Maksa vesilasku. Ruokaa nyt saat jouluksi esim. facebookissa on niitä jouluapu ryhmiä tms…
Joo diakonia-apu toimii ainakin pääkaupunkiseudulla. Mä sain aiemmin kahdesti apua: 40€ ruokalahjakortti kaksi kertaa (maksimisumma per vuosi per henkilö ainakin siinä paikassa) ja maksoivat mun sähkölaskut. Mutta se oli sitä aikaa, kun oli vielä arkivapaita joskus. Nyt oon aina töissä just silloin, kun diakonitkin on töissä eli en koskaan pääse heidänkään puheille.
Meillä ei diakonilta ole mahdollisuutta saada kahtena peräkkäisenä kk ruoka-apu korttia ja tälläisen sain meille viime kuussa. Täällä ei myöskään maksele mitään laskuja. Facebookissa kun näitä jouluapu yms ryhmiä selailin on ne tarkoitettu pääkaupunkiseudulle tai lapsiperheille ja osaan ei oteta hakemuksia. Mielestäni olen kaikki vaihtoehdot käynyt läpi. Noh, oma vika. Nukun yön ja mietin huomena kuinka asiat järjestän edes jotenkin.
Älä tsempparitar vähättele omia olotilojasi. Kaikilla omat ongelmat eikä niitä voi vertailla 
. Pysy vain tuollaisena positiivisena jota suurimmaksi osaksi olet 
T.minäitsekäs
Miten menee, minäitsekäs?
Kiitos kysymästä Vieras. Yllättävän hyvin soljuu tällä hetkellä. Asioita ja velkoja on hoidettu aika paljon lyhyessä ajassa, toki niitä on vielä paljon hoidettavanakin. Nyt on pyllyn posket puristettu yhteen ja olen ottanut asioiden hoito kuurin ja saanut paljon aikaankin. Hetkittäin olen jopa tyytyväinen itseeni. Pelannut en ole vaikka mielestä se on kyllä ollut. Edelleen menen päivä kerrallaan ja yritän olla ajattelematta koko casinoita.
Vielä kun isännän saisi jonnekkin töihin (lomautettu) olisi tuota liikkumavaraa ja mahdollisuutta hoidella enemmän velkoja ja laskuja.
Silti lottovoitolta haaveilen vaikka en edes lottoa 
Entäpä itselläsi Vieras?
Positiivinen kierre päällä siis Älä anna vastoinkäymisten tai vastaan tulevien ikävien ihmisten katkaista sitä vaan kiroile ärsytys pois tai hakkaa vaikka nyrkkeilysäkkiä jossain, jotta jaksat taas jatkaa. Parempi vaihtoehto kuin pelaaminen.
Yritys on kova pysyä positiivisena. Perusluonne kun on kärsimätön ja se tuottaa välillä tuskaa .
Miten menee Toiveikkaalla? Et ole pitkään aikaan kirjoittanut kuulumisia.
Osaisiko sinä sanoa onko se syyllisyyden tunteesta johtuvaa kun tuntuu että epäilen nykyään useita ihmisiä ja heidän tarkoitusperiään sekä puheita. Luottamuspula on nykyään aika kova?
En ainakaan tunnista, että ennen olisin näin epäluuloinen ollut. Onko muilla ollut samoja fiiliksiä?
Ja sillä tavallahan tietenkin olen realisti, että kaikki ihmiset ympärillä ei tosiaan tarkoita eikä toivo hyvää mutta tälläinen minä vs muut fiilis ei ennen ole ollut… Onko joku osa jotain prosessia?
T: Minäitsekäs
Itselläni ei ole ollut sitä kokemusta mutta tukihenkilöni joka on raitistunut alkoholisti kertoi että hänellä oli raitistumisen alkuvaiheessa fiilis että koko maailma ja kaikki ihmiset oli häntä vastaan. Hän oli hyvin epäluuloinen. Eli hyvinkin voi kyse olla vaiheesta joka kuulluu prosessiin.
Toiveikkaalla on vähän sellainen olo, että tyyntä myrskyn edellä, kun väkisin pitää tehdä ratkaisuja ja muutoksia lähikuukausina enkä vieläkään tiedä, joudunko menemään väliaikaisilla ratkaisuilla eteenpäin vai miten on. Toivottavasti kykenen olemaan ahdistumatta liikaa, kun se ei kuitenkaan paranna asioita mutta tunnetusti helpommin sanottu kuin tehty.
Toivottavasti en kuitenkaan pura sitä kaikkea pelaamalla hullun lailla, kun se tie on nähty, eikä helpota kuin hetkeksi ja sitten on taas entistä vaikeampaa. Toki jättipotti ratkaisisi monta asiaa mutta sen saamiseksi en sentään ruokarahoja haluaisi tuhlata. Pikkuhiljaa vähentelen pelaamista kuin lääkkeistä vieroittautuisin Kerran olen pelannut pelikoneella tänä vuonna ja taas silloin, kun palasin reissusta. Pitäisi ilmeisesti pysyä kotona ja elää tasaisen tylsästi.
Vaikea sanoa luottamuspulasta muita ihmisiä kohtaan, kun en tiedä, millaisia ihmisiä ympärilläsi pyörii, jotta onko syytäkin olla epäluuloinen. Toisaalta pitäisi uskaltaa luottaa ihmisiin, kun heiltä voi oikeasti saada tukea ja muillakin voi olla samanlaisia tai muunlaisia ongelmia, joista eivät uskalla puhua, kun kaikki luulevat, että muilla menee paremmin, jos siltä vain ulkoapäin näyttää. Toisaalta voi joutua hyväksikäytetyksi, juorujen kohteeksi ym. jos luottaa ja avautuu asioistaan. Voi olla niinkin, että kun ei pakene pelimaailmaan ja joutuu oikeasti kohtaamaan tunteet ja omat ajatukset, ne tunteet ja epäluulotkin saattavat olla hyvinkin perusteltuja. Ovat vain olleet piilossa, kun ei ole uskaltanut antaa niiden tulla esille vaan on paennut peleihin ja tuntenut ne ilot, surut ja pettymykset sitä kautta.
Olet kertonut myös, että aika yksin olet joutunut hoitamaan asioita, voisiko tunne minä vs muut johtua siitä?
Ehkä siis voi olla osa jotain prosessia ja jos niin, uskallatko mennä tulta päin?
Minua painaa luottamuspula ja sellainen jatkuva pieni epäilys kyllä. Olen nyt myös monen kohdalla miettinyt, että tietävätköhän he esimerkiksi maksuhäiriömerkinnästä tai siitä että ulosotto minua odottaa. Kukaan ei ole edes sanonut mitään siihen viittaavaa, mutta selitän pienetkin outoudet käytöksessä itselleni näin.
Toinen seikka minkä olen nyt huomannut on se, että kun jotain hyvää olisi tapahtumassa, en usko sen oikeasti tapahtuvan. En usko että ansaitsen sitä ja pelkään että kaikille selviää millainen huijari olen. Ei niinkään, että kaikille selviäisi pelurihistoriani (mistä näin juuri kyllä hyvin ahdistavaa unta eli kyllä sekin jollain tasolla painaa), vaan enemmänkin esim. töihin liittyvää. Kun on pienikin mahdollisuus uudesta työstä, minulle nousee kamala tunne siitä että olen saanut kaikkia vain huijattua että olisin kykeneväinen työhön, kun oikeasti olen kaikkea muuta. Itsetunnon kolhut ilmeisesti nyt aika syvät. Onpa taas uusi aihe psykologin kanssa tällä viikolla.
En suoranaisesti epäile, että pitkä peliura vaikuttaisi kykyihini työelämässä, vaikkakin peleihin tuhlattuna aikana olisi voinut kehittää monia työelämässä tarvittavia taitoja. Monta hukkaan heitettyä päivää, viikkoa, kuukautta, vuotta. Nyt tuntuu, että pitäisi ottaa nopeasti menetetty aika takaisin ja oppia kaikenlaista ja stressihän siitä syntyy, kun ei voi montaa erilaista asiaa oppia yhtä aikaa eikä tiedä, mihin oikeasti kannattaisi tarttua ensimmäisenä. Voisin sanoa työhaastattelussa, että olen pitkäjänteinen ja yritteliäs enkä luovuta heti, jos en onnistu - sittenkään, kun pitäisi jo luovuttaa. Kun pitää antaa konkreettisia esimerkkejä, missä nämä ominaisuudet ovat näkyneet…pelatessa. Ehkä sitä ei kannattaisi sanoa.
Onko sillä oikeasti väliä, jos ihmiset tietävät maksuhäiriömerkinnöistäsi tai ulosotosta, Tsempparitar? Et ole ihmisiltä jatkuvasti vippailemassa ja hoidat asioitasi eteenpäin. Pää pystyyn vaan ja turha alemmuuden tai syyllisyyden tunne pois!
Saattaa olla, että minun neuvoni ovat välillä “älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” eli ehkä olisi itsellänikin opittavaa omista (ja ennen kaikkea muiden) neuvoista Mukava tsempata muita, mutta ehkä siitä tarttuu jotain omaan ajatteluunkin.
Utelen hieman Toiveikkaalta millaisista päätöksistä tai ratkaisuista on kyse? Jotenkin kuvittelen että pienistä asioist ei ole kyse kun mahdollisuus ahdistukselle on. Tietenkään ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta uteliaisuuttani kysyin 
. Ilmeisesti kuitenkin ihan siedettävästi menee?
Harrastukseni on sellainen jossa eteneminen ja pärjääminen vaatii muita ihmisiä ja niin kuin kaikissa harrastuksissa, on siellä paljon ihmisiä jotka toivovat epäonnistumistasi. Lisänä se, että jos et "nuoleskele ja miellytä " oikeita ihmisiä on eteneminen joskus jopa mahdotonta. Arvata saattaa että en ole jaksanut huolehtia noista asioista ja nyt liikkuu huhumylly joka vaikuttaa syvästi treenaamiseeni. Katseita vaihdetaan, supistaan porukoissa, ei puhuta jos ei ole pakko jne. Putosin ns. Sisäpiiristä. Huvittavinta oli se että pidin yhtä näistä hyvänä ystävänäni ja kerroin peliongelmasta ja siitäpä se sitten lähti… Tavoite oli ja on edelleen korkealla ja vaikka taivas tippuisi niskaan ja kaikki menisi olen ensi vuonna mm-kilpailuissa. Tänä vuonna tyrin paikkani. No tästä on tullut jokin katkeruus ja kieroutunut ajattelutapa että kaikki tahtovat epäonnistumistani. Se ei ole kyllä tervettä…
Lisänä se, että kuten aijemmin kirjoitin, ei meillä kukaan hoida asioita jos minä en niin tee. Tämä on asia joka tuskin muuttuu koskaan. On kaiketi minun päätettävä tulevaisuudessa haluanko ja jaksanko elämää niin elää…
Itse koen samoin että, työelämään ei ole pelaaminen vaikuttanut. Työminä on erillinen ja pystyn toimimaan kuten ennenkin ja pystyn sanomaan että olen siinä hyvä. Etenemis mahdollisuuksia ei työssäni ole joten se kaiketi osin helpottaa kun ei tarvitse yrittää ylennystä tms. Kaiketi olen valmis menemään tulta päin mutta se kuinka siitä selviän on vielä asia erikseen.
Taistelu onko tukihenkilösi päässyt eroon noista varsin kuluttavista tunteista vai jatkuuko epäluuloisuus vieläkin?
Tsempparitar tuo uottotietojen menetys ja sen tuomat epäluuloisuudet häviää ajan kanssa. Nehän on luottamuksellisia tietoja ja kaikesta jää jälki jos joku tietojasi selvittää… En vähättele asiaa ja niiden menetyksellä on merkitystä mutta se tuntematon mörkö pienenee ajan kanssa…
T: Minäitsekäs
Se epäluuloisuus on huomattavasti väheentynyt mutta silloin kun on stressiä ja väsymystä se ilmeisesti nostaa päätä. Ja usein samaan aikaan riippuvuusajattelukin lisääntyy, himot herää.
Ihan on kyse perusasioista kuten asunnosta (jota ei kohta ole ja vaikea saada sieltä minne haluaisin, vaikka jonoissa olen) ja työpaikasta (jota ei ole), rahasta ja sen riittävyydestä kaikkiin tuleviin kustannuksiin, kun mieluiten haluaisin selvitä ilman muiden apua. Matkalla kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä.
Toivottavasti pääset ensi vuoden mm-kisoihin! Kuten kaikki kyläpahaset, jossa joku mm-voittaja on käynyt kääntymässä, muistavat mainita, että vuonna 1990 se voittaja kävi kerran ostamassa kioskiltamme irtokarkkeja, mekin valttilaiset otamme sitten osamme menestyksestäsi, kun olemme täällä itsetuntoasi pönkittäneet Tosin ehkä sinä vain mainitset vasta muutaman kuukauden kuluttua mm-kisoista, että menestystä tuli, niin on vaikeampi yhdistää, kuka on kyseessä.
En usko, että kaikki toivovat epäonnistumistasi. Mm-joukkuepaikasta lienee monessa lajissa aikamoinen kilpailutilanne. Jatka vaan unelmiesi tavoittelemista ja pidä puolesi. Reilua peliä kai useimmat lopulta arvostavat, vaikka sen tajuamiseen voi mennä aikaa.
Aah, mistähän aloittaisi. Loppukirin väsymys uhkaa iskeä. Maksut ulosottoon on nyt suoritettu ja ensimmäinen tili tulee kohta kokonaisuudessaan minulle. Viimeisen puolen vuoden aikana on takaiskuja tullut kiitettävää tahtia ja kaikesta yrittämisestä huolimatta on minulla n.5000€ asuntolaina ja laskurästejä joiden maksu pitäisi saada järjestettyä 2 viikon aikana. Voimat on vähissä kuten ideatkin. Mistään en voi sitä lainata eikä laina ajatus houkuttelekkaan . 80 sentin lottorivi vetämässä, siinä kaikki mitä keksin. Jonnekkin oli pakko tulla purkamaan oloa koska en pysty asiasta kenellekkään puhumaan. En enää.
Kaikkihan sen tietää kun joku porukassa yhtäkkiä päästää sammakon suustaan ja seuraa kiusallinen hiljaisuus. Asiasta ei puhuta sen enempää ja kun seuraavan kerran soittelet, ei puheluun vastata. Jälkikäteen tulee viesti jossa kerrotaan työkiireiden olevan valtavat ja tavataan kun tilanne rauhoittuu. Jep, sitäpä juuri. Sinussa on nyt stigma eikä lähelläsi ole hyvä olla koska sanoit ääneen asian jota kukaan ei halua kuulla.
Taloudelliset ongelmat ovat verrattavissa tarttuvaan tautiin.
Ei myöskään ole asiaa josta et tuntisi syyllisyyttä ja häpeää. Aamuisin välttelet kävelyä peilin ohi koska et kestä katsoa itseäsi etkä tilannettasi… Tik tak aika juoksee, uusi päivä ja uusi yritys. Illalla olo on tyhjä ja toivot ettei tarvitsisi nukkua koska tunteja menee hukkaan, voisit oikein hyvin olla töissä tienaamassa.
Osa sinusta toivoo ettet aamulla avaisi silmiäsi. Tässä vaiheessa muistat sinulle tärkeät ihmiset ja eläimet ja puistelet moisen ajatuksen päästäsi. Unessa juokset ja juokset etkä etene metriäkään. Jokin uhkaava hengittää niskaasi etkä pysty tunnistamaan mikä se on, etkä pääse pakoonkaan. Heräät järjettömän ahdistuksen vallassa ja joudut hetken keräilemään itseäsi. Hoet itsellesi mantraa, asioilla on tapana järjestyä. No ei v###tu kyllä ole. Muistutat itseäsi ettei sinulla ole oikeutta olla vihainen, olethan itse syypää tilanteeseen. Hartiat painuu alas ja kyyneleet tekee tuloaan. Itsesääli ei ole sallittua joten korjaat ryhtisi, nostat pään pystyyn ja alat pukemaan. Kahvit keitettyä ja viimeisen maitotikan tiristettyäsi mietit että 20€ rahaa ja tarvitset bensaa, maitoa ja tupakkaa. Tupakka, senkään polttamista et selkärangattomuudessasi ole pystynyt lopettamaan. Vuositasolla olisi velkasi lyhentynyt enemmän ja nopeammin. Autosta puhumattakaan, koska jos tosiaan haluaisit asioitasi ja tilannettasi parantaa myisit parin sadan autosi ja kävelisit töihin, olisithan ansainnut sen. Itseaiheutetuissa ongelmissa kuuluu kärsiä ja suorittaa siitä johtuen erillaisia katumusharjoitteita, kuten kävely töihin.
Avaat työpaikan oven ja vedät teko pirteän hymyn päälle ja häviät äkkiä omalle työpisteelle. Suoritat vain pakolliset sosiaaliset kanssakäymiset jotta et herätä epäilyksiä. Sinä suorastaan löyhkäät epäonnistujalle ja kukaan ei halua olla epäonnistujan lähellä. Säikähdät aina kun nimesi mainitaan tai kun puhelin soi.
Yrität miellyttää kaikkia koko työpäivän ajan. Pahinta olisi jos nyt, juuri nyt tulisi jokin konflikti. Olo on kuin happopäissään olevalla sähköjäniksellä. Mikä tahansa voi suistaa sinut raiteiltasi etkä luota omaan asioiden käsittelykykyyn. Pelkäät ylilyöntiä koska asiat pyörivät mielessäsi niin kauan kunnes pääset työnteon turvalliseen melskeeseen, se tarjoaa hetken hengähdyksen. Päivä lähenee loppua ja hätä nostaa taas päätään, et keksinyt ratkaisua tänäänkään
Ilmoitus saapuneesta sähköpostista. Mietit hetken haluatko katsoa sitä. Avatessasi postia ilahdut, kutsu työhaastatteluun. Mahtavaa, kertakaikkiaan mahtavaa. Seuraavaksi mietit kuinka kehtaat pyytää työtodistusta pomolta, kuinka selität että tarvitset toisen työn vakituisen lisäksi. Totuutta et voi kertoa, valehteletko ja jos valehtelet niin mitä. Siirrät asian seuraavalle päivälle.
Kotiin päästyäsi istut alas ja muistat että hiuslakka loppui aamulla, huomaako joku jos et pese hiuksiasi tänään ja menet nukkumaan suihkumyssyn kanssa. Kivi painaa rintaa etkä tiedä kuinka rauhoittuisit nukkumaan. Avaat ikkunaa että raikas ilma tulvii huoneeseen. Makaat pimeässä ja jossain kohtaa nukahdat. Sama uni toistuu taas ja heräät yhtä ahdistuneena kuin edellisenäkin aamuna. Another day, another dollar.
Hei Minäitsekäs,
sinulla on kirjailijan lahja. Tuntemukseksi ovat samoja, joita minäkin koen. Nukkuu max kuuden tunnin unia ja on tasaisesti väsymyskoomassa. Päässä pyörii pahimmillaan yli kymmenen kanavaa, joista vain pari on positiivista. On väkisinkin valittava joku positiivinen, pakotettava itsensä siihen ja vetää päivä kerrallaan seuraavaan vastaavaan päivään, mutta ei se kadota stressiä, huolia ja epävarmuutta täysin pois.
Asiaa ei helpota, että tässä vaiheessa vuotta sattuu olemaan kaikkein pimeintä ja ankeinta, Sellainen tasaisen tappava stressi, mutta tämä ei kestä ikuisuutta. Omalla kohdallini uskon, että pahin aika on tässä. Töistä en voi ottaa nyt lomaa, ehkä yksittäisiä lomapäiviä saisin. Talo menee alta velkoihin ja pahimmassa tapauksessa, kun sitä nyt alamme myymään keskellä talvea, tulee paljon persnettoa.
Osa ihmisistä alkaa pitää etäisyyttä, kun kuulee veloista ja hankaluuksista. Ihmiset kai haluavat sulkea itsensä siihen omaan “positiivisuuskuplaan”. Ehkä he eivät tiedä, miten voisivat toimia tai auttaa. Ehkä heillä on itsellään taloudellisia tai muita huolia, jotka yrittävät peittää, koska niiden käsittely on raskasta. Se on kai annettava heille anteeksi. Toisaalta henkistä tukea voi myös saada, mutta harva tulee sitten konkreettisesti apuun. Yksin on aina varauduttava pärjäämään ja toimittava sen mukaisesti. Oletko miettinyt hakea keskusteluapua kunnalliselta puolelta tai työterveeydestä?
Onko sinun mahdollista saada kunnaltasi sosiaalista luototusta tuohon 5000:een euroon? SInänsähän velkatilanteesi ei ole paha. Ulosottosi on päättymässä.
Vaikka kirjoituksesi on surullinen, on mukava kuulla sinusta. Kirjoitin tänne jonkin kerran pelinäkeiju-tunnuksella noin vuosi sitten.
Heippa pelitön.
Ei taida minusta kirjailijaksi olla mutta kiitos kuitenkin . Aloittelen tässä päivää yksi taas kerran. Ei tullut helpotusta tilanteeseen tälläkään kertaa pelien kautta. Hyvä niin, koska siitäpä se taas olisi varmasti lähtenyt totaalisesti hanskasta. Lueskelin sinun kirjoituksia ja ei se ole helppoa sinullakaan 
. Eipä sillä, ei se ole helppoa kenellekkään täällä. Kovasti jaksamista kaikille täällä.
Tuosta sosiaalisesta luotosta sen verran että soitin jo ainakin vuosi takaperin kaupungille ja sieltä kerrottiin ettei luottoa myönnetä minkäänlaisille päihde tai peliriippuvaisille. Lisäksi huonolla suomella kertoi että prosessi on keskimäärin 8kk ennen päätöstä. Melkoista etten sanoisi…En tiedä miten se muualla Suomessa toimii mutta täällä ei. Tokihan kaikki on aina kiinni siitä, millaisen ihmisen kanssa asioit mutta,kaikille ei kyllä kannata omaa tilannetta kovin haavoittuvasti avata. Sulkee yllättävän monta ovea ja apukanavaa. Tässä kohtaa huomio siihen, että kirjoittanut osaa myös ihan itse vaikeuttaa tilanteita eli liian pessimisti ja epäluuloinen ei saa olla .
Terkut tsempparittarelle myös. Kovasti uskoa taisteluun . Mahtaakohan toiveikas tapaus olla täällä ja jos on niin terveiset sinnekkin. Heipat kaikille “uusille” ja vanhoille myös. Alhaalla käydään ja ylös ponnistetaan!
Voi Minäitsekäs, minun piti aikaisemmin jo sulle kirjoitella tsemppiviesti, mutta johonkin se vain jäi. Lukenut olen ahkerasti kaikkia ketjuja täällä kyllä siitä huolimatta että olen kirjoitellut enimmäkseen vain omaani. Laita mulle meiliä jos siltä tuntuu! <3 Täällä ei tosiaan kenelläkään ole helppoa, mutta kyllä se toisaalta aina pienen lohdun tuo että jossakin joku ymmärtää täysin mitä käy läpi. Haleja täältä!
Kiitos terveisistä minäitsekäs ja parempaa alkanutta vuotta sinullekin! Täällä taas enkä mitään menestystarinaa hehkuttamassa. Ei mikään paniikkiolo, ei mitenkään päättäväinenkään, ei mitään himoa pelaamaan mutta tiedän kyllä, miten vähästä se on kiinni ja miten tuhoisat seuraukset, kun käy mielessä, että " nyt kun minua ei himota pelata niin voin varmaan käydä kokeilemassa, jos parilla eurolla saisin sitä tosi tarpeellista extrarahaa menoihin". Vieläköhän tuo bullshit menee itsellä läpi vai lankeanko samaan vanhaan ansaan?
Niin, eiköhän tässä olla jo pohja nähty eikä nyt väkisin yritetä kaivautua enää syvemmälle vaan ponnistellaan edes pikkuaskelin ylöspäin ellei kunnollista loikkaa kyetä ottamaan. Katto pään päällä ja ruokaa joka päivä, siinäpä lähtökohta.
Olisikohan nyt minäitsekkään aika olla onnistuja . Pelaaminen on katkaistu ja tehty fyysisesti mahdottomaksi. Ajatus on kirkastunut, vointi on päivä päivältä parempi. Itseinhokin katoaa jo usein pitkiksi ajoiksi. Terapiat ja vertaistuki ryhmä käyty. Ei ole enää mitään salattavaa. Pienetkin asiat tuottavat taas mielihyvää kuten ajettu nurmikko tai siisti koti. Epäsosiaalisuus on kyllä tullut sivutuotteena ja viihdyn nykyään yksin todella hyvin, kaikenlainen teennäisyys ja näennäinen ystävällisyys nostaa karvat heti pystyyn. Ehkä se on jokin vaihe tällä toipumisen tiellä. Olinhan itsekkin mestari teeskentelijä ja valehtelija…
Ystäviä ja perhettäkin menetin tällä matkalla mutta nyt pystyn siihenkin asiaan suhtautumaan. Teoillani on seurauksensa, halusin sitä tai en. Haluan kuitenkin uskoa että, kun aikaa on kulunut riittävästi voin yrittää korjata välejä jotenkin. Tarina ei vielä kerro onnistunko siinä mutta, nyt huolehdin itsestäni.
Pelaaminen ei pyöri enää mielessä muutoin kuin painajaisissa. Painajaisyön jälkeen tulee herätessä mahtava olo kun ymmärtää sen olleen unta. Painajaisetkin tulee vain kun on yliväsynyt eli ei usein.
Kasinot ja pikavippifirmat laittavat kilpaa viestiä ja jopa soittaa. Millään estolla en saa niitä pois ja harkitsenkin puhelinnumeron vaihtamista. Nämä yhteydenotot ei herätä halua pelaamiseen mutta ovat todella raivostuttavia.
Rahallinen tilanne ei ole vielä kunnossa mutta 1000% parempi kun pelatessani ja usko niiden asioiden järjestymiseen on jo melko kova
Lopetin syyn etsimisen ja hyväksyin asian x-files puolen, enkä turhaan käytä aikaa siihen, välttämättä syy ei koskaan selviä ja epäilen senkin olleen jonkin asteinen tekosyy päässäni jatkaa pelaamista. Mennyttähän ei voi muuttaa mutta, sen ei myöskään tarvitse antaa määrittää tulevaa. Pelurillehan kelpaa syyksi mikä tahansa 
Tunnistan olevani peluri. Tulen sitä varmasti olemaan aina. Totaali nolla toleranssi on ainoa minulle toimiva tapa.
Hyvää ja pelitöntä kesää kaikille tällä taipaleella oleville.