Hyvää lomaa jo voimia sinulle kun olet päässyt jo noin pitkälle vaikeassa tilanteessa. Itselläni on miehen täysi tuki takana ja silti ei ole aina helppoa.
Minäkin olen lomalle lähdössä juovien kavereiden kanssa, toivon että onnistun tällä kertaa pysymään päätöksessäni!
Lomasta eka viikko eletty. Pahat kompastukset kompuroitu ja ilman alkoholia selvitty. Pariin otteeseen on tullut mieleen, että voisin ottaa, mutta sitten muistan teidät. En kartakaikkiaan kehtaa tulla tänne selittämään että tuli sitten otettua, ei tottavie, ei kuulu mun tyyliin. Alkoholiton siideri ja kuohari on ollut mun pelastus pysyä irti alkoholista. Pari kaveria (lisää) ihmetteli, että mikäs mulla, kun ei maistu. Vastasin, ettei tee mieli. Thats it! Elämä on!
50 päivää juomatta, [size=85]wau[/size]. Mitään hurmosfiilistä en tästä ole saanut. Olen vähän kateellinen niille jotka oikein ovat päässeet nauttimaan täysin rinnoin raittiuden tunteesta. Minulla nämä muut murheet kaataa sen tunteen, mutta onneksi en enää hukuta itseäni tunnottumuuden raivopuuskiin. juuuuu…elämä on. huokaus.
Lomaani jatkan ja pyrähdän tänne kun taas pääsen läppärin ääreen.
Särö
ps. hyvin mulla menee, vaikka välillä nää kirjotukset on muuta.
Mukava kuulla Särö, että sullakin menee silti hyvin vaikka murheitakin on. Ainahan niitäkin elämässä tulee. Hienoa kuitenkin, että raittius pysyy. Olen niin samaa mieltä tuosta, että on helpompi olla juomatta kun on tänne kerran kohtalontovereille “vastuussa” päätöksestään
Hienoa Särö, minullakin loma takana ja onnistuin kaikesta huolimatta pysymään kuivilla. Kaverit eivät olisi antaneet juoda vaikka olisin halunnutkin ja muistelin myös teitä sekä erästä ystävääni joka on lluvannut lopettaa tupakanpolton jos minä onnistun olemaan juomatta. Hah, haa, pian hän on totisen paikan edessä.
Lomaa on takana 3 viikkoa. Hirmuinen väsymys mukana,ei juurikaan helpottanut 2 kk aikana. Päänsärky melkein aisoissa. Vain valvottujen (huom. klo 22 yli valvottujen) iltojen jälkeen aamuisin pää kipeä ja särky kestää koko päivän. Suomea on kierretty, rahaa tuhlattu, mutta ryyppäämään en ole ratkennut.
Yksi ystävä kommentoi raittiuteni matkaa aika loukkaavasti : Sä juot noita korvikkeita! SOU!! Mitä sitten. Olisinko parempi lopettaja, jos joisin vain vettä? Miksi en saa ottaa alkoholitonta olutta tai siideriä?? Hmmm… minä en juo alkoholia, eikös se ole pointti. Loukkaannuin vähän ystäväni kommentista, mutta miettien sitä ja seuraten korvikkeiden kättöä, huomaan etten ole päässyt irti alkoholista ja varsinkaan juomistavastani. Vedän vieläkin vauhdilla, aivan mielettömän nopeasti siiderin tai lasillisen viiniä (huom. alkoholitonta). Tästä tavasta aijon korvikkeiden kanssa opetella pois. Whissyä ja vettä voi juoda janoon.
Minulla tämä toipuminen taitaa kestää ikuisuuden. Eräänä päivänä tiskailin mökillä astioita käsin. Siinä rauhallisuudessa aivan siirrtyin toiseen ulottuvuuteen ja tunsin sisälläni mielettömän rauhan. Sellainen hetki oli upea. Jotenkin olen aivan loppu kaikkien asioiden suhteen ja tuo henkinen pysähdys ja rauhan kokeminen oli hieno kokemus.
Alkaa tämä koppielämä vähän jo tylsistyttämään, ja ensi viikoksi on luvattu vesisateita. Taidetaan suunnata kotia. Välit perheeseen huokaus on juu… se siitä. 'huokaus*
Tässä Särön elämäntilanteen päivitys ja laskujen mukaan takana olis 63 alkoholitonta päivää takana.
On tämä juomattomuus jännä asia. Ainakin ulkopuolisten taholta.
Pari mielenkiintoista kohtausta:
“mikä se tuollainen dietti on kun makkaraa voi syödä mutta alkoholia ei voi ottaa?”
en mä ole dietillä, mä en vain ota alkoholia.
“tässä mun siiderissä on vähempi kaloreita kuin sun siiderissä ja prosentteja 4,7!”
niin mutta mulla on 0 prosenttia.
Molemmat miehet vetäs herneen nenään minun päätökseni takia. Ihan kuin se vaikuttaisi heidän elämään. Ehkä he säikähtivät sitä, että kehottaisin heitäkin lopettamaan. Mutta olen sisäistänyt tämän siten että juomattomuuteni on minun henkilökohtainen päätös ja toiset elää niinkuin haluaa. En tyrkytä, enkä tuputa, mutta en myöskään enää piilottele.
Särö, hauska lukea että raittius etenee ja päätöksesikin tuntuu vahvistuvan päivä päivältä!
Tuo muiden suhtautuminen on kyllä jännä juttu. Minä olen vielä selvinnyt vähällä, kerran on kysytty ja pari kertaa olen asiasta mieheni kanssa keskustellut. Kai se jonkun juomattomuus herättää tietyllä tavalla salaista kateutta, ja ehkä häpeeäkin, sen miettimistä että pitäisikö itsekin. Minuakin joskus kasvissyöjien seurassa vähän hävettää lihan syönti, en ole päässyt siitä irti kun pidän aika monenkin liharuoan mausta, vaikka tiedän että kasvissyönti olisi eettinen ja ekologinen valinta. Jonkun juomattomuus ja selvä valinta pakottaa jokaisen jollain tasolla pohtimaan omaa suhdettaan juomiseen, eikä se suhde kaikilla ole helppo.
Mukavaa syksyä, ja pohtimisia! Kyllä ne asiat ratkevat vähitellen…
Mielestäni kaikki jotka eivät siedä toisen alkottomuutta ovat harvinaisen tyhmiä. Kummastella nyt sitä, miksi toinen ei juo jotakin myrkkyä, joka tekee hänelle pahaa. Mutta ihmisiä on niin moneen “junaan”. Ja moni on alkoholisoitumassa tai on jo alkoholisti. Siksi tälläistä kummastelua mielestäni esiintyy, niinkin paljon kun ihmiset siitä kirjoittavat.
Minulle kaikki kommentit mitä alkottomuudestani on sanottu, ovat olleet positiivisia. Tosin eihän mua kattonu kukaan täysjärkinen kännissä. On ihmisten mielipiteet jotka minut tuntevat, vahvoja siinä suhteessa, että ei ole kukaan kannustanut tai edes ehdottanut juomista.
Puhuin juuri siskoni kanssa puhelimessa ja hänen miestään taitaa todella ärsyttää siskon juomattomuus… Se juominen kun oli aiemmin tapa viettää aikaa yhdessä. Nyt sisko on sitten ilonpilaaja (ei mies ollut näin sanonut, mutta sisko sanoi kuulleensa sen rivien välistä…). Ja sitä houkuttelua… He ovat menossa Viroon yksiin juhliin ja senhän tietää mitä se meininki siellä on. Mies houkuttelee siskoa, et “voithan siä nyt vähän ottaa” (Sisko sanoi EN), “Ei se nyt niin vakavaa ennenkään ollu, ettet vois…” (Kyllä se oli.). Ja kun sisko sanoi, että hän juo itsensä hautaan, jos rupeaa juomaan taas, niin mies totesi siihen, että hautahan meillä kaikilla on edessä. Jep. Onneksi siskon tyttö on lähdössä mukaan poikaystävineen, niin siskolla on reissussa myös selvää seuraa.
Itse olen edelleen saanut vain positiivista palautetta. Hyvän onnen lapsonenko olen?
Olen iloinen puolestanne, että olette saaneet positiivista suhtautumista juomattomuuteenne.
Minä elän nyt tunteiden sekamelskassa. Siitä huolimatta että välillä “keittää” en ole vielä tarttunut alkoholia sisältävään pulloon taikka tölkkiin. Tosin monesti on tehnyt mieli ja sanonutkin muutaman kerran perheelleni, että hatuttaa niin paljon että alan ryyppäämään ja sitten mulle ei pärjään pahimmat juopotkaan. Joskus kertakaikkiaan on vain niin hvetin kurja olo ja tulee tunne, että mitä millään on väliä. Siinä tuskassa tulee tämän plinkin kirjoitukset mieleen, kannustavat sanat. Oikeasti, jos en olisi rekannut itseäni tänne ja kirjoitellut olisi elämä toisin, rahat ei olis riittäneet juomisen tahtiin ja tänäänkin olisin huonovointinen punakka pöhönaamainen kärttyinen akka. Olen niin kiitollinen siitä että olette siellä ja täällä ja minun kanssa.
Tämä alkoi jo kuullostaa hyvästeiltä vaikka tarkoitus on jälleen kerran ylistään foorumin tehoa ja kiittää teitä kanssakulkijoita sydämeni pohjasta. Kiitos että olette olemassa!!!
Minullekin tämä plinkki on uskomattomana apuna, en tiedä missä olisin jos kiihtyvä alamäkeni olisi jatkanut kulkuaan. Paremmin tämä on minua auttanut kuin miehen tuki vaikka tärkeää sekin on, hän ei vaan voi asioita ymmärtää kuten me koska hänellä ei ole ongelmaa alkoholin kanssa.
Kyllä sä siellä langalla pysyt, me ollaan just vieressä ja otetaan kiinni jos meinaat livetä. Muista se!
SE on taas yksi viikko elämää eletty.
Oli mielettömän kiireinen viikonloppu. Toiset taas nautti alkoholia ja minä korvikkeita. Siinä mietin, että näinollen olen kuiva vaan en raitis. En tosin kaipaa alkoholia vaan makua. Ja sitä samaa makua saan esim. oluen kohdalla kotikaljasta. En ole koskaa pitänyt siitä millainen tunne tulee alkoholista, siis humaltumisesta. Jossain vaiheessa on mukavaa, kun estotaso on madaltunut, juttu alkaa luistamaan ja rohkeutta riittää ihmistten kohtaamisiin. Mutta muuten en pidä humaltumisesta. No miksi sitten olen juonut niin paljon että itselleni on tullut piste, että nyt saa riittää?!
Niin sitä mun piti tuohon edelliseen lisätä, ennenkuin puhelinterrorismi iski, että alkoholi on toiminut minulla viimevuoden todellisena uhnohduksen tuojana, rentouttaja, mielen tasapainottaja. Illat menneet pienessä “puudutuksessa”. Pakoa todellisuudesta.
Toivoisin että saisin rohkeutta miettiä asioita rauhassa. Kohdatta todelliset tunteeni ja havaita se jyvä millä nämä ongelmat ratkeaa. Nyt olen opetellut olemaan ilman alkoholia, eikä tuo niin kummosta ole. ( huom. pian 3 kk juomatta - liitän “ammattitaitoni” olla juomatta edell. lauseeseen, vaikka nyt on yksi kriittinen hetki ratketa juomaan) Kumpa vielä saisin elämäni luistamaan ihanasti.
Nooh… elämä on, vieläkin!
Särö - positiivinen ihminen melankoolisessa tilassa
Hei
Keväällä eräs henkilö sanoi minulle jotain (en muista enää, kun silloin olin humalassa), josta lähti tämä ajatus juomattomuudesta. Ei se siinä het napsahtanut, mutta antoi sen sykkeen, että 4.6. riidassa uskalsin tunnustaa itselleni ja miehelleni juomiseni mahdottomuuden. Harmi vain etten muista mitä on sanottu, ainoastaan sen jälkeiset ajatukseni juomisesta. Tänään olen tätä henkilöä kiittänyt, kertonut tarinani ja kiittänyt siitä kuinka hänen vaikutuksestaa lähdin kulkemaan kohti raittiutta. Hän oli yllättynyt ja järkyttynyt tarinastani ja tyytyväinen että oli voinut auttaa, vaikka ei itse kokenut olleensa kovinkaan kummoinen “saarnamies” ja varsin kehno esimerkki.
Minusta on tullut totisempi ja vastuullisempi, sekä ennenkaikkea kiitollisempi nyt harjoitellessa elämää ilman alkoholia.
Hyvää päivänjatkoa toivottaa Särö - 80 apt (=alkoholitonta päivää takana)
No tuo on nyt sellainen iloinen kommentti ystävälle. Ei tuputtava eikä velvoittava, eikä myöskään moittiva. Jokainen taplaa tyylillään, ja mikä minä ole sanomaan miten toisen on tehtävä, kun en tiedä miten itse pitäisi olla.
Tänään oli päivällä hetki jolloin taas tuntui, että elämä olisi helpompaa jos joisin itseni tunteettomuuden tilaan. Suodattuisi asiat ympäriltä enkä reagoisi niihin niin voimakkaasti. Kolmen kuukauden etappi lähestyy, toiset kompastuu juomaan kun on hyvä olla ja ajattelee hallitsevansa sen. MINÄ pelkään kompastumista kun en pysty elämään tätäpäivää, eilistä enkä huomista.
Eilen tulin töistä kotia. Täällä tupa täynnä poikia, olohuoneen tv:ssä jokin pleikkapeli tappelu/juoksu/tuhoamis menossa, tv isolla äänellä ja pojat puhui sen yli. Makuuhuoneessa mies tietokoneella jotain videoa katsoi, ja sängynpäällinen täynnä tarpeellista tavara (= tietokone romua). Hyvä kun on kavereita ja mies harrastaa, mutta olisin kaivannut niin rauhaa ja heittäytymistä sängynpäälle. Mies ei ollut käynyt kaupassa, ei pessyt pyykkiä, ei siivonnut, ei laittanut ruokaa. Siis ei mitään kotitöitä vaikka päivä oli aikaa ja kovasti kehuskeli tekevänsä. Minä otin ja lähdin, mielessä sanat jotka täältä olen lukenut… ei ne siihen kuole ettet tee mitään.
Juu ei, mutta minä kuolen tähän tuskaan ja ahdistukseen jonka koen.
Mitä tein? Ajoin ALKOON ja ostin pari viinipulloa!!! Sitten istuin tunnin autossa alkon parkkipaikalla ja mietin mitä teen. On tämä elämä yhtä helvettiä! Laitoin viestiä ystävälle (sille jota kiitin hetki sitten) ja kerroin ostoista. Hän vastas:
Illalla yhdeksän aikaan laitoin viestin: olen selvin päin. en korkannut, enkä korkkaa. Vastaus: Hyvä!
Tämä päivä on tuskaa, välillä pahempaa, välillä helponmaa. Ei juomisen tuskaa ja himoa, vaan elämisen.
Hei Särö, virtuaalinen halaus täpärästä selviämisestä. Heitä äkkiä ne viinipullot mäkeen (ei sen miehen päähän).
Sinulla oli paha päivä - mutta selvisit. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ynnä muuta kannustavaa.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että houkuttaa päästä hetkeksi pois (=juoda itsensä puuduksiin). En jaksa, olkoon, menköön kaikki, viekää tuhkatkin pesästä… Täytyy vain yrittää hengitellä pahan paikan yli, koska minä tiedän ja sinä tiedät, että jos antaa periksi kiusaukselle, sitten sitä vasta kamala olo onkin.
Se että hyppäsit autoon päästäksesi kaaoksesta, oli ihan oikea ratkaisu, päämäärä vain oli väärä Seuraavalla kerralla siis kun kyllästyt perheeseesi, hyppäät autoon ja ajat ostamaan itsellesi täytekakun tai kukkia tai kotkotuskengät(=ihanat kengät joilla ei voi kävellä). Mahtaisiko muuten tietokonejengillä leuka lonksahtaa, kun istuisit pöydän ääreen ahmimaan yksinäsi täytekakkua