketjuja on hieno lukea. Olette jotenkin “aitoja” tai miten sen nyt sanois, kirjoitatte miltä nyt tuntuu jne…
Särö , jossain mainitsit että et osaa kirjoittaa. KYLLÄ SÄ OSAAT !!
Mökkeilyjä
Toivoopi Tuppi
Surullista lukea että retkahduksia on tullut joillekin raittiuden tavoittelijoille. Elämä on! - sanotaan mainoksessakin. Jotenkin vei mielen alaspäin, harmittaa niin toisten puolesta. Toivon hartaasti, että heillä elämä kuitenkin “pysyy raiteilla” kaikesta huolimatta ja alkoholi ei tule liian tuttavalliseksi kumppaniksi.
Minä tyttö taas kävin alkossa! Lupasin kauppareissulla hakea miehelle pikkupullon brandyä viikonlopuksi ja niin sitten menin kuin vanha tekijä ovesta sisään. Suuntasin kulkuni suoraan brandy osastolle ja sen jälkeen katselin alkoholittomien valikoiman ja totesin “ei mulle mitään”, tein lähtöä kassalle kun käännyin kasvot kohti viinivalikoimia. Siihen pysähdyin kuin seinään. Silmät kulki hitaasti hyllyjä pitkin ja näki eri muotosia ja värisiä pulloja. Kovasti odotin mieleeni ahaa-elämystä “tuota minulle”. Aivot eivät reagoineet mitenkään. Pettymys? Samanlaista katselua kuin vaippaosastolla katselisi. Tuttuja menneisyydestä, mutta ei kosketa minua enään. Tätä tilannetta olen pohtinut muutamia kertoja. Näinkö se alkoholi valuu minusta pois, vaikka väkisin tässä yritän pitää itseäni riskialttiina ja pelkään repsahduksia todella paljon. Enkä varmuudeksi pidän kiinni repsahduksen vaarasta ja annan ajan tehdä tehtävänsä. Radiosta kuuluu parhaillaan “mä annan sut pois, vaikka sattuu. Mä päästän sut pois vaikka koskee. Luovutaan toisistamme hiljaa”. Nämä lauseet taas osui ja uppos. Olen niin kaksjakonen etten aina tiedä mitä haluan. Toisaalta haluaisin olla kohtuukäyttäjä mutta toisaalta haluan olla raitis. Pelkään retkahduksia ja haaveilen juomisesta.
Hyvää raitista tiistaipäivää toivottaa Särö joka yöllä unessa keskusteli Tarja Halosen kanssa lämpöisistä syyskeleistä
Moi
Hauska lukea, Se mainintasi tuolla minun ketjussani. “Ennen piti katsoa jalkoihinsa ettei kompastu”
Me ei mentykään mökille, sattui muuta ohjelmaa, kelit olisi kyllä suosineet. Tai siis emännälle sattui muuta menoa .
Hienoja syyspäiviä sinulle, … myös Haloselle
T. Tuppi
Nyt sattui sitten niin. Pitää antaa lokakuun myrskyvaroitus ajoissa.
.
. Ei kiirettä
siinäkin käytössä ja olen puhunut nyt asiasta muutamille ulkopuolisillekin ja saanut heiltä hyviä neuvoja joita kokeilen teinin suhteen. Ehkäpä se elämä alkaa luistamaan meidänkin ladulla.