Tänään tulee tasan 4kk selvinpäin vietettyä elämää. Kolme päivää sitten olisi tullut vuosi täyteen jos en olisi huhtikuussa repsahtanut, mutta en ole jäänyt sitä murehtimaan ja piehtaroimaan epäonnistumisessani. Iso oppimiskokemus se oli kaikessa kammottavuudessaan.
Polkupyöräni Hiki lähtee kohta kohti veljeni kotia, joka sijaitsee noin 40km päässä. Jahka naapurikaupunkiin pääsen, menen ensiksi uimaan ja sitten hyvin syömään ravintolaan. Pyöräilyn jälkeen ruoka aina maistuu!! Sitten tapaamaan veljeni lapsia.
Kivaa viikonalkua kaikille, viisaille ja suureksi avuksi oleville Plinkkiläisille <3
Tulin juuri järven ääreltä, olin katsomassa auringonlaskun, pienen kiven päällä istuen. Kun aurinko painui vastarannalla olevien puiden taa, kävin uimassa. Veden luona on hyvä.
Kaikista kauneimpina hetkinäni, musiikin kautta, tiedän ja tunnen että PikkuRuu on universumin kaunein valo joka lähetettiin käymään luonani. Harmaan eri sävyissä hohtava pieni karvainen kissani, kiitos kun kävit. Minä laitan sen kaiken kärsimyksen ja surun luomaan hyvää, lupaan. Rakastan sinua enkelini.
Niin upean syksyinen tunnelma oli rakentaa tämä, pimenevissä illoissa, ihana. Täysin valmiiksi en tätä tosin saakaan, kun en perhana vie löydä mistään viimeistä palaa!
Lomani lähenee loppuaan, huomenna on viimeinen vapaapäivä. Katseltiin lauantaina kaverin kanssa Queenin keikka vuodelta 1981, hänellä oli kuusi kaljaa ja muutama siideri. Kysyi toki ennen luokseni tuloa että haittaako tai aiheuttaako minulle jotain ongelmia, jos hän juo. Ei aiheuta, olin vain iloinen että meillä oli kiva ilta musiikin parissa. Kiinnitin vain huomiota kuinka pahalta sekä kalja että siiderit haisevat.
Jossain ketjussa oli puhetta riippuvuuden aiheuttamista kieroista ajatusviritelmistä houkutella sen muka-yhden viinilasin tai oluen pariin. Minun päihdemieli on siitä rehti, että se maalaa kyllä totuudenmukaisen kuvan monen päivän juopottelusta eikä yritäkään kietoa houkuttelujaan mihinkään kohtuukäytön ajatukseen, mutta se yrittää verhota sen johonkin “boheemin taiteilijaelämän” kaapuun. Hyvin rauhassa olen kuitenkin saanut olla minkäänlaisilta kuiskailulta ja kun on hyvin muistissa huhtikuun “boheemi taiteilijaelämä” joka oli neljän päivän perseellään lattialla patjan päällä istumista vaihtuva tölkki kädessä niin, että lopulta yleensä hyvinvoiva ihoni muuttui koppuraiseksi elefantti-ihoksi, puhumattakaan siitä todella sairaalloisesta olosta aivoissani, on helppo vaientaa pienetkin riippuvuuden viritelmät. Ja tämä, potkii niin pirusti eteenpäin:
Vastoinkäymisten valtaa vähennetäänvälittämällä jostain enemmän. (Olen kuullut tämän Jari Sarasvuon suusta Yle Puheen monologeissaan).
Mikä se jokin kenellekin on, itselleni se on, aina ollut, eläimet <3 Eikö se ole oikeastaan aika onnekasta, että on kyky tehdä hyviä asioita joilla on sekä itselle että joillekin toisille eläville olennoille aivan valtava merkitys?
ihana palapeli! Niiden kokoaminen on myös mun rakas harrastus. Ja piru vie ku yks pala on hukassa
Hyvä voimalause tuo Sarasvuon lainaus. Olen kuullut tämän saman jotenkin toisin päin muotoiltuna, että sitä tunnetta vahvistat, jolle annat eniten aikaa ajatuksissasi. Tai jotenkin noin.
