Ihana juttu. 
Olen itsekin huomannut, että rehellisyys kannattaa aina, vaikka aluksi huonoja seurauksia tulisikin.
2 tykkäystä
@Reepu en kestä. Miten ihana pomo. Asia mistä olit hänelle rehellinen saattoi osua myös häneen jollain tavalla. Olitpa suoraselkäinen, kun tunnustit. Todella suurta rehellisyyttä. Itse en pystyisi vaikka olen vastaavaan syyllistynyt edellisessä työpaikassani. Tosin siellä kulttuurikin oli sellainen, että en ikinä olisi uskaltanut.
1 tykkäys
Hauska idea! 
Minulla on kiiltävät, mahdottoman paksut tummahkot hiukset, jotka tuntuvat aina olevan liikaa. (Ihan niinkuin minäkin). Letitän; eivät pysy leteillä. Leikkautan; silti tunkevat esiin leteistä ja ponnareista. Ihan kuin niitä ei saisi kuriin millään. Ehkä minunkin kannattaisi laitella takkuja ja kampauksia. Mitähän läheisenikin sanoisivat, kun tulisin tapaamiseen hienoine takkuineni. Ai että, nautin jo pelkästä ajatuksesta. Näytät varmaan upealta!
1 tykkäys
Onneksi olkoon rastoista. Minä haluaisin kasvattaa pitkät hiukset. Pidemmät kuin tuossa minun avatar kuvassa mutta aina tulee jokin tilaisuus juuri silloin kun hiukset on ruman pitkät eivätkä vielä taivu latvoistaan. Nyt on menossa uusi yritys kun näköpiirissä ei ole häitä tai hautajaisia. Ehkä nyt onnistun.
2 tykkäystä
Laita viestiä kun palaat niin tiedämme sun olevan tallessa. Letkeää lauantaita!
2 tykkäystä
Vau, nyt kuullostaa mukavalta 
lähtisin mielelläni kaveriksi noin kivalle retkelle 
Pidä hauskaa
1 tykkäys
Oli viisaita sanoja Keanulta. Minuakin välillä ärsyttää kaiken maailman, etenkin yltiö- eli toksisen positiivisuuden lässytykset. Moni ihminen ei tajua, että ihan kaikki tunteet ja tunnelmat ovat tärkeitä ja tarvitsevat tilaa. Moni toksiseen positiivisuuteen kiinni jäänyt päätyy itse asiassa torjumaan tai kieltämään hankalammat tunteet ja minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tavalla tai toisella.
Toivottavasti olosi paranee etkä tule kipeäksi❣️
4 tykkäystä
Toivottavasti säästyit tai ainakin paranet nopeasti. Nyt on aivan hirveästi porukkaa kipeänä.
Kiinnitin tähän huomiota, kun minulla on täysin sama juttu. Aloin nyyhkyttää, kun lääkäri kysyi, olenko työkuntoinen. Kerroin, että haluan olla. Hän sanoi onneksi heti, ettei edes yritä pakottaa minua sairauslomalle, Onhan se ongelma, etten oikein jaksaisi, mutta tiedän pitkän kotonaolon olevan merkittävä riski henkiselle terveydentilalleni. Työtehtävissä olen hetkessä läsnä, enkä kierrä kehää pääni sisällä ajatellen mitä kaikkea muka “pitäisi”. Hermostoni jotenkin rauhoittuu, vaikka päivä itsessään olisi kiireisempikin.
Ihminen on kiehtovuudessaan kummallinen kokonaisuus.
2 tykkäystä
@Reepu voi Sinua ja puutasi. Jotenkin samaistun tuohon. Toisaalta tämä tapaus on aika symbolinenkin esimerkki siitä miten toisen kaunistus ja ihastelun aihe on toiselle ainoastaan roskantuottaja. Entisessä taloyhtiössä kävi miltei samankaltainen tapaus. Pihallamme oli äärettömän kaunis (minun mielestäni ja varmaan monen muunkin talon asukkaan)vanha hopeapaju. Naapurikiinteistön isännöitsijä oli saanut päähänsä, että se puu on laho ja kaatuu aivan kohta heidän tontilleen ja sitäpaitsi se roskasi pihaa. No puu kaadettiin - varmaan meidän taloyhtiö maksoi sen kaadonkin - ja miten kävi. Puun runko kun paljastui näkyi myös se julma tosiseikka, että puu oli täysin terve. Itkin sitä puuta monta kuukautta. Toinen kauheus oli lempimetsäni, jossa usein kävin koirieni kanssa - eräänä päivänä siellä oli tehty hakkuu ja ne moton jäljet olivat kuin syviä haavoja maassa. Nyt tuo metsä on jo uusiutunut, mutta se hetki, kun tulin sinne ensimmäistä kertaa oli karmea. Itkin ääneen.
2 tykkäystä
Ainiin olin unohtanut koko Aurin, kiitos muistutuksesta!
Täytyy laittaakin jonoon kuuntelulistalle. Ja olen itse myös aina pitänyt Johanna Kurkelan äänestä, lauloi hän mitä tahansa.
Tulet Reepu muuten melkein aina mieleeni, kun kuulen sinfonista metallia.
Tuossa yksi päivä törmäsin itselleni uuteen bändiin (Ad Infinitum), ja tuli välittömästi mieleen, että pitäisiköhän Reepu ja Fincoco myös tästä. 
4 tykkäystä
Samaistun moniin sun kirjoituksiin ja nykyään tässä uuden elämän opettelussa on aika paljon yksin ja aika vähän tapaa yleensäkkään ihmisiä. Kaipaan hirveesti töihin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Hienoa on kuitenkin nähdä elämässä ne pienet hetket ja kuinka oma arki voi tehdä onnelliseksi ja ne ilon pirskahduksetkin tulevat sieltä vaikka menee syvissä vesissä.
Toi puunkaato sun parvekkeen edestä on tosi tylsä juttu. Itsellä parvekkeella toisaalta kiitän kevättä ja kesää, kun puut alkavat vihertää ja täyttävät vähän tota karua maisemaa(mulla partsi on suoraan toisen talon parvekkeille). En siksi juurikaan viihdy siellä.
1 tykkäys
@Reepu olipa ihana. Kiitos tästä. Johanna Kurkelan ääni on tässä jotenkin paljon vahvempi.
1 tykkäys
@Reepu todellakin kuuntelin 
saa laittaa lisää näitä, jotka koskettaa itseä.
1 tykkäys
@Reepu tosi harmi, olet ollut tärkeä osa porukkaa. Jään kaipaamaan sinua.
Hyvin väistetty retkahdus ja hieno pelastautuminen siltä! Siis tosi hieno. Mutta ymmärrän, että haluat vetäytyä, jos tilanne on noin akuutti. Toivotan mahdollisimman hyviä vointeja sinulle ja hyvää jatkoa!
1 tykkäys
Täällä me varmasti ollaan, jos jossain vaiheessa huvittaa palata, tai käydä pistäytymässä.
Olet aivan ehdottomasti päässyt todella pitkälle, kun alkoholi ei enää pysty ongelmiasi “ratkaisemaan”, vaan joudut ne oikeasti kohtaamaan ja selättämään kestävällä tavalla.
Kaikkea hyvää @Reepu sulle!
3 tykkäystä
Toipumista Reepu!
Hienoa että vältit retkahduksen.
Sinun toipumismatkasi raittiina on vasta alussa, ei siis ole ihme, saati epäonnistuminen, ettet voi vielä kovin hyvin.
Se voi viedä aikaa, mutta eiköhän ne paremmat ajatkin vielä koita.
Kaikkea hyvää sinulle ja kirjoittele taas jos/kun siltä tuntuu. 
2 tykkäystä
Voimia Reepu! Tunnistan addiktoituvani monenlaisiin tekemisiin + oon neuroepätyypillinen niin ehkä silläkin osansa asioissa. Kevät on vaikeaa aikaa ja muutenkin mennään niin alkutaipaleella vielä raittiuden kanssa. Kaikki tuntuu tällä hetkellä tosi oudolta, mutta tääkin olotila menee ohi. Hienosti oot toiminut retkahduksen lähestyessä ja omaa kuplaa vaan niin paljon nyt kun tuntuu tarvitsevan!
2 tykkäystä
Oli kaunis ja koskettava kappale, liikutuin. Kiitos @Reepu. Kaikkea hyvää ja hyvää vointia sinulle
1 tykkäys
Tulinkin heti takaisin, koska repsahtamisen riski on täysin ilmeinen. Miten avaisin ajatus/tunne -maailmaani… Häpeän aina niin syvästi kun mokaan ja koen mokanneeni kun tulkitsin niin väärin muiden kirjoituksia. Tuli hädän ja ahdistuksen tunne, kaiken muun hädän ja ahdistuneisuuden päälle, tunne että pakko poistua. Se on omaa vajavaisuuttani ja olen tällä hetkellä kovin yliherkkä kaikelle. Inhoan olla sitä, todella.
En voi sille mitään, että olen jo pitkään tuntenut että elämä on vihdoin minut nujertanut. Vaikka kuinka yritän ajatella että tässä on iso kasvun mahdollisuus annettu syvän kivun ja surun kautta, niin tunnen murskaantuneeni niin pahasti etten enää nouse. Olen stoalaisuudet ja mark mansonit lukenut vuosien aikana, mutta en pysty Amor Fatiin - rakasta kohtaloasi asenteeseen. Haluan kissavauvani takaisin.
5 tykkäystä
Ihmisten kanssa kommunikaation kuuluu myös väärinymmärrykset ja tulkinnat puolin ja toisin, eikä niiltä voi täysin aina välttyä, vaikka kuinka huolellisesti yrittäisi ajatuksensa tuoda julki niin, että se ei ketään mitenkään loukkaisi.
Siksi onkin hyvä sanoa, että nyt sattui, ja antaa vastapuolelle vielä mahdollisuus tarkentaa ajatuksiaan.
Vaikka kaikki pyrkisivätkin kunnioittavaan keskusteluun, niin huomaan ainakin itselleni sattuvan joskus myös lipsahduksia, varsinkin jos menee vähänkin kiireessä jonkun ajatuksen kirjoittamaan, mitä ei tullut mietittyä ensin tarpeeksi monelta kantilta.
Nämä konfliktit aiheuttavat monille meistä herkästi häpeää ja toiveen paeta paikalta, ja kuopata koko homma niin syvälle kuin suinkin mahdollista, varsinkin jos on jo muutenkin herkillä.
Kiva kun tulit kuitenkin takaisin, täällä sinulle on aina paikka vapaana.
Mieleen ei tule oikeita sanoja sinun riistävään tuskaasi koskien (jos sellaisia on edes olemassa), en voi siis tehdä muuta kun istua hetken hiljaa sinun rinnallasi.
Et ole Reepu yksin.
5 tykkäystä