Kaadoin kaikki loput juomat viemäriin n. 5 viikkoa sitten, kun rupesi juominen tökkimään oikein kunnolla. Jäljellä oli kaksi pulloa entistä herkkuviinaani ja lonkeroita ja oluita. Kaikki kaadoin tylysti viemäriin. Sain hyvän stempin päälle, eikä nyt ole alun jälkeen yhtään tehnyt mieli. Tuntuu kuin olisi syntynyt uudelleen. En halunnut antaa juomia kenenkään riesaksi.
Itse en aio omia lahjaviinejäni kulauttaa, mutta voisin antaa ne vaikka tälle huonomuistiselle ystävälleni, jolle alkoholi ei ole maailman napa. Selvää on, että jonnekin ne on hukattava, kunhan ei omaan nieluun.
Siinä onkin pohdiskelua itsensä kanssa. Kelle antaisi, joisiko itse vai muuttaisiko ne joksikin aineettomaksi hyödykkeeksi.
Autoihin sitä viiniä kohta saa kaataa. Punaviinillä kahtasataa ja valkoviinillä vain satasta. Kossulla kolmeasataa ja vodkalla kymppiä päälle. Virunvalkealla hyvänä päivänä sataaviittäkymppiä ja huonona auto hajoaa. Heh.
Kaataako vai ei (viemäriin), siinäpä kysymys.
Varasin itselleni risteilyn buffetteineen, ja yllätin itseni ajattelemasta, että miten toimin,kun siellä saa ilmaista viiniä. Etäisesti kenkuttaa… Mun täytyis nyt jotenkin muistaa, että se ilmainen viini tarkoittaa mun kohdallani kallista katastrofia.
Miks mä en ajattele ensimmäisenä, että buffetista voi ahmia paljon arvokkaampiakin aineita kuin punkkua, noin litra- tai kilohintaa syynäten? Alko on mun aarteeni edelleen…
Viikonloppuna on edessä perinteinen kavereiden kesken vietetty rymyviikonloppu mökillä. Aina on ollut hauskaa, mutta aina on myös juotu reippaasti. Aamu alkaa perinteisesti kuoharilla ja sen jälkeen on vasta aamupalan vuoro, jos pystyy syömään. Ulkoiltukin on, mutta eväät on kulkeneet visusti mukana.
Tänä vuonna olis tarkoitus ainakin mun osalta pysyä Shweppewsin juomatarjonnassa, sekä olla lyömättä päätäni kuhmuille ja olla rypemättä sammalikossa. Olla esiintymättä, toitottamatta ja paasaamatta. Olla putoamatta järveen ja horjahtamatta kuikaaseen. Toivon myös, että saan pidettyä itseni sivuhenkilönä, enkä munaa tavalla tai toisella.
Mökkiseura on mitä parhainta, ihan ystävien aatelia ja juomattomuuteni ei taatusti ole heille mikään ongelma, pieni ihme ehkä, mutta iloinen sellainen.
Katotaas ny kuinka mä itse siihen suhtaudun. Elokuussa kun oli isot bileet, fiilikseen pääseminen ei onnistunut. Nyt on vähän eri tilanne, mutta odotukset on taas kovat, koska aina on ollut niiiin hauskaa. No, tunnustaan, liika juominen ja mokailut ovat kyllä harmittaneet. Jos nyt saisikin vain parhaat palat?
Kaikki on sinulla jo nyt. Raittius ei voi kuin parantua, vaikka alkoholismi muuta ehdotteleekin. Se laittaa meidät näkemään ongelmia ja varsinkin juomattomuusongelmia kaikkialla. Se pitää otteessa ja laittaa meidät kuvittelemaan kuinka tylsää meillä on ja kuinka surkeeta yms. jos emme juo. Se yrittää pyyhkiä menneet mokat pois mielestä, pois siitä hetkestä, jotta juominen voisi tulla tilalle.
Se kertoo ettei pelot, masennukset, paniikit, vihat, kaunat katkeruudet ole juomisen syytä, vaan ne johtuu siitä, kun ei ole juonut tarpeeksi. Voihan se yrittää vihjailla, että juo vain vähän, hillitysti ja niinhän me teemmekin, jos uskomme että siten maailmaamme parantuu.
Ei, kyllä se raitistuminen parantaa maailmamme, jos ja kun annamme sille mahdollisuuden. Helppoa se ei aina ole, mutta yhtä vääjäämättömästi kuin juominenkin pilaa elämämme, niin raitistuminen parantaa, jos annamme sille mahdollisuuden.
Tänäänkin on meillä kaikki välineet pysyä raittiina ja tehdä kaikkemme, jotta näin elämä jatkuukin.
Raitista elämää ei voita mikään.
[quote=“Rahvas”]
[Kaikki on sinulla jo nyt. Raittius ei voi kuin parantua, vaikka alkoholismi muuta ehdotteleekin. Se laittaa meidät näkemään ongelmia ja varsinkin juomattomuusongelmia kaikkialla. Se pitää otteessa ja laittaa meidät kuvittelemaan kuinka tylsää meillä on ja kuinka surkeeta yms. jos emme juo. Se yrittää pyyhkiä menneet mokat pois mielestä, pois siitä hetkestä, jotta juominen voisi tulla tilalle.
Tattis! Juuri noin se menee, “alkoholismi ehdottelee…” Mieleen putkahtelee jos mitä: “jos ostais, jos maistais, jos olis ansainnut, jos nyt osaisin, jos yhden, jos juhlapäivänä jne. jne jne…” Mun kantava voima raittiudessa on se, että en tahdo enää koskaa herätä morkkikseen ja itsevihaan. Olen allerginen omalle alkoholinkäytölleni. Mutta tietysti mä tahtoisin, että mulla on yhtä hauskaa kuin muillakin, vaikka allekirjoitukseni kertoo mitä humalahauskasta pohjimmiltaan ajattelen, ainakin omaa käytöstäni ajatellen. Mutta silti!
Ja ystäväni eivät tee tästä mitään ongelmaa, Minä teen. Olen saanut ihanaa tukea ja kommentteja. Eikä perhe jää heitä huonommaksi. Yhtenä päivänä kun juttelin kaverini kanssa tästä mun juomattomuudesta, mun 15-vuotias lapseni kääntyi tietokoneensa äärestä ja sanoi, että “Mä oon äiti susta tosi ylpeä!” Luulin ettei se kuuntele, eikä sitä muutenkaan hetkauta, mutta onpa hetkauttanut. Se ärtynyt,v-sanoja kylvävä, arvaamaton aikapommi sanoi sen lämpimästi, spontaanisti ja muiden kuullen 
. Tällä raittiudella pitää olla eniten merkitystä mulle, muuten voi lipsua, mutta kyllä tulee lisää pitoa kun se merkitsee muillekin.
Tuota hyvää on jatkossa tarjolla lisää 
Eikö olekin hienoa, että auttamalla itseäsi autat myös muita. Tuon 15-vuotiaan tulevaisuuteen sillä on uskomaton vaikutus - kun saa vierestä katsoa, mikä on aikuisten tapa ratkoa ongelmiaan.
Mökkiviikonloppu on takana ja se oli ihanaa ja pattereita lataavaa! Pelkäsin vähän, että onko mulla yhtä kivaa kuin ennen, kun join, mutta oli. Aluksi ehkä hymy jäi kolmanneksen kapeammaksi kuin juovilla ystävilläni, mutta mutta pian meno oli entisenlaista, puhumista, nauramista, hassuja juttuja, pimeitä ajatuskuvioita ja ihanaa, lämmintä yhdessäoloa.
Ei ollut vaikeaa olla juomatta, paitsi aamukuoharia himoitsin sekunnin. Muiden aamukrapulaa en kadehtinut.
Toisten juopumuksen tilaa oli hankala arvioida, vaikka olin selvin päin. Joskus juovana aikanani ihmettelin, miksi kukaan ei sano mulle, tai ihmettele mun juomia määriä. Se nyt ainakin selvisi, että mahdoton tehtävähän tuo on, kun ei siitä ota tolkkua juomattomatkaan. Yksi seurueemme jäsenistä meni illalla hetkeksi nukkumaan, kun oli huonovointinen. Ja kun se palasi joukkoomme vajaan tunnin levon, (ja vatsalaukun tyhjennyksen) jälkeen, sen muistista oli kadonnut kolme viimeistä tuntia. Se ei muistanut saunoneensa, tai uineensa, tai mitään muutakaan kuluneesta ajasta. MÄ en osannut arvioida sen tilaa, että siltä menee muisti. Tuli vähän sellainen syyllinen olo, että jotain olis voinut sattua.
Tuolla kotikanava palstalla vieraillessa olen joskus ihmetellyt, että miten ihmeessä ne perheenjäsenet ei huomaa, että toinen on aivan juubat, mutta enpä ihmettele enää… Sen arvioimiseen tarvitaan aika paljon asiantuntemusta tai sitten juovalta osapuolelta niin selvät kännimaneerit, että ne on helppo tunnistaa.
Moi!
Kirjailija vietti hyvän ja raittiin kesän, mutta unohti hoitaa asiaansa paremmin. Syksyn mittaan olen retkahdellut muutaman kerran ja tuloksena aina se, että olen juonut itseni lujaan känniin ja kärsinyt henkisistä romahdustiloista. Onnistun olemaan raittiina pari kuukautta: sitten alkaa tuntua mahdottomalta, huomaan sen itsekin. Omat keinot riittävät tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaikissa tilanteissa en osaa toimia.
On aika palata Plinkkiin ja tekemään työtä itseni kanssa. Yritän ehtiä varaamaan itselleni ajan A-Klinikalta jo huomenna.
Maassa, muttei luovuttanut: Kirjailija.
Palaaminen kentältä on kiitoksen paikka, kun on itsellenikin tärkeää kuulla, ettei siellä asiat ole muuttuneet mihinkää. Toivottavasti sinä saat muutettua omasi, jotta se kentän kutsu vaimenee, ellei sitten poistu kokonaan.
Laita kuulumisiasi mitä aklinkan täti tai setä ohjeistaa sinua. Ps. Toivottavasti haet vain apua/tukea, etkä reseptiä poistaaksesi ongelmasi saaden uusia ongelmia.
Kirjailija, kiva että olet palannut! Uusi yritys ja nyt paremman kartan kanssa matkaan…
Itselläni kirjoittelu tänne Plinkkiin on vähentynyt, vaikka melkein päivittäin käyn kurkkimassa mitä kuuluu. Raittiuteni voi hyvin, juominen ei tule enää ihan joka käänteessä mieleen. En ole ottanut pisaraakaan sitten toukokuun puolivälin. Jossain vaiheessa haaveilin kovasti siitä, että olisin voinut joinakin juhlapäivinä kulauttaa lasillisen, mutta onneksi te Plinkkiläiset ohjasitte minut ruotuun. Huijausta se olisi ollutkin, vain portti kunnon hörpintään. Plinkki on ollut minulle kävelykeppi, jota tarvitsen vieläkin, mutta en ihan koko aikaa. Kiitos teille kaikille kantaa ottaneille ja kannustaneille, olette olleet tärkeä osa tähänastista raitistumistani. Pidän kepin vastaisuudessakin näköpiirissä…
Tämän puolen vuoden aikana olen ollut bileissä, mutta en juuri baareissa. Mitä isommat juhlat, sitä hankalampaa on olla, siksi välttelen moisia tarkoituksella, tai vain poikkean pikaisesti ja sitten häivyn valkoisen valheen voimin tai järkkään oikieita menoja. Tiiviin ystäväporukan kanssa illanvietot sujuu vaikka kaikki muut joisi, se ei haittaa yhtään.
Risteilylläkin olen ollut, vaikka niitä inhoankin. Yhtään pulloa en ostanut, en edes muille. Ennen vanhaan olisin pitänyt visusti huolen, että jokainen matkaseuralainen raahaa suurimman sallitun määrän juotavaa rantaan, säästösyistä nääs! Alkoholin ostaminen muutenkin on jäänyt melkein kokonaan. Joskus voin tuoda puolisolle pari siideriä, mutta en enää veisi kenellekään tuliaiseksi tai lahjaksi viiniä. Muut saa viedä, se on ok, mutta minä en nyt voi. Ehkä silti pelkään, että jos vaikka otankin sen itse. Muiden juominen ei juuri häiritse, koska minun ongelmani on ollut minun juomatapani ja kännikäyttäytymiseni, ei muiden. Kuten olen maininnut, olen allerginen omalle alkoholin käytölleni. Ja siitä allergiasta ei voi parantua…
Voin paljon paremmin, ja nyt kun ei morkkisten voimin ole pakko sinnitellä, olen ehkä itselleni armollisempi ja sen myötä rauhallisempi, levänneempi ja tyytyväisempi. Jaa, mutta myös päättäväisempi, olen nimittäin laittanut elämässäni joitakin asioita kuntoon, jotka ovat olleet kauan rempallaan.
Jotain hassuakin tämä juomattomuus on tuonut tullessaan. Ehkä olen niin addiktoituvaa sorttia, että aina pitää olla jokin villitys. Ennen se oli punkku, nyt juon teetä, ja myönnän, harva asia voi kuulostaa yhtä tylsältä! 
(Onneksi tänne voi kirjoittaa nimettömänä.) Mutta totta se on , viivyttelen teehyllyn edessä yhtä hartaasti kuin ennen punkkuhyllyn edessä konsanaan.
Moi Rullis,
hauska kuulla sinusta. Teetä kuluu myös täällä huomattavat määrät; vihreetä, roibosta, kamomillaa, kun tuo tavan musta tee on minulle liian vahvaa! Tosiaan nimettömyys on hyvä, sen verran mummulta tässä kuulostaa omiinkin korviinsa.
Ihanaa Basilica etten ole yksin tämänkään asian kanssa! 
Samoilla linjoilla…
Hei vain!
Ei kentällä mikään ole tosiaan muuttunut: samaa itseään se on. Olen päässyt muuten monessa asiassa eteenpäin ja se on ehkä ollut omiaan myös siinä muutoksessa, että sentään varsinaiset juomaputket olen onnistunut lopettamaan. Mutta minun kohdallani kertaluontoisetkin sortumiset tuntuvat ajavan saman asian ja löydän itseni huonosta kunnosta ja sen jälkeen hyvin masentavista tunnelmista. En vain pysty kontrolloimaan juomistani ja juon aina liikaa.
Tueksi ja avuksi tarvitsen A-Klinikkaa. Olen siltä osastolta saanut aikoinaan hyvää apua ja onnistunut saavuttamaan muutaman vuoden raittiuden. Nyt tätä tuurijuopon touhua on jatkunut pian nelisen vuotta, enemmän taikka vähemmän. Tuntuu, että olen jotenkin monimutkaisemmassa tilanteessa itseni kanssa, vaikka samalla tiedän, ettei tämä sen vaikeampaa voi olla kuin silloin ennenkään. Elämäni onnellisimmat ajat ja asiat olen kokenut raittiina. Sama pätee viime kesään, jonka olin kokonaan raittiina. Jossain vaiheessa sorrun uskomaan, että voisin hallita juomiseni niin kuin hallitsen muunkin elämäni. Tai tulee jokin houkutus, josta en omin avuin pääse yli. Ehkä nämä tilanteet ovat riippuvuus minussa: riippuvuus ajatusketjuissani ja tunteissani, siinä miten ne mielessäni punoutuvat köydeksi oman kaulani ympärille. Tarvitsen apua siihen, että saisin taas kiinni omasta itsestäni. Tahdon vain oman elämäni takaisin.
Yleispätevä keino saada oma elämä takaisin (tai ylipäätänsä löytää itsensä elämään elämää, jossa jo on) on vain raitistua, kun sillä raitistumisella on merkillinen voima näyttää ihmiselle sen toisen puolen jota ei juodessa näe.
Tule sinäkin Kirjailija AA ryhmiin, jos A klinikan lisäksi tarvitset vielä jotain muuta.
No niin, jäin odottelemaan aikaa A-klinikalle ja sain vinkin heidän piirissään toimivista aamuryhmistä. Kävin tänään ensimmäistä kertaa sitten siellä ja siitä jäi oikein mukava olo. Vähän sellainen back to the basics-fiilis. AA-ryhmiä olen joskus aikoinaan käynyt tsekkaamassa, mutta ne eivät jotenkin sopineet minulle. Periaatteessa ihan hyvä juttu, ei vain minun juttuni. Aion panostaa näihin aamuryhmiin ja keksiä muunkinlaisia itseni hoitamisen keinoja. Vielä en tiedä, mitä kaikkea ne pitävät sisällään, mutta eivätköhän nekin paljastu.
Haaveilemalla nämä asiat eivät tosiaan järjesty. Kyllä raitistuminen on verbi - se on toimintaa. Tänään jo preesensissä
]
Voi miten hyvin sanottu, yhdyn tähän ajatukseen täysin! 
Täältä napakka äidillinen onnenpotku kirjailijalle ja muille raittiimpaa raittia tallaaville. Kyllä me selvitään tästä! Tänään minulla raittius täytti puoli vuotta. Juhlan kunniaksi kävin hörppimässä kloorivettä uimahallissa. Ei hassumpaa!