Rimpuilua

Me Lopettajat
61

Raittiuteni voi vähän paremmin. Alan muistaa, että en juo. Iltaisin töistä kotiin ajaessani, en enää niin usein haaveile punaviinilasillisesta. Juomisen romantiikka alkaa irroitella kovia näppejään…

Tahtoisin kiittää teitä Plinkkiläiset! Alussa sain heti myötäelämistä ja kannustusta, ja kun haaveilin lasillisesta tai muutamasta koemielessä, sain suoraa mielipidettä, joka ohjasi minut oikeaan ruotuun. Ennenkaikkea olen saanut kokea, että juomatapoineni ja rimpuiluineni en ole yksin. Aika tavallinen tarina muiden joukossa… Toivon, että raitustumisestanikin tulee sellainen!

62

Hei täältä Kirjailijan kesästä!

Olin tässä muutaman viikon reissussa ja paastosin samalla viestimien osalta! Netistäkin on hyvä ottaa välillä pientä pesäeroa :wink:

Parisen kuukautta olen nyt saanut elää tätä raittiutta. Männä viikoilla olin ulkomaanreissulla ja kävihän siellä pariin otteeseen mielessä, kuinka chilliä olisi lähteä olutta särpimään. Mieleni sen jo valmiiksi suunnitteli, kuinka menen pubiin ja olen nauttivinani tuosta merkittävästä tilanteesta. Huomasin, ettei mieleni ota lainkaan huomioon sitä, ettei minun juomisessani ole oikein tolkkua. Juomishimo on kuvitelmaa: kuvitelmaa alkoholin tarpeesta ja siitä, että siltä saisi jotain, mitä todellisuudessa ei kuitenkaan koskaan saa. Todellisuudessa minulle jää käteeni juomisesta vain järjetön morkkis ja krapula, vapina ja hengenahdistus, sekoilen urakalla eikä juomisessani ole todellakaan kyse mistään chillailusta. Pikemmin juomistani voisi nimittää hysteeriseksi.

Onnistuin sivuuttamaan nuo houkutukset. Sen sijaan nautin suuresti kulttuurista ja historiasta, hyvästä ruoasta, auringosta, raittiista matkaseurastani, uusistakin tuttavuuksistani sekä kaikesta muusta sellaisesta, mitä hyvä matka vain ikinä voi tarjota ja mitä pidän arvokkaana. En olisi tarvinnut kuin sen yhden kaljan ja olisin helposti jäänyt ilman kaikkea tätä hyvää. Voi kuulostaa mustavalkoiselta ja ehdottomalta, mutta minulle itselleni se on kovasti totta, koettua ja kaikilla tavoin havaittua. Näin se minun kohdallani menee. Valitettavasti ehkä, mutta sittenkin suureksi onnekseni: ei juomattomuuteni estä minulta nautintoja, vaan oikeastaan mahdollistaa ne! :slight_smile:

Minulla pyyhkii siis aika hyvin! Juomishimoilta olen viime päivinä säästynyt. Lataan akkuja vastaavien varalle ja yritän selvitä niistä silloinkin muistamalla sen, mikä omalla kohdallani on totta.

63

Kyllä niitä ehdotuksia tulee :confused: , että voisithan sinä nyt kokeilla, kun oot näin kauan ollut ilman viinaa, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Alkoholismi ei ikinä häviä mihinkään, eivätkä juomatavat muutu miksikään, vaikka raittiutta olisi kymmeniä vuosia. Olen tämän nähnyt AA-palavereissa kulkiessani, kun kavereita on retkahdellut ja ovat sitten tulleet takaisin kertomaan, että juominen oli ihan samanlaista kuin aiemminkin, alkoholistista :frowning:

Ensimmäinen vuoteni raittiina oli melkoista turbulenssia :unamused: Välillä juotatti niin, että ihan suussa maistui, mutta kävin vain sitkeesti palavereissa enkä lähtenyt juomaan ja niin siitäkin selvisin. Nyt, kun on 14 raitista vuotta takana, ymmärrän kuinka tuhoisaa se olisi minulle ollut! :slight_smile:

Elämä ilman viinaa on sitä oikeata elämää iloineen ja suruineen, eihän aina voi olla vain positiivisia päiviä, eihän niitä osaisi arvostaa ollenkaan, jos ei välillä menisi vähän huonommin. :unamused:

Ei niin huonoa selvää päivää ole, etteikö sitä vielä huonommaksi saisi pulloon tarttumalla!! Tsemppiä :smiley:

64

Kyllä niitä ehdotuksia tulee :confused: , että voisithan sinä nyt kokeilla, kun oot näin kauan ollut ilman viinaa, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Alkoholismi ei ikinä häviä mihinkään, eivätkä juomatavat muutu miksikään, vaikka raittiutta olisi kymmeniä vuosia. Olen tämän nähnyt AA-palavereissa kulkiessani, kun kavereita on retkahdellut ja ovat sitten tulleet takaisin kertomaan, että juominen oli ihan samanlaista kuin aiemminkin, alkoholistista :frowning:

Ensimmäinen vuoteni raittiina oli melkoista turbulenssia :unamused: Välillä juotatti niin, että ihan suussa maistui, mutta kävin vain sitkeesti palavereissa enkä lähtenyt juomaan ja niin siitäkin selvisin. Nyt, kun on 14 raitista vuotta takana, ymmärrän kuinka tuhoisaa se olisi minulle ollut! :slight_smile:

Elämä ilman viinaa on sitä oikeata elämää iloineen ja suruineen, eihän aina voi olla vain positiivisia päiviä, eihän niitä osaisi arvostaa ollenkaan, jos ei välillä menisi vähän huonommin. :unamused:

Ei niin huonoa selvää päivää ole, etteikö sitä vielä huonommaksi saisi pulloon tarttumalla!! Tsemppiä :smiley:

65

Luulen, että tarkoitat ymmärtäneesi sen jo aiemmin, vaikka onhan se niin, että harmaa alue kapenee raittiiden vuosien saatossa ja ehkä jopa poistuu. Näin ainakin itselläni. Tasan tarkkaan tiedän mitä alkoholismi teki minulle ja tasan tarkkaan tunnen mitä raittius on antanut minulle, eikä ole mitään harmaata aluetta enää, ei ole oikeastaan ollutkaan sen jälkeen kun tunsin mitä toipuminen toi tullessaan.

Voi vain ihmetellä kuinka hyvä on olla raittiina ja tätä kun pelkäsi juovana aikana aivan sikana, hah. Kiitollinen olen ja oikeastaan se kiitollisuus vain lisääntyy, kun tietää miten asiat voisivat olla, jos raittiutta ei olisi saanut.

Onneksi olkoon, jos saa onnitella noinkin pitkästä ajasta.

66

Kiva että kirjailijan loma meni oikeita raiteita. Välillä juominen tulee mieleen niiin auvoisena, mutta allekirjoitukseeni viitaten, se vain tuntuu siltä, ei oikesti tuo mitään suurempaa tilalle. kaikki hohto tapahtuu vain pään sisässä.
Nyt se että saan olla raitis, tuntuu mukavalta, melkein etuoikeidelta, mutta välillä mieli/riippuvuus tekee temppuja. Eilen näin tosi komean ukkospilven, ja yllätin itseni ajattelemasta, että tuotapa olisi hienoa katsella punkkulasi kourassa. No, punkkulasin kera valkoisen seinänkin tuijottelu tuntuu hyvältä harrastukselta, jos on sillä tuulella, eli otilllaan.

Riippuvuutta olen tässä mietiskellyt, että olen kyllä kaiken maailman narkkareita kauhistellut ja säälinyyt, kun ne ei vaan millään tahdo päästä aineistaan eroon, vaan himo vie. Ja itse olen ollut ihan samaa maata alkoholin kanssa, sitä ei vaan ole tahtonut ajatella yhtä vakavana riippuvuuden muotona.

Riippuvuuksista vielä, olen kovasti addiktoituvaa sorttia. Oli sitten kyseessä sienestys ja punkun litkiminen, teen sen perusteellisesti. Aina johoinkin koukussa. Nyt tuntuu, että vuorossa on mustikanpoiminta, onneksi luonto laittaa siihen rajat! :smiley:

67

Ihan normaali alkoholisti. Yleensä me teemme juuri noin, ettet ole mitenkään poikkeava, vaan tavallinen alkoholisti, jos olet ylipäätänsä alkoholisti.

68

Riippuvuus ei tosiaan ole mikään muusta elämästä irrallinen juttu, vaan sillä on kytköksensä kaikkeen: etenkin asioihin, joissa on joskus tottunut juomaan ja joihin juomisen liittää. Ukkospilvi voi tosiaan kytkeä kiukaan päälle. Minulle tämä ehdollisen psykologiani todellisuus on kesän mittaan tullut myös usein säiden ja loputtomien vapaiden muodossa. Ne ovat riippuvuudelleni “syitä juoda”: pahimmillaan ne tuntuvat kuin ainoilta vaihtoehdoilta. Toisaalta juomattomuudestakin tulee samanlainen automaatio kunhan vain malttaa opetella uudet askelkuviot rauhassa :slight_smile: Niihin kuuluvat myös uudenlaisen ajattelun opetteleminen, olen huomannut.

Olen muutaman viikon ajan nähnyt usein unia, joissa retkahdan juomaan. Herätessäni tunnen ensin ahdistusta ja turhautumista retkahtamisestani ja kelaan tapahtunutta: käyn läpi eräänlaisen morkkiksen! Sitten jo havahdun pian selvään todellisuuteeni ja tajuan sen olleen unta, painajaista. Sillä hetkellä tunnen itseni onnekkaaksi :slight_smile:

69

Au! Näin jääkaapissa pari vadelmasiideriä ja ne tuoksui niiiin ihanalle, vaikka korkit oli kiinni. Haistelin niitä katse katossa ja teini käveli ohi tuumaten, että Äiti, sun nenäs haaveilee.Niin haaveilee, niin… :frowning: Ja mies huusi, että IRTI! :laughing:

Kumma juttu, narkkarista ymmärtää, että kohtuukäyttö ei voi olla tavoite, että se ei onnistu. Ja alkoholi on huume siinä missä muutkin päänsekoittajat, paitsi karuselli. Niin pitäishän sen olla selvää, että jos on ollut koukussa, paluuta kohtuukäyttöön ei ole. Riippuvuuden kepposia moiset haaveet… Olis varmaan parasta olla haistelemattakaan.

Voihan V…adelmasiideri.

70

Olisitko juonut jos olisi ollut oikea “varkaan” tilanne?

71

En tiedä. En kai… Mutta tunsin kyllä roimasti kateutta miestäni kohtasan, joka voi ne siiderit kulauttaa. Nytkin nousee sylki suuhun kun ajattelen että vetäis melkein koko pullon huikalla. Ja sit loput. Mutta se jatkuis niin että sit seuraava, ja ehkä pullo punkkua kaveriksi. Ei se suju. Tai sujuis liiankin hyvin, perusteellisesti on harjoiteltu…

No, oikeita vadelmia on tähän aikaan ihan puskat väärällään, taidan mennä sinne haistelemaan…

72

Uskovana ei tarvitse tuntea enää kateutta kohtuujuojia kohtaan. Uskoontulossa juopottelun katkeaminen on vain pieni jäävuoren huippu! Osasi mieheesi verrattuna jos olet uskossa ja hän on eikkari…on suuri kuin aurinko ja tulitikku

73

Noin se varmaan menee, ettei se yksi mitään, mutta ne seuraavat tuhat onkin vähän liikaa. Hyvä kun osaat mentoroida itseäsi, jotta et edes aloita juomista, vaikka mielesi tekeekin. Järki voittaa, sitä se on.

74

Hei Pärinä-Perttu! Mihinkähän uskoon tulisin? Alkaisinko muslimiksi vai keikahtaisinko palvomaan aurinkoa? Tätä pitää pohtia, sillä ethän suinkaan jo ajatellut jotakin ainoaa oikeaa suuntaa? Mä en oikeasti tiedä, käytkö vittuilemassa täällä vai oletko tosissas?

75

Kun oikein tarkkaan lukee, niin on niissä jotain siementä tai idistä, mutta PP on niin vast’ikää päässyt helluntalaiseksi, että sanoma on vielä keskeneräinen ja karkeahko.

76

Hei Rulla, olen lukenut mielenkiinnolla ketjuasi ja niin tuttua!!! Paljon voimia sinulle! Itse otin tällä kertaa avuksi :smiley: antabuksen. Viikon verran rimpuilua sen avulla takana :slight_smile:

77

Nenän haaveilu :slight_smile: Tai silmän viettely, maun ansastaja, kuulon hivelijä… aistimme valjastetaan riippuvuuden käyttöön tasan niinä hetkinä, jolloin kiusauksille on aikansa. Minä olen nyt ollut pari kuukautta ilman alkoholia ja suorastaan pelkään tulevia viikkoja. Retkahtelussani on ollut koko ajan parin kolmen kuukauden sykli ja juuri näihin aikoihin ajatukseni ovat suorastaan urautuneet jollain tavoin niin, että lopputuloksena olen retkahtanut. Itselleen valehteleminen on paljon helpompaa kuin väitetään :frowning:

Juuri nyt en kärsi houkutuksista eikä mikään aistini ole puhunut sen puolesta, että viikon putkessa olisi jotain tosiasiallisesti kaihottavaa. Ei ole hauskaa vapista kolmen promillen humalassa hikisissä lakanoissa ja piileskellä neljän seinän sisällä, keksiä työnantajalle mitä älyttömämpiä poissaoloselityksiä, oksentaa kaikki mitä suustaan nyt yleensä saa alas. Eikä ole hauskaa kärsiä viikon mittaista krapulaa tärinässä, naama punoittaen, iho haisten ja kesien, hermojen ollessa niin riekaleina, että jo seinäkellon naksutus riittäisi räjäyttämään pankin.

Kaikki tämä ja vain yhden kaljan päässä.

78

Täällä rimpuillan edelleen, mutta vähemmän. Ei! En ole antanut periksi, mutta nyt on ollut helpompaa, olisinko tottunut paremmin tähän raittiuteen? Olin juuri viikonloppuna juhlissa, missä muut joivat, mutta minä en. Ainoa mikä ajoittain häiritsi, oli se, että jotkut jotka tästä raittiudestani tietävät, suhtautuvat jotenkin säälitellen juomattomuuteeni, tai sitten kokevat huonoa omatuntoa siitä, että hörppivät seurassani. En tahtoisi, että tätä raittiutta noteerataan mitenkään…

Olen yrittänyt painottaa aina ihmisille kertoessani sitä, että tää juomattomuus koskee vain minua ja on minun ongelmani ja ratkaisuni. Muut ihmiset saa ja pystyy yleensä käyttämään alkoholia ominaisuuksiensa takia kuinka tahtovat. Minun ominaisuuksillani juominen on erilaista kuin useimmilla muilla.

Ja olenkin tainnut kertoa jo aikaisemmin, että en ole juonut rohkeutta saadakseni, en pelkoihin tai ahdistukseen, vaan tullakseni äkkiä känniin. Sosiaaliset tilanteet ovat olleet mulle aina helppo nakki, ja ovat edelleen, pystyn olemaan raitis juovassa seurassa, (luulen että moni ei edes huomaa heti eroa, ellei tiedä kokemuksesta millaiseen hillumiseen juomiseni aina lopulta johtaa.)

Tässä raittiissa kesässä on ollut mukavaa se, että voin tehdä spontaaneja ratkaisuja. Olen aina ajokunnossa, voin lähteä minne kutsu käy tai vaikka ei käviskään. Mulla on enemmän aikaa, ja mä olen tehnyt enemmän kivoja juttuja. Löhöillytkin hyvällä omatunnolla, nyt kun ei morkkisten takia ole pakko suorittaa katumustöitä. Tykkään enemmän itsestänikin… Jotenkin, olen viitsinyt enemmän ja toisaalta, tehnyt myös aikamoista karsintaa. Mietin ehkä tarkemmin, mitä tahdon oikeasti. Ainakin lapsilleni olen ollut enemmän tänä kesänä olemassa, pönkinyt Legoja, ihaillut rakennelmia, uinut, poiminut mustikoita ja tehnyt ämpäreittäin pirtelöä. Nyt voi kuulostaa siltä, että suoritan, mutta en jaksa kirjoittaa arkea niin elävästi kuin se eletään, luettelointi sopii nyt :smiley:

Raittius on tuonut mukanaan myös jotain outoa. Rutiineihini on vuosia kuulunut iltapäivälehtien ostaminen ja ahminta, nyt sekin on jäänyt. Onko alkoholiriippuvuuteni johtunutkin huonosta journalismista, ja avaako raittius silmäni jalompiin aviiseihin? Ja hoksasin juuri, että en kuuntele enää Suomipopin aamulypsyäkään, olen parantunut siitäkin! :mrgreen:

79

Kyllähän se näin taitaa olla, että kirkas pää kaipaa myös hieman henkisesti syvällisempää viihdettä. :laughing: Itseltäni on jäänyt oikeastaan television tuijotuskin pois. En oiken enää jaksa ymmärtää, mitä kiehtovaa on katslla murhia, onnettomuuksia ja urheilijoiden egonpullistelua. Iltapäivälehtien lukemisen lopetin jo ennen raitistumistani, kun kuulin toimittajien tempauksista koulusurmien yhteydessä. Meni jotenkin vain ylitse minun moraalisen kynnykseni, että lapsille ruvetaan soittelemaan tuollaisen tapauksen yhteydessä pelkästään hyvän jutun toivossa.

80

Viikonloppuna on tiedossa vuoden isoimmat kemut. Olen lupautunut kuskailemaan nuorisoa ja seuraavaksi päiväksikin järjestin sellaista menoa, että pitää olla ajokunnossa heti aamusta. Nyt ei ole juomisen haluja, mutta ehkä halusin varmistella itselleni, että halut pysyisivät myös kuosissa. Odotan kyllä viikonloppua innolla, sillä tulen tapaamaan monta rakasta ystävää ja meno tulee olemaan iloista ja railakasta ja rentoa. Tämä on nyt eka kunnon riekuntajuhla jossa tulen olemaan selvin päin. Raportoin sitten kuinka meni ja miltä tuntui. Nyt tuntuu HYVÄLTÄ.