Puuhasi kuulostavat ihanilta. Ihailen paljon sinussa tuota, miten paljon teet erilaisia asioita itseksesi. Minä en ole sitä koskaan oikein oppinut, jos ei oteta lukuun lenkillä käymistä. (Tosin nykyään en käy niilläkään yksin, vaikka kannattaisi.)
Minullakin välillä puskee syömishäiriöni voimalla pintaan, ymmärrän luullakseni siis, mitä koet. Minulla se menee ennemmin niin päin, että syön ylipäänsä aina liian vähän ja pahimmillaan hankalina päivinä vieläkin vähemmän ja sitten kärsin heikotuksesta ja vielä enemmän kuin normaalisti uupumuksesta. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta joku nuoruudessa opittu selviytymiskeino sekin on. Hyvä, että sinulla meni relapsi ilmeisesti nopeasti ohi.
Ihania kesäpäiviä sinulle @Reepu Toivotaan, että lämpötilat pysyvät maltillisina.
Edit. En ehtinyt nähdä uusinta kirjoitustasi ennen tämän viestin lähettämistä. Luen sen nyt.
Tämä sinusta mielestäni välittyykin. Olet päässyt eteenpäin, vaikka minunkin mielestäni asia on niin, että on haavoja, jotka ei parane. Enkä itsekään puhu (enkä koe) itsestäni selviytyjänä. Keanu Reevesin sanomassa oli painavaa asiaa. Olet kokenut jotain ihan kamalaa, mutta kasvuasi se ei selkeästi ole lopettanut. Siitä kertoo juomisen lopettaminenkin. Hyvä sinä.
Sinussa on Reepu kuitenkin myös paljon tervettä ja toimivaa. Sen huomaa helposti kirjoituksistasi. Voimia tähän päivään.
Haluan vielä kertoa tuosta entisestä miehestäni. Se mitä minulle tehtiin ja miten meidän lopulta kävi, on ollut myös hänelle suunnaton trauma. Muutamia vuosia eromme jälkeen hän sai juoppohulluuskohtauksen ja oli hoidettavana lähemmäs viikon sairaalassa. Hän kävi omat kamppailunsa alkoholin kanssa ja selvisi. Hän on ollut tärkein ihminen elämässäni, enkä koskaan unohda kuinka hän kantoi ja piti minua sylissään kun huusin tuskaani. Hän otti vastaan hallitsemattomat raivokohtaukseni ja sen yhden kerran kun tällaisen kohtauksen aikana satutin häntä fyysisesti. Kuinka hän ruokki kissani ja siivosi hiekkalaatikon kun en itse siihen pystynyt. Hän piilotti oman kipunsa ja tuskansa yrittäessään auttaa minua. Olen kiitollinen, että silloin 19- ja 20-vuotiaina kun kohtasimme, en kohdannut ainoastaan tulevaa poikaystävääni, vaan enkelin. Sitä hän on.
Mutta nyt tunteelliset löpinät sikseen, kohta kohti Kuopiota työkaverin kanssa. Kiva päästä autoon istumaan ja katselemaan ohikiitävää maisemaa. Sinne on lähes neljän tunnin ajomatka ja katsoin jo ruokapaikan valmiiksi. Aion syödä tänään sitruunalla maustettua parsa-lehtikaalirisottoa, en malta odottaa Sieltä sitten festaripaikalle.
Voi @Reepu , toivon Sinulle voimia ja paljon hyvää elämääsi
Nämä ovat niitä asioita, joihin minulla ei ole sanoja. En edes yritä. Eilen ja tänään kun luin, sielun täyttää tuska ja kipu, viha…
Olet voimakas ja sisukas. Katson taivaalle ja pyydän tulevaisuuteesi sylikaupalla elämän onnea ja hyviä asioita!
Kiitos luottamuksesta kun kirjoitit.
Kiitos Reepu siitä mitä kerroit - ja myös tästä Reevesin lainauksesta:
Minäkin olen kokenut yhden valtavan, traumaattisen menetyksen, joka tapahtuessaan muutti elämäni kokonaan.
Silti sen kanssa on voinut elää. Nykyään jo hyvää, onnellista elämää. Vaikken ikinä olisi uskonut.
Olen viime vuosina löytänyt itseni toisinaan tukemasta saman kokeneita. Jaan siis tunteesi ja halusi siitä, ettei oma menetys ole turha, vaikka se turhista turhimmalta usein tuntuukin, vieläkin.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi raiskauksesta. Olen niin pahoillani siitä, että olet joutunut kokemaan mitään sellaista.
Itse uskon, että kun kaikki mennyt kauheus saa sanat, joilla kertoa siitä muille, kipu saa mahdollisuuden loivenemiseen.
Me täällä olemme sinusta ylpeitä jo nyt.
Minä ajattelen, että itsensä saa määritellä miten haluaa. Sen voi lopulta valita itse.
Oma menetykseni määritteli minut uudelleen, koska se pysäytti entisen elämäni ja vei minut sivuraiteelle, jolta on ollut pitkä matka takaisin. Nyt en enää ajattele sen määritelleen minua lopullisesti - siitä vain tuli osa elämäni tarinaa, kivulias ja vaikea osa mutta silti: vain muisto.
Eput olivat HIENOJA!! Olipa kiva nähdä heidät vihdoin, leffahuoneessani olen Tampere Ratina 2016 konserttia katsellut muutamaan kertaan, Eput ovat kyllä niin osa kaunista Suomea. Marttihan tuntee alkoholismin, korkki meni hällä kiinni kauan, kauan aikaa sitten. Myös ruokapaikkavalintani oli napakymppi, risotto oli täydellistä, NAM! Kuopio on kyllä yksi lempikaupungeistani, neljä kertaa siellä nyt vieraillut, aina Kuopiorockin aikaan.
No, sitten tulikin taas kolme vaikeampaa mätä-päivää, kunnes tänään onkin ollut parempi. Aamuisen pyöräilyn ja uinnin jälkeen katsoin -jotain oikeaa hetkeä varten pihtaamani- dokumenttielokuvan Janis Joplinista. Ja voi että miten tykkään musiikkidokumenteista ja menneisiin aikakausiin palaamisesta! Se on ihanaa, nostalgista, vaikken tuota aikaa olekaan elänyt. Vielä olisi jäljellä Bob Dylanin elämästä kertova suht uusi elokuva.
Sain myös paketin ovelleni, lisää avaruuslakanaa patjojen valtakuntaan:
Tämä viikko vielä lomaa ja helle jatkuu. Onneksi saan kuitenkin nukuttua kun kämppä viilenee kyllä öisen läpivedon avulla ihan mukavaksi. Ja on kehokin jo alkanut tottua tähän lämpöön, ihoani en vaan halua enää polttaa uudelleen auringossa. Yhden palapelin sain valmiiksi eilen ja aloitin jo uuden, oikein hyvää näpertämistä josta saa hauskoja tyydytyksentunteita kun pala napsahtaa kohdalleen ja jokaisessa palapelissä on aina ihan oma tunnelmansa mikä siitä kuvasta huokuu
Luin juuri ketjusi @Reepu.
Kiitos, että olet olet jakanut kokemuksiasi ja ajatuksiasi meille.
Sain kirjoituksistasi uskoa siihen, että muutos ja toipuminen ylipäätään on mahdollista. kiitos!
Kaunis kiitos @TästäAstiAikaa2 <3 Olen tosin häpeäkseni poistanut alkupäästä omia viestejäni kun ahdistuneena yritin saada itseni jotenkin katoamaan täältä, joten ketjuni on hieman rikkinäinen.
Itselleni toisten kirjoitukset täällä ovat olleet ja ovat edelleen aivan hirveän arvokkaita ja tärkeitä. En olisi tässä missä olen nyt ilman tätä Päihdelinkin yhteisöä. Kiva kun olet tullut mukaan <3
Kiva kuulla, että reissu oli onnistunut bändeineen ja ruokineen. Itsekin olen siinä käsityksessä, että Kuopio on kaunis ja käymisen arvoinen kaupunki, vaikken olekaan lapsuuden jälkeen kuin istunut autokyydissä ohimenomatkalla. Eput on tosiaan tärkeä osa Suomea, itsekin heitä olen paljon kuunnellut. Oli varmasti hienoa nähdä heidät livenä.
Tuli mieleen mainitsemistasi mätäpäivistä, että dopamiinihan toimii sillä tavalla, että myös hyvien kokemusten jälkeen (jolloin dopamiini kohoaa), seuraa dopamiinin notkahdus ja voi kokea alakuloa tai vastaavaa kivojen hetkien jälkeen. En muista miten siitä sanottiinkaan oliko se “juhlien vai loman tms. jälkeinen masennus”, millä moni on sitä kuvannut. Minäkin. Hyvä, että se meni jo ohi ja saat nauttia vielä viimeisestä lomaviikosta!
Se on nyt loman viimeinen ilta ja huomenna töihin. Tämän viikon kivuus oli työkaverilleni hoitoon tullut koira, josta tuli ihan minun sylihauvani tietenkin <3 Kävimme joka päivä lyhyemmillä ja vähän pidemmilläkin seikkailuilla järvimaisemiin ja voi kuinka ihanaa olikaan pitää karvaista, elävää olentoa sylissä pitkästä aikaa… Pienen hetken aivoni hämmentyivät kun silittäessä ei alkanutkaan kuulumaan kehräystä…
Limonadia kului loman aikana liikaa hyh, nyt niiden juominen loppuu. Hirveää roskaa limut ovat elimistölle. Pyöräily ja ruoanlaitto jäi kyllä helteiden takia aika huonoksi siihen nähden mitä olin ajatellut, mutta ei se mitään. Olen nyt kaksi työkiertoa töissä ja sitten alkaa vielä toinen, 15 päivän loma. Jospa sen aikana olisi vähän viileämmät kelit.
Olen tyytyväinen päästessäni takaisin töihin, vaikka huomenaamun 4.30 herätys onkin aika perseestä. Tai mistäs sitä tietää jos tuleekin hyvä yö ja helppo herätys! En kyllä halua edes muistella viime vuoden vastaavaa, se oli kauhua…
Mukavaa alkanutta elokuuta kaikille <3 (kuvassa auringonnousu)
On alkanut tuntua, että sillä sekakäytöllä ja sen jälkeen pitkäkestoisella alkoholin juomisella aiheutetut lisäahdistuneisuus ja hätääntyneisyys alkaisivat olla ohi. Pelkään tosin sanoa tätä ääneen, jos niin ei olekaan… Olen alkanut pystyä jäämään sänkyyni makoilemaan ihan rauhassa heräämisen jälkeen, kun pahimmillaan se oli sellaista että joutui aina herätessään ryntäämään ulko-ovesta ulos kävelemään/pyöräilemään että ahdistus hieman laantuisi. Se ahdistuneisuus ja hätä oli niin kovin hirveää ja raskasta, jatkuvaa, että toivoin vain asetta käteeni että voisin ampua aivoni pellolle. En halua että se tulee takaisin. Enpä silloin marraskuussa 2023 tiennyt miten hirvittävän ja pitkäkestoisen lisäkärsimyshelvetin itse itselleni tulen tekemään…
Olen paljon tätä miettinyt. Kun olin hiljalleen kävellyt kohti alkoholiongelmaa ja alkoholismia niinäkin aikoina kun kaikki oli kuitenkin ihan hyvin, kissalapseni elossa ja pystyin iloitsemaan ja nauttimaan kaikenlaisista pienistä ja isommistakin asioista traumoistani huolimatta, niin en ymmärtänyt enkä osannut pelätä että jos elämässäni vielä tapahtuu jotain pahaa, minulla ei enää olekaan mitään muuta toimintamallia kuin juominen. Uutuutena ja yllätyksenä itsellenikin tuli sitten tuo lääkkeiden sotkeminen mukaan. Helvetillisen kauan on kestänyt että aivokemiani tuntuvat jotenkin palautuneen.
Kävin juuri ostamassa 1,5kg mansikoita jääkaappiin, vieläkin ovat makoisia. Koko kesän olen noita mansikkalaatikoita kotiini tuonut ja Usvan kupista (Usvan tuhkausreissulta ostettu teemuki) niitä popsinut. Aivoni pitävät kaikista värikkäistä, höpsöistä, kauniista astioista ja hyvistä syötävistä niissä. Tällaisilla pienillä jutuilla yritän auttaa itseäni.
Ihania pikkujuttuja Toisaalta siis pieniä, mutta lopulta niin isoja. Itsekin pystyin aiemman 8v raittiuteni aikana niistä nauttimaan ennen kuin ptsd:ni pahentui. Tämän jälkeen alkoi se kaikki ahdistus, pelkotilat ym. vaikka olin senkin jälkeen vielä noin 4 vuotta juomatta.
Joka tapauksessa, sun kirjoitukset antaa mullekin toivoa. Olet vaikutelmani mukaan rakentanut uutta arkea tosi hyvin terveyttäsi tukemaan ja pystyt vielä käymään hyvin töissäkin. En nyt äkkiseltään muista tunnetko itseäsi vielä selviytyjäksi(muistaakseni tunnet), mutta ainakin kirjoitustesi perusteella vaikutat siltä.
Tuo sekakäyttö on kyllä alimmasta helvetistä. Siitä vieroittautumisen ahdistukset ovat itselläkin olleet potenssiin sata. Siinä ei mitkään mielikuvaharjoitukset pahemmin auta.
Toivotaan, että lämpötilat pysyvät maltillisina.
Sieltä sitten festaripaikalle.
. Kaikesta huolimatta Sinulla on ollut siunausta elämässäsi.
Toivotaan hyvät yöunet 
