Saithan sinä putken poikki aika nopeasti.
Se on jo iso onnistuminen, josta voit onnitella itseäsi! 
Ehkä siinä auttoi juuri tuo pitempi raittius ja sen aikana omaksuttu oppi. Sairaushan tämä päihderiippuvuus on ja kun korkki aukeaa, se useimmiten on menoa. Tietyn pisteen jälkeen kyky juoda hallitusti on mennyt lopullisesti.
Onnistuminen oli myös se, kun kerroit aiemmin ostaneesi juotavaa ja vieneesi ne sitten työkaverille. Kaikki tuollaiset vahvistaa kykyä olla juomatta. Minä kaadoin juomia joskus kiireellä viemäriinkin.
1 tykkäys
Tämä on ollut jotenkin itselleni järkyttävää tajuta. Etten hallitse sitä mitä teen.
4 tykkäystä
Ei me kukaan hallita. Sellaista on olla riippuvainen 🩷
5 tykkäystä
Juurikin näin. Kun on tarpeeksi pitkälle juomisen kanssa päässyt, niin parhaimmassakin tapauksessa voi enää hallita, että juoko vai eikö.
Jos valitsee juomisen, niin se on aivan herran haltuun hommaa että milloin ja kuinka pitkään sitä sitten juodaan.
6 tykkäystä
Tulin kirjoittamaan vielä sinulle rohkaisuksi, että vaikka nyt on vaikeaa, jopa tuskallista, elämä ei välttämättä tule olemaan sellaista aina.
Toivo voi kannatella paljonkin hankalissa elämänvaiheissa. Surusta ja kärsimyksestä voi aikanaan versoa jotain uutta ja kaunista.
Sinunkin elämässäsi voi olla paljon hyviä asioita edessä, olo voi olla parempi, ehkä asut joskus taas asunnossa, jonka edessä on rakas puu, ehkä tähdet ovat jossain kohtaa siinä asennossa, että olet riittävästi toipunut surusta ja sinun ja jonkun sopivan kissan tiet kohtaavat oikealla hetkellä… mikä ikinä sitten voisikin olla unelmasi ja tuoda sinulle iloa.
Tuskaiset vaiheet on raskaita tarpoa läpi ja toivon sinulle voimia ja sitkeyttä! Retkahdus on aina kurja juttu, mutta ehkä nissä pätee sama neuvo kuin ratsastuksessa; jos putoaa, uudelleen vaan hevosen selkään.
Mukavaa päivää sinulle ja muile palstalaisille!
7 tykkäystä
Voimia Reepu. Mulla itsellä kävi aika samoilla lukemilla retkahdus viime vuoden puolella ja mä luulen, että se on semmonen ajanjakso ei varmaan kaikilla, mut jotain siinä kohtaa tuntui isosti ja todella vaikealta. Ne tunteet oli jollain tavalla erilaisia mitä ennen oli ja se veti kyllä niin raivon partaalle ja turhautumiseen olo oli sellainen kestämätön johon sitte tottuneesti lähti alkoa hakemaan. Mut joka ikisestä retkahduksesta oppii uutta ja se luo varmempaa pohjaa pidemmälle raittiudelle ehkä jopa loppuelämän raittiiudelle. Ei voi koskaan tietää minne se vie. Mut uskon, että sekin ja tämäkin hetki missä olet nyt on kuljettava, jotta tiedät taas seuraavassa hetkessä kun olet ja tulet olemaan näillä raittius lukemilla uudestaan mitä sinun on kohdattava. Pystytkö näkemään tämän retkahduksen oppimisen kautta?
Nyt ei varmastikkaan olot ole millään tavalla huikeat. Mutta jos oot aikasemmin päässyt noin hurjille lukemille kukaan ei vie sulta niitä pois. Ne on olemassa aina ja sä tuut menemään niistä yli sä sanotat tunteita todella hyvin ja se on jo tie kohti toipumista. Sulla tulee olemaan huikea tulevaisuus joka odottaa sua. Mihinkään ei ole kiire ja nyt askel kerrallaan mukavien asioiden tekemistä itselle pärjäät kyllä 
3 tykkäystä
Mieli ja keho alkaa olla palautunut, todella monta päivää siihen menikin. Sain vain ikävän jäämistön juomisesta, unettomuuden. Nyt on joka ilta mennyt lähemmäs neljä tuntia että nukahdan.
Rakentaminen jatkuu.
9 tykkäystä
Onpa hieno palapeli ja kivaa kun voit jo vähän paremmin!
Pitkä häntähän juomisella usein on. Unettomuus on kurjaa, toivotaan että sekin pikkuhiljaa hellittää, hermosto rauhoittuu ja nukkumatti löytää sinut vähän nopeammin.
Palapelien tekemisessä pääsee välillä mukavaan meditatiiviseen mielentilaan ja irti huolien ymd miettimisestä. Neulomisessa on sama ja lukemisessakin.
Mukavaa ja raitista päivää ja kovasti tsemppiä! 
1 tykkäys
Hei Reepu,
ihanaa että jokin hyvä alkaa palautua. Unettomuuskin varmasti menee vielä ohi. Ihailen palapelikärsivällisyyttäsi! Voimia tähän päivään ja tuleviin - ne ovat tulossa. Ja ovat varmasti koko ajan parempia.
1 tykkäys
Kovin on hiljainen reepu riepulaisen olo. Tulin aamulla yövuorosta kotiin, koko pääsiäinen meni töissä. Kiva niin, en ole oikein koskaan ymmärtänyt koko pääsiäistä jeessuksen menemisineen ja takaisin tulemisineen, pääsiäispupuineen, -tipuineen, -noitineen.
11 päivä täysin selvinpäin. Join kahtena päivänä muutamia loiventavia, sen jälkeen kun sain sen aamusta iltaan juomisen poikki, ettei tulisi niin paha olo. Tuli se silti, ja aivan hirveänä tulikin… Yhden päivän olin palkattomalla pois töistä, en meinannut pystyssä pysyä kun keho oli niin heikossa kunnossa. Onneksi en aiheuttanut ongelmia kun tuotanto oli pari päivää seis materiaalipulan takia.
Olen saanut nyt nukuttua, korjaantui lopulta tuo unettomuuskin. En tiedä mitä ilonaiheita koko jutussa on, ei ole, mutta iloitsen kyllä siitä että sain juomisen lopetettua. Se oli kammottavaa, enkä halua enää. Ei enää. Se juna meni jo kauan aikaa sitten, jossa pystyin alkoholin kanssa fiilistelemään musiikkia iloiten ilman pelkoa että juon monta päivää. Ei ole enää iloa, ei hallintaa.
Lähden pyöräilemään 8,5km päässä olevalle lammelle uimaan. Olen kiitänyt/madellut pyörälläni tuota väliä lukemattomia kertoja vuosien aikana, niin pakkasessa kuin syyssateessa kuin kesäyössäkin. Vesi on elementtini, vesi parantaa, vesi lohduttaa.
Ja vaikken pääsiäisestä välitäkään, olen minäkin joskus ostanut nallelleni pääsiäispupun korvat…
9 tykkäystä
Ja niin, kuuntelin yövuoroissa jälleen kerran Yle Areenasta Jari Sarasvuon monologeja ja tällä kertaa käteen jäi tämä:
Suhtaudu lempeästi itseesi, sillä sinä olet tulevan minäsi muisto.
11 tykkäystä
Kyllä tuossa on jo ilonaihetta kerrakseen! Ei tietenkään retkahtamisessa, vaan siinä että sait kuitenkin aika nopeasti itsesi takaisin raiteille. Ja sait taas lisää todisteita sille, että alkoholi ei sinulle sovi.
Muista että retkahtamisessa ei ole mitään hävettävää, koska sehän kertoo vaan siitä voimasta mitä vastaan me kaikki taistellaan. Minusta sinun tapasi toimia on suorastaan esimerkillinen: Kerrot suoraselkäisesti meille muille että nyt kävi näin, mutta ei muuta kun korkki kiinni ja hienosti takaisin selvään elämään. Ja analysoit hyvin epätervettä suhdettasi alkoholiin. Tsemppiä!
4 tykkäystä
Kiitos @Sarvikuoma viestistäsi. Se tuli itse asiassa todella tarpeeseen. Olen tänään kauhuissani miettinyt mitä jos kuiskinta alkaa että “menit jo pilaamaan kaiken, aivan sama vaikka joisit lisää”. Näinhän asia ei ole, minä en voi juoda lisää, ei ole “aivan sama”. Pelkään alkoholia. Vaikka en ole ns. aktiivisesti itsetuhoinen vaan yritän tehdä elämää ja hyvinvointia tukevia asioita, kalja vei minut aivan täysin maailmaan missä on aivan sama onko minua enää olemassa. Ja kun ihminen voi menettää hallinnan alkoholin käytöstään, voiko ihminen myös menettää hallinnan siitä että tekisi itselleen jotain…?
Ei ole tuollainen yllämainittu kuiskinta ainakaan vielä alkanut ja toivon että se pysyisikin poissa. Ostin taas Prismasta animaatioelokuvan, tällä kertaa Itse Ilkimys 4 ja ajattelin mennä sen nyt katsomaan. Tällaiset värikkäät, hyvällä tapaa pöljät animaatioelokuvat ovat mielestäni riemastuttavia, niistä tulee aina edes jollain tapaa parempi mieli. Mukavaa keskiviikko-iltaa kaikille <3
8 tykkäystä
Näin minäkin ajattelen.
Retkahdukset valitettavasti kuuluvat taudinkuvaan. Ratkaisevaa on se, miten niihin suhtautuu ja miten nopeasti saa juomisen poikki. Sinä toimit järkevästi ja suoraselkäisesti; totesit mitä tapahtui, sait korkin kiinni ja olet kärsivällisesti odotellut vointisi paranemista.
Minulla yksi suurimpia syitä raitistumiseen oli juurikin itsetuhoisuus humalassa. Se oli todella pelottavaa ja tajusin,että mikä tahansa ryyppyreissu saattaisi olla se, jolla kuolen. Vajosin loppuaikoina kännissä todella itsetuhoiseeen tilaan ja tunsin pakonomaista tarvetta hypätä auton alle tai jostain sillalta alas. Juominen on siinä kohtaa enää pelkkää kärsimystä. Viimeisestä muutaman päivän putkesta päädyin putkan kautta osasolle muutamaksi päiväksi toipumaan. Se oli terveyskeskuksen vuodeosasto, jossa oli kuka minkäkin takia. Yksi potilaista taisi olla kuolemassa maksakirroosiin, kun hän oli keltainen ja pyörätuolissa roikkui jos jonkinlaista pussia ja katetriletkuja.
Eiköhän meillä molemmilla Reepu ole ne riemukkaat ryyppäjäiset mennyttä aikaa. Sinäkin olet sitkeä ihminen ja jaksanut nousta kompuroinnin jälkeen ylös. Kuulostaa niin kivalle nuo palapelit ja elokuvat. Retkahduksen jälkeen nimenomaan tarvitsee jotain mieltä kohottavaa ajanvietettä. Miksei muulloinkin tietysti. Kuuntelen itse rikospodcasteja ja katson yle areenasta sarjoja silloin jos on alavireinen olo. Tulee ihan jotain muuta mietittavää synkeiden aatosten sijaan.
Tsemppiä! Hyvin olet päässyt taas raittiuden polulle!
7 tykkäystä
Itse Ilkimys 4 oli hyvä ja silmilleni karkkia. Ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin aiemmat osat. Näin yöllä unta että olin Teräsmies (Superman), minulla oli se sininen puku ja punaiset kalsarit (hihittelin näitä jo unessani) ja punainen viitta. Lensin avaruuteen katselemaan aurinkokuntaa ja sitten tajusin että hetkinen, olen unessa, voin tehdä mitä vain kun olenhan kaiken lisäksi Teräsmies. Päätin matkata katsomaan Riiaa ja PikkuRuuta, minun on löydettävä ne. Ja löysinhän minä heidät, juuri sellaisina kuin he olivat <3
Valo ei enää aiheuta kärsimystä. Olen edelleen mietiskellyt että mitä ihmettä se valon määrän lisääntymisen sietämätön valoisuus oli, ahdistuksen määrä kasvoi kasvamistaan ja tuntui että aivoni ovat täydellisessä hätätilassa siinä kirkkaudessa. En ole ikinä aiemmin tuollaista kokenut, mutta onpa hyvä että se on mennyt pois. Tuntuu mukavalta lähteä pyöräilemään auringonpaisteessa kohti lampea.
Voin nyt hyvillä mielin toivottaa, VALOISAA torstaita kaikille <3
5 tykkäystä
Kevät ja syksy taitaa monella mieleen vaikuttaa eniten, kun valon määrä vaihtuu nopeasti.
1 tykkäys
Mukava ja ehkä lohduttava uni kun näit karvalapsesi unessa. Hitsi kun itsekin näkisin selkounia vaan minun selkounet muuttuu yleensä painajaisiksi enkä uskalla antaa itselleni lupaa sellaiseen vajota
1 tykkäys
“Your pain is the breaking of the shell that encloses your understanding.
Even as the stone of the fruit must break, that its heart may stand in the sun, so must you know pain.
And could you keep your heart in wonder at the daily miracles of your life,
your pain would not seem less wondrous than your joy;
And you would accept the seasons of your heart,
even as you have always accepted the seasons that pass over your fields.”
Khalil Gibran
Leikkisää syntymäpäivää PikkuRuu, sinne jonnekin missä kaikkien kissojen on hyvä olla <3 harmaasydän <3
Neljäs viikko selvinpäin lähti käyntiin tänään.
9 tykkäystä
Hyvä Reepu! Hienosti olet päässyt raittiuteen kiinni!
1 tykkäys
Ensimmäinen basilika puoleentoista vuoteen, jonka ostin… Niin vähäisesti olen itse jaksanut ruokaa laittaa tänä aikana. Teen kesäkurpitsa-kirsikkatomaattipastaa. Käytän punaisista linsseistä tehtyä pastaa, on terveellisempää eikä se juurikaan häviä maussa tai koostumuksessa tavalliselle pastalle.
Toivon, että ruoanlaitto palaisi elämääni, että kiinnostuisin siitä uudelleen. Kauan, kauan aikaa sitten koin ruoanlaiton hyvin terapeuttisena ja minusta tulikin aivan loistava kokki, leivän leipoja ja jäätelönvalmistaja. Kun koko maailma oli muuttunut rumaksi, katoin itselleni kauniin lautasen, sytytin kynttilän ja söin herkullista, itsetehtyä ruokaa. Tällä kertaa lähti kaikki innostus ruokaakin kohtaan, mutta ehkä se voi palata. Tämän päiväinen ruoka on helppo ja nopea tehdä, pienin askelin yritän päästä takaisin kokkailun maailmaan.
Kaunista sunnuntaita kaikille <3
11 tykkäystä