Vaikka lopulta oma terapiani huononsi oloani ja pahensi pelkojani, niin se siinä oli hyvää, että olin monista asioista, ajatuksista ja tunteista luullut, että olen tosiaan jotenkin “hullu” ja ainoa, joka näin kokee. Terapeuttini 25 viiden vuoden kokemuksella osasi heti sanoa, että en ole hullu enkä läheskään ainoa. Sen halusin sinullekin jakaa. Olen käynyt yhden ryhmäterapiankin, missä oli eri tasoisesti, myös korkeasti koulutettuja, työelämässä olevia ihmisiä ja muutenkin hyvällä voinnilla varustettuja jäseniä ja sekin kasvatti omaa varmuuttani siitä, että en tosiaan olekaan sittenkään niin erilainen. Ja se oli niin huojentavaa. Tavallisuus on aliarvostettua.
1 tykkäys
En pääse kahden päivän päästä kertomaan että olen ollut selvinpäin 8kk. Koska en ole.
Minulla on hyvä yhteys yhteen työkaveriini joka paini uhkapeliongelman kanssa vuosikausia, mutta selätti sen. Meillä on keskustelu siitä kuinka minun on vaikea hyväksyä että olen sairastunut alkoholismiin/addiktioon. Minulla on joku eetos siitä että enhän minä voi olla sairas, minun täytyy olla vahvempi. Sitten kuitenkin kävi näin. Mitäköhän yritän selittää, saako kukaan kiinni mitä tarkoitan?
Katselen vain kuvia kissoistani ja kuuntelen musiikkia. Haluan unohtua.
2 tykkäystä
Mä taidan saada. Se on se hetki ennen riippuvuuden myöntämistä, kun mieli vielä haraa vastaan. Minäkin kävin läpi sen, kunnes oli pakko hyväksyä tosiasiat ja myöntää riippuvuus. Monet alkaa myös raittiuden aikana mitätöidä riippuvuusajattelua. Että ehkä minä en olekaan riippuvainen, kun pystyn olla ilmankin. Nämä on vähän vaarallisia ajatuksia ja niidenkin kanssa kannattaa olla tarkkana.
Sinulla oli tosi hieno aika raittiutta jo eikä sitä kukaan tai mikään vie pois. Kenties sinun on helpompaa päästä heti uuteen raittiuteen kiinnikin tuon hienon pätkän johdosta. Ole itsellesi armollinen. Uutta yritystä heti vaan❣️
2 tykkäystä
Mulle kanssa äiti usein lapsena hoki, että hitto kun oot liian herkkä ja sanotti usein sitä, että voikunpa joku meistä lapsista olisi perinyt sen kovuuden joka hänessä on. HAh. Onneksi en ole ja näenkin asian sillä tavalla, että onneksi olen herkkä. Onneksi mulla on isona vahvuutena se, että olen herkkä ja uskallan tuoda sitä esiin enkä suostu enää kenenkään epämukavuuden takia pienentämään tai peittämään sitä itsessäni.
Ei ole olemassa liian herkkää ihmistä, on vain ihmisiä, jotka on niin lukossa itsensä kanssa ja ajattelenkin usein, et jos joku ihminen trikkeröityy musta, mun olemuksesta niin se ei kerro musta yhtään mitään vaan siitä ihmisestä. Kaikki ne reaktiot on sen. eikä mun.
Herkkyys on todella iso voimavara ja sitä voi oppia myös hyödyntämään toki siinä on tässä maailmassa puolensa, mutta sen voi nähdä myös vahvuudesta käsin. Mä olen neuroepätyypillinen ja siksi mun hermosto on erilainen ja koen asiat voimakkaammin ja eri tavalla, kun muut ihmiset. Pitkään liian pitkään ajattelin, että mussa on vikaa, koska tunnen asioita eri tavalla ja jotenkin voimakkaammin.
Ajattelen nykyään, että ONNEKSI mä en ole kuin muut. Mä olen niin onnekas, että mä osaan poimia elämästä pienistä hetkistä todella isoja ja mä näen ne! Moni ei näe niitä eikä pysty antamaan niille painoarvoa. Mulla on järkyttävän iso sydän ja siitä mä kuulen aina ja se on oikeesti voimavara.
Tällä kirjotuksella kai haen vain sitä, että vaikka elämä on vaikeaa herkempänä ihmisenä ja on taakkoja jotka painaa todella syviin vesiin, niin on myös niitä hyviäkin asioita, jotka auttaa menemään eteenpäin. Jos kirjottelu auttaa, niin itsellä on auttanut joka päiväinen aivopesu esim. 3 asiaa joista oon kiitollinen tänään. 3 asiaa joista pidän itsessäni ja 3 asiaa jotka toivat tänään iloa päivään.
Myös ihan semmoset pienet asiat kuten hassulta varmaan kuulostaa, mutta hymyileminen/nauraminen vaikkei siltä tuntuisi tai se ei olisi aitoa lähettää keholle ja sitä kautta mielelle viestiä, että kaikki on hyvin. Kehoa voi ns. huijata vaihtamaan mielen maisemaa.
joskus tosi kovissa ahdistuksissa ulkona ollessani olen myös oppinut hyödyntämään aistiyliherkkyyksiäni toiseen suuntaan kuten jos ahdistaa niin etsin 3 eri hajua joita mietin. Kosketan luonnossa jotain yms. Ohjaan olotilaa toiseen.
Toivottavasti näistä mun sekavista selotuksista saa jotain kiinni 
4 tykkäystä
Reepu harmi tuo retkahdus, mutta tärkeintä on, että pääsit heti takaisin raittiuspolulle.
Peli ei missään ninessä ole menetetty. Lyhyt juominen tässä välissä ei välttämättä pilaa mitään, eikä tule henkiseksi taakaksi.
Ihminen voi olla yhtä aikaa herkkä ja vahva ja äärimmäisen sitkeä. Uskon, että sinä olet näitä kaikkea ja pääset eteenpäin askel kerrallaan.
Retkahduksen jälkeen itku ja petyymys muuttuu parhaassa tapaiksessa voimaksi ja energiaksi auttamaan kohti pysyvää raittiutta.
Tsemppiä kovasti!
1 tykkäys
En saa nukuttua. Häpeän itseäni. Minun piti olla vahva ja kestää mitä tahansa.
Miten näin kävi? Rakentelin kaikessa rauhassa palapeliä, lempieläimeni tiikeriä. Sitten vain huomasin käveleväni kauppaan olut-ostoksille. Ensimmäiset kaksi muistan, mutta sitten ei mitään. Tiedän olleeni vain kotona, istuen ja itkien.
En halua tällaista elämää. Tällä hetkellä en halua elämää ollenkaan. Haluan mennä sinne, minne kissalapseni ovat menneet. Mutta ehkä vielä tulee joku, jota saan rakastaa ja pitää hyvänä…
4 tykkäystä
Sepä iskeekin juuri silloin, kun on rauhassa - siksi tämä koukku on niin ovela. Mutta miksi ihmeessä Sinun pitäisi kestää mitä tahansa? Nyt hieman armoa peliin. Tästä nouset kyllä. Olin itsekin aika syvissä vesissä eilen - koitan vielä uskoa vahvasti siihen, että on toivoa ja uusia alkuja. Välillä sitä tuntuu, että kaikki paska rävähtää kasvoille yhtä aikaa.
4 tykkäystä
Olen @Reepu lukenut koko ketjusi ihaillen. Samaistun todella moniin tekijöihin, joista olet kirjoittanut ja ketjusi on luonut minuunkin uskoa, että juomattomuus voi olla mahdollista myös vaikeissa tilanteissa.
Tunnistit jo kaksi päivää sitten retkahduksen mahdollisuuden, joka sitten tapahtui. Tämä itsessään jo kertoo, että lähes kahdeksan kuukauttasi juomatta eivät menneet hukkaan.
Okei, elämä ja sen vaikeus tuntui ylivoimaiselta, joten retkahdit juomaan. Tarkoittaako se, että olet huono ihminen? Vähentääkö se jotenkin aiempien saavutustesi arvoa? Vähentääkö se jotenkin sinun arvoasi?
Siellä sumussa mitä luultavimmin herkkänä ihmisenä itsellesi vastaat “kyllä”.
Minä sen sijaan täältä alkutaaperrukseltani ensimmäisenä selvänä maanantaiaamunani aikoihin vastaan, että “ei missään tapauksessa!”
Surusi, kipusi ja myös häpeän tunteesi ovat aitoja eikä niitä kannata kieltää. Kuitenkin, kuten olet itse muita empaattisesti muistutellut, ne ovat silti vain tunteita. Jossain toisessa ketjussa joku hienosti sanoi, että jos olet käymässä läpi helvettiä, jatka matkaa.
Itkin kun luin viestejäsi. Toivottavasti minun kyyneleet jotenkin maagisesti poistaisivat pienen osan tuskastasi.
5 tykkäystä
Voi Reepu. Olen niin pahoillani olosta, missä joudut selviämään. En muista, oletko mielenterveyspalvelujen asiakkaana? Tai käynyt lääkärissä asian tiimoilta. Kaaosteoria on oikeassa, ei mitä tahansa tarvitse todellakaan kestää. Koin itse sen ihan vastikään, kun sain vihdoin varattua itselleni ajan ja soperrettua asiani itkien lääkärille. Siinä vaiheessa padot vasta aukesivatkin, kun lääkäri suhtautui ymmärtäen. Sairauslomaakaan ei ole pakko ottaa, jos koet työn olevan oloasi helpottava tekijä. Voit kuitenkin saada joko kemiallista tai psykologista apua, tai molempia, mille sitten oletkin itse avoin. Itse koen, että kaikki hallittu on parempi kuin omahoito alkoholilla.
Maailman isoin, turvallisin ja lämpimin halaus sinulle. Olet mielessä. 
5 tykkäystä
Haluan olla rehellinen. Olen juonut 4 päivää. On kammottavaa huomata miten olenkaan alkoholisoitunut ja addiktoitunut. Käyn kaupassa hakemassa kaljaa ja sitten istun patjallani kuuntelemassa musiikkia ja yritän unohtua.
Vessanpönttöni meni rikki. Joku virolainen työmies korjasi sitä tänään ja sai sen kuntoon.
Miten tästä eteenpäin? Onko minusta enää mihinkään?
2 tykkäystä
On sinusta. Itsehän retkahdin 8n vuoden raittiudesta juomaan noin 1,5 vuotta sitten ja vaikka huonosti meneekin, silti joku puoli minusta uskoo, että pystyn vielä raittiuteen uudelleenkin. Siitäkin huolimatta, että tämä on välillä epätoivoista räpiköintiä ollutkin. Sinä sen sijaan olet vasta retkahtanut ja minulla on kaikki usko siihen, että saat sen lopetettua. Osaat niin hyvin sanoittaa surua ja tuskaasi ja olet osoittanut voivasi kestää sitä myös. Älä luovu toivosta 
Sinulla on ihan lähellä hyvä jakso raittiutta eikä ole mitään syytä uskoa, ettetkö pystyisi samaan ihan piankin. Voimia rakas Reepu. 
1 tykkäys
Hei Reepu
Hienoa, että olet rehellinen <3
Sinusta on edelleen vaikka ja mihin. Toipuminen harvoin - jos koskaan - on lineaarista, eli takapakkeja tulee väistämättä. Olet arvokas ja tärkeä, ja kirjoituksiasi täällä on ollut ilo lukea.
Tässä kohtaa pohtisin, mistä juominen alkoi - oliko sille jotain tiettyä syytä tai tilannetta, mikä sinut aloittamaan?
Samasta suosta on rämmitty ylös ennenkin, ja pystyt siihen taas.
Valtavasti tsemppiä, voimaa ja lempeyttä❤️
2 tykkäystä
Ehdin nähdä aikaisemman viestisi ja se veti sanoinkuvaamattoman surulliseksi. Olen äärettömän pahoillani, että olet joutunut kestämään niin hirvittäviä asioita.
Onko kunnassasi mitään tahoa, mihin voisit akuutisti ottaa yhteyttä apua saadaksesi? Vahvinkin meistä sortuu kestämättömän edessä, kun koittaa selviytyä yksin.
Tiedä kuitenkin, että meitä on täällä monia, jotka henkisesti nyt istuvat vierelläsi. Uskovat sinuun ja TIETÄVÄT, että sinusta todellakin on vaikka ja mihin! Pelkästään ketjuasi lukemalla se on ilmiselvää, vaikket sitä nyt itse näkisikään.
3 tykkäystä
Olet Reepu edistymässä jatkuvasti, kun uskallat selkeästi kirjoittaa asiat auki sellaisenaan.
Vaikka meillä ei aina ole välttämättä alussa aavistustakaan, mitä niille voisi tehdä, niin asioiden päivänvaloon tuominen on kuitenkin suuri edistysaskel.
Tuntui se välillä miltä tahansa, niin sinun kasvuasi ei voi mikään estää.
Sattui muuten tänään olemaan ihan mielenkiintoista puhetta seuraamassani podcastissa juurikin häpeästä, niin kuin tässä jokunen päivä sitten sitäkin setvittiin.
Jätän linkin tähän jos joku on kiinnostunut. (Enkkua, mutta hyvin ymmärrettävää sellaista)
Paljon voimia Reepu! Tulet nykyään aina mieleeni, kun Spotify puskee Nightwishia soimaan.
2 tykkäystä
Toivon Sinulle voimia ja jaksamista @Reepu Olen varmasti maailman huonoin lohduttaja, enkä tahdo löytää hyviä sanoja kannustaa lähimmäistä heikolla hetkellä. Mutta onneksi täällä on vertaisystäviä joilla on sana hallussa.
Haluan vain kertoa, että olet ollut ajatuksissa useasti lähipäivinä ja olen lähettänyt tsemppiviestejä taivaantuuliin matkalle luoksesi. Etähaleja ja voimarutistuksia
Kohti parempia aikoja…
2 tykkäystä
On aika kurja, hurja olo, tuskainen. Kerään tölkkejä muovikasseihin ja haluan viedä ne mahdollisimman pian pois.
Join tosiaan neljä päivää, patjallani istua möllöttäen. Neljä. Mietin että olenko oppinut yhtään mitään näiden lähes 8kk aikana? Ehkä oppinut, mutten kuitenkaan sisäistänyt?
2 tykkäystä
Kiitos @Metsanpoika <3
1 tykkäys
Ymmärrän, että nyt saattaa olla sellainen olo, että ei ole välttämättä oppinut mitään, mutta pidemmän päälle en usko sen pitävän paikkaansa noin pitkän raittiuden jälkeen. Kestää hetki antaa itselleen anteeksi, hetki päästä tasapainoon, mutta uskon sen olevan hyvinkin mahdollista. Pidä kiinni toivosta (tai ainakin yritä) äläkä luovuta.
4 tykkäystä
Joku ystävällinen ihminen vinkkasi jossain ketjussa Hanna Tikanderin selvinpäin podcastin jakson “mistä tietää onko minulla alkoholiongelma”. Kuuntelin viime vkolla. Jos kiinnostaa ja jaksat niin suosittelen kuuntelemaan ihan loppuun asti, suplasta löytyy. Oli itselle oikein ajankohtaista aihetta, saattaisi olla sinullekin. Isosti tsemppiä täältä, mitään ei ole menetetty❣️
6 tykkäystä
Harva alkoholiongelmainen on oppinut hallitsemaan juomistaan vaikka olisi ollut 30 vuotta raittiina… Kun korkki narahtaa niin sama rata jatkuu mihin se joskus päättyi.
Tsemppiä sinulle, olet kokenut kovia 
Ehdotan, että älä liikaa soimaa itseäsi retkahtamisesta vaan yritä ottaa se oppimiskokemuksena. Raittiutesi ei ole pilalla vaikka se nyt ehkä siltä tuntuukin. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin 
5 tykkäystä