Kuka
Tervetuloa palstalle! Moni on täältä löytänyt apua, itseni mukaan lukien.
Sanot “Tein syntipukin juomiselleni mieheni lapsista. Pidin niitä niin kamalina,tottelemattomina ja epäkunnioittavina, että se antoi syyn ottaa viiniä lasin jos toisenkin.” Hyvin tyypillistä alkoholistista käyttäytymistä mielestäni.
Oletko sitten “oikea” alkoholisti? Sillä ei ole suurtakaan merkitystä, koska olet itsekkin havainnut alkoholin tuovan sinulle merkittäviä haittoja.
Tsemppiä ja ole valmiina seikkailuun! Sitä nimittäin täysi alkottomuus on 
Miehesi voi olla hyväkin turva, mutta itse suosittelisin hänen ja plinkin lisäksi heitä joilla on sama ongelma. Vertaistuki voi olla korvaamaton tiedon ja tuen lähde. Naamatusten asiat on jotenkin helpompi omaksua, ymmärtää, kuin se että vain lukisi.
Minäkin mm koetin lukea AAn Isoa Kirjaa ja saada sieltä opastusta, mutta kun en puhunut kenellekään mieltäni vaivaavista asioista, niin asia jäi torsoksi. Tuonnempana siis sitten kun olin juonut hieman lisää, niin palasin toimimaan toisin.
En halua tyrkyttää, mutta AA on pelastanut hyvin monia ihmisiä alkoholismin kourista.
Hei ikätoveri Särö ja tervetuloa!
Samankaltaista viikkotissuttelua ja viikonloppujuomista olen harrastanut minäkin, nyt jo onneksi takana raittiuttakin.Jossain vaiheessa minulle selvisi, että kohtuukäyttö ei tule kohdallani kysymykseen enää koskaan, ja se oivallus on ehkä parasta mitä minulle on tapahtunut! Minua on auttanut myös tämä Plinkki ja lukeminen, perehtyminen tähän riippuvuuteen ja sen rakenteeseen. On ollut tärkeää löytää selitys sille, miksi toimimme kuten toimimme. Suosittelen sinulle Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa, joka luotaa hyvin meidän “etanolistien” ajatustapaa. Ja määrään vielä mielenkohotukseksi Lilli Liori-Sepän Selviämistarinoita.
Kun on altistunut kylliksi alkoholille, sairastuu riippuvuuteen, jonka mekanismin polut kuljettaa meidät ryyppäämisen äärelle. Tahdolla ei näissä jutuissa taida olla enää juuri sijaa, vaan sairaus muokkaa toimintojamme. Kun alkoholin nauttimisella on paikattu pahaa oloa ja onnistumista ja kaikkia tunneskaaloja, olemme kuin Pavlovin koirat aina kun tunnemme jotain: Aina on hyvä syy ottaa taas!
Kiitos Rulla kirjavinkeistä
Kävin heti kirjastosta hakemassa Juhani Seppäsen kirjan. Nyt odotan vain että pääsen töistä kotia ja lukemaan. Voi olla että huomenna on väsynyt olo. Viimeksi kun luin kirjan nimelta Ilon psykologia vierähti yö mukavasti naureskellessa.
Aajatukset puurossa ja takussa. Väsyttää! Onneksi kahviTUNTI 
alkaa pian
Huomenna perjantai - skumppapäivä!
Tätä seikkailua oikeastaan odotan. Vastoinkäymisisiä on ollut, niitä en pelkää, sillä silloin olen vahvimmillani. Mutta se tyhjyys, kun ei ole mitään… se tuhoaa!
Samaa se minunkin peilini irvisteli. Tein pitkän ajan projektin (2 vuotta) ja sain 33 kg painosta pois
ruokavaliolla, liikunnalla ja etenkin juomisen lopettamisella (ne kalorit, kalorit)., terveellisimmillä
elämäntavoilla kaiken kaikkiaan. Nyt peili ei enää pahemmin irvistele ja viinan aiheuttamat pöhö
turvotukset ovat hävinneet siinä missä pahoinpitelynkin turvotukset.
Ei ne kilot ole hetkessä tulleet niin ei ne hetkessä poiskaan lähde.
Tsemppiä vaan elämiseen!
s
Olipa mukavaa että sait Seppäsen kirjan heti! Mulle oli lipsahtanut pieni kirjoitusvirhe edelliseen viestiin, selviämistarinoita kirjoitti Lilli LOIRI-Seppä. Lukemisiin ja raitistelemisiin!
Huomenta!
Eipä se ollut niin helppoa ja nopeaa luettavaa Seppäsen kirja kuin ensin kuvittelin. Jokaisen päivän jälkeen piti kelata omaa elämää. Jotku kappaleet tuli luettua kahteen kertaan.
Ajattelin väsyksissä, että tämä on oikeastaan hirmu hyvä juttu, tulee tehtyä se kuuluisa 5-kympin itsetutkiskelu samalla 
Särö - onnellinen ja iloinen -
ps. Arvasin että siinä Loiri-Seppä oli pieni kirjoitusvirhe, teen itse samanlaisia 
Mukavaa kuulla että olet onnellinen ja iloinen!
Minua lukeminen, täällä Plinkissä ja kansien välissä, on helpottanut valtavasti. Tavallaan olen saanut synninpäästön, alkoholiongelma ei ole ollut minun syyni, vaikka juomisahkeruudella olen itseni sysinyt siihen. Minulla on ollut alttius (ja sitkeä harjoitteluohjelma. 
) Mutta tästä eteenpäin, nyt kun on paljon tietoa, on omaa valintaani juonko. Yritän muistaa koko ajan, että minä ja alkoholi ollaan sikahuono pari. Mukahauskaa, morkkiksia ja itseinhoa, toivottavasti ne on mennyttä elämää. (Mutta senhän tietää vasta lopussa :mrgreen: )
Näin onkin hyvä ajatella ja oikeastaan mitään muuta se ei olekaan, koska kukaan meistä ei voi sille mitään, että olemme olleet alttiita sairastumaan alkoholismisairaudelle. Minäkin aloitin 13v ja kun nyt näin jälkikäteen niitä tuntemuksia ajattelen, niin kuka olisi voinut sitä minulle silloin kuvailla, että olet sairas alkoholisti, ettei sinun parane juoda. Tunsin että löysin viinan avulla kaikkea sitä mitä halusinkin.
Aluksi se antoikin, mutta lopulta vei kaiken korkojen kera. Kuka voisi päihderiippuvaiselle selittää ongelmansa laadun, kun sitä ei halua, kykene tajuamaan, koska niin paljon tuntee menettävänsä ja se toinen puoli pelottaa. Minusta kukaan terve ihminen ei tuhoa itseään niin, kuten alkoholismisairauden pauloissa oleva. Miksi ne kaikki ongelmat on pakko kokea, tuntea ja sietää, ennenkuin se lopettaminen alkaa tuntumaan realistiselta vaihtoehdolta.
Minä en valinnut sairauttani, vaan sairauteni oli valinnut minut, joten ainakin se asia on helpottanut minua ymmärtämään etten syyllistä enää itseäni siitä, että join vaikka sieluni sopukoissa tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Sittemmin, kun ymmärsin mikä oli ongelma ja miten siitä pääsee eroon, niin olisi ollut edesvastuutonta yrittää enää muuta keinoa, kuin lopettaa ja avun kanssa.
Maanantaita
Nyt viikko takana ilman alkoholia… tuo helleviikko.
Ennen olisin korkannut siiderin tai oluen virkistämään päivääni ja pienessä pöhnässä hommaillut pihamaalla. Olin jääkaapilla ja katsoin kuinka siellä punakylkinen olut viileänä kutsui minua. Katsoin sitä pitkään ja funtsin kuinka se EI virkistä vaan tekee sellaisen tuhruisen olon. Olin pienesti vahingoniloinen ettei minun tarvinnut tölkkiin koskea.
Lauantai oli koetinkivi. Meidän kotiterassille tulvi ystäviä illan viettoon. Grillausta, viiniä, olutta ja siideri, musiikkia, naurua ja minulla paripulloa limpparia. Lälläslää… ei tehnyt mieli muita juomia. Oikeasti teki, mutta taklasin ne ajatukset heti. Olin to-del-la ylpee itsestäni! Hauskaa riitti ilmankin vaikka en kaikkia vitsejä ymmärtänyt selvinpäin.
Mutta mutta… myötätunto krapulako sunnuntai aamuna… aivan hirveee päänsärky ja sitä kesti pitkälle iltapäivään. Olin aivan ihmeissäni 
Koko viimeviikko oli raskas ja apea. Nukuin joka päivä päiväunet töiden jälkeen. Ei ole naurattanut vaan enempi ollut alakuloinen olo. Erikoista olla alakuloinen mutta samalla onnellinen. Kotirintamalla ihanan rauhallista, ei riitoja miehen eikä lasten kanssa. Voi kun aina olis tällaista, ne riidat on syvältä. Työvireys vähän heikko mutta rutiinit ja pakolliset työt hoidettu. Onneksi en ole asiakaspalvelija… palautetta olisi tullut ripa kopallinen :mrgreen:
Mieli tekeis kirjoittaa vaikka mitä, mutta on niin vaikeata. Ajatuksia paljon päässä joita haluaisi jakaa muiden kanssa. Sulavan tekstin tuottaminen (mitä toisilta tulee peukku ylös ) on minulle vaikeata, mutta kaipa tähänkin harjaantuu.
Nyt mieli pitää virittää iloisemmalla tasolle ja onnitella itseään hyvin onnistuneesta viikosta ja viikonlopusta.
Mukavaa viikkoa myös muille t. Särö
Kun korkin laittaa kiinni, niin pururata alkaa hiljalleen kuivahtaa. Se merkitsee myös sitä, että ne tunteet, jotka on liotettu etanolissa alkavat vähitellen tulla pintaa kohti. Tästä on seurauksena monenmoista väsymyksen tunnetta ja päänsäkyoiretta. Kun sille päälle vain malttaa antaa iakaa asetella niitä tunteita järjestykseen, niin hyvä tulee. Vähitellen ne siitä kirkastuvat ja niiden kanssa pääsee hieman perusteellisemmin työskentelemään.
Kiitos Smokki ja Sikari
En ole kärsinyt krapaulaa enkä päänsärkyä aikaisemmin kuin hyvin hyvin harvoin, mutta varmaan tämä on sitä myrkyn poistumista elimistöstä muodossa jos toisessa. Otan tämän pienenä haasteena ensiviikonloppua ajatellen. Lapsille opetetaan, että ruokia pitää maistaa 20 kertaa, että niihin tottuu. Onko minun kohdallani että 20 vkonloppua niin päänsärky loppuu. En tiedä - aikaa kuitenkin.
-Särö -
Muuten… vielä… nämä laulun sanat on pakko laittaa tänne… otti niin sieluun. En tiedä onko tämä nyt luvallista, mutta jos ei ole niin poistetaan. Tämän kun kuulin sanoin, että ihan kuin minun elämä.
Kaija Koo - VAPAA
Minä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynnyt jos oisin jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo, enkä kuolemanton,
mut tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntee pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, että ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo,
mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo, enkä kuolemanton,
mut tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta, koska luulin,
etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo, enkä kuolemanton,
mut tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Ihana biisi. Ihanat sanat. Joka päivä kun olen katsonut peilistä itseäni olen ajatellut. Missä se kauniiksi ja ylvääksi mainittu nainen on. Mitä tapahtui. Miksi elämänilo katosi. Nyt olen viisikymppinen pullukka. Ennen tunsin itseni nuorekkaaksi. Taisin olla ehkä villikin. Henkeen ja vereen rock ! Nyt tunnen olevani kärttyinen katsoessani itseäni. Mutta se voi poikia myös hyvää. Saat olomuodostasi tarpeeksesi joten siinä ehkä päätös muutoksesta. Luulen että itse olen sillä tiellä haluan muutosta. Haluan olla hyvinvoiva fiksun näköinen. Pitää tehdä päätös.Ei jäädä tuleen makaamaan.Ei helppo asia mistä loppu rutistus !
Hei Katujen kuningatar
Samoin täällä, missä se nuorekas villikko on?
Nyt olen aivan lamaantunut, kun näen itseni selvin silmin. Tämä muutos joka vuodessa tapahtui on niin valtava. En ole tuntea itseäni! Nyt olen ollut viikon maistamatta piskoakaan ja elämä on ihan ok. Olen vain todella uupunut kuin suuren urakan jälkeen, mutta fiilikset ei ole niin hyvät. Suuri urakka tämä olikin… vuosi vetää viiniä/olutta/siideriä kaksin käsin ja syöminen siihen päälle. Oman itsensä totaalinen unohtaminen ja piittaamattomuus. Painoa kertyi yli 20 kg. Nyt hävettää niin prkleesti, kun annoin kaiken tapahtua!
Viimevuoden elokuussa kävi päässäni ettei pidä jatkaa juomista/tissuttelua, mutta yhtäaikainen suuttumukseni ja ärtyisyyteni mieheeni ja työpaikkaani saivat minut jatkamaan. Mitä millään on väliä ajattelin. Sohvan nurkassa tissuttelin iltakaudet ja netissä surffasin. Eksyin chattiinkin ja sieltä löysin “vauhdikkaan” elämän. Chatti-ihmisistä tuli virtuaali kavereita joita oli tavattava joka ilta. Onneksi omaa selvää järkeä sen verran että se oli sitten siinä, eikä muuttunut muuksi, mutta sekin oli liikaa. Tissuttelut ja chattailut iltakaudet. Perhe jäi huomiotta, koti hoitamatta ja itsensä piittaamattomuus täysin. Olihan minulla elämä! Hieno mukava valheellinen virtuaalielämä.
Tänä keväänä, auringon myötä, alkoi herääminen todellisuuteen. Minun on lopetettava molemmat ja pelastettava itseni.
Nyt loppui ruuti kirjoittaa… jatkan joskus “paljastuksia”.
Huomenta kaikille!
Tänään on 10:s päivä ilman alkoa. Aploodit itselleni! Taidan juhlistaa sitä ostamalla jäätelön. Jos olis alkoholia tietäisin heti että on kuoharin paikka, mutta nyt pitää miettiä tosissaan että puikko, tuutti vai paketti ja olisko se vanilja, mansikka vai suklaa. Nämä on niitä uusia aluevaltauksia, taikka oikeastaan paluu entiseen — aikaan ennen alkoholia. MInä kun olen ensimmäisen alkoholiryyppyni ottanut vasta 16 v. ja tällä vuosituhannella, 4kymppisenä tutustunut viineihin.
Tuli tässä kirjoittaessa mieleen että kun olen tutustunut johonkin ihmiseen, joka ei sovi minun pirtaan olen heivannut hänet hyvin helposti, ilman että olisin sitä jälkeenpäin kaipaillut, vaikkakin meillä olisi ollut vuosia tiivista yhteistoimintaa ja todella mukavia aikoja. Voisinko ajatella alkoholista samoin. Meidän ystävyysaikamme on päättynyt - Heippa! Tätä täytyy illalla miettiä oikein kunnolla.
On tää elämä jännää. Nyt odotan aikaa, että pysyisin hereillä työpäivän jälkeen. Eilenkin kotiin mentyä nukuin 20 asti ja sitten söin iltapalan ja luin Seppäsen kirjaa ja nukahdin klo 22. Herätyskello herätti kuudelta ja uusi päivä. Missä se kehuttu vireys on??
Särö -onnellinen mutta väsynyt-
Hienoa Särö, hyvä alku Raitistuminen lajina on kyllä sellainen, että pikavoittoja on turha odottaa! Itse olin syksyllä raittiina 3 kuukauden kohdalla vielä uupuneempi kuin drinksua harvakseltaan ottaessani. Nyt yli sata raitista päivää ja virtaa vaikka muille jakaa, näin se vaihtelee. Raitistuminen tuo pikkuhiljaa mukanaan ihanaa olotilaa, siis pikkuhiljaa 
En vaihtaisi mihinkään, jännä nähdä millainen olotila on puolen vuoden kohdalla sinne asti kun en ole ikinä vielä päässyt…