.
Heippa jälleen 
Eilen jäi päikkärit väliin ja tämä päivä on ollut todella raskas.
Takana nyt 30 ja edessä n. 16 000 alkoholitonta päivää. Kävin eräällä laihdutusfoorumille ja sinne oli laitettu palloja jotka vastas edessä olevia pudotettavia kiloja. Aloin nauraa räkättämään ääneen, kun ajattelin muuttaa tulevat päivät palloiksi joita sais sitten raksittaa sitämukaan kun on eletty selvä päivä…hahahahahahaaaa… olishan ajankulua 
Ja jottei elämä liian helpoksi pääsisi olen tosissani miettinyt vielä laihduttamista juuri loman aikana. Eikö vain ole mahtavaa itsensä rääkkäämistä. 
Tietää ainakin, että on elossa, toisin kuin talvella aivojen lilluessa alkoholinesteessä. Olen tutkinut yhtä diettiohjelmaa, jossa nautitaan ateriakorvikkeita. Hieno idea! Minä vedän keitot kitaan ja lähden kävelemään, kun mies alkaa touhuamaan keittiöhommissa. Saan aikaa enempi itselleni ja perheeni joutuu kasvamaan itsenäisemmäksi. Tämä taitaa olla tämän kesän paras juttu heti alkoholin lopettamispäätöksen jälkeen. 
Tarvajärven tyyliin
Sillälailla Särö
Moi
Tee niinkuin Spede “tee tai tilaa” päivälliseksi pelkkä “haarukka” 
T.T
Ihanaa aurinkoista perjantaita kaikille!
Yritän suhtautua tähän päivää positiivisella mielellä, vaikka eilinen (koko viikko) oli ihan pepusta.
Mä en ymmärrä mun perhettä olenkaan, en vähääkään.
Koko viikko on mennyt taistelussa siihen milloin nukutaan ja milloin valvotaan. Ei kristus, mä en jaksa! Nyt lapset on saanut miehenkin mukaan tähän yöt valvotaan päivät nukutaan rytmiin. Ja mun unet on jääneet muutamiin tunteihin aamuyöstä. Olen sanonut heille ettei näin voi olla, kun minä lähden töihin aamusta, mutta ei.
Eilen sitten mun käämit kärähti. En päästänyt niitä nukkumaan aamuyöstä vaan keitin puurot ja valjastin kotitöihin ennen töihin lähtö ( 2 h +saldoa aamusta) ja sitten tasaisin välein soittoja. Kosto on suloista sanotaan. Kuinkas kävi. 
Illalla mies veti 2 litraa viiniä (sen tiedän, voi olla muutakin) ja riehu lasten kanssa yli puolenyön ja sitten suuttu mulle kun olen niin v.mäinen. Sain syyt niskoille vaikka en tehnyt mitään ja varmaankin sen takia (kyse seksistä). Nyt on sellainen tunne että ei huvita mennä kotia. Itkettää. Ahdistaa. Olisipa pakopaikka.
Vielä on viikonloppu ja 3 työpäivää ennen loman alkua ja tunne, että en halua lomalle. Tai haluan, mutta en halua. Ahdistus on niin valtava.
Tuli mieleen, että joku sanoi minulle alkutaipaleellani, hänen luulleen avioliiton hajoavan 2 vkon raittiusajan jälkeen. Mulla on nyt sama tunne. Tämä ei tule kestämään. Mä en jaksa meidän perhettä! Jos joisin voisin sietää heitä, mutta nyt (tänää/tällä viikolla) en heitä voi sietää. On tää rankkaa!! Sietääkö nesteissä niin paljon paremmin “huligaani meininkiä” vai olenko tullut niin tylsäksi?
Positiivista kuintenkin tässä kamppailussa on huomata, että en kaipaa alkoholia. Ennen olisin kipannut siiderin/oluen/viiniä lasillisen jos toisenkin tähän ahdistuksen määrään. Ja varmaankin tämän viikkoahdisutuksen juomasaldo olisi — hui hirveetä muistella menneitä ja yritään ynnätä saldoa — 6 l. viiniä ja 24 tölkkiä olutta/siideriä. Siis mun ajatusmaailman mukaan aika mittava määrä. Olenko oikeasti noin paljon juonut? Varmasti! Ja välillä enempikin. HUH 
Tämä on nyt tätä. Katsotaan mitä tapahtuu.
Ja lopuksi. Muutin otsikko, koska nyt tuntuu, että tarvitsen tämän sivun omille ajatuksille, tunteille ja niiden purkamiseen. Eli Säröilyä.
Särö
Huomenta Särö!
Elelet tuttuja kuvioita. Minäkin olem kaivannut lomaa omasta perheestä ja huvikseni katselen kämppäilmoituksia vaikka en olekaan muuttamassa, mutta se on mun ajatusleikkini… Itselläni kun juominen jäi, aloin paremmin piirtää myös elämäni rajoja ja vaatia niiden kunnioittamista. Ei mitään radikalia, mutta noita arkeen ja omaan hyvinvointiin liittyviä juttuja. Musta tuntui, että musta oli tullut perheeseen kuuluva mukava huonekalu jolla ei ole omia tarpeita. Mies osoitti myös mieltä jossain vaiheessa juomalla. Kun itse lopettaa juomisen ja alkaa miettiä miltä tuntuu ja mitä tahtoo, tulee väkisinkin tonkaisseeksi pohjamutaa, joka sekoittaa veden ja haittaa näkyvyyttä. Perheessäkin on tapahduttava jotain muutosta kun yksi jäsen muuttuu, eikä se ole paha asia. Raitistuminen toi mun elämääni tiukan mutkan, mutta suunta on mukavampia maisemia päin! 
Täällä mennään jo paremmissa merkeissä. Mun ääneni kuullaan paremmin kuin ennen ja puolison juominen on hyvässä kuosissa. (Ei mielenosoitusjuomista.)
Olen tosi iloinen puolestasi Särö! Olet päässyt hyvään alkuun, sinnitellään!!!
Kiitos Rulla!
Mä jo ajattelin että olen aino jonka elämä säröilee näin pahasti.
Sulla hyvä vertauskuva siihen miten kaikki sekottuu. Mutta oikeasti mä mietin omaa jaksamista. Jo viimesyksynä oli ero lähellä jaksamisen takia ja siitä alkoi juomiskierre. Pelottaa, että kauanko kaiken tämän korjaaminen kestää vai korjaantuuko koskaan. Toisaalta haluan elää yksin toisaalta olen niin kiinni kaikessa. Haluaisin nähdä kristallipallosta mitä valitsen, että ottaisin oikean tien. Tämä itsetutkistelu ja omien arvojen ja asenteiden uudelleen kasaaminen on todella työlästä.
Särö
Minullakin on takana se “virtuaalimaailma”. Hain sieltä… niin mitä oikein hainkaan. Kait se oli pakoa todellisuudesta. Nyt sitä ajatellessa tuntuu ihan uskomattomalta miten typeriä ajatuksia ( ja myös tekoja )on tullut tehtyä.
Ennen lopettamistani myös minun avioliitto säröili tosi pahasti. Ei se tosin heti parantunutkaan kun juomisen lopetin, ennen oli voinut syyttää viinaa kaikesta, sitten kun ei enää sitä syntipukkia ollut niin pitikin alkaa tulla toimeen omillaan, ottaa vastuuta elämästään ja tekemisistään. Minua ja koko perhettäni ravisteli viime syksynä tapahtumasarja joka meinasi saattaa mieheni ja minut lopullisesti eroon. Tunsin etten mitenkään jaksa elää ihmisen kanssa jonka arvot ovat niin erilaisia omiini verraten.
Nyt myrsky on laantunut, olen päättänyt jatkaa liittoamme. Keskustelemalla olemme asioita puineet, tuloksellisesti.
Sen tämä juomattomuus on myös tuonut mukanaan että tunnen oman arvoni, uskallan tuoda omat ajatukseni ja toiveeni julki, ei pelota kertoa esim. perheelle omia tunteitani. Olen saanut avautumisistani heiltä erittäin positiivista palautetta.
Jep. Asiat hoituu puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Vähitellen. Yritän puhua vakaalla rauhallisella äänellä, vaikka asia olisi kuinka kimurantti ja vastareaktioita on luvassa. Ei oo helppoo aina, saan helposti kilareita… 
Joskus tiedän vain keskustelun kulkiessa, että olen eri mieltä mutta en osaa ilmaista sitä niin, että toinen ymmärtää kantani. Silloin ilmoitan, että keskusmuisti on tilapäisesti täynnä ja palaan asiaan kun saan muotoiltua selkokielisen vastauksen. Joskus siihen voi mennä päiviä, mutta jäsentely on tärkeää. Eikä siihen ole vain mulla oikeus, kaikki saa oikoa ja perustella. Tunnen että on tärkeintä nostaa asioita esille. Vain käsitellyt asiat voi lakaista maton alle.
Vuosia mentiin vanhoja latuja miettimättä sen kummemmin, samoilla voiteilla kelistä riippumatta… Mutta en kerro kumpaa on käytetty, pitoo vai luistoo! :mrgreen:
Meillä alkoholisteilla on kova halu hallita toisia, toimia ikään kuin ohjaajina elämän näyttämöllä.
Iso pettymys tulee väistämättä, kun huomaa ettei se onnistukaan. Toisaalta juomisen aiheuttama syyllisyys ja häpeä tekevät edelleen itsestä helposti kynnysmaton. Juomisen jälkeen yritin aina olla parempi äiti ja parempi vaimo, olin hiljaa ja pidin tunteet sisälläni.
Sinulla on takana (vasta) niin lyhyt aika raittiutta, että suosittelisin keskittymään nyt omaan itseesi ja anna noiden muiden valvoa tai nukkua niin kuin haluavat. Turhaa stressiä saat päähäsi. Puhun ihan omasta kokemuksestani, eivät nuo yökukkujat vieläkään tottele minua 
Sinulla on tietenkin oikeus ilmaista omia tunteitasi, mutta toisaalta perheesi on kärsinyt vuosia juomisestasi. He eivät silittele päätäsi aina, ehkä eivät vielä usko asioiden muuttuneen.
Voisitko jossain puhua tuosta ahdistuksestasi? Oletko ajatellut AA:n menemistä, monilla naisilla siellä on samanlaisia kokemuksia raitistumisen alkuajoilta. Oma rooli äitinä ja vaimona väistämättä muuttuu kun muutut omaksi itseksesi vähitellen, eikä noista yleensä selvitä ilman hankauksia. Jossain vaiheessa perheterapia ehkä auttaisi?
Joku AA:ssa sanoi kerran, että kaikki isot ratkaisut kannattaa jättää ainakin siihen saakka, kun on vuosi takana raittiutta.Mielestäni siinä on ajatusta. Omalla kohdallani se ei onnistunut, mies oli jo niin totaalisen kyllästynyt tilanteeseemme, että hän otti aikalisän. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä juttu, etenkin minun kannaltani. Tänään olen hirveän kiitollinen, että palasimme yhteen.
Päässäsi on nyt aikamoinen mylläkkä. Asia kerrallaan. Tämäkin menee ohi. Hiljaa hyvä tulee ja päivä kerrallaan raittiina. Kuulostaa naiivilta, mutta auttaneet minua. Olisiko sinulla mahdollisuutta tutustua AA-kirjallisuuteen? Niitä voi tilata AA-kustannukselta (myös läheisriippuvuudesta)
Tsemppiä ja jaksamista sinulle
Moikka Askel Kerrallaan ja Särö
Askel kerrallaan eiks vaan . Tulee niitä huono päiviä toisinaan vaikka ei mitään olisi juonutkaan.
Toki toiselta osapuolelta toivoisi tukea siihen että pyrkii olemaan ilman litkuja .
Tsemppiä vaan Särö
T.T
Sait jo monta hyvää vastausta, askeleen “odota vuosi” erityisesti.
Aika alussa raittiutta olin sitä mieltä, että en kestä tuota miestä enää hetkeäkään (puolisoani siis). Tuossa se kuitenkin vielä pyörii, otettiin vielä lisää yhteistä lainaakin kesämökin lisärakennusta varten.
Toipuva alkoholisti joutuu vatvomaan itseään ja ajatuksiaan varsinkin alkuvaiheessa melkein koko ajan. Silloin jää huomaamatta, että ne muut eivät niin tee - eivät mieti sinua ja sinun tunteitasi, eivätkä mieti omaa rooliaan raittiin naisen puolisona tai lapsena vs entisen juopomman. Isoimmat muutokset tapahtuvat ihmisen sisällä, muu maailma ympärillä jatkaa kulkuaan todennäköisesti samaan suuntaan mihin oli eilenkin menossa.
Aikaa ja malttia. Kaiken ei tarvitse muuttua tänään, eikä vielä huomennakaan. Tänään riittää, että ei juo, ja elää elämäänsä, itse tai muiden kanssa. Usein siteerattu tyyneysrukous voi lopulta jonain päivänä aueta
Halauksia, nyt on huonompi hetki ja jossain kohtaa sitten on taas helpompaa taivaltaa!
Heips Särö ja muut! Olen ilmeisesti aika lailla onnekas, kun saan sekä mieheltäni että perheeltäni täyden tuen ja ymmärryksen uudelle elämälleni. Mies ei ole koskaan juonut sellaisia määriä kuin itse olen ( salaa, tietysti…) mutta nyt hänkin on terveydellisistä syistä jättänyt juomiset lähinnä saunaolueeseen. Vasta 4.viikko on menossa, mutta hyvältä tuntuu, vaikkakin vaikeitakin hetkiä tietysti on.
Tuli mieleeni näistä perhekuvioista elokuva, kotimainen, muistaakseni sen nimi oli “Perhe” tai jotain sinnepäin. Vanha, varmaan 1970-luvulta, mutta jäi hyvin mieleen sen sanoma. Siinä oli alkoholisti-isä, vaimo ja lapset. Isä hakeutui hoitoon , tervehtyi ja palasi kotiin. Kotona mikään ei sujunut, kaikkien perheenjäsenten kuviot olivat hukassa uuden tilanteen, selvän isän, vuoksi. Lopulta kaikki palasi ennalleen- isä saapui humalassa kotiin, äiti helpottuneena kääri maton pois keittiön lattialta ja laittoi vadin viereen. Jotenkin tämä elokuva, sen tunnelma, jäi lähtemättömästi mieleen.
Suuria juttuja nämä elämänmuutokset ovat koko perheelle, olen huomannut mieheltäni salaisia, tutkivia katseita joissakin tilanteissa…varmaankin hän tarkkailee, että olenko sittenkin juonut. En moiti häntä siitä, olihan elämä joskus melkoista valehtelua ja salailua. Hävettää, mutta haluan uskoa ja luottaa siihen, että ei enää. Tsemppiä meille kaikille.
Se kuva on “Pyhä perhe”,Lasse Pöysti alkoholisti-isänä,joka raitistuu ja pistää sekaisin muun perheen elämän ja kuviot.Isä on niin isää ja perheen päätä raitistuttuaan lastensa läksyjen lukua myöten,ettei perhe kestä muuttunutta kuviota.Raitistunut alkoholisti-isä ei ihan tajunnut,että perhe oli elänyt,kasvanut ja mennyt eteenpäin vuosia omia teitään ilman häntä.Eikä ollut jäänyt paikoilleen odottaan milloin iskä raitistuis ja sitten alettais vasta elään tätä eloa.
Säröilyä edessä… (ei tarvitse lukea eikä kommentoida!)
mietin olenko niin paha, siis minustako kaikki johtuu? Ääh… niin… tietysti käytökselläni on suuri vaikutus.
Mutta kun muistaa miksi juomiseni lisääntyi, siis mikä asia(t) sai minut juomaan enempi, en yksin syyttäisi itsenäni. Siis syyhän on minun kun join, sitä ei voi kieltää. Kukaan ei pakottanut juomaan, kaatanut alkoholia suuhuni. Oma käsi nosti lasin huulille. NÄin on! Mutta syyt, miksi tahti tihentyi. Olenko heikko. Olen! Mutta silti kelaan ajassa entisessä ja yritän puolustaa itseäni, jakaa vastuuta tapahtuneesta muillekin. Pohtia asioita mikä teki tämän tilanteen? Alkua. Miksi elämäni muuttui?
En osaa vastata. Jos hyppään pois tästä oravanpyörästä mitä menetän, mitä saan tilalle? Tässä säröilen… eteenpäin, ratkaisu tulee itsestään, odotan päivää (tai yötä).
Säröilyä…
eletään päivää nro 38. Aamu alkanut hyvin. Kello herätti ½ tuntia myöhempään kuin normaalisti. Aamutoimet sai tehdä rauhassa. Mielessä kulki päivä nro 37.
Työpäivä meni kivasti. Töissä ainoastaan pari henkilöä. Leppoisa meininki, vaikka vauhdilla urakoitiin hommia pois loman edestä. Pitkästä aikaa pyöräilin kotia. Matkalla mietin kuinka kotona on asiat. Onko mies osanut yhtään teettää pikkuhommia lapsilla. Mietin mitä tekisin, jos kaikki olisi levällään. Päätin, että lähden pois, miettimään asioita, ettei tule taas huudettua perheelle. Näin auton pihassa, eli mies on kotona. Menin sisälle. Kaaos iski vasten kasvoja. Ahdistun. Tuohtuneena ja itkuisena lausahdan, mitä v*tua mä täällä teen, kun muutkaan ei tee mitään! Otan ja lähden. Mies pysäyttää pihalla. En sano hänelle mitään, en kykene. En pysty lähtemään enkä halua jäädä! Tuskallista. Istun tunnin ulkorappusilla ja olen hiljaa. Olen lamaantunut. Takaraivossa sanat: perhe jatkaa elämäänsä vaikka sinä raitistut. Sitten sanon, että lähden ruokakauppaan. Pakko päästä pois. En puhu koko iltana mitään. Siivoan toisten jälkiä. Itken välillä ja tulee marttyyrimainen olo. Tätäkö mun elämä on? EI totta vie, EI! Iltakahvin äärellä sanon miehellini, en kuvitellut, että minun tarvitsisi työlistaa tehdä miehen ollessa lomalla. Toivoin hänen aikuisena osaavan sanoa mitä kotitöitä lapset voivat tehdä ja toivoin että lapset(nuoriso) osaisivat oma-aloitteesti tehdä jotain, mutta toiveeni ei toteutunut. Nukkumaan mennessä klo 17 kireys oli jo poistunut, mutta pettymys oli mielessä.
Tänään päivä nro 38. Ei toiveita, ei odotuksia. Ehkä silloin ei pettymyksiä. Mielessä sanat: et voi muuttaa perhettäsi. Olen aikaisemmin kovasti yrittänyt, sitten aloin juomaan, jos perheeni huomaisi pahan oloni. Ei ne huomannut. Pahaoloni vai kasvoi ja juomiseni lisääntyi. Sitten koitti päivä nro 1. Nyt olen miettinyt kovasti miten saada itseni ymmärtämään näitä erikoisuuksia eli perhettäni (eli mies ja miehen lapset).
Näissä kirjoituksissa ei ole koko totuutta. Tiivistetty jäävuorenhuippu kuvaa parhaiten tätäkin raapaisua.
Tänään päivässä nro 38 elää särytön Särö
Kylläpä on ikävän oloinen tilanne perheessäsi. Silloin kun molemmat käyvät töissä niin kotityöt kuuluu ehdottomasti jakaa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla se perheen piika. Minä kyllä sinun tilanteessasi menisin lakkoon… Olen joskus lakkoillut ihan menestyksekkäästi
Varmaankin pidät mielessäsi sen, että juomisella tilanteesi ei taatusti parane. Yritä keskustella perheesi kanssa, saada heidät näkemään tilanne siivouksista sinunkin kannaltasi.
Lepo vaan, Särö!
Ei sinun tarvitse kenenkään piika olla - mutta ei myöskään työnjohtaja . Kirjoitit jo kotimatkalla miettiväsi, onko kotona tehty, mitä toivot (määräät?). Voin vannoa ja vakuuttaa, ettei miehesi, miehen lapset (nuoret?) etkä sinäkään siihen kuole, vaikka et siivoaisi yhtään ainutta rojua lattialta etkä edes laittaisi ruokaa kuin korkeintaan itsellesi.
Mene sinne puutarhaasi tai ajele meren rannalle ja keskity näin alkajaiseksi hoitamaan itseäsi. Ja onnittele itseäsi 38 raittiista päivästä.
Heips! Jäin vielä miettimään tuon mainitsemani elokuvan, “Pyhä perhe”, sanomaa. Ajattelen, että siinä perhe ei osannut suhtautua raitistuneeseen isään, ei tiennyt, miten hänen kanssaan tulisi toimia. Yhtäkkiä isä osallistui perheen elämään, vaati, teki päätöksiä, oli eri mieltä, touhusi, kävi töissä. Perhe oli tottunut vain juovaan isään. Ongelma oli molemminpuolinen. Isä ei tiennyt, mitä tekisi perheensä kanssa. Ihan kuin nämä samassa taloudessa asuvat ihmiset olisivat yhtäkkiä muuttuneet toisilleen vieraiksi, kun käytösmallit muuttuivat. Perhe ei tästä selvinnyt, ja isä teki helpoimman ratkaisun; alkoi jälleen juoda. Nyt kaikki tiesivät osansa, osasivat toimia vuosien tuomalla kokemuksella ja elämä palautui jälleen raiteilleen.
Särö, en tiedä ovatko sun vaikeutesi samaa luokkaa enkä osaa analysoida, mistä ne johtuvat. Älä kuitenkaan pidä itseäsi syyllisenä äläkä valitse helpointa tietä. Ehkä tilanne vaatii vain aikaa, selkiytymistä. Jossain ketjussa oli mielestäni aika hyvä viisaus; odota vuosi ennenkuin teet mitään tärkeitä päätöksiä.
Nuoriso palaa kuitenkin ruotuun koulujen alkaessa, eihän siihen ole kuin kuukausi. Keskity itseesi, omaan hyvinvointiisi.
Itselläni on nyt muistaakseni 27 raitista päivää takana ja olo on hyvä, mieliala myös. Yhdessä tästä selvitään.Tsemppiä!
Huomenta plinkkiläiset!
Kiitos kaikille kommentoijille! Sain eiliseen iltaa todellakin mietittavää ja kas kummaa, nyt kun pää on selvä niin lähtöjuurille oli helpompi mennä kuin siinä pienessä pöhnässä.
Kirjoitin pitkän pätkän peheongelmista tänne, mutta pyyhin pois. Pohdin vielä näitä asioita, sillä kesken kirjoituksen oivalsin taas yhden jutun minkä vaikutusta pitää puntaroida.
Nyt vielä loppuun, että toi kodin kunnossapito on vain yksi asia monesta. Muista asioista en voi puhua vaikka mieli tekisi. Pidän kuitenkin mielessä, että tärkeintä on saada itsensä kuntoon, ajatukset järjestykseen, vakaata maata jalkojen alle ennenkuin tekee suuria (keskisuuria) päätöksiä.
39 päivän Särö-sankari
ps. Tänään viimeinen työpäivä ja sitten loma. En tiedä kuinka usein pääsen loman aikana tänne. Yritän suodattaa ärsykkeitä mahdollisimman paljon ettei loma mene pilalle minun takia. Pitää vielä miettiä varotoimia matkan varalle. Kun suuttuu viimeisen päälle, tulee hälläväliä tila ja silloin ei ole mitään rajaa juomisen, syömisen tai menemisen suhteen. Vaarallista!!!