To be rich is to still remember
To treasure your first dime
To have a chance to say farewell
Story of your life
Time of solitude and strife
Freedom of an open road
Hope and many miles to go
Promises to keep
Countless gold fields to reap
To be rich is to seek
To relive the memory
Tuli tuolla Kysy mitä vaan -ketjussa puhetta Ankkalinnasta ja siten Roope Ankasta. Kuka voisi edes kuvitella millaisen kappaleen (ja koko levyn) Roope Ankan elämä ja teot inspiroi Tuomasta tekemään…? Yksi kauneimmista kappaleista mitä olen elämässäni kuullut, Johanna Kurkela laulaa. Ja video on aivan mielettömän hieno, saivat itse Don Rosan mukaan tähän projektiin.
Minulla oli aikoinaan harrastus, etsin internetistä fantasiakuvia hevosista ja nimesin ne Nightwishin kappaleiden nimillä. Minulla on kansio täynnä näitä Nightwish-hevosia. Tälle biisille, vaikkei varsinaisesti olekaan Nightwishin, on hevonen, tässä:
Tärisen juuri nyt kyyneleet silmissä, en rapulasta. Vaan muistaessani kuinka tärkeä tämä harrastukseni oli. Olen joutunut keksimään kaikennäköisiä kummallisiakin asioita vain selviytyäkseni, löytääkseni kauneutta rumuuteen, jaksaakseni pysyä elossa. Olin aina niin tohkeissani kun löysin täydellisen hevosen vastaamaan kappaletta ja lähetin niitä pikkusiskolleni arvioitavaksi.
Rakastan Tuomas Holopaisen musiikkia niin paljon, se puhuu sielulleni. Universumi jossa jotain niin kaunista voi syntyä, on olemassaolon arvoinen.
Mahtava juttu, että sait nopeasti kiinni raittiudesta, eikä harha-askel horjuttanut vaan pikemminkin vahvisti päättäväistä pyrkimystäsi elää raittiina.
Siivoilen tässä Avaruuskuutiota (se on elokuvateatterihuoneeni nimi) illan Euroviisuja varten. Oli ihan mukava huomata tänään töissä että pieni innostus ja mielenkiinto alkoi herätä sitä kohtaan millaisia kappaleita tänään kuulen ja millaisia esityksiä näen. 24 itselleni täysin uutta biisiä, Suomen ja Ruotsin kappaleet olen kuunnellut.
Euroviisut ovat olleet jo vuosia kevään kohokohta itselleni, viime kevät meni tosin itkiessä. Salainen (ei oikeasti mitenkään salainen) paheeni, kun pääasiassa kuuntelen metallimusiikkia. On ihana nähdä ihmisiä, jotka ovat ihan tosissaan lavalla esiintymässä, antamassa kaikkensa ja iloitsemassa musiikista ja elämästä vaikka kappaleet eivät mielestäni hyviä olisikaan. Tilaan vielä pizzan ja kaupasta hain jo kokista ja jäätelöpurnukan eväiksi.
Oikein mukavaa, elämänmakuista lauantai-iltaa kaikille <3
Olipa kivat viisut!! Pidin monestakin biisistä ja esityksestä ja voitto meni oikeaan osoitteeseen, äänestin itsekin Itävaltaa. Myös Ranskalle, Luxemburgille ja tietysti Ruotsille laitoin äänen, suloiset Kaj:n miehet <3 Ja hyvin Suomen Erikakin pärjäsi <3 Onneksi tänään on iltavuoro niin ei ole kiire mihinkään ja tapana on ollut, niin kuin nytkin, näin aamusta kuunnella finaalikappaleet uudelleen.
Silloin kun repsahdin juomaan, kolmantena päivänä kun join, pikkusiskoni yllättäen otti yhteyttä. Hän poisti minut elämästään kesällä 2023 koska en osannut kunnioittaa hänen rajojaan. Tiedän että olen satuttanut pikkusiskoani ja se on hirveää. Nyt hän toivoi että voisimme rakentaa suhteemme uudelleen. En tiennyt mitä vastata. Olin kuvitellut että olisin onnellinen jos hän joku päivä ottaisi minuun yhteyttä, tunsin itseni niin hylätyksi kesällä 2023 vaikka ymmärsinkin hänen ratkaisunsa. Vastasin etten ole enää ole sama ihminen (niin hyvässä kuin huonossakin) ja minusta on tullut niin ihmisarka ja henkisesti halvaantunut ilman kissojani, etten pysty enää oikein tapaamaan ketään. Hän lähetti minulle kuvan facebookin messengeriin:
Minäkin varovasti rakentelen uudestaan suhdettani isosiskoon, joka viime syksynä katkaisi välit toistaiseksi alkoholin aiheuttamien perseilyjeni vuoksi. Olin niin epäluotettava, ettei hän enää jaksanut. Mikään suunnitelma ei ikinä pitänyt, alkoholi meni aina edelle.
Yhteys on hiljakseen parantumassa. Kestää varmasti pitkään rakentaa luottamus uudestaan vuosien tyhjien lupausten jälkeen. Meidän suhde on aina ollut läheinen, mutta turbulenssiakin on riittänyt ihan tarpeeksi. Hän on todella vahva ja voimakastahtoinen ihminen, jota ihailen suuresti. Olen kuitenkin itse usein kokenut tulleeni jyrätyksi, mikä on ollut omiaan vahvistamaan sisäisiä huonouden ja arvottomuuden tunteita.
Aivan ihana tuo siskosi lähettämä kuva! Sinulla taitaa olla kulmassasi enemmän tukea ja rakkautta kuin itse uskotkaan. Hän varmasti antaa sinulle tarvitsemasi tilan. Toivottavasti pääsette rakentamaan suhdettanne uudelle pohjalle sitten kun olet siihen valmis.
On ollut päiviä joiden sisällä on hetkiä, jolloin tunnen rauhaa ja hiljaista hyväksyntää kaikesta mitä on tapahtunut. Ne hetket eivät ole pitkiä ja syvä suru ja kaipaus on aina läsnä. Mutta on helpottavaa että aivoni eivät ole niin hätääntyneessä olotilassa jatkuvasti ja ehkä sitä pieni toivo elää, että jonain päivänä ei ole kurkkua kuristavan paha olla enää ja olen onnistunut luomaan merkityksen menetykselleni vaikka suru kulkeekin mukana loppuelämäni.
Menen tiistaina viemään veljentytölleni rippilahjoja etukäteen. En osallistu mihinkään juhliin juuri koskaan, eikä kukaan sitä minulta odotakaan. Ostin jo tammikuussa lahjat ja olen kärsivällisesti odottanut että pääsen antamaan ne, toivon että veljentyttöni pitää niistä. Aion kyllä sanoa, että jos ei pidä niin saa myydä/antaa eteenpäin. Tietysti annan myös rahalahjan, tuon ikäiset toivovat varmaan eniten lahjaksi rahaa.
Kesällä on kivaa kun voi kulkea ja höntsäpyöräillä paljain varpain, teen juuri lähtöä uimaan paljasjalkana, istahdin vain ensin sängylle kirjoittamaan tätä. Iloitsin tänään myös kesän ensimmäisistä suomalaisista mansikoista joita ostin. Onhan se aika huimaa, mitä pienen pienestä siemenestä voi kasvaa oikeissa olosuhteissa. Osaa vielä lähteä oikeaan suuntaankin, valoa kohti <3
Onnittelut @Reepu
Minäkin pidän avonjalon ulkona tessuttelusta ja hyvänmielen höntsäpyöräilystä
@metsänpeitto1 hankin muutama vuosi sitten kumikanootin ja vaikka hankinta vähän kirpaisi, niin en ole katunut. Sen kanssa on ollut monta hauskaa reissua
…ja tänä kesänä ajattelin testata @Reepu innoittamana, järvikelluntaa sillä ja lukea kirjaa aalloilla
Ei ole toteutunut kumiveneretkeni (vielä). Ensin sää oli liian huono veneilylle, sitten romahdin henkisesti kaapimaan jäätelöä purkista itkien. Ehkä minä vielä tänä kesänä kuitenkin pääsen laineille keinumaan.
Täällä sataa. Eilen aamulla pääsin vapaille ja olen laitellut uusia mattoja lattialle, tulihan tässä reilu puoli vuotta oltua ilman mattoja. Usva-kissan sairauteen kuului loppuaikoina, että kouristelukohtauksien aikana pääsi pissat. Heitin vanhat matot pois, käytin ne ensin pesulassa kun ajattelin että se riittäisi, mutta kissan pissan haju on niin väkevä ettei sitä oikein pois saanut. Niinpä nyt on uudet matot ja kyllä koti näyttää niin paljon kotoisammalta ja pehmeämmältä pesältä kuin millaisen ilmeen pelkkä kova, vaalea lattia luo. Sain vihdoin tilattua uudet matot tuona jäätelön-kaapimispäivänä, joten hopeareunus silläkin jälkeenpäin ajateltuna oli kun nyt saan nauttia samettisista matoista jalkapohjieni alla ja koti on todella paljon ihanamman näköinen.
Kesälomani alkaa kahden ja puolen viikon päästä. 25 päivää vapaata. En odota sitä mitenkään innokkaasti, mutta ehkä kotona onkin nyt kivampi viettää aikaa kun on matot lattialla… Olen kuitenkin jo keksinyt muutaman reissun johon työkaverini lähtee mukaan kuskiksi (minulla kun ei siis ole autoa eikä ajokorttia) ja tilasin juuri upeita palapelejä (on niin hienoja että tässä tulee kuvat niistä):
Ja myös elokuvia olen ostanut ja Fincocon suosittelema kirja odottaa (luin kyllä siitä jo 33 ensimmäistä sivua kun en pystynyt pitämään näppejäni siitä erossa, kirja vaikuttaa riemastuttavalta).
Ikkunat voisi yrittää pestä, tehdä jäätelöitä ja hevosia voisi olla mukava käydä katselemassa jossain. Mutta turha minun on mitään oikeastaan suunnitella, voi olla etten saa mitään aikaiseksi, eikä varsinaisesti tarvitsekaan. Oman pääni takia vaan minun on aina parempi puuhailla kuin vain olla. Tylsyyttä siedän kyllä hyvin, mutta piinaavat pakkoajatukset ja muistot on vaikeampi paikka… Mutta vähän paremmin niiden kanssa eläminen tähän asti on nyt mennyt huhtikuun repsahtamisen jälkeen, joten enköhän minä pärjää.
Ostin taas mansikoita, ne ovat kyllä kesän makoisin asia <3
Kyllä sinä pärjäät
Minulla elämän alkupuoli kolmekymppiseksi oli aika vaikeaa, päänikin kanssa. Siitä eteenpäin on elämä koko ajan helpottunut. Juominen tietysti toi omat ongelmansa ja raitistumisen jälkeen nämä ikävuodet 42-52 ovat olleet elämäni parhaita. Ehkäpä sama meno jatkuu ja vanhetessa tasapaino sen kun lisääntyy.
Minulla oli nuorena pakkoajatuksia, filminauhoja, jotka pyörivät väkisin läpi… ikäviä ja järjettömiä tyyliin kaadun keittiöveitsi kädessä ja se uppoaa vatsaan. Rasittavaa todellakin moisia katsella sitten oli pakkoa tarkistella onko hella päällä.
Kaikki nuo ovat kadonneet. Ehkä sinun kohdallasi käy samoin. Ne on vaan hävinnyt, enkä enää muista milloin se tapahtui. Ehkä alle kolmekymppisenä tai niillä tienoilla. Ei ne siis välttämättä ikuinen riesa ole.
Kuulostaa kivalle ja leppoisille sun kesäsuunnitelmat, juuri parhailta. Ei suorittamista, eikä aikatauluja vaan tekemisiä oman mielen mukaan. Minulla on vähän sama, tekemisiä mietitty ja toteutan niitä sään ja oman voinnin ja jaksamisen mukaan.
Ihania nuo palapelit.
Kivaa lomaa ja tsemppiä raittiuteen.
Tänään alkoi loma ja huomenna tulee vierähtäneeksi kolme kuukautta viimeisestä oluesta. Tästä on nyt tulossa elämäni ensimmäinen aikuisiällä, työelämästä vietetty alkoholiton kesäloma. Yöllä eräs työkaverini toiselta linjalta tuli toivottamaan hyvää lomaa ja kyseli että meinaanko juopotella. Sanoin etten oikein näe järkeä juoda alkoholia enää, mustentaa vaan mieleni entistä pahemmaksi enkä jaksa enää itsetuhoisia putkia, jotka minua nykyään aina odottavat jos ensimmäisen tölkin avaan.
Mieleni on synkkä juuri nyt, olen väsynyt enkä tiedä miten mieleni jaksaa pitkää poissaoloa töistä, se on kuitenkin itselleni se tärkeä henkireikä. Mutta uskon että huomenna kun herättyäni lähden pyörällä kohti lampea, syötyäni ensin kulhollisen mansikoita, on vähän kirkkaampaa. Ja lauantaina matkaan länsirannikolle tutustumaan Uusikaupunkiin jossa en olekaan koskaan käynyt. Toivon että löydän sieltä jonkun mahtavan ruokapaikan.
Oooo kirsikkajäätelöä. Ihan parasta. Oikein hyvää lomaa Sinulle ja reissua Uuteenkaupunkiin. Se on kiva paikka. Pakkahuoneella ainakin kannattaa käydä kaffella ja ihastelemassa meininkiä rannassa. Ja paatei tietty myös.
Toivottavasti lomasi on mukava. Tunnistan tuon apua on loma mitä nyt tapahtuu, kun työyhteisö on poissa. Vähän on kuin ajopuu. Tsemppiä.
Ai että mitä jäätelöitä osaat itse tehdä ja niistä vielä noin kauniita annoksia näyttää niin hyvältä, kesäiseltä
Toivon Sinulle hyvää kesälomaa, mukavia pyöräilyjä, uinteja ja tutkimusretkiä uusille paikkakunnille
Mahdollisimman hyvää ja rentoa lomaa @Reepu. Vaikka välillä on vaikeaa, kuulostaa silti siltä, että sulla on paljon ihania puuhia elämässäsi. Kuten nuo kauniit jäätelöannokset, pyöräily, uiminen, palapelit ja musiikki. Toivottavasti nautit niistä lomallasikin, vaikka alkuun saattaakin olla vähän orpo olo ilman työtä.
Hyvää lomaa @Reepu! Itse aloitin myös juuri nyt! Raitis kesäloma on paras loma! Ainakin jos vertaa niihin aiempiin joissa juomisessa alkoi olemaan jo pakonomaisia piirteitä, ei enää edes haluttanut juoda mutta silti piti.
Mukavaa että tänään on edes vähän viileämpää ja sataa vettä. En ole yhtään helteiden ja kuumuuden ystävä ja paloin jo tietysti muutama päivä sitten kumiveneillessäni.
Mieli alkaa aina mennä todella huonoksi ja oleminen vaikeaksi jos en pääse pyöräilemään/liikkumaan luontoon ja on tämä helle aika tehokkaasti estänyt näitä itselleni tärkeitä asioita. Aamuisin/iltaisin poljen kyllä uimaan mutta sellaiset kunnon pitkät hikirääkkilenkit on nyt joutunut pistämään tauolle varsinkin tämän palamisen jälkeen. Eilen sitten aloin ahmia ahdistukseeni ja oksensin. Vaikka inhoankin näitä aina päätään nostavia syömishäiriöitäni jopa enemmän kuin alkoholiongelmaani, ei ole enää tullut mieleen hakea alkoholia ahdistukseen. Huhtikuun alku opetti kovalla kädellä tämän puupään tajuamaan ettei se auta edes hetkellisesti enää.
No mutta tänään pääsen taas kunnolla pyörän päälle! Kävin jo aamukävelyn läheisessä metsässä ja kunhan saan marja/hedelmäpirtelön (minäkin inhoan smoothie ynnä muita englanninkielisiä sanoja joita oman, kauniin äidinkielemme sekaan nykyään laitetaan) sekä puuron naamaan lähden pyöräni Hikin kanssa seikkailemaan. Ja torstaina onkin sitten Kuopiorockissa Eppu Normaali jota suuntaan katsomaan. Stam1na myös.
PS. Löysin Uusikaupungista aivan erinomaista ruokaa ja jälkiruokaa. Aina kun ravintola tekee itse jäätelönsä, on niitä tietenkin maistettava
Tänään tulee kuluneeksi 16 vuotta siitä yöstä kun juoksin kauhuissani pakoon tulevaa raiskaajaa. Olin 24-vuotias. Sydän on surua ja kipua täynnä sen nuoren naisen puolesta, joka kuoli sinä yönä. Olin ehtinyt seurustella 5 vuotta miehen kanssa, jonka kanssa olimme uskoneet viettävämme yhdessä loppuelämämme. Meidän yhteinen loppuelämä kesti vielä neljä vuotta kunnes oli pakko sanoa hyvästit. Olin henkisesti niin vammautunut, ettei parisuhteesta enää tullut mitään. Hän sai kaksi lasta myöhemmin, lapsilla on ihan isänsä kauniit, tuikkivat silmät.
Kulkemiseni kohti alkoholiongelmaa ja alkoholisoitumista alkoi kun erosimme. Jäin yksin kolmen kissani kanssa enkä ollut täysin edes ymmärtänyt millainen peruskallio tuo mies oli elämässäni ollut, ennen kuin sen menetin. Olen kiitollinen, että olen kuitenkin elämässäni saanut kokea miltä tuntuu olla aidosti, syvästi rakastettu. Olemme edelleen yhteyksissä, lähinnä tekstiviestitse tai sähköpostilla. Ei rakkaus ja välittäminen koskaan loppunut vaikka suhteemme loppuikin. Hänkin oli niin onnellinen ja iloinen kun PikkuRuu tuli elämääni…
On haavoja, jotka eivät parane. Mutta niiden kanssa voi oppia elämään. En ikinä puhu itsestäni selviytyjänä, vaikka tässähän minä olen. En tiedä mitä selviytyjä sanana tarkoittaa itselleni. Sitäkö, että voisi sanoa ettei menneet tapahtumat enää häiritse?
Näyttelijä Keanu Reevesin elämäntarinasta ja hänen viisaudestaan on tullut minulle äärimmäisen tärkeä, eteenpäin vievä voima.
“Pain changes shape, but it never disappears. You can’t control what hurts or breaks you, but you can control how you choose to move forward. Fight for what you love, because no one else will do it for you. Every moment in your life is an opportunity to change who you are. Don’t define yourself by what you lost, but by what you do with what’s left.”
-Keanu Reeves
Olen aiemminkin laittanut tuon kirjoituksen tänne, mutta aivoni ovat tarrautuneet noihin sanoihin kuin pelastusrenkaaseen. Varsinkin viimeiseen lauseeseen. Tiedän mitä haluan. Haluan, ettei PikkuRuun kuolema ole turha. Se ei saa olla turha. Haluan auttaa kissoja kykyjeni mukaan. Haluan, etten määrittele itseäni enää siitä mitä elämässäni on tapahtunut vaan olla ylpeä siitä ihmisestä joka minusta voi kasvaa.
sitten oli pakkoa tarkistella onko hella päällä.
näyttää niin hyvältä, kesäiseltä
