Tänään tulee 3kk 5vrk siitä kun olen viimeksi juonut alkoholia. Tänään on myös tasan vuosi siitä kun rakentamani kaunis elämä alkoi murentua ja luisuin sysimustaan kuiluun, itse luisua vauhdittaen ja syvemmälle kaivaen.
Näin jälkikäteen ajateltuna on käsittämätöntä, että mitä helvettiä ajattelin (en ajatellut) kun aloin käyttää ahdistus- ja nukahtamislääkkeitä yhdessä kaljan kanssa. Vaikka tuota sekakäyttöä kestikin vain niin kauan kuin 2x30 tablettia riitti, sain itseni aivan järkyttävään kuntoon henkisesti. Kykenemättömyyteni kohdata selvinpäin kahta suurta 1,5kk sisään tapahtunutta, itselleni elintärkeiden olentojen menetystä, ajauduin alkoholin kanssa kierteeseen josta en enää uskonut pääseväni ulos.
Tein keväällä ja alkukesästä “itsemurhasiivouksen”, ettei omaisille jäisi niin paljon tehtävää. Ahdistus, tuska, suru, häpeä, koko maailmankuvani keikahtaminen, pienten karvalapsieni ja myös itseni, sen kuka olin, menettäminen oli liian suurta kestettäväksi.
Elokuun kahdeksas päivä istuin laavulla pienen järven rannalla salmiakkikossun ja kaljojen kanssa, ääneen itkien ja sanoen “en halua olla tällainen ja kuitenkin koko ajan oon”. En kokenut mitään jumalaista väliintuloa enkä mitään muutakaan taianomaista välähdystä, mutta tuolta rannalta jäi kuitenkin joku ajatus siitä, etten halua kuolla tällaisena kuin olen nyt. Sitä itsemurhaa voi sitten tarvittaessa miettiä uudestaan kun on ensin taistellut itsensä irti alkoholista.
Vaikken ole kovin aktiivinen kirjoittaja ollut, on tällä Päihdelinkin sivustolla, muiden kirjoituksilla ollut itselleni suuri merkitys. Paljon viisaita sanoja ja rehellisiä kertomuksia, kiitos kaikille niistä <3
Australialainen Nightwish-ystäväni teki tekoälyn avulla minulle kuvan, muistuttaakseen kuka minä oikeasti olen. Haluan jakaa sen, samalla PikkuRuun (kaunein lumi kämmenelläni) muistoa kunnioittaen:
Onnittelut rapiasta kolmesta kuukaudesta.
Ei ole elämä sinuakaan helpolla päästänyt, mutta siellä vain sitä seistään päättäväisesti katse eteenpäin suunnattuna ja se on todella ihailtavaa.
Pidän todella paljon sinun rehellisestä tavastasi kirjoittaa asioista juuri niiden oikeilla nimillä mitään ikävää peittelemättä ja huumoria unohtamatta.
Uskonkin, että vasta itselleen täydellisen rehellisyyden kautta voi alkaa eheytymään.
Nykyään tulet muuten usein mieleen, kun soittolistalta sattuu joku Nighwishin biisi tulemaan.
Tosi paljon onnea kolmesta kuukaudesta! Se on hieno saavutus. Ja minusta tuo on tosi tärkeä oivallus, että kaikkea voi miettiä uudestaan sitten myöhemmin. Miksei kokeilisi ensin vielä vaikka raittiutta.
Minussa itsemurhan ajatteleminen tai sen sanan kuuleminen ei nykyään herätä kauhua ja paniikkia. Se on vain lohdullinen ajatus siitä, että aina on olemassa ainakin joku pakotie, ihan mistä tahansa. Mutta eihän sitä korttia tietenkään kannata käyttää, ennen kuin on kokeillut kaiken muun. Ja sitä muuta on hirveän paljon. Vaikka tämä raittius. Jos vuoden raittius ei vielä tuo isoa muutosta, kokeillaan miltä tuntuu kahden vuoden raittius. Varovaisen uteliaana ihan uuteen astellen. Kumivene, laineet, elokuvat ja musiikki ovat kuitenkin tallella. Ja moni muu hyvä. Pelätään, muttei enää paeta, ystävämme Putkiksen sanoin.
Olen tosi iloinen, että olet vielä mukana tutkimusmatkalla. Ihan aidosti.
Onnittelut kolmesta kuukaudesta. Siihen mahtuu jo paljon uutta ja tavallista arkea.
Minua on auttanut monessa vastoinkäymisessä kun olen lähinnä vain hengittänyr. Siihen kun keskittyy ja vaikka metsässä makaa, niin aika moni asia kyllä selviää. Ja suklaata myös.
@Reepu hienoa että kirjoitit.
Samaistuin aikalailla kokemaasi karvalapsien menettämisen tuskasta ja itsemurha ajatuksista.
Se on todella raskasta. Vain raittiina sitä surutyötä pystyy viemään eteenpäin ja elää tunteet läpi. Kun menetin rakkaan koiran äkillisesti se vei TODELLA alas. Tästä on jo vuosia mutta sen tunteen muistaa. En pitkään aikaan pystynyt ajattelemaan että hankkisin uuden koiran mutta sitten aika kypsyi sille. Nyt lenkkejä saan tehdä pari vuotiaan mahtavan kaverin kanssa. Kaveri joka tuo aina yhtä ihanaa iloa päivään ja jonka vuoksi nousta aamulla ylös.
Ne on meidän enkeleitä tässä elämässä ja sen jälkeenkin. ikuisesti.
Tuo kuva on upea sinusta ja enkelistäsi.
Sulla on raittius nyt hyvällä mallilla. Pitämällä päätöksestä vaan kiinni (no matter what) tulee raittiiseen elämään tapa. Ja vissy on hyvää.
@Reepu vapaille olisi hyvä miettiä ihan suunnitelmallista tekemistä.
Itse teen pitkiä kävelyitä että sitten illasta ollen jo niin väsynyt että se höyryävä teekuppi maistuu ja tuoksuu hyvälle ja kiva vaan olla ja katsella tv:tä.
Lisäksi kuuntelen paljon kirjoja. Muistan syödä ja juoda säännöllisesti ettei verensokerit huitele ja heittele. Pikku juttuja joilla kuitenkin iso merkitys.
Kun se kaikki aika mikä meni juomisen suunnitteluun, toteutukseen ja kännäämisestä selviämiseen ja vertaa aikaa mitä selvinpäin on niin ihan vaan oleminen voittaa kaiken. On muuten hienoa kun on tylsää eikä tarvi juoda siihen. Herätä aamuun virkeenä tai ylipäätään ilman kankkusta, pahaa oloa, ahdistusta.
On hyvä palauttaa mieleen se pimeys missä oli kun joi. Ja että ei enää ikinä sitä.
Oikein hyvää joulua sulle @Reepu!
Tykkään itsekin tehdä vaikeita ja isoja palapelejä, vaikka nyt ei olekaan sellaiselle oikein aikaa ja paikkaa.
Mutta eiköhän jossain vaiheessa sellainenkin tule taas ajankohtaiseksi.
Kissat nuo enkelit jotka meidän elämään annetaan ovat niin suuremmoisia elämän ilon ja arvoituksen lähteitä. Joka päivä antavat oman arvokkaan lämmön omalla tavallaan meille. Annoit Usvalle parhaan mahdollisen loppuelämän ja rakkautta ja sait sitä myös häneltä. Usva auttoi sinua ja se oli hänen tehtävänsä. Sielu jatkaa matkaansa.
Huikeasti onnea @reepu!
On ollut kivaa ja opettavaista seurata myös sinunkin matkaasi.
Olet asettanut yhden oivallisen siitä, kuinka valtavia esteitä ihminen voikaan ylittää.
Minä voisinkin omasta puolestani juhlistaa sinun kahta suurta rajapyykkiä Nightwishin musiikilla tänään juoksulenkilläni, tänään kun on paljon aihetta iloon.
Sitäkin on syytä juhlia!