Saithan sinä putken poikki aika nopeasti.
Se on jo iso onnistuminen, josta voit onnitella itseäsi! 
Ehkä siinä auttoi juuri tuo pitempi raittius ja sen aikana omaksuttu oppi. Sairaushan tämä päihderiippuvuus on ja kun korkki aukeaa, se useimmiten on menoa. Tietyn pisteen jälkeen kyky juoda hallitusti on mennyt lopullisesti.
Onnistuminen oli myös se, kun kerroit aiemmin ostaneesi juotavaa ja vieneesi ne sitten työkaverille. Kaikki tuollaiset vahvistaa kykyä olla juomatta. Minä kaadoin juomia joskus kiireellä viemäriinkin.
1 tykkäys
Tämä on ollut jotenkin itselleni järkyttävää tajuta. Etten hallitse sitä mitä teen.
4 tykkäystä
Ei me kukaan hallita. Sellaista on olla riippuvainen 🩷
5 tykkäystä
Juurikin näin. Kun on tarpeeksi pitkälle juomisen kanssa päässyt, niin parhaimmassakin tapauksessa voi enää hallita, että juoko vai eikö.
Jos valitsee juomisen, niin se on aivan herran haltuun hommaa että milloin ja kuinka pitkään sitä sitten juodaan.
6 tykkäystä
Tulin kirjoittamaan vielä sinulle rohkaisuksi, että vaikka nyt on vaikeaa, jopa tuskallista, elämä ei välttämättä tule olemaan sellaista aina.
Toivo voi kannatella paljonkin hankalissa elämänvaiheissa. Surusta ja kärsimyksestä voi aikanaan versoa jotain uutta ja kaunista.
Sinunkin elämässäsi voi olla paljon hyviä asioita edessä, olo voi olla parempi, ehkä asut joskus taas asunnossa, jonka edessä on rakas puu, ehkä tähdet ovat jossain kohtaa siinä asennossa, että olet riittävästi toipunut surusta ja sinun ja jonkun sopivan kissan tiet kohtaavat oikealla hetkellä… mikä ikinä sitten voisikin olla unelmasi ja tuoda sinulle iloa.
Tuskaiset vaiheet on raskaita tarpoa läpi ja toivon sinulle voimia ja sitkeyttä! Retkahdus on aina kurja juttu, mutta ehkä nissä pätee sama neuvo kuin ratsastuksessa; jos putoaa, uudelleen vaan hevosen selkään.
Mukavaa päivää sinulle ja muile palstalaisille!
7 tykkäystä
Voimia Reepu. Mulla itsellä kävi aika samoilla lukemilla retkahdus viime vuoden puolella ja mä luulen, että se on semmonen ajanjakso ei varmaan kaikilla, mut jotain siinä kohtaa tuntui isosti ja todella vaikealta. Ne tunteet oli jollain tavalla erilaisia mitä ennen oli ja se veti kyllä niin raivon partaalle ja turhautumiseen olo oli sellainen kestämätön johon sitte tottuneesti lähti alkoa hakemaan. Mut joka ikisestä retkahduksesta oppii uutta ja se luo varmempaa pohjaa pidemmälle raittiudelle ehkä jopa loppuelämän raittiiudelle. Ei voi koskaan tietää minne se vie. Mut uskon, että sekin ja tämäkin hetki missä olet nyt on kuljettava, jotta tiedät taas seuraavassa hetkessä kun olet ja tulet olemaan näillä raittius lukemilla uudestaan mitä sinun on kohdattava. Pystytkö näkemään tämän retkahduksen oppimisen kautta?
Nyt ei varmastikkaan olot ole millään tavalla huikeat. Mutta jos oot aikasemmin päässyt noin hurjille lukemille kukaan ei vie sulta niitä pois. Ne on olemassa aina ja sä tuut menemään niistä yli sä sanotat tunteita todella hyvin ja se on jo tie kohti toipumista. Sulla tulee olemaan huikea tulevaisuus joka odottaa sua. Mihinkään ei ole kiire ja nyt askel kerrallaan mukavien asioiden tekemistä itselle pärjäät kyllä 
3 tykkäystä
Mieli ja keho alkaa olla palautunut, todella monta päivää siihen menikin. Sain vain ikävän jäämistön juomisesta, unettomuuden. Nyt on joka ilta mennyt lähemmäs neljä tuntia että nukahdan.
Rakentaminen jatkuu.
9 tykkäystä
Onpa hieno palapeli ja kivaa kun voit jo vähän paremmin!
Pitkä häntähän juomisella usein on. Unettomuus on kurjaa, toivotaan että sekin pikkuhiljaa hellittää, hermosto rauhoittuu ja nukkumatti löytää sinut vähän nopeammin.
Palapelien tekemisessä pääsee välillä mukavaan meditatiiviseen mielentilaan ja irti huolien ymd miettimisestä. Neulomisessa on sama ja lukemisessakin.
Mukavaa ja raitista päivää ja kovasti tsemppiä! 
1 tykkäys
Hei Reepu,
ihanaa että jokin hyvä alkaa palautua. Unettomuuskin varmasti menee vielä ohi. Ihailen palapelikärsivällisyyttäsi! Voimia tähän päivään ja tuleviin - ne ovat tulossa. Ja ovat varmasti koko ajan parempia.
1 tykkäys
Kovin on hiljainen reepu riepulaisen olo. Tulin aamulla yövuorosta kotiin, koko pääsiäinen meni töissä. Kiva niin, en ole oikein koskaan ymmärtänyt koko pääsiäistä jeessuksen menemisineen ja takaisin tulemisineen, pääsiäispupuineen, -tipuineen, -noitineen.
11 päivä täysin selvinpäin. Join kahtena päivänä muutamia loiventavia, sen jälkeen kun sain sen aamusta iltaan juomisen poikki, ettei tulisi niin paha olo. Tuli se silti, ja aivan hirveänä tulikin… Yhden päivän olin palkattomalla pois töistä, en meinannut pystyssä pysyä kun keho oli niin heikossa kunnossa. Onneksi en aiheuttanut ongelmia kun tuotanto oli pari päivää seis materiaalipulan takia.
Olen saanut nyt nukuttua, korjaantui lopulta tuo unettomuuskin. En tiedä mitä ilonaiheita koko jutussa on, ei ole, mutta iloitsen kyllä siitä että sain juomisen lopetettua. Se oli kammottavaa, enkä halua enää. Ei enää. Se juna meni jo kauan aikaa sitten, jossa pystyin alkoholin kanssa fiilistelemään musiikkia iloiten ilman pelkoa että juon monta päivää. Ei ole enää iloa, ei hallintaa.
Lähden pyöräilemään 8,5km päässä olevalle lammelle uimaan. Olen kiitänyt/madellut pyörälläni tuota väliä lukemattomia kertoja vuosien aikana, niin pakkasessa kuin syyssateessa kuin kesäyössäkin. Vesi on elementtini, vesi parantaa, vesi lohduttaa.
Ja vaikken pääsiäisestä välitäkään, olen minäkin joskus ostanut nallelleni pääsiäispupun korvat…
8 tykkäystä
Ja niin, kuuntelin yövuoroissa jälleen kerran Yle Areenasta Jari Sarasvuon monologeja ja tällä kertaa käteen jäi tämä:
Suhtaudu lempeästi itseesi, sillä sinä olet tulevan minäsi muisto.
10 tykkäystä