Muuttumaton
Sisäistäessään muutoksen,
ihminen ymmärtää että ainoa muuttumaton asia maailmassa on itse muutos.
Kärsimys
Se, mikä on eniten ottanut, on myös eniten antanut.
Heijastus
ajatusten aarresaarella
valottomassa tyhjyydessä
istun kuoleman katedraalissa
kaiken läpäisemä pimeys ympärillä
elämäni sateenkaarella
vain heijastuksena
todellisesta
Itsestä
Sydänten Suvi
Vielä laskeutuvat nämä tummankipeät suruverhot
kun avaa suomen suvi rakkauden porttikongit
jumalaisessa tuulessa huminoivat ikihongat
jylhänä huojuvat vehreät hopeakoivut
voimaa luonnon uhkuvat kauniit tammenterhot
tuoksuvat kukat niittyjen ja korpien varvut
lämmössä auringon huokuu ilmojen impi
ja valossa kesäyön roihuaa mun sydämeni lempi
Sua läpi metsien tanssitan, Oi unelmieni suomineito
voima rinnassain, sut kannan läpi kiven harmaan
siirrän eestämme vuoret ja halki korpien ja rämeiden
vien sut luo mun vuolaana virtaavien sydänlähteiden
luo maailmankaikkeuden herramme armaan
jolla tämän kaiken kauneuden ja rakkauden luomistaito
joka meissä syttyvä on uudeks´ jälkeen pitkän surun
mutta josta muisto vain, jälkeen tämän sydänten suven
Yksi kaikessa, Kaikki yhdessä
Olen…
kuihtunut oksa lahonneessa pajupuussa
bussikuskin jäätynyt katse matkahuollon baarissa
punatukkaisen lapsen jalanjälki lumihangessa
kuplivan saippuan tuoksu lavuaarissa
mädäntyneen omenan rumuus roskakorissa
halkeileva jäärailo talvipakkasessa
lattialle pudonnut hius kirjaston vessassa
singahteleva kivi auton renkaasta
kaatunut kaljapullo kaupungin kadulla
yksinhuoltajaäidin itku lähipuistossa
viiltävä tuulen huuto yötaivaalla
lataamaton puhelin yöpöydällä
spermainen nenäliinapaperi yksinäisen vuoteessa
putoava lumi kerrostalon katolta
naula Vapahtajan ristipuussa
täi sekarotuisen koiran haaleassa turkissa
tähdenlento yössä
…Mutta silti minun on niin helppo olla vain minussa
ja kulkea sokeana omiin murheisiini kaatuneena.
Elämän Kalavo
yönseuvussa,
kalaman kalapeena kuuta palavon
verj´jiätyy pakkasessa, sydän kuolemoo jo toevoes
sielu saeras, ruumisluolassa itkuvaan vuan viäntää
joka kylymee kylykeesä, tuas valole kiäntää
kuoleman kankahilla,
paremp´ olla oes
pimmeyvessä, alla elämän kalavon
Hiljainen Ilta
keskiyön kynnyksellä
lämpimän takkatulen äärellä
istuu hiljainen salatieteilijä
pimeässä talossa yksinäinen, valon syleilijä
haaveillen, se istuu vain
lämmin toti kädessään
kynä toisessa, kirjoittaen laulua sydämestään
rikkoen rajoja Rakkauden lain
musta nahkaliivi yllään
ja vain tiukat mustat tangat ja villasukat
sileäksi ajeltu rintakehä huokuu lämpöään
ajatusten kovettaessa nännien nipukat
elämän keskipäivässä, parhaassa iässään
maailmasta erakoituneena synkässä elämässään
eroottisesti latautuneena haaveissaan odottaa
ja vain tuuli hiljaa oveen koputtaa
niin vierivät loppuun hurmion hetket hiljaiset
kuihtuvat kukat maljakossa
hiipuu lämmin tuli takassa
ja jäätyvät sydänveet, tummuvat haaveet kultaiset
tuulen kaihoisaa koputusta kuunnellen
satiinilakanoihin hautautuneena
katselee kynttilän liekkiä, hiljaisuutta suudellen
kunnes nukahtaa, itselleen antautuneena
Hiljaisuuden Vartija
[i]
Lumitaivaan täyteläinen tuoksu iholla
jykevän pihakoivun voima sydämessä
sitä vasten nojaten maailmankaikkeutta
hengitän sisääni jumalaista ilman raikkautta
ja elämän tarkoituksen, ihmeen löytyessä
valuu suurenmoinen kyynel kauneimmalla kaiholla
Laskeutunut on sieluun suurin voima elämän
kaikkiallinen tyyneys Hiljaisuuden Vartijan
Joka Rakkaudessaan kastaa lapsekseen tulijan
ja siunaa äärettömän valon portista sisään kävijän
On kaikki olennainen sielun historiasta nyt näytetty
Hän vei tajunnan elämän ja kuoleman alkujuurille
ja avasi syvyydessä kaiken suuren merkityksen
kaiken synkkyyden ja epätoivon jalon tarkoituksen
joka kärsivän ihmisen vei viimein oikeille urille
ja nyt lausun ma sielussani: “Se on täytetty.”
Laskeutunut on sieluun suurin voima elämän
kaikkiallinen tyyneys Hiljaisuuden Vartijan[/i]
Pakolliset Kuviot
aikoinaan kun
mutsille iski vauvakuume
niin faijalla ei kai ollut
vaihtoehtoa
se oli pakkorako
ja niin siinä kävi
että pakko tänne oli syntyä
tähän maahan
tähän perheeseen
tähän kylään
pakon sanelemana
puhumaankin piti ruveta
pitkä ei ollut
lapsen taivas
minätön maailma
ja nuo joka viikkoiset
reissut mummolaan
juoppoenojen härnättäväks’
pakostahan siinä
silloin jo hulluks tuli
pakottivat sitten kouluun
ei ollut vaihtoehtoa
ja massan mukana
meni koko ala-aste
pakollisissa opinnoissa
sitten tuli se
hirveä käännekohta
ja alkoi lapsuus
olla tipotiessään
alkoi elämän pakolaisuus
väärään päähän
ilmestyi jotain omituista haiventa
ja se pienen pieni olio siinä
alkoi pakostakin kasvamaan silmissä
uskomatonta!
se oli kyllä niin suuri
siis se muutos
että silloin oli kyllä pakko
ruveta uskomaan johonkin suurempaan
siis suurempaan voimaan
tuli sitten se ratkaiseva vaihe
kehityksen katkaiseva vaihe
että oli pakko juoda viinaa
ja niin löytyi lääke ongelmiin
oivallinen pakopaikka
siitä asti
olen pakonomaisesti
pakkomielteisesti
pakottanut itseni juomaan
ja pakenemaan todellisuutta
päälläni pakkopaita
päätä pakottaa jatkuvasti
hirveä pakokauhu
vaihtoehtona enää minä, auto ja pakokaasu
tai pakkoraitistuminen
Sisäinen Eläintarha
Punttisalin perällä sinisilmät terällä
hikoilee langanlaiha pitkätukkainen kummajainen
katselee hikimeressä vellovaa isänmaata
eikä enää osaa sanoa ei niin juuta eikä jaata
hiljaa hän vain kuuntelee kuinka kaunis päivä tänään on
ja vaikka mieli tekisi todeta sen olevan painajainen
niin tyytyy osaansa olla yhteiskuntaan kuulumaton
ja koettaa luoda ajatusmaailmasta paratiisi omalla elämällä
Sisäisen eläintarhan asukit ovat naisen tuoksuun heränneet
yksinäinen korppi katselee silmien takaa nuorta neitokaista
joka puolialastomana vieressä verryttelee päiväsaaliin lailla
mutta katselee vain tietäen isännän olevan toivoa vailla
ja se sydämeen pesänsä tehnyt matelija taas nahkansa luo
haistaessa punttisalin verentuoksun haluaisi jotain puraista
ja viattomaan vereen laukaista kaikki myrkkynsä nuo
jotka isännän liian pitkän selibaatin takia ovat nyt jo ylikypsyneet
Pukuhuoneessa kuulee suuria elämän totuuksia ja viisauksia
kun reilusti yli satakiloinen mies istahtaa viereeni ja toteaa -
“On ilmoja pidellyt” ja heti perään “Ompas tää urheilu rankkaa”
nyökkään ajatellen “varmasti jos makkaralla ja kaljalla tankkaa”
suihkun kautta saunaan pefletti suojanani pappa-armeijan sekaan
kuuntelemaan ja elämään playbackkina toista maailmansotaa
josta ei kuulema nykynuorisosta elävänä selviäisi kukaan
kysymättä “Mistäs tiedätte?” nielen herjauksia ja parjauksia
Poreallas on neitseellinen alkulähde jossa ajatusmaailma laukeaa
mieli ja ruumis saavat ihanan jälkiruuan kovasta työstä
ja niin käyvät myös eläintarhan asukit ansaitsemalleen levolle
ja vaikka yksinäinen nuijapää seisoo kuin toteemi veden alla
kukkii porealtaassa elämälle kruunattuna yhden miehen paratiisi
joka alkulähteellään kelluu kuin kuollut lahna haaveillen ikiyöstä
kunnes tovin ekstaasissa oltuaan havahtuu kellon lyödessä viisi
ja joutuu lähteemään taas kohti kotia, kohti yksinäisyyttä kauheaa
The Heart of Libra
[i]
The Creator of A Song
balance My Soul
take me into the Heart of Libra -
a middlepoint of the circle of Elements
Immaterial moments
beyond thoughts
ecstacy of intuition
the bliss of transcendence
Pure Love
claimless, unselfish
The Flame of Kundaline
blazes now in Silence
Goddess of the Fire
I dance in You
Goddess of the Air
I float in You
Aqwedhe
I swim on Your waves
Gaia
I´m on your shoulders[/i]
Lucifer-Christos
[i]
Kun viljat kylmivät
katosi hän utuiseen elämän uneen
kylmän ja kuuman laineilla
kulkien kadotusta syvemmälle
Aavikon kylmässä sylissä
alaspäiselle ristille naulittuna
odottaen kuolemaa
joka ei ikinä saavu
Aineen pihdeissä
riutuu kuoriutumaton helmi
peitsi kivessä
naamionsa vallassa
Sateenkaaren harha
alemman mielen majatalo
kiehtova kangastus
on erillisyyteen kietova
Buddhisen prinsiipin ulottumattomissa
jossa kirkastumaton järki
on epäjumala
siellä ei Kristus Puhu
Naamion kuningas
kärsimyksen Herra
on Hän
joka kynnyksellä veljeään vartioi
Lyö pirstaleiksi
naamiosi kuori
niin näet
Hänen toiset kasvonsa
Daemon
est
Deus inversus -
Lucifer-Christos[/i]
Aune älä hellitä
Vaikka meni puoliso viereltä
rajan taa
ja suru taivaan tummentaa
älä Aune hellitä
Vaikka kaikki kolme poikaasi
viinaan ovat hukkuneet
ja naapuritkin pois nukkuneet
älä Aune hellitä
Kastelet kukkia
hakkaat halkoja
aivan niinkuin ennenkin
kyllä se siitä
Muistelet päivät nuoruuttasi, sotaa
iltaisin juot sen yhden yömyssyn
ja sitten nukut siinä lipaston vieressä
luona iso-isän pyssyn
Vaikka eläkkeenkin veivät
kun sait perinnöksi sen metsätilan
ja enää on vain hapantuneet leivät
älä Aune hellitä, älä
Pitkään ei tarvitse sinun enää
yksin täällä surra
ja muistathan vielä
ettei mikään sua murra?
Älä Aune hellitä
vielä koittaa ilo ja onni
Jumalten luona
siellä ei kosketa elon kuona
Rentun Roviolla
on yö, ja palan rentun roviolla
suru pimeyden laulua säestää
pelko peltoain äestää
painajaismaista, on tässä yksin olla
itsetuhovietti sairaan veren
on taas luonain kyläilevä
kuin leviävä levä
mieleni mustan meren
viinanhimo sydämeeni hiipi lailla hallan
isännäksi jäi ottaen tahdon vallan
nyt minussa elää, loppuun juoden
kuoleman mailleni tuoden
olen voimaton taistelemaan
väsynyt muuttumaan
olen särkynyt pato
ihmisen perikato
Alkoholismi
Aina voi olla liian varma
että osaa lopettaa.
Parisuhde-Paholainen
pienet asiat sinussa ärsyttävät minua
muodostuen siten suuriksi minussa
pikkumaisuuttani niitä suurentelen
suuruudenhulluudessani arvoasi pienentelen
Olen Suljettu Kehä
Ovi aina avoin käydä
sisään, ulos
ei sitä koskaan lukituksi saa
sisään päästyään
Olen vapaa valitsemaan
raittiuden
mutta liian heikko
vastustamaan hetken unohdusta
Olen valheen pesä
iäksi mennyt kesä
Olen talven jäinen tuiske
sydämessä kuoleman kylmä kuiske
Olen kuollut, käyttämätön
Olen piiri pieni pyörimätön
Olen pimeä astia
Olen alinta kastia
Olen Suljettu Kehä
Tässä Hetkessä On Valo
Uhrata itsensä ajalle
pitkälle kärsimykselle
joka ennen pitkää
palkitsee sydämen tyyneydellä
Uskaltaa kohdata ongelmansa
maailma sellaisena kuin se on
ja eritoten
itsensä selvänä
Antaa tunteiden tulla ja mennä
pelkäämättä niitä ajatuksia
masennuksen kauheutta,
manian kauneutta
Takertumatta niihin
havainnoiden itseään
antaen vain kaiken virrata
lävitse
Kukaan ei valmistu koskaan
hyväksyä tuo ongelma
ihmisyyden vajavaisuus
eikä taistella vastaan
Sillä toistamisen kaava
riippuvaisuus päihteisiin
ihmisen rikkova pakkomielle
on tehty rikottavaksi
Niin kauan kuin on elämää
on toivoa
mutta se tulee ainoastaan
toimimisen kautta
Antautua lopullisesti
itsensä hoitamiselle
ja avata tuo sydämen kylmä rinki
valaista ongelmien syypesäkkeet
Tässä hetkessä
haluan pysähtyä
ja lausua sisälläni
rukouksen
Valo, paljasta itsesi
särkyneessä Sydämessäni
olen nyt alasti Sinun edessäsi
pelkäämättä kutsun nimeäsi
ja ristilläni vuotaen
haluan antaa itseni täysin Sinun huomaan
Sinun Tahtosi valtaan,
Sinuun yksin luottaen.
Yksi ei koskaan petä eikä jätä
naista empä ole maista
mun lakanoihin aikoihin saanut
mukaan ei ole tarttunut kukaan
ei vierellä maannut
nyt päätä jäytää, kolottaa kättä
jäsentä pientä
jo uuvuttaa jatkuva valve
ei lepoa saa, käyttämättä
olisihan noita
senssipalstoja, kapakoita
neitoja naapurin
eronneita, karanneita
varattuja ja jätettyjä
vaan ei mistään löydy
eikä vällyihini päädy
kaatajaa kulkurin
kokeilut olen
yhtä ja kahta, tuplanakin
ja läpi kolunnut
tuon sekalaisen sakin -
niin nuorta kuin vanhaa
niin villiä kuin lahnaa
mutta suurimmat tunnut
siitä aina saanut kun erästä polen
ei selitellä tarvitse
vaikka miten mättää
tai vaikka kesken jättää
niin Hän ei tuomitse
tupakallekkin saat heti mennä
eikä kirosanat lennä
eikä jälkeen sen, tarvitse hiessä kiehnätä -
Kyllikki, Hän ei koskaan petä eikä jätä
Ajaton;Rajaton
Olen tyyni
kuin vesi alla jään;
jäätymätön, virtaamaton
tai kuin kultainen hiekkadyyni
tuuleton, koskematon, liikkumaton;
Nyt ma näen päämäärän, ja määränpään.