Moi kaikki! Eka kertaa tällä palstalla, mielenkiintoista luettavaa. Olen taistellut tämän juomisen kanssa jo tosi pitkään, maaliskuun alusta tosissani. Pari retkahdusta on tullut, viime viikonloppuna viimeksi ja ahdistus sen mukainen. Tosin pakko on ollut itselleen tunnustaa, että lopullista lopettamispäätöstä en ollut itselleni tehnyt, toisille kyllä.Mielialalääkitys oli nyt lopulta pakko aloittaa, jos selviäisi pahimmasta, rauhottaviin ei halua koukuttua. Haluan uskoa, että voin elää loppuelämäni ilman viinaa, lapset, mies ja ihana lapsenlapsikin tuo iloa elämään. Miten taas vaan pääsisi näistä itsesyytöksistä, häpeäntunteesta ja ahdistuksesta…???
Ja aaltoja!
Kyllä se vireys tulee. Kroppa toipuu, se väsyttää. Päivittäinen suun kautta saamasi energiamäärä on myös laskenut (todennäköisesti), alkoholissa on paljon energiaa ja kropan pitää tottua siihen energiamäärän laskuun. (Mulla tuo näkyi konkreettisesti, paino on vähentynyt tän reilun 3kk:n aikana 7-8 kiloa, kun sitä elopainoa oli kertynyt ihan liikaa. Ruokailutottumuksia olen muuttanut vain ihan pikkuisen, jostain syystä ei enää aamuisin ole nälkä ja olen syönyt vain pienen kourallisen pähkinöitä kahvin lisäksi.)
Lisäksi asioiden ajattelu varmasti väsyttää. Varsinkin alussa minä työstin sitä juomisen lopettamista ja omia tunteita ihan älyttömän paljon, aikaa ja ajattelua meni myös siihen alkoholismiin perehtymiseen ja sen ymmärtämisen yrittämiseen - ja raitistumisen siinä ohessa.
Malttia! Ja halua jatkaa matkaa!
Aivan, muistan kun olin hiilarittomalla kuurilla muutamia vuosia sitten. Ohjaaja puhui että tulee kylmä, mutta minä vain nukuin päivästä toiseen, ruokailusta toiseen. Enpä tätäkään muistanut, ennenkuin mainitsit.
Tähän on annettu kaikki se aika minkä kotitöiltä ja unelta olen saanut irti. Voisi sanoa, että Juhani Seppäsen kanssa olen viimeviikon illat viettänyt 
Kiitos! Pidetään mielessä, että matka pitkä ja kivikkoinen. Pitää varoa ettei lumpsahda lähtäkköön.
Särö
Hei!
Tervetuloa! Mukavaa kun uskalsit tulla äänee. Minulle tämä on ollut sellainen vahva tuki ja turva. Täällä niin kannustavaa porukkaa!!!
Luen parhaillaan Juhani Seppäsen kirjaa ja siellä sanottiin, että syy ei ole minussa, kun juon, vaan alkoholissa. Sen molekyylissä, kun tekee meille tällaista. (jotenkin noin - kannattaa lukea kirjasta)
Samoja syytöksiä, ahdistusta ja häpeää on minullakin, mutta nyt olen päättänyt, että ne on mennyttä. Minun on aika kääntää uusi puhdas sivu ja kirjoittaa sinne kauniinpi tuleva vuosi - näin olen päättänyt! (varmaan tulee itkua ja valitusta, mutta toivottavasti myös naurua ja onnistumista) Olisiko se sinullekin mahdollista? Antaa aikaisempien tekojen olla ja aloittaa alusta, puhtaalta sivulta.
t. Särö
Voi Helvetti, helvetti, helvetti helvetti… äääääääääääääääääää
Kaikki menee päin helvettiä. Mä inhoon kaikkea, mä inhoon tätä kotia, mä inhoon näitä ihmisiä. Miksi mä olen niille ilmaa??? Mä en halua että asiat on näin. helvetti!!!
Mun puheita ei oteta kuuleviin korviin. Mua ei yhtään arvosteta. PASKA!!!
Alkoholia kaljaa tai viiniä ei tee mieli kun päälimmäinen ajatus on että ruoka valmiiksi ja sitten otan ja lähden. Prkle, Stana. mä haluun pois pois pois
läppäri kastuu 
Se on muuten raivostuttavaa jos ei kuunnella tai ymmärretä omassa perheessä. Luullaan muka tietävän että miten asiat on vaikkei ole ehtinyt edes kertoa!
Aina kun mua ahdistaa mikä tahansa, lähden ulos. Ulkona asiat selkenee jotenkin paremmin omassa päässäni ja rauhoitun huomattavasti, vaikken voisikaan asioita siellä ja sillä hetkellä ratkaista.
Olen päättänyt annostella samalla mittakaavalla raitista ilmaa, kuin aikaisemmin olutta (= tölkeittäin ja nopeesti…!)
Voimia sulle.
Malttia hyvät raitistuvat ihmiset. Kaikki luottamus, uskominen ja kuunteleminen ei tule nappia painamalla, vaikka kuinka ne omat perusteet olisivatkin sille selkeät. Jos kuvittelemme, että kun lopetamme juomisen, niin kaikki uskoisivat edes sitä, mutta antakaa aikaa itsellenne ja läheisillenne, niin jotain alkaa tapahtumaan. Älkää odottako yhtään mitään, niin ei tule pettymyksiä, mutta tehkää te vain kaikki, jotta se raitistuminen etenee. Se ei etene sillä, että odottaa muiden luottavan siihen ensimmäiseen lupaukseen, vaan se etenee, kun itse luottaa itseensä ja tekemisiinsä.
Kaikki korjaantuu ajallaan juuri sellaiseksi, kuin se on tarkoitettu. Näin ainakin minulla oli ja on.
Minä en muuten ole luvannut olemaan juomatta puolisolleni, kun hain raittiutta tosissani. En ole luvannut oikeasti mitään mitä jostain syystä en kykenekään pitämään, kun kaikilla lupauksilla on myös veronsa.
Yritän aina parhaani ja näin kun olen toiminut, niin pääsääntöisesti asiat rullaa.
Kannattaa lähteä tuulettamaan päätään, kun v…taa. Minäkin lähden kohta ulos, kun saan tän migreenin taitetuksi. Perheenjäsenet kun eivät toimi toiveidemme mukaan ja varsinkin alussa saa kuulla kaikenlaista. Takkiin voi tulla kunnolla. Ajallaan sulle tulee sitä positiivistakin palautetta. Koeta jaksaa.
Koeta vain pitää mielessä, ettei alko auta yhtään.
t. neljä tuntia tytärtään etsinyt äiti, kännykkään ei vastaa, lähti ovet paukkuen ja kertoi ettei takaisin tule
.
Moikka Särö
Alku on aaltoliikettä, samoin vieroitusoireet. Otin itse sellaisen linjan että vähitellen tiputan määriä, sitten tulee aikoja ettei voi tiputtaa kun oireet pukkaa päälle ja on pakko jumittaa määrät siihen ja odottaa.
Toivottavasti et ensimmäisestä takaiskusta masennu ja luovuta. Ei muuta ku leuka pystyyn ja kohti uutta yritystä. Kerralla lopettaminen ei ole niitä kaikkein helpompia asioita. On fyysistä ja psyykkistä oiretta, joka
saa tunnekuohun valtaan ja jopa paniikkiin 
. Ajan kanssa se kyllä helpottaa, sitä minäkin odotan.
Pysy linjoilla 
T.T
Moi kaikki rumat lihavat akat! Kiitos Särö ja muut! On tosi hienoa, että on ihmisiä, jotka kokee ja ajattelee just niinkuin minäkn! Tota pikkuhiljaa lopettamista mä en kyllä ymmärrä! Miten siinä onnistut? Mulla se ei ikinä onnistu, vaan karkaa aina lapasesta. Viimeksi piti ottaa lasillinen viiniä, meni kaksi pulloa, tosin päivän aikana, mutta kuitenkin. Nyt yritän selviytyä tästä ahdistuneisuudesta, Antabusta otin jo, ja vakaa aikomukseni on ottaa sitä vuosi, ainakin. Älkääkä yhtään kukaan epäröikö hakea lääkkeitä apteekista, kyllä ne tädit tämän maailman tietää, on sukulaisia apteekissa töissä., ja suurin osa niistä on ymmärtäväisiä ihmisiä, joiden kanssa myös voi jutella asioistaan. Kaikki ovat salassapitovelvollisia. Itse käyn juttelemassa päihdepolilla, ja siinä on aina se suuri huoli, että joku tuttu näkee. Mutta kun tästä helvetistä ei yksin selviä!
Moi
Lainaus Marinalta:
“Tota pikkuhiljaa lopettamista mä en kyllä ymmärrä!”.
Kun on tissuttelet muutaman vuoden putkeen niin ymmärrät, kroppa ja psyyke on tottunut siihen litkuun,
mutta ei tarvi ymmärtää jos ei halua 
.
Vaihtoehtona siihen on nämä hoitoon sydeemit. Mutta kaikille siihen ei ole mahdollisuus kun töitäkin pitää tehdä. Niin kotikonsteilla täytyy yrittää. Deliriumin kanssa ei ole leikkimistä, se voi tulla vasta viikon päästä kun olet lopettanut kerralla. Ohessa vähän tietoa siitä.
terveyskirjasto.fi/terveyski … i=dlk00357
Jatketaan siitä sitten
T.T
Öitä Tuppi! Joo kyllä ymmärrän tuon systeemin, ajattelin, että jotain sellaista viikkojen mittaista lopettelemista pikkuhiljaa. Mutta oon kyllä kokenut ihan kunnon ruumiillisia vieroitusoireita, tärinät ja vapinat ja muut, sydämentykytykset. Kun se niiden hoiteleminen tahtoo vaan mennä kännin puolelle, mulla, aina. Siksi mä nyt yritän kaikkeni näiden muutaman päivän kärsimisen jälkeen, että mun ei tarvis juoda enää ikinä.
KIITOS TEILLE KAIKILLE !!
Minä kirjoitin pitkän pätkän, tein hienoja lainauksia ja kaikkea ihanuuksia teille. Ja sitten mokasin. Kirjaantumiseni ennätti vanheta. Hukkasin ne kaikki.
Pääsanoma on kuitenkin että pidän pintani, en aijo luovuttaa. 
En vaikka kuinka tuskaa huudan ja kyyneliä vuodatan. Illalla tosiaan lähdin pois paikasta joka ahdisti. Sanoin lähtiessäni, että minua vituttaa, hatutta, ketuttaa ja potuttaa. Ajoin autolla aikani ja kävin sitten kirjastossa lukemassa ja kaupassa katselemassa ihmisiä. Rauhoituttuani palasin kotia. Yöllä sain toisen ahdistuskohtauksen. Mieheni sanoi : Lähdetäänkö meren rannalle miettimään. En pystynyt nousemaan sängystä. Emme lähteneet, mutta ajatus oli ihana.
Viime syksynä, kun mietin eroa, vietin päiväkausia merenrannalla miettimässä, välillä yksin välillä mieheni kanssa. MInulle vesi, meri antaa sen minkä toisille metsä. Nyt mietin rauhassa mitä elämältäni haluan, miten sen haluan elää ja sitten kun sävelet on selvät, kuten pääkin, niin katson onko tuon poppoon myymiseeen vielä tarvetta. Jos niin käy laitan sitten ilmoituksen tänne. 
Ja näillä linjoilla pysyn! Täältä saan voimaa silloinkin, kun en näitä lue.
Tänään on perjantai - “skumppapäivä” ja töissä viinipulloarvonta. Osallistun, mutta jos voitan annan sen pullon yhdelle työkaverille joka jää pois töistä, hän on niin ihana ihminen. Ja “skumppa” saa komeilla alkon hyllyssä toisten ilona 
Minä teen omat cocktailit - punaviinimarjamehua + soodavettä kera jäiden.
Hyvää viikonloppu toivottaa todella väsyneenä Särö, silti onnellisena siitä että eilinen on takanpäin ja 13.s raitis päivä menillään.
Niin oli. Melkein aina ja lopuksi myös “shamppapäivä” sillä olinhan minä tietysti kallistakin juomaa ansainnut 
Ei vaan ole enää ja kokemuksesta voinen kertoa että kestää jonkin aikaa ja sitten se perjantai onkin vaan perjantai, toki viikonlopun alku ja ehkä päivistä parhain mutta ei tarvi alkon kautta kurvailla:D Pysy lujana, tsemppiä!
Kiitos. Todellakin pysyn lujana!! Ei mitään aikomusta tai haluja kallistaa kuppia.
Särö
ps. vielä … hitsi… te olette TODELLA IHANIA, kun huolehditte ja pysytte tukena! Tsemppiä myös teille!
Se nosti päätänsä ja kuiski mulle: “Maista, ota ryyppy”. Hätkähdin, mutta olin kuin en olisi kuullutkaan.
Kuiskutteli uudestaan “Maista, pieni kulaus vain”. Keskitin katseeni peiliin, enkä ojentanut kättäni avonaiseen oluttölkkiin. Itsekseni siinä ajatelin, “siinähän huutelet, minä en kajoa”.
Myöhemmin uudestaan kuulin sen flirttailevan äänen, “maistaisit nyt edes vähän”. "Hei, mistä se huutelee?, katselin ympärilleni, enkä nähnyt tölkkejä missään. “Haluat kuitenkin minua, olen kylmänä kaapissa vain sinua varten”, flirttailu jatkui. “Kuules nyt”, tokaisin “Olen jättänyt sinut! En halua olla kanssasi! Tuotat minulle vain tuskaa. Olet pahimman luokan petturi! Älä yritäkään tulla luokseni!” sanoin ääneen. Lisäsin viellä painokkaasti “PIDÄ SUUS KII SILLOIN KUN PUHUT MULLE!” Käännyin kannoillani ja menin pihamaalle.
Tänään tuo mielipuoli ei sanonut minulle sanaakaan. Ei ole kuiskutellut eikä flirttaillut. Sen ulkoinen habituskin on muuttunut vastenmieliseksi. Miten minä olen siitä joskus tykännyt. Minulla on nyt uusi, nuorekkaanpi ja raikkaanpi. Tästä suhteesta aijon tehdä toimivan ja pitkäikäisen.
Säröilyä
Hyvä, tiukka komento vaan! 
Moi
Hienoa että pidät pääsi
-“Kultaa taikka kunniaa , jompaa kumpaa vaan” - ei siis molempia J.Kuoppamäki
Onnea jatkoon. Ite tässä jäädään lomille ja mökille . Éikä tuolla mettäs “kusiaas pesäs” oo nettiä.
Kaikille hyvää kesänjatkoja
T.T
Kiitos ja hyvää lomaa sinulle sinne mökille! Kuinka pitkään olet poissa? Koko kesän??
Särö