^ Joo kyllä sama juttu, eli esim. siellä A-klinikan katkolla käy joskus myös niitä joiden ensisijainen päihde on joku huume. Heillä on tiukemmat säännöt eli heiltä otetaan seuloja ja ulos ei saa mennä ilman valvovaa työntekijää.
Tuo SoiKanteleen kertomus kaljan salakuljettamisesta katkolle on kyllä aika järkky, koska eihän missään saa edes alottaa bentsolääkitystä ennenku promillet on laskenut alle 0.5.
Huumekatkolla tää ei tosin useimmilla oo kynnys, koska useimmat huumeidenkäyttäjät puhaltaa alkometriin 0.00 katkolle tullessa. Alkoholi ei kiinnosta monia huumeriippuvaisia. Seuloissa on sitten vaikka mitä, ja ne pysyy siellä pitkään.
Itse oon ollut siis asiakkaana vain A-klinikan katkolla, joka on pääasiassa kuitenkin vain alkoholi-ongelmaisille tarkotettu vaikka joukossa on joitakin huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjiäkin, enkä tällä sisäpiirikokemuksella edes huomannut että kellään ois ollut salakuljetettua kamaa mukana, vaikka tavaroita ei ratsattukaan.
Asiakkaille on hyvä teroittaa, että mitä ihmeen järkeä olisi tulla katkolle käyttämään päihteitä kun päihteitä voi ulkona vetää ihan rajattomasti. On myös tolkutettu kuinka sikamaista muita, ehkä toipumiseen motivoituneita asiakkaita kohtaan on tuoda omia päihteitä hoitoon. Useimmat asiakkaat tajuaakin tämän, ja ompa joskus salakuljettajia jopa uhattu fyysisellä väkivallalla muiden asiakkaiden toimesta.
“Jos joku on tuonut tänne jotain omaa kamaa, niin lähtee karmit kaulassa tosta ikkunasta” sano eräs.
Minäkin olen ollut A-klinikan katkolla, ja siellä oli vuosien mittaan huumekatkolla olijoita varmaan keskimäärin yhtä paljon kuin alkoholistejakin, ellei enemmänkin. Viimeisinä aikoina siellä näki mielestäni yhä syrjäytyneempiä nuoria huumeidenkäyttäjiä sekä myös kaikenlaisia sekakäyttäjiä tai muunlaisia riippuvaisia. Näin monia kertoja kaikenlaisia salakuljetustapauksia, pillereitä ja kossua ja muuta oli ihmisillä mukana. Aina välillä kävi vakavakin kato, kun ratsioita tehtiin ja lukuisia ihmisiä sai lähteä samaan aikaan.
Viimeisen 10 vuoden aikana kaikenlaiset säännöt kiristyivät koko ajan. Se ehkä kertoo siitä, että systeemin hyväksikäyttö lisääntyi vähitellen. Nuoret osaavat luullakseni yhä voimakkaammin vaatia kaikenlaisia palveluja ja hoitoja itselleen. Se on eräänlainen “ura” sekin, hoidokkina oleminen.
^ Senpä takia oiskin hyvä ohjata jo niitä nuoria mahdollisimman tukeviin ja raitistaviin jatkohoitoihin sieltä katkoilta.
Lääkitykset alas katkolla valvotusti ja etenkin nuorilta huumeenkäyttäjiltä kaikenlaiset korvaushoito-haaveet yms. hömpötykset voi kannustaa heittämään romukoppaan. Ja sitten hyviin lääkkeettömiin jatkohoitoihin.
Ja tietysti 12 askeleen vertaistukiryhmiin kuten NA ja AA.
“Senpä takia oiskin hyvä ohjata jo niitä nuoria mahdollisimman tukeviin ja raitistaviin jatkohoitoihin sieltä katkoilta.
Lääkitykset alas katkolla valvotusti ja etenkin nuorilta huumeenkäyttäjiltä kaikenlaiset korvaushoito-haaveet yms. hömpötykset voi kannustaa heittämään romukoppaan. Ja sitten hyviin lääkkeettömiin jatkohoitoihin.”
Täysin samaa mieltä. Varsinkin monet nuorehkot bubren käyttäjät yrittävät vain periaatteessa saada ilmaset bubret laillisesti korvaushoidossa. Mutta on siel kyl niitäkin tosi hc-opiaattinistejä joille korvaushoidosta on ollut hyötyä. Parantanut siis selkeesti kuitenkin yleistä elämänlaatua. Pikku hiljaa päässeet sitten irti bubrestakin ja muista oppareista.
Samaa mieltä olen minäkin. “Päihdeongelmaisen ura” pitäisi tehdä vähemmän houkuttelevaksi. Monet saattavat nähdä sen aina vain uusia fiiliksiä tarjoavana eri lääkeaineiden kokeilun jatkumona. Itse olen syönyt diapameja tai vastaavia käytännössä vain katkoreissuilla, joten toleranssit ovat olleet matalat. Aina siellä kuitenkin tajusin, miten hyvät olot niistä lääkkeistä saa ihan lääkärin määräämillä annoksillakin. Nukahtaminen tenoxin avulla on autuasta, ja herätessä hyvä olo jatkuu. Päihdeongelmainen pitää sellaisista lääkkeistä, se on selvää. Juuri siksi Ketostixin mainitsema alasajo jo katkolla olisi hyvä asia niille, jotka eivät niitä lääkkeitä muutoin tarvitse.
Kerran kun olin katkolla - muutama vuosi sitten - alettiin unilääkkeitä ajaa alas, kun kotiinlähdön aika alkoi lähetä. Sellaista ei ollut aiemmin tapahtunut, joten se oli yllättävä ja kovakin paikka. Kyllä mieli mustui kun tajusikin saavansa vähemmän. Jonkinlaiset laitostumisen ensioireet voivat tuntua jo viikossa. Sitten taas kun on poissa sieltä, tuntuu pelkästään oikealta päästä eroon lääkkeistä, joita ei välttämättä tarvitse. Kokemusteni pohjalta voin ymmärtää miten joistain ihmisistä lääkkeet alkavat tuntua ainoalta pelastavalta oljenkorrelta. Muitakin apuja voi kuitenkin monesti olla olemassa, parempiakin.
Katkolta ei ookaan ihan paras juttu lähtee takas himaan tai kadulle, koska se merkitsee monilla takasin ryyppäämään tai aineita käyttämään palaamista… suorinta tietä.
Jatkohoitoon oisi hyvä mennä, johonkin vähintään kuukauden tai mielellään kauemminkin kestävään hoitoon. Hyvää jälkee voi tulla lyhyessäkin jatkohoidossa (esim. Myllyhoito(R) alkoholisteille 4 viikkoa, huumeenkäyttäjille 6 viikkoa).
Useimmat jatkohoitopaikat vaatii jo sen lääkkeiden alasajon, eli monissa ei Diapameja tai Tenoxeja juurikaan saa nauttia edes reseptillä. Jotkut mestat sallii jonkun Opamoxin, lääkkeettöminä hoitopaikkoina tunnetut (myllyt, minnet, hietalinnat yms.) ei kai sitäkään.
Oh jeah, mutta mitäpä mä oikeestaan tästä viisastelen, kun enhän mä itekkään aikoinaan katkolta mihkään jatkohoitoon lähteny. Ei mulle sitä edes tuputettu, kai siitä syystä että mulla oli koko ajan duunipaikka virallisesti josta ei mitään kuukauden lomaa ois saanu sentää.
Kerran mä lähin suoraan katkolta Tavastialle PMMP:n keikalle ja toisen kerran Intiaan.
Jos on lyhyt katkokäynti 5päivää esim, niin se on yhtä tyhjän kanssa. (tosin saadaanhan siinä ajassa alkoholistit “pystyyn”, yleensä jatkamaan siittä mihin jäätiin.)
Olen esim. 5päivän katkolta saanut Opamox respan käteen. No mitä minä tein, ekaks apteekkiin, kourallinen troppeja suuhun ja kapakkaan, sieltä sitten alkon kautta kotiin, hohoijaa mitä puuhaa.
Olen myös itse hakeutunut umpiseilissä A-klinikan kautta katkolle. Mulla oli täysi Finlandia vodka pullo povarissa. Lekuri sano, et mee vähäks aikaa makoileen, sellaseen pieneen huoneeseen, jossa on sairaalan peti. No menin sinne, mutta valitin janooni, niin sain mehukannun sinne. Kaadoin votkaa kurkkuun ja mehua päälle, promillet sen kun nousi. Siittä sitten katkolle. Kerkesin vielä sen pullon juomaan noin vartissa.
^ Ja sitten oli kiva ootella katkolla seuraavaan päivään että ne promillet laskee?
Mä en oo kyllä katkolta enkä A-klinikalta saanut mitään muita reseptejä kuin Antabus-reseptin. Bentsoja sain sensijaan sillon 2007 omalta työterveyslääkäriltä Mehiläisestä. Kaks kertaa 30 kpl respan Diapamia 5 mg ja saman verran tsopiklonia. Ai niin ja kerran kallonkutistajalta sitä Peratsinia.
Että ei mulla sitten sen pidempää pilleristin uraa tullut.
On kyllä ihmeellinen se aineriippuvaisen logiikkakin usein. Katkolle mennään lopettamaan viinanjuontia viinapullo mukana tai huumevierotukseen salakuljetetaan omia mömmöjä.
Riippuvuuden “logiikka” on ihan oman laistaan logiikkaa.
Alkoholistin, joka sekakäyttää PKV-lääkkeitä, loogiikka on kyllä hieman hakusessa Täydellistä sekoilua.
Muistaakseni se katkoreissu meni niin, että siellä tosiaankin oli 0.5promilleraja ennen kuin bentsoja sai, niin sain sen puhumalla nostettua yhteen promilleen. Sen jälkeen alkoi tulla Opamoxia. Mutta mulle tuli tuolloin jo ekat selkeät viekkarit alkosta n.1.5promillen kohdalla. Kertoo alkoholisoitumisen tasosta hyvinkin paljon ja siittä millasia määriä juo/kykenee juomaan.
Siinä sitten oli kiva ootella ja tuijotella kelloo, että ne promillet laskee. Siis nehän alko laskeen vasta seuraavana aamuna muistaakseni. Katkolle tullessani muistaakseni puhalsin n. 4.5promillea.
Enpä usko arvoisa Ketostix. Sillä minä en koskaan “kuivanappaile” kun olen tietyssä ~muuttuneessa mielentilassa~. Ja tämä tietoisuudentila tappaa viinapirun totaalisesti. Siis tällä tietyllä hetkellä. En tunne kyllä muutenkaan kuivanappailevani lainkaan.
Uskon, että ainakin minun puolestani kyse on vain “muisteluista” ja varsinkin nämä ajatukset tukevat alkottomuuttani. Kun tollasia omia kokemuksiaan kirjottelee, nyt kun on alkoholista vapaana, niin näkee sen oikean kauheuden joka alkoholismiin liittyy.
Älä ala kuivanappailemaan, se on viinapirulle pikkusormen antamista.
Ps. Ja puhutaan vaan raittiudesta, sehän palstan tarkoitus on. Tosin tietenkin Reviasta voi sanoo mielipiteensä/kokemuksensa.
Ja minun mielipiteenihän Reviasta oli äärimmäisen negatiivinen. En koskaan suuhuni laittaisi kyseisiä troppeja.
Itselleni tuskin olisi lopullisen raittiuden saavuttamisessa auttanut mikään jatkohoito siinä missä 3-9 päivän katkokaan. Katkosta oli apua, kun olin huonossa kunnossa, ja aina päätin lopettaa kun sinne päädyin. En kuitenkaan pystynyt siihen. Kohdallani oli jonkin muututtava korvien välissä. Ehkä sen sai aikaan ikä, ehkä tietynlainen näkökulman vähittäinen avartuminen. Olin kuin jossain silmukassa, luupissa, juomishalun kanssa. Tein aina saman virheen uudelleen ikään kuin mekaanisesti, en päässyt tietystä kohdasta ohi. Siltä se nykyisin vaikuttaa.
Korvien välissä tapahtuvan muutoksen merkitys voi olla aivan ratkaiseva. Liikaa lääkkeisiin luottamalla voi oma päätös ja henkinen kehitys raitistumisessa jäädä varjoon. Silloin alkoholismi voi jäädä kytemään sinne pinnan alle aivan sellaisena kuin se sinne jäi. Kaikenlainen älyllinen toiminta, lukeminen, matkustaminen varmaankin auttavat avartamaan näkökulmaa elämään yhä pidemmälle. Alkoholistin maailma on sulkeutunut ja yksipuolinen, mutta siitä vankilasta voi töitä tekemällä päästä pois.
Myöskään minä en ole kokenut mitään hyötyä alkoholisimini kanssa, mistään katkohoidoista. Tosin olihan se paikka hieman sellainen tietynlainen lyhyt stoppi juomiseen, kun pää tai fysiikka ei kestä. Minulla kestää nimenomaan fysiikka, mut psyyke puoli menee ihan sairaaks. Olenhan ollut MIELISAIRAALAN SULJETULLAOSASTOLLA (vailla tietoa koska pääsen pois.) 2kk:tta, kuitenkin vain ja ainoastaan alkoholismini takia. Ja sinne ei pääse ihan kovin heppoisin perustein, suoraan M1 lähetteellä, eli suora suljettupakkohoito.
Eli jos olisin karannut, niin minulla olisi poliisit kokoajan perässä, koska minun arvellaan olevan vaarallinen itselleni tai muille.
-Lekuri oli muuten venäjältä muuttanut umpihullu sekopää. Siittä on lähetetty jo helvetisti valituksia.
Hän esim. katkaisi suodalta kädeltä minun paroksetiini lääkitykseen seinään (60mg/pv). Eli toi on masennuslääke maxi annostuksella, ja siittä yleensä tulee ihan sairaat viekkarit, jos sen lopettaa seinään. Kaikkialla suositellaan tuon lääkkeen hidasta pudotusta. Minulle ei tosin tullut viekkareita, koska olen tuon lääkkeen kanssa poikkeustapaus.
Hän myös puolitti suoralta kädeltä minun Lyricaa 600mg/pv–>300mg/pv, ja kiitän todellakin tuuria, etten ollut lääkettä vielä kerinnyt kovin kauaa syömään ja ei tullut vieroitusoireita, myöhemminhän minulle sitten kehittyi vakava riippuvuus, tuohon Saatanan keksimään kemikaaliin (tosin olen onnistuneesti vierottannut itseni siittä).
Mutta ei siinä vielä kaikki, otti 40mg/pv Opamoxia pois täysin suoraan myös. Tuli viekkarit, aika laimeat tosin. 40mg:aa Tenoxia sain pitää.
Tämä sama lekuri oli kuulemma pahinpana mokana joskus, ottanut pois jonkun potilaan lihastulehdus lääkkeen, joka hänelle oli myönnetty koska pohkeessa oli vakava tulehdus. Se saamarin jalka jouduttiin miltei amputoimaan! Kaveri sai muistaakseni ihan hyvät korvaukset.
No mitä tilalle? No niitä neurolepti myrkkyjä tietenkin. Eikun vaan kielen alle iltasin lääkkeen jaossa ja vessan pöntöstä alas.
Mutta niin ne silmät miullakin vaan aukeni ja korkki meni kiinni.
En ole 1.5vuoteen ollut:
-Mielisairaalassa
-Minkäänlaisessa päihdehuoltolassa
-Minkäänlaisella katkolla
-En ole kertaakaan ollut putkassa, joka alkoi jo tuntumaan miltei kotosalta (no ei…
-En ole kertaakaan soittanut läpi yön, jotain Irwinin ryyppyralleja helvetin kovaa, kun lapsemme ja emäntäni tarvitsevat unta.
-En ole myöskään rikkonut mitään omaisuuttani
Ne on kyllä kauheita tunareita ne semmoset lääkärit kun lääkkeitä päihderiippuvaisilta pois riistää.
No mutta mä näen kyllä, että erilaisista hoidoista on kyllä monille apua sitten kun otamme ensimmäisen askeleen, eli tunnustamme että elämämme on muodostunut sellaiseksi etteme enää kykene omin voimin selviämään.
Katko voi olla se ensiapupiste, jossa se ensimmäinen askel konkretioisuu todeksi ensimmäisen kerran.
Vertaistukiryhmätkin kuten AA ja NA voivat olla omanlaistaan jatkohoitoa sen katkon jälkeen. Itse asiassa ne vasta ovatkin perustavanlaatuista jatkohoitoa, koska niissä voi käydä koko loppuelämän!
Samaten lukuisat ihmiset ovat saaneet raittiuden päästä kiinni hyvissä (lääkkeettömissä) kuntoutuspaikoissa, kuten minnesota-mallisissa hoitopaikoissa ja hyvissä yhteisöhoitopaikoissa.
Ompa joku ihan todistattavasti raitistunut Tervalammella tai Ridasjärvelläkin, vaikkeivat ne ihan lääkkeettömiä paikkoja ookaan!
Jos aatellaan jotain syrjäytynyttä ihmistä jolla ei ole muuta tuttavapiiriä kuin muut aineenkäyttäjät, eikä kenties kunnollista asuntoakaan. Mihin hän katkolta tai vierotuksesta palaa? Niimpä, ei mihinkään muuhun kuin siihen aineita käyttävään kaveripiiriin tai yöpymään nurkissa joissa aineita käytetään.
Siinä ei katkolla alkanut raittius kovin montaa päivää tai edes tuntia ehdi pidentyä.
Pitkä jatkohoito voi opettaa sitä raitista elämää pidemmälle, ja joku yhteisöhoito jopa elämään raittiina raittiiden parissa.
Mä oon ihan täpinöissäni kaikista mainioista (lääkkeettömistä) hoidoista mitä on!
Olinhan minä päihderiippuvainen ja periaatteessa lääkäri tietenkin toimi oikein. Mutta ei helvetti tarvis ihan noin “venäjän malliin” mennä. Ei suomipoika oo tottunu noin hc-menoon
Hei venäjällä vieroitetaan esim. heroiininistejä, sillä tavoin että mennään sänkyyn makaamaan kettingin ollessa sinussa kiinni. Syömään ja kuselle pääsee aika ajoin. Ja ei tietysti mitään lääkkeitä oireisiin.
Oikeastaan ketjun aiheesta minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta tämä on niin helmi, että halusin sen nostaa esiin. Hieno kuvaus automaattiohjauksesta, jolla addikti toimii. Hyvä huomio myös lääkkeiden petollisuudesta alkoholismin hoidossa.Ja kyllä, vankilasta vapautuminen on oivallinen metafora raitistumiselle.
Sinäkin olet hakannut päätä seinään samalla tavoin kuin minä. Itselläni meni melkein 20 vuotta siihen, että sain heitettyä pyyhkeen kehään. Kysehän on kuin nyrkkeilyottelusta: aina hyppäät uudelleen sinne kehään saamaan selkääsi, etkä itsekään tiedä miksi. Ei vain voi “luovuttaa”. Sitä se minun kohdallani varmaan hyvin pitkälle oli, vaikken itse sitä hyvin osannutkaan tiedostaa. Jokin alkuperäinen, epämääräinen ihanne oli pohjalla, eikä sitä halunnut “pettää”. Olen luonteeltani jotenkin tyhmänuskollinen muutenkin, pidän kiinni asioista ja tavaroista ja muodostan helposti kaikenlaisia kunniavelkoja ynnä muita. Esim. erot parisuhteista ovat tietysti merkinneet ilmestyskirjallisia mullistuksia.
Olin jossain vaiheessa toista vuotta juomatta. Juominen oli silloin varmaankin joka päivä ja joka hetki mielessä. Säästin esimerkiksi rahaa hullun lailla ja elin hyvin niukasti. Miksiköhän sitä rahaa piti säästää, arvauksia? Sitten kun repesi, hävitin suurimman osan yhtenä iltana, 7000 markkaa vain meni jonnekin. Että kyllä kannatti.
Nykyään olen raittiina päivästä päivään enkä enää tunne juomahimoa enkä muistele juomista nostalgisoiden tai kaihomielellä. Se johtuu luullakseni siitä, että olen muuttunut henkisesti. Olin varmaankin 18-vuotias, kun aloitin yleettömän juomisen. Ehkä jokin kehityksessäni jäi silloin kesken, ja kun sain lopetettua, aikuistumisprosessi jatkui jälleen, ”vähän” myöhässä mutta kuitenkin. En olisi pystynyt tähän ellen olisi pystynyt hylkäämään sitä epämääräistä ihannetta sisälläni. Sitä myöten kaikki vanhat junttijutut ja -ihanteet romahtivat sisälläni ja menettivät täysin merkityksensä. Sisäänpäin kääntynyt, sulkeutunut, yksisilmäinen, kovanaamainen, piittaamaton maailmankuva katosi.
”Open your mind and the ass will follow”, vanha viisaus pitää kutinsa.
Vankilasta vapautuminen on ihan konkreettinen ja klassinen vertauskuva mille tahansa haitallisesta addiktiosta vapautumiselle.
Jo Allen Carr puhuu tupakkakirjoissaan “nikotiinivankilasta”. Aineriippuvuuksissa puhutaan usein “koukusta”, mutta “vankila” toimii käsitteenä as well.
Tällä palstalla puhutaan ensisijaisesti alkoholismista, mutta minä puhun mielelläni laajemmin päihderiippuvuudesta. Kai siksi, että tunnen nykysin aika paljon ensisijaisesti huumeriippuvaisia… ja myös tietty siksi että palstalla on keskusteluissa usein esillä myös lääkeriippuvuus. Ja muutenkin siksi että pelkät vanhan ajan alkoholistit ovat katoava genre sekakäyttäjien ja moniriippuvaisten yleistyessä.
Lääkkeet eivät välttämättä oikein käytettynä lyhyessä käytössä ole petollisia, mutta lääkehoito ei koskaan saisi olla päihderiippuvuuden ensisijainen tai ainoa hoito.
Ei edes se Antabus, mistään Reviasta puhumattakaan.
Kiitos mukavista sanoistasi. Alkoholismi voi olla vankila. Sitten esim. otat antabuskuurin, ja huomaat olevasi jälleen vankilassa. Suomalainen kulttuuri voi nimittäin olla yksi suuri vankila. Minuun ei lopulta tepsinyt mikään muu kuin täydellinen irtiotto niistä kovista ja ahdasmielisistä arvoista, joiden keskellä olin saanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni elää. Olen pikkupaikkakunnalta kotoisin. 80-luvulla se ei “ihan” ollut mikään San Fransisco. Vanhempien, opettajien, kapiaisten mitätöivä asenne sai minut halveksimaan itseäni jo nuorena. Siispä jos sain turpiini tai jouduin putkaan tai mitä vain, tunsin siitä varmaankin jonkinlaista masokistista tyydytystä. Ihan niin kuin niin olisi kuulunut ollakin. Ihan kuin minun elämäni olisi pitänyt ollakin sellaista: mitä hirveämpää, sen parempaa.
Minun kohdallani sopivat henkiset välineet oman itseni analysointiin kehittyivät varmaankin vasta iän myötä. Ei mikään kallonkutistaja pystynyt siihen, eikä mikään lääke.
Alkoholismi voi olla vankila. Sitten esim. otat antabuskuurin, ja huomaat olevasi jälleen vankilassa. Suomalainen kulttuuri voi nimittäin olla yksi suuri vankila. Minuun ei lopulta tepsinyt mikään muu kuin täydellinen irtiotto niistä kovista ja ahdasmielisistä arvoista, joiden keskellä olin saanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni elää. Olen pikkupaikkakunnalta kotoisin. 80-luvulla se ei “ihan” ollut mikään San Fransisco. Vanhempien, opettajien, kapiaisten mitätöivä asenne sai minut halveksimaan itseäni jo nuorena. Siispä jos sain turpiini tai jouduin putkaan tai mitä vain, tunsin siitä varmaankin jonkinlaista masokistista tyydytystä. Ihan niin kuin niin olisi kuulunut ollakin. Ihan kuin minun elämäni olisi pitänyt ollakin sellaista: mitä hirveämpää, sen parempaa.