Ehkä on orastavan toipumisen merkki, kun mieleen alkaa tulla toiveita ja tulevaisuuden suunnitelmia. 
Kivalle kuulosta nuo ruuanlaittojutut. Itse tehty ruoka on hyvää, terveellistä ja edullista. Eikä siihen välttämättä mene tolkuttomasti aikaakaan, jos on kiire.
Minä tein joskus tattaripastaa, kuten gluteenia en voi syödä ja ostin kokeeksi linsseitä tehtyä spagettia. Noissahan on hyvät ravinto-arvot, kun palkokasvit tuo kaivattua proteiinia.
Mukavaa sunnuntaita!
Aion pohtia tässä kirjoituksessani alkoholin osuutta seksuaalirikoksissa. Jos aihe tuntuu liian raskaalta, älä jatka lukemista.
Olen nyt jo jonkin aikaa yrittänyt herättää keskustelua alkoholin osuudesta seksuaalirikoksissa, mutta tuntuu, ettei tästä oikein saisi puhua. Ymmärrän kyllä miksi, sen koetaan syyllistävän uhria. Mutta koska raiskaus on niin elämää ja ihmistä vaurioittava rikos, jonka seuraukset voivat johtaa pahimmillaan itsemurhaan, on mielestäni edesvastuutonta ettei alkoholin osuudesta puhuta enempää. Tällainen toivottava keskustelu alkoholista ei vähennä rikoksentekijän vastuuta teostaan pätkän vertaa, eikä sitä myöskään pitäisi nähdä uhria syyllistävänä vaan liittää tämä asia alkoholin vaaroista kertomiseen. Suuri osa seksuaalirikoksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena, niin tekijän kuin uhrinkin osalta.
Olisi hienoa nähdä maailma, jossa jokainen ihminen olisi sisäistänyt ettei kehenkään kajota ilman lupaa. Mutta tämä ihmisten maailma on epätäydellinen ja realistina en esimerkiksi usko että seksuaalirikollisuus tulee Suomessa vähenemään, päinvastoin uskon sen ikävä kyllä lisääntyvän. Nuorille ihmisille riskeistä ja vaaroista, itsensä suojelemisesta ja miten kavereista pidetään huolta kertominen pitäisi nähdä normaalina huolenpitona ja ennaltaehkäisynä. Poliisihan näistä aina silloin tällöin tekee ulostuloja, omaan epähienotunteiseen, töksähtelevään tapaansa ja huutohan siitä aina seuraa, vaikka hyvää se poliisikin vain haluaa.
Kokemuksesta voin kertoa, ettei se lämmittänyt tai auttanut paskankaan vertaa vaikka kuinka tiedän että vastuu on tekijällä ja sitä toitotetaan nykyään joka suunnasta. Ei tosin tietenkään auttanut jälkiviisastelukaan tai syyllistäminen, jota kohtasin. Kun se kammottava rikos on tapahtunut, en mitään muuta ole toivonut kuin että olisin pystynyt estämään sen, keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten jäämällä sinä iltana kotiin poikaystäväni luo, tai lähtemällä samaan aikaan baarista pois kuin muut kaverini eikä jäädä yksin kävelemään humalassa yöllä kohti ystäväni asuntoa. Myös tekijä oli humalassa, hirviö oli samassa baarissa kuin minäkin ja lähti seuraamaan minua kun poistuin.
On itseasiassa vaatinut tämän puolitoista vuotta sitten tapahtuneen tragedian kissojeni kanssa kuin myös pidempään selvinpäin olon, että pystyn tarkastelemaan ja pohtimaan tätä nuoruudessani tapahtunutta vakavaa rikosta ilman suurten tunteiden vallassa oloa ja raivoamista. Vihdoinkin tunnen jotenkin päässeeni irti siitä, vaikka surua se edelleen aiheuttaa, niin hirveät seuraukset siitä on ollut itselleni ja kauttani läheisilleni. Mutta siksi ehkä pystynkin nyt avoimesti pohtimaan näitä asioita ottaen huomioon myös alkoholin osuuden tapahtumissa.
No, tällainen raskas avautuminen viikon alkuun. Kävin aamulla pyörälenkillä ja uimassa auringonpaisteessa ja asiaa pohdittuani siellä, tulin tulokseen että haluan kuitenkin tästä asiasta mietiskelyjäni tänne kirjoittaa. En olisi koskaan uskonut että voi olla mitään satuttavampaa ja hirvittävämpää kuin se mitä minulle tehtiin, mutta olin väärässä. PikkuRuun kuolema ja menetys on tragedia, joka on sattunut minuun miljoona kertaa lujempaa. Mutta tämä menetys on pakottanut kasvamaan, kun taas tuo rikos teki minusta sairaan.
Hieno ja aiheellinen kirjoitus.
Alkoholinkäyttö altistaa niin tekemään seksuaalirikoksia kuin altistumaan niille.
Varmaan meillä useammalla on eriasteisista teoista kokemusta niin uhreina kuin tekijöinä.
Olihan asenteet ja lainsäädäntökin esim omassa nuoruudessani ihan toiset. Jälkeenpäin miettien omallekin kohdalle on osunut tapahtumia, jotka ehkä täyttäisivät rikoksen tunnusmerkit. Tutussakin seurassa on vähän hämärä se raja, missä on riittävän tolkuissaan, vanhan lain mukaan siis. Nykyinen suostumusperusteinen homma on selkeämpi.
Samalla tavalla altistuin humalassa varkauksille ja onnettomuuksille, vaikkei niitä kovin paljon sattunutkaan. Umpikännisen lompakko on helppo viedä ja humalassa kaaduin fillarilla useamman kerran. Yhtä hyvin olisin voinut jäädä auton alle. Tai saada kallonmurtuman, kun kaaduin ja löin takaraivoni asfalttiin.
Pysymällä selvänä (tai muuten järkevässä kunnossa) suojelee itseään ja sitä kautta terveyttään ja mielenterveyttään.
Itseään ei tietysti kannata menneistä valinnoista ruoskia tai syyllistää. Kumminkin nyt ja tulevaisuudessa voi pitää itsestään parempaa huolta ja silläkin tavoin arvostaa itseään, elämäänsä ja terveyttään.
Mukavaa päivää Reepu! Oli hieno avaus tämä kirjoitus.
Olen hirveän pahoillani ja murheellinen siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Sitä ei saisi tapahtua koskaan kenellekään.
Samalla olen maailman onnellisin, että juuri sinä kirjoitat näin tärkeästä aiheesta. Olen myös havainnut keskustelua, jossa yllättävänkin monen mielestä ei saisi ollenkaan puhua raiskauksen ennaltaehkäisystä. Jostakin syystä se kiepsahtaa toisilla samantien uhrin syyllistämiseksi, ja koko keskustelu päättyy siihen. Ikään kuin koko aiheen pohtiminen veisi milliäkään pois tekijän syyllisyydestä. Totta kai hän on syyllinen. Hän on tilanteessa tasan ainut tuomittava rikollinen, joka ansaitsee mahdollisimman tuntuvan rangaistuksen. Uhrin ansaitessa kaiken mahdollisen avun, tuen ja määrätyt korvaukset, tilanteesta ja olosuhteista riippumatta.
Mikään tästä ei poissulje sitä, että varovaisuus kannattaa. Minä, harkitseva ihminen, olen humalassa käyttäytynyt monet kerrat ihan rehellisen holtittomasti. Siis hypännyt vieraiden ihmisten autojen kyytiin, mennyt asuntovaunuun, kotiin tai hotellihuoneeseen. Sitä en edes muista, miten valtavasti olen kävellyt yksin tai jonkun baarista tutun kanssa humalassa ties missä, kotimaassa ja ulkomailla. Minuun ei ole kohdistettu (noh, ainakaan selkeitä) rikoksia, mistä en todellakaan päättele tuon kaiken olevan lähtökohtaisesti turvallista. Pidän sitä ennemmin hyvänä tuurina, enkä toivo kenenkään muun olevan yhtä varomaton.
Jälkikäteen jossittelu on tietysti ihan turhaa. Ei se tapahtumaa peruuta, eikä vastuukysymyksiä muuta. Eikä näiden asioiden pohdinta nyt sitäkään tarkoita, ettei mitään saisi enää tehdä, kun ainahan voi jotakin sattua. Kyllähän sitä tehdä saa ihan mitä haluaa, eikä elämää kannata jättää pelkojen vuoksi elämättä. Mutta palstan hengen mukaisesti olisi tosiaan hyvä, jos ei ainakaan pyörisi humalassa yhtään missään. Se vähentää suoraan riskiä joutua mihin tahansa ongelmiin.
Olen vielä uudestaan pahoillani. Sinun tilallasi olisin todella helposti voinut olla minä.
Noin, tänään tuli tasan 1kk selvinpäin. Tunnen helpotusta että mitkään kaljakuiskailut eivät tulleet kiertämään kehää päähäni vaan pääsin takaisin selvään elämään. Oli se repsahdus kyllä niin raju, että siitä jäi pelottava ja ahdistava muisto niin itse juomisesta kuin sen jälkeisestä olosta. Ja toinen suuri helpotuksen aihe on, kun huomasin etten repsahduksellani palautunut sinne viime vuoden elokuuhun, jossa aivan kammottavan hirveällä olotilalla ja seonneilla aivoilla lähdin yrittämään löytää tietä kohti valoa. Sitä pelkäsin varmaankin eniten, että repsahduksen jälkeen olisinkin samanlaisessa tilanteessa kuin 9kk sitten.
Sain myöhästyneen joululahjan australialaiselta, Norjassa asuvalta Nightwish-ystävältäni. Palapelin, jonka kuvalla on syvä merkitys itselleni. Niin kuin ystäväni sen tarkoittikin. Ajattelin alkaa rakentaa sitä tänään kun vapaatkin alkoivat. Kaunista äitienpäivää kaikille äideille <3
