Reepun rapinat

[Reepu]

Kovin on hiljainen reepu riepulaisen olo. Tulin aamulla yövuorosta kotiin, koko pääsiäinen meni töissä. Kiva niin, en ole oikein koskaan ymmärtänyt koko pääsiäistä jeessuksen menemisineen ja takaisin tulemisineen, pääsiäispupuineen, -tipuineen, -noitineen.

11 päivä täysin selvinpäin. Join kahtena päivänä muutamia loiventavia, sen jälkeen kun sain sen aamusta iltaan juomisen poikki, ettei tulisi niin paha olo. Tuli se silti, ja aivan hirveänä tulikin… Yhden päivän olin palkattomalla pois töistä, en meinannut pystyssä pysyä kun keho oli niin heikossa kunnossa. Onneksi en aiheuttanut ongelmia kun tuotanto oli pari päivää seis materiaalipulan takia.

Olen saanut nyt nukuttua, korjaantui lopulta tuo unettomuuskin. En tiedä mitä ilonaiheita koko jutussa on, ei ole, mutta iloitsen kyllä siitä että sain juomisen lopetettua. Se oli kammottavaa, enkä halua enää. Ei enää. Se juna meni jo kauan aikaa sitten, jossa pystyin alkoholin kanssa fiilistelemään musiikkia iloiten ilman pelkoa että juon monta päivää. Ei ole enää iloa, ei hallintaa.

Lähden pyöräilemään 8,5km päässä olevalle lammelle uimaan. Olen kiitänyt/madellut pyörälläni tuota väliä lukemattomia kertoja vuosien aikana, niin pakkasessa kuin syyssateessa kuin kesäyössäkin. Vesi on elementtini, vesi parantaa, vesi lohduttaa.

Ja vaikken pääsiäisestä välitäkään, olen minäkin joskus ostanut nallelleni pääsiäispupun korvat…

[Reepu]

Ja niin, kuuntelin yövuoroissa jälleen kerran Yle Areenasta Jari Sarasvuon monologeja ja tällä kertaa käteen jäi tämä:

Suhtaudu lempeästi itseesi, sillä sinä olet tulevan minäsi muisto.

[Sarvikuoma]

@Reepu

En tiedä mitä ilonaiheita koko jutussa on, ei ole, mutta iloitsen kyllä siitä että sain juomisen lopetettua.

Kyllä tuossa on jo ilonaihetta kerrakseen! Ei tietenkään retkahtamisessa, vaan siinä että sait kuitenkin aika nopeasti itsesi takaisin raiteille. Ja sait taas lisää todisteita sille, että alkoholi ei sinulle sovi.

Muista että retkahtamisessa ei ole mitään hävettävää, koska sehän kertoo vaan siitä voimasta mitä vastaan me kaikki taistellaan. Minusta sinun tapasi toimia on suorastaan esimerkillinen: Kerrot suoraselkäisesti meille muille että nyt kävi näin, mutta ei muuta kun korkki kiinni ja hienosti takaisin selvään elämään. Ja analysoit hyvin epätervettä suhdettasi alkoholiin. Tsemppiä!

[Reepu]

Kiitos @Sarvikuoma viestistäsi. Se tuli itse asiassa todella tarpeeseen. Olen tänään kauhuissani miettinyt mitä jos kuiskinta alkaa että “menit jo pilaamaan kaiken, aivan sama vaikka joisit lisää”. Näinhän asia ei ole, minä en voi juoda lisää, ei ole “aivan sama”. Pelkään alkoholia. Vaikka en ole ns. aktiivisesti itsetuhoinen vaan yritän tehdä elämää ja hyvinvointia tukevia asioita, kalja vei minut aivan täysin maailmaan missä on aivan sama onko minua enää olemassa. Ja kun ihminen voi menettää hallinnan alkoholin käytöstään, voiko ihminen myös menettää hallinnan siitä että tekisi itselleen jotain…?

Ei ole tuollainen yllämainittu kuiskinta ainakaan vielä alkanut ja toivon että se pysyisikin poissa. Ostin taas Prismasta animaatioelokuvan, tällä kertaa Itse Ilkimys 4 ja ajattelin mennä sen nyt katsomaan. Tällaiset värikkäät, hyvällä tapaa pöljät animaatioelokuvat ovat mielestäni riemastuttavia, niistä tulee aina edes jollain tapaa parempi mieli. Mukavaa keskiviikko-iltaa kaikille <3

[metsänpeitto1]

@Sarvikuoma

Muista että retkahtamisessa ei ole mitään hävettävää, koska sehän kertoo vaan siitä voimasta mitä vastaan me kaikki taistellaan. Minusta sinun tapasi toimia on suorastaan esimerkillinen: Kerrot suoraselkäisesti meille muille että nyt kävi näin, mutta ei muuta kun korkki kiinni ja hienosti takaisin selvään elämään. Ja analysoit hyvin epätervettä suhdettasi alkoholiin.

Näin minäkin ajattelen.
Retkahdukset valitettavasti kuuluvat taudinkuvaan. Ratkaisevaa on se, miten niihin suhtautuu ja miten nopeasti saa juomisen poikki. Sinä toimit järkevästi ja suoraselkäisesti; totesit mitä tapahtui, sait korkin kiinni ja olet kärsivällisesti odotellut vointisi paranemista.

Minulla yksi suurimpia syitä raitistumiseen oli juurikin itsetuhoisuus humalassa. Se oli todella pelottavaa ja tajusin,että mikä tahansa ryyppyreissu saattaisi olla se, jolla kuolen. Vajosin loppuaikoina kännissä todella itsetuhoiseeen tilaan ja tunsin pakonomaista tarvetta hypätä auton alle tai jostain sillalta alas. Juominen on siinä kohtaa enää pelkkää kärsimystä. Viimeisestä muutaman päivän putkesta päädyin putkan kautta osasolle muutamaksi päiväksi toipumaan. Se oli terveyskeskuksen vuodeosasto, jossa oli kuka minkäkin takia. Yksi potilaista taisi olla kuolemassa maksakirroosiin, kun hän oli keltainen ja pyörätuolissa roikkui jos jonkinlaista pussia ja katetriletkuja.

Eiköhän meillä molemmilla Reepu ole ne riemukkaat ryyppäjäiset mennyttä aikaa. Sinäkin olet sitkeä ihminen ja jaksanut nousta kompuroinnin jälkeen ylös. Kuulostaa niin kivalle nuo palapelit ja elokuvat. Retkahduksen jälkeen nimenomaan tarvitsee jotain mieltä kohottavaa ajanvietettä. Miksei muulloinkin tietysti. Kuuntelen itse rikospodcasteja ja katson yle areenasta sarjoja silloin jos on alavireinen olo. Tulee ihan jotain muuta mietittavää synkeiden aatosten sijaan.

Tsemppiä! Hyvin olet päässyt taas raittiuden polulle!

[Reepu]

Itse Ilkimys 4 oli hyvä ja silmilleni karkkia. Ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin aiemmat osat. Näin yöllä unta että olin Teräsmies (Superman), minulla oli se sininen puku ja punaiset kalsarit (hihittelin näitä jo unessani) ja punainen viitta. Lensin avaruuteen katselemaan aurinkokuntaa ja sitten tajusin että hetkinen, olen unessa, voin tehdä mitä vain kun olenhan kaiken lisäksi Teräsmies. Päätin matkata katsomaan Riiaa ja PikkuRuuta, minun on löydettävä ne. Ja löysinhän minä heidät, juuri sellaisina kuin he olivat <3

Valo ei enää aiheuta kärsimystä. Olen edelleen mietiskellyt että mitä ihmettä se valon määrän lisääntymisen sietämätön valoisuus oli, ahdistuksen määrä kasvoi kasvamistaan ja tuntui että aivoni ovat täydellisessä hätätilassa siinä kirkkaudessa. En ole ikinä aiemmin tuollaista kokenut, mutta onpa hyvä että se on mennyt pois. Tuntuu mukavalta lähteä pyöräilemään auringonpaisteessa kohti lampea.

Voin nyt hyvillä mielin toivottaa, VALOISAA torstaita kaikille <3

[Riikinkukko]

Kevät ja syksy taitaa monella mieleen vaikuttaa eniten, kun valon määrä vaihtuu nopeasti.

[Fincoco]

Mukava ja ehkä lohduttava uni kun näit karvalapsesi unessa. Hitsi kun itsekin näkisin selkounia vaan minun selkounet muuttuu yleensä painajaisiksi enkä uskalla antaa itselleni lupaa sellaiseen vajota

[Reepu]

“Your pain is the breaking of the shell that encloses your understanding.
Even as the stone of the fruit must break, that its heart may stand in the sun, so must you know pain.
And could you keep your heart in wonder at the daily miracles of your life,
your pain would not seem less wondrous than your joy;
And you would accept the seasons of your heart,
even as you have always accepted the seasons that pass over your fields.”

Khalil Gibran

Leikkisää syntymäpäivää PikkuRuu, sinne jonnekin missä kaikkien kissojen on hyvä olla <3 harmaasydän <3

Neljäs viikko selvinpäin lähti käyntiin tänään.

[metsänpeitto1]

@Reepu

Neljäs viikko selvinpäin lähti käyntiin tänään.

Hyvä Reepu! Hienosti olet päässyt raittiuteen kiinni!

[Reepu]

Ensimmäinen basilika puoleentoista vuoteen, jonka ostin… Niin vähäisesti olen itse jaksanut ruokaa laittaa tänä aikana. Teen kesäkurpitsa-kirsikkatomaattipastaa. Käytän punaisista linsseistä tehtyä pastaa, on terveellisempää eikä se juurikaan häviä maussa tai koostumuksessa tavalliselle pastalle.

Toivon, että ruoanlaitto palaisi elämääni, että kiinnostuisin siitä uudelleen. Kauan, kauan aikaa sitten koin ruoanlaiton hyvin terapeuttisena ja minusta tulikin aivan loistava kokki, leivän leipoja ja jäätelönvalmistaja. Kun koko maailma oli muuttunut rumaksi, katoin itselleni kauniin lautasen, sytytin kynttilän ja söin herkullista, itsetehtyä ruokaa. Tällä kertaa lähti kaikki innostus ruokaakin kohtaan, mutta ehkä se voi palata. Tämän päiväinen ruoka on helppo ja nopea tehdä, pienin askelin yritän päästä takaisin kokkailun maailmaan.

Kaunista sunnuntaita kaikille <3

[metsänpeitto1]

Ehkä on orastavan toipumisen merkki, kun mieleen alkaa tulla toiveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Kivalle kuulosta nuo ruuanlaittojutut. Itse tehty ruoka on hyvää, terveellistä ja edullista. Eikä siihen välttämättä mene tolkuttomasti aikaakaan, jos on kiire.
Minä tein joskus tattaripastaa, kuten gluteenia en voi syödä ja ostin kokeeksi linsseitä tehtyä spagettia. Noissahan on hyvät ravinto-arvot, kun palkokasvit tuo kaivattua proteiinia.

Mukavaa sunnuntaita!

[Reepu]

Aion pohtia tässä kirjoituksessani alkoholin osuutta seksuaalirikoksissa. Jos aihe tuntuu liian raskaalta, älä jatka lukemista.

Olen nyt jo jonkin aikaa yrittänyt herättää keskustelua alkoholin osuudesta seksuaalirikoksissa, mutta tuntuu, ettei tästä oikein saisi puhua. Ymmärrän kyllä miksi, sen koetaan syyllistävän uhria. Mutta koska raiskaus on niin elämää ja ihmistä vaurioittava rikos, jonka seuraukset voivat johtaa pahimmillaan itsemurhaan, on mielestäni edesvastuutonta ettei alkoholin osuudesta puhuta enempää. Tällainen toivottava keskustelu alkoholista ei vähennä rikoksentekijän vastuuta teostaan pätkän vertaa, eikä sitä myöskään pitäisi nähdä uhria syyllistävänä vaan liittää tämä asia alkoholin vaaroista kertomiseen. Suuri osa seksuaalirikoksista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena, niin tekijän kuin uhrinkin osalta.

Olisi hienoa nähdä maailma, jossa jokainen ihminen olisi sisäistänyt ettei kehenkään kajota ilman lupaa. Mutta tämä ihmisten maailma on epätäydellinen ja realistina en esimerkiksi usko että seksuaalirikollisuus tulee Suomessa vähenemään, päinvastoin uskon sen ikävä kyllä lisääntyvän. Nuorille ihmisille riskeistä ja vaaroista, itsensä suojelemisesta ja miten kavereista pidetään huolta kertominen pitäisi nähdä normaalina huolenpitona ja ennaltaehkäisynä. Poliisihan näistä aina silloin tällöin tekee ulostuloja, omaan epähienotunteiseen, töksähtelevään tapaansa ja huutohan siitä aina seuraa, vaikka hyvää se poliisikin vain haluaa.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei se lämmittänyt tai auttanut paskankaan vertaa vaikka kuinka tiedän että vastuu on tekijällä ja sitä toitotetaan nykyään joka suunnasta. Ei tosin tietenkään auttanut jälkiviisastelukaan tai syyllistäminen, jota kohtasin. Kun se kammottava rikos on tapahtunut, en mitään muuta ole toivonut kuin että olisin pystynyt estämään sen, keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten jäämällä sinä iltana kotiin poikaystäväni luo, tai lähtemällä samaan aikaan baarista pois kuin muut kaverini eikä jäädä yksin kävelemään humalassa yöllä kohti ystäväni asuntoa. Myös tekijä oli humalassa, hirviö oli samassa baarissa kuin minäkin ja lähti seuraamaan minua kun poistuin.

On itseasiassa vaatinut tämän puolitoista vuotta sitten tapahtuneen tragedian kissojeni kanssa kuin myös pidempään selvinpäin olon, että pystyn tarkastelemaan ja pohtimaan tätä nuoruudessani tapahtunutta vakavaa rikosta ilman suurten tunteiden vallassa oloa ja raivoamista. Vihdoinkin tunnen jotenkin päässeeni irti siitä, vaikka surua se edelleen aiheuttaa, niin hirveät seuraukset siitä on ollut itselleni ja kauttani läheisilleni. Mutta siksi ehkä pystynkin nyt avoimesti pohtimaan näitä asioita ottaen huomioon myös alkoholin osuuden tapahtumissa.

No, tällainen raskas avautuminen viikon alkuun. Kävin aamulla pyörälenkillä ja uimassa auringonpaisteessa ja asiaa pohdittuani siellä, tulin tulokseen että haluan kuitenkin tästä asiasta mietiskelyjäni tänne kirjoittaa. En olisi koskaan uskonut että voi olla mitään satuttavampaa ja hirvittävämpää kuin se mitä minulle tehtiin, mutta olin väärässä. PikkuRuun kuolema ja menetys on tragedia, joka on sattunut minuun miljoona kertaa lujempaa. Mutta tämä menetys on pakottanut kasvamaan, kun taas tuo rikos teki minusta sairaan.

[metsänpeitto1]

Hieno ja aiheellinen kirjoitus.
Alkoholinkäyttö altistaa niin tekemään seksuaalirikoksia kuin altistumaan niille.
Varmaan meillä useammalla on eriasteisista teoista kokemusta niin uhreina kuin tekijöinä.
Olihan asenteet ja lainsäädäntökin esim omassa nuoruudessani ihan toiset. Jälkeenpäin miettien omallekin kohdalle on osunut tapahtumia, jotka ehkä täyttäisivät rikoksen tunnusmerkit. Tutussakin seurassa on vähän hämärä se raja, missä on riittävän tolkuissaan, vanhan lain mukaan siis. Nykyinen suostumusperusteinen homma on selkeämpi.

Samalla tavalla altistuin humalassa varkauksille ja onnettomuuksille, vaikkei niitä kovin paljon sattunutkaan. Umpikännisen lompakko on helppo viedä ja humalassa kaaduin fillarilla useamman kerran. Yhtä hyvin olisin voinut jäädä auton alle. Tai saada kallonmurtuman, kun kaaduin ja löin takaraivoni asfalttiin.

Pysymällä selvänä (tai muuten järkevässä kunnossa) suojelee itseään ja sitä kautta terveyttään ja mielenterveyttään.

Itseään ei tietysti kannata menneistä valinnoista ruoskia tai syyllistää. Kumminkin nyt ja tulevaisuudessa voi pitää itsestään parempaa huolta ja silläkin tavoin arvostaa itseään, elämäänsä ja terveyttään.

Mukavaa päivää Reepu! Oli hieno avaus tämä kirjoitus.

[Hiiri]

Olen hirveän pahoillani ja murheellinen siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Sitä ei saisi tapahtua koskaan kenellekään.

Samalla olen maailman onnellisin, että juuri sinä kirjoitat näin tärkeästä aiheesta. Olen myös havainnut keskustelua, jossa yllättävänkin monen mielestä ei saisi ollenkaan puhua raiskauksen ennaltaehkäisystä. Jostakin syystä se kiepsahtaa toisilla samantien uhrin syyllistämiseksi, ja koko keskustelu päättyy siihen. Ikään kuin koko aiheen pohtiminen veisi milliäkään pois tekijän syyllisyydestä. Totta kai hän on syyllinen. Hän on tilanteessa tasan ainut tuomittava rikollinen, joka ansaitsee mahdollisimman tuntuvan rangaistuksen. Uhrin ansaitessa kaiken mahdollisen avun, tuen ja määrätyt korvaukset, tilanteesta ja olosuhteista riippumatta.

Mikään tästä ei poissulje sitä, että varovaisuus kannattaa. Minä, harkitseva ihminen, olen humalassa käyttäytynyt monet kerrat ihan rehellisen holtittomasti. Siis hypännyt vieraiden ihmisten autojen kyytiin, mennyt asuntovaunuun, kotiin tai hotellihuoneeseen. Sitä en edes muista, miten valtavasti olen kävellyt yksin tai jonkun baarista tutun kanssa humalassa ties missä, kotimaassa ja ulkomailla. Minuun ei ole kohdistettu (noh, ainakaan selkeitä) rikoksia, mistä en todellakaan päättele tuon kaiken olevan lähtökohtaisesti turvallista. Pidän sitä ennemmin hyvänä tuurina, enkä toivo kenenkään muun olevan yhtä varomaton.

Jälkikäteen jossittelu on tietysti ihan turhaa. Ei se tapahtumaa peruuta, eikä vastuukysymyksiä muuta. Eikä näiden asioiden pohdinta nyt sitäkään tarkoita, ettei mitään saisi enää tehdä, kun ainahan voi jotakin sattua. Kyllähän sitä tehdä saa ihan mitä haluaa, eikä elämää kannata jättää pelkojen vuoksi elämättä. Mutta palstan hengen mukaisesti olisi tosiaan hyvä, jos ei ainakaan pyörisi humalassa yhtään missään. Se vähentää suoraan riskiä joutua mihin tahansa ongelmiin.

Olen vielä uudestaan pahoillani. Sinun tilallasi olisin todella helposti voinut olla minä.

[Reepu]

Noin, tänään tuli tasan 1kk selvinpäin. Tunnen helpotusta että mitkään kaljakuiskailut eivät tulleet kiertämään kehää päähäni vaan pääsin takaisin selvään elämään. Oli se repsahdus kyllä niin raju, että siitä jäi pelottava ja ahdistava muisto niin itse juomisesta kuin sen jälkeisestä olosta. Ja toinen suuri helpotuksen aihe on, kun huomasin etten repsahduksellani palautunut sinne viime vuoden elokuuhun, jossa aivan kammottavan hirveällä olotilalla ja seonneilla aivoilla lähdin yrittämään löytää tietä kohti valoa. Sitä pelkäsin varmaankin eniten, että repsahduksen jälkeen olisinkin samanlaisessa tilanteessa kuin 9kk sitten.

Sain myöhästyneen joululahjan australialaiselta, Norjassa asuvalta Nightwish-ystävältäni. Palapelin, jonka kuvalla on syvä merkitys itselleni. Niin kuin ystäväni sen tarkoittikin. Ajattelin alkaa rakentaa sitä tänään kun vapaatkin alkoivat. Kaunista äitienpäivää kaikille äideille <3

[Hiiri]

Onnittelut kuukaudesta. Todella hienosti palautettu raittius, kerrassan upeaa! Toivottavasti osaat itsekin olla edes vähän ylpeä. Minä olen ainakin sinusta.

Olin pari yötä tutun mökillä, jossa hänellä oli hieno kumivene. Sen nähdessäni tulit välittömästi mieleeni ja päätin, että minun on kokeiltava sitä. Lähdin siis rannasta ja heittäydyin veneeseen selälleni kelluttelemaan. Oli muuten ihanaa! Vähän häiritsi jännitys siitä, mihin olen ajautumassa. Mutta jos olisi vaikka jotenkin kiinni jossakin, voisi siinä olla vaikka kuinka pitkään. En yhtään ihmettele, että pidät.

[Reepu]

Onpa mukava kuulla @Hiiri <3 Kumiveneily on niin valloittavaa!! Olen itse lukenut kirjaa tuntikausia kumiveneessä maaten ulapoilla, nukkunut, pulahdellut uimaan ja kömpinyt takaisin, kuunnellut musiikkia taivasta katsellen, haaveillut laineilla keinuessa… Täytyykin avata kumivenekausi mahdollisimman pian, kauhea himo iski tässä kun aloin hehkutella veneretkilläni! Kumivene <3

[Metsanpoika]

Tätä testattava tulevana kesänä

[Fincoco]

Kuukausi on jo hyvä juttu. Tsemppiä jatkoon