Moikka!
Juhannus tuli ja meni samoin synttärit. Tästä kaksi sulkaa hattuu, kaikki sujui hienosti!
Ei tehnyt edes mieli… höpöhöpö… kerran teki mieli, mutta se taltutettiin aika pian.
Aatto oli tympeä. Katselin selvinpäin kun mieheni humaltui ja loppuillasta yritti olla kovinkin vitsikäs… hohhoijaa… ei voinut olla tympeämpää. Onneksi osasi juhannuspäivänä olla ottamatta kännejä. Näihän ne lapsetkin näkee aikuiset, aikamoista örvertämistä vaikka mukamas on ihan kunnolla. Tämä taas vahvisti sitä etten juo.
Syntymäpäivän kunniaksi mieheni ehdotti tanssireissua ja oli oikein ihanaa olla lavatansseissa pitkästä aikaa ja selvin päin. Viimeksi käytiin keväällä ja silloin minun piti vetää Vilma + pari siideriä menomatkalla. Loppu ilta oli jalkoihin sotkeutumista ja muuta sekoilua. Hävettää! Vuosi sitten elokuussa olin selvinpäin samalla lavalla ja silloinen reissu jäi todella mielyttävänä mieleeni. Lautantainen jäi myös… alku sunnuntain syntymäpäivälle
Salassa juomattomuuden muuri alkaa mureta. Sanoin yhdelle tutulle että olen kuukauden ollut ilman ja kokeilen kuinka kauan pystyn olla ilman. Hänen mielestään hyvä asia.
Täällä kans yksi “ruma lihava akka” ilmottautuujoukon jatkoksi. Kahdestoista raitis päivä menossa vasta ja tänään en ole vihainen. Mua kanssa kauhistuttaa nuo perhejuhlat ja tapahtumat kun kaikki muut juo ja itse pitäs siinä joukossa selvänä koittaa kestää sitä menoa. En ymmärrä miten hermot voi sitä kestää
Sulla on Särö hienosti kun sulla on noinkin ymmärtäväisen tuntuinen puoliso. Voimia sulle!
Mun piti vielä laittaa, että olen elänyt nyt kaksi painajaisyötä.
Ensimmäisessä oli petoeläin raatelemassa alkoholisti-veljeäni ja minä kauhuissani huutelin miestäni apuun.
Toinen painajainen oli ahdistava ja kiusallinen kaikkine tapahtumineen ja mukana oli ex-mieheni ja nykyinen sekä joku tuntematon mies… oikea “liskojen” yö
Kolmatta odottellessa. Kun yöllä herää niin onneksi heti tietää että nämä on tähän kuuluvia. :mrgreen:
Heips!! Konkreettisesti vaateostoksilla taas näkyi tuo otsikon nainen…voi itku! olisko hiilihydraatiton, alli ja kauhea kuntoilu mitään…?? Mutta asiaan. Olen ihmetellyt sitä, että nukun huonosti (siinä ei ole mitään uutta), mutta painajaisia lähes joka yö, kauheita, ahdistavia. Niistä herää sydän tykyttäen hiestä märkänä ja kestää, että saa taas unen päästä kiinni. Kun raittius on kestänyt jo komeat 13 päivää,voivatko ne painajaiset olla yhä vieroitusoireita tai ylipäänsä alkoholista johtuvia? Kun ei se viimeinen “putki” kuitenkaan niin hirveän pitkä/huuruinen ollut?
Pääasia kuitenkin, että raitis juhannus, mukava sellainen, takana, ja juhlat perjantaina edessä- vissylinja jatkuu niissäkin, näin olisi ainakin vakaa aikomus.
Pää jatkaa yöllä työskentelyä, ei siinä sen kummempaa. Sen verran alussa on vielä tuo alkoholiton elämä, että unia ei ehkä tarvitse vielä kovasti pohdiskella. Niissä seilaa todennäköisesti niin paljon sälää, että kiinni saaminen on vaikeaa ja ihan vaan sellaista joutavaa ylikuormituksen dataa.
Unien näkeminen jatkuu myöhemminkin ja niilä on kyllä usein oma kommenttinsa kerrottavanaan meidän valvetilan rationaalisemmalle minälle.
Jos kovasti ahdistavat unet vain jatkuvat muutaman kuukaudenkin päästä, niin se voisi olla merkki siitä, että pintaan pyrkivät tunteet ovat pelottavat sinua. Ja sekin on meillä alkoholisteilla ihan normaalia.
Eilen illalla mietin, että voisiko sitä joskus olla kohtuu käyttäjä. Eli jossain juhlissa ottaa ja sitten se jäisi siihen. Ehkä joskus? Mutta [size=120]miksi[/size]? Tänä kesänä en sitä uskalla kokeilla. Enkä edes tiedä haluako koskaan kokeilla, sillä seuraavana päivänä on se krapula josta en tykkää ollenkaan.
Nyt takana 25 alkotonta päivää. Väsymys vähän hellittänyt, tai sitten ei. Onneksi puutarhassa voi nukkua päikkärit töiden jälkeen, kun siltä tuntuu. Kaikki lihakset jumissa. Pääsärky jokapäiväistä. Ei hurraamista, mutta silti hurraan kohta kuukausi takana uutta alkotonta elämää!!
Olen työpaikkani Elorieha-tapahtuman suunnitteluryhmässä. Tilaamme yrittäjän myymään alkoholi ko. tilaisuuteen. Huomasin miettiväni, että onko siellä tiettyä siideriä josta tykkää, kunnes aivot reagoi sanoin: ENHÄN MÄ JUO. MITÄ MÄ TUOLASTA MIETIN! Tuo Elorieha tapahtuma sattuu juuri minun 3 kk kohdalle. Olen kuitenkin tyytyväinen että minusta nyt löytyy TAHTOA olla juomatta ja tämän tahtotilan haluan pitää yllä.
Hei totinen Särö. Onnea 25 päivän johdosta! Perästä tullaan…
Kyllä se vaan vie aikansa, että pääsee noista vanhoista ajatuskuvioista eroon. Mutta tämä on meillä jo hyvä alku, että ei toimita niiden ajatusten perusteella vaan huomataan ne heti ja aktiivisesti teilataan ne.
Onnea Särö 25 päivästä! Jokainen raitis päivä on mielettömän hieno saavutus!
Kohtuukäyttö joskus kummitteli (ja varmaan tulee kummittelemaan) mielessäni, voisin mukamas juhlissa käyttää niinkuin muutkin (vetää perseet olalle, siihenhän se useimmiten menee) ja sit olla taas kuukausia ilman. Voi mitä itsepetosta edes kuvitella, että se onnistuisi! Ja toisaalta todellakin, miksi sen pitäisi onnistua. Selvinpäin on parempi olla, aina ja kaikkialla. Itse huomaan kaupassa joskus katselevani olut-, tai siideritölkkejä miettien, et miltähän tuo maistuisi…jos yhen maistais… No sepä on melkein sama, kuin ottaisin aseen ja ajattelisin ampua sillä päähäni ihan pikkusen vain. Kyllä se olis menoa kerralla. Joten maistelkaamme maailman miljoonia muita ihania makuelämyksiä, alkoholia ei siihenkään takuulla tarvita!
Minäkin lehdestä katselin,että uusia makuja tullut, miltähän maistuis. Sitten havahdun ja käännän äkkiä sivua, vielä en ole valmis katselemaan hyvällä omalla tunnolla siideri tai viini mainoksia. Pitää karttaa kuin possutautia. Ei vara venettä kaada!
Noista mainoksista. Miun mielestä niitä ei tarviis olla ensinkään. Mielikuvamainonta on kielletty (vai olikohan se niin, että se kielletään…?), mut kyl miusta vois tehdä yhtä tiukan linjan alkoholille, kuin mitä tupakallakin on. Ei sitäkään ole saanut mainostaa vuosikausiin ja kyllä silti ne, jotka haluavat polttaa, kääryleensä löytävät ja ostavat. Ihan samalla lailla vois poistaa alkoholimainokset. Ja jostain täältä luin, että jotakuta muutakin ärsyttää suuresti suomalaisen yhteiskunnan känni-ihannointi. Niin minuakin. Olen paapattanut siitä paljon kaikille ja tulen paapattamaan edelleen. Se on jotain niin käsittämätöntä, että täällä luonnollinen on luonnotonta! Eihän ihminen elääkseen alkoholia tarvitse. Miten voi olla, että räkä poskella ryömimistä ja oksentelua ja housuun paskomista pidetään huvittavana aivan yleisesti? Se on surullista ja sairasta! Ja sitten tulee raitistumista haluaville ja jo raitistuneille semmoinen olo, että he ovat niitä outolintuja. Vaikka tosiasiassa he ovat niitä, jotka elävät niinkuin ihmisen kuuluisi elää! Siis me!
Olihan kerrassaan erilainen viikonloppua. Silmät pyöreinä ihmettelen vieläkin.
Perjantaina olin niin todella väsynyt, että painuin heti nukkumaan kotia päästyäni. Mieheni herätti, kun kaveri kyseli minua. Menin aivan unentorkkurassa ovelle ja sieltä iloinen ääni kysyy “lähdetkö meidän (3 naisen porukka) kans terassille?” ja minä lupasin lähteä. Sitten iski paniikki, mitä tuli luvattu unisena? Mitä mä otan? MItä mä juon? Terassilla pystyn hämäämään jollain limusekotuksella, mutta kaverin luona ennen lähtöä, kun toiset ottaa pohjia. Kiersin kehää ja olin levoton, kunnes mieheni sanoi: “Sä ostit keväällä alkoholittoman viinin. Ota se nyt.” Sitten etsimään tyhjennettyä valkkaripulloa, että alkoholittoman sais kaadettua sinne. Kaikki tyhjät pullot hienosti siivottu pois jaloista. Nyt iski paniikki uudestaan. Mitä mä teen? Ei auta muuta kuin laittaa alkoholiton kylmenemään ja valmistautumaan. Menin kaverille alkoholittoman kanssa. Häpeillen kaivoin laukusta viinini, ja kaadoin lasiin. Maku oli yllättävän hyvä. Yks kaveri kans maistoi ja kehu. Alkoi sitten katsoa mitä viiniä mulla on ja sanoi kovaan ääneen ALKOHOLITONTA. Minä pienellä äänellä - juu. Tuntui sillä hetkellä että olin joukon petturi. Onneksi asia jäi siltä erää siihen. Ilta oli todella hauska, ulkopuoliset eivät uskoneet että olen selvinpäin, naurettiin niin paljon ja jutut kuulemma sellaiset. Baarimikot vähän hämillään kun tilasin soodavettä,jäitä, kolme sitruunaa ja kirsikka. Kyllä mun paukulle lopulta hintakin löytyi Yöllä istuttiin grillin luona ja syötiin hamppareita. Sanoin siinä aamun koitteessa, että nyt on takana 27 täysin raitista päivää. Yksi kaveri oli ihan hiljaa ja yksi sanoi. “Hienoa! Tää juominen on ihan turhaan, taidan itsekin lopettaa.” Ne sanat oli jotenkin kannustavia, kohotti mieltä, kun tuli sen kaverin osalta jolta en sitä osanut odottaa.
Lauantaina mieheni kanssa yhteiseen harastukseen lavatansseihin ja minä selvinpäin nyt kolmatta kertaa. Tanssia jaksaa kauemmin ja tuntuu paremmalta. Pystyy nauttimaan täysillä.
MUTTA kumpanakin aamuna aivan hirveä päänsärky! Mua on vaivannut tämä päänsärky lähes 2 vkoa ja viikonlopun aikan aamut aivan järkyttäviä. Alan olla buranakyllästetty.
Kyllä täytyy sanoa, että oli värikäs viikonloppu. Paniikkia, häpeilyä, iloa, nautintoa, kipua, väsymystä, onnellisuutta, suuttumusta, naurua, ahditusta. Kaikkia ykkösestä sataan. Nyt rentoutunut olo, jalat kipeänä, pääsärky taltutettu, tunnepuoli aika seesteinen sellainen neurtaali
Huh mikä viikonloppu, hauskasti kuvailit, mutta voit onnitella itseäsi siitä että selvisit kunnialla
Suomessa on tosi haastavaa olla lopettava / lopettanut alkoholisti, kun juomattomuus herättää niin kauhean paljon ihmetystä ja sitä ikään kuin pitäisi selitellä. Täällä Saksanmaalla tuo asia on onneksi ihan toisin: Kuka vaan voi milloin vaan kieltäytyä alkoholista sanoen että ei nyt just maistu, tai ottaa alkoholitonta ihan “ilman syytä”.
Mitenhän naisporukkasi reagoisi jos sanoisit seuraavalla kerralla että ei nyt maistu…?
Täällä myös yksi vanha,lihava, ruma lopettaja. Takana nyt ensimmäinen viikonloppu ja todella vaikeita tilanteita heti aluksi. Kaikki tietävät että olen kova kuohujuoman ystävä ja olimme mieheni kanssa useassa tilaisuudessa jossa kaikki halusivat sitä minulle tarjoilla ja onnistuin sanomaan EI. Olen todella ylpeä itsestäni kun aikaisemmin olen pystynyt olemaan juomatta max 2 päivää ja nyt on jo 4 takana. En asu Suomessa ja täällä voi nainen tosiaankin olla helposti juomatta mutta olenkin kovan juomarin maineessa ja mieheni on varmaan usein saanut minua hävetä kun käyttäydyn niin eritavalla kuin täkäläiset. Nyt en vielä sanonut lopettavani vaan vetosin autoiluun tms. Kyllä tutut piankin käsittävät mistä on kysymys kun ei voi ajatella että tässä iässa olisin raskaana.
Parin viikon päästä tulee ystäviä lomailemaan ja en oikein tiedä mitä teen, uskallanko ottaa vai jatkanko ilman jos tämä menee hyvin. Alunperin lupasin itselleni lopettavani vasta syyskuun alussa mutta nyt on mennyt niin helposti että taidan jatkaa, mita nyt sama väsymys ja päänsärky kuin teillä muillakin.
Moi
Hyvin olet Särö pitänyt pintasi Onnittelut ja onnea myös teille muillekkin, nuo vieroitusoireet on niitä ikävämpiä kun ne voi kestää pidempäänkin kuin viikon
T.T
Minä olen myös miettinyt, mitä sanon kavereille ja tuttaville. Mielessä on ollut vedota lääkekuuriin, olen autolla, aamulla aikanen lähtö taikka kyseessä vedonlyönti jonka voitan. Yhdelle kaverille sanoin, että katson kauanko pystyn olemaan ilman. Kumma kyllä se akka-kaveriporukka jonka kanssa olin perjantaina terassilla, niin kukaan ei kysynyt syytä. Ilmeisesti heidän kokema järkytys oli niin lamauttava. Ja toisaalta - - mitä se muille kuuluu minkä takia en enää juo. Enhän kysele niiltä miksi juot?
Tänään pitkästä aikaa ilman päänsärkyä sain herätä. Liekö vaikutusta olkapäähän syötyyn vahvan buranan. :mrgreen: Eilen illalla 9 jälkeen pyöräilin kaksi tuntia. Se oli elämää mitä olen kaivannut todella kauan. Ihana lämmin ilma, ei tuullut, vastaleikattu ruoho tuoksui, mäntymetsä tuoksui… oooohhh… mieluummin tätä kuin kotona sidukkaa. Miksi minä en ole aikaisemmin tehnyt näin? Muistoihin kumpusi vanhoja (heheh juu vanhoja) aikoja nuoruudesta ja pitkistä kesäpäivän pyöräilyretkistä bikinit ja shortsit päällä ja päädyttiin uimarannalle, jossa auringon ottoja ja uimista. Ei puhettakaan alkoholista, mutta ei myöskään syömisestä. Silloin oltiin nuoria, hoikkia ja nättejä, enää ei olla kuin ja.
Enää tämä jatkuva itsensä vahtiminen ei ole niin työllästä kuin ensimmäisillä viikoilla. Nyt sujahtaa päivä eestänsä ettei alkoholi ole tullut mieleen ollenkaan.
Piparille toivon voimia jaksamiseen. Jokainen päivä on voitto! [size=120] Muista palkita itseäsi onnistumisista[/size]. Vaikeiden päivien jälkeen olen ostanut jotain pientä muistuttamaan onnistumistani - koruja, hiusväri, koriste-esine, paita, käsilaukku (nyt alemyynti alkanut ja kirpparilta löytyy kanssa kivaa). Sellasia jotaka ei suuria kustanna, mutta auttavat muistamaan, kuinka selvisin vaikeuksien yli.
Hyvää jäätelön makuista kesäpäivää kailille plinkkiläisille toivottaa Särö
Edelleen pohdiskelen täällä tuota, että mitä sanoa ihmisille, joiden seurassa on tavallisesti tullut juotua. Jotenkin minusta tuntuu, että keksimällä erilaisia “tekosyitä” puhuu itsensä retkahduspussiin: Jos kerran tällä kertaa olen autolla / huonovointinen / ei maistu / tms, niin seuraavalla kerrallahan asia voikin olla aivan toisin Ja siinä on sitten retkahdus jo pedattuna.
Hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme tyhjentäneet pullon jos toisenkin (hänellä ei ole alkoholiongelmaa, minä taisin juoda suurimman osan) on tulossa viikonlopuksi kylään parin viikon kuluttua. Ajattelin kertoa, että alkoholi ei enää sovi minulle. Että siitä tulee paha olo ja tulen siitä niin väsyneeksi, että olen päättänyt olla kokonaan juomatta. Tämä pitää täysin paikkansa eikä jätä takaporttia niin pahasti raolleen kuin muut hetkelliset syyt.
Luulisin, että me alkoholistit helposti ajattelemme “kaikkien” huomaavan sairautemme, jos kieltäydymme juomasta. Se saattaa johtua siitä, että ajatuksemme pyörivät juomisen ympärillä enemmän kuin muiden ihmisten. Ehkä muut eivät kiinnitä koko asiaan sen kummempaa huomiota: Eihän Särönkään naisporukka pitänyt sitä sitten kuitenkaan niin kauhean kummallisena, ettei Särö juonutkaan kuten ennen.
Viikon ellei kuukauden paras kannustus!
Sokeakin kana löytää toisinaan jyväsen… 
Ja toisaalta - - mitä se muille kuuluu minkä takia en enää juo. Enhän kysele niiltä miksi juot?
Ja siinä on sitten retkahdus jo pedattuna.
Ehkä muut eivät kiinnitä koko asiaan sen kummempaa huomiota: Eihän Särönkään naisporukka pitänyt sitä sitten kuitenkaan niin kauhean kummallisena, ettei Särö juonutkaan kuten ennen.