Kivalta kuulostaa taikan touhut. Taika on sellainen kissa ilmeisesti joka toimii sulle peilinä itsesi suhteen. Kun sinä voit paremmin voi Taika paremmin.
3 tykkäystä
Ja myös toisinpäin, kun Taika voi paremmin, minä voin paremmin.
5 tykkäystä
Kiitos @Reepu kuunteluvinkeistä. Ensimmäinen kuunneltu.
Tulokset tulevat toipumisesta. Addiktina tiedän tämän | Jari Sarasvuo
Vahva suositus. Oikein hyvä.
2 tykkäystä
Samoin, kiitokset vinkeistä! Kuuntelin ekan osan ja menee jatkoon!
2 tykkäystä
JEE, kiva kun tykkäsitte @Metsanpoika ja @AlbertoKnox ! Jarista saa myös aika erilaisen, moniulotteisemman kuvan näiden monologiensa kautta kuin median kautta. Olin itse aikoinaan hyvin yllättynyt, vaikka toisaalta ei tietenkään pitäisi olla, median luomat mielikuvat julkisuudenhenkilöistä eivät kyllä ole kovin monipuolisia.
2 tykkäystä
Kauniin talvista ystävänpäivää <3
Jälleen yksi palapeli valmiina. Kauniiden kuvien rakentelu elävöittää sisintäni samalla kun pieni reepu yrittää rakentaa hyvää tulevaisuutta itselleen ja Taikalle. Tiedän tehneeni valtavasti hyviä asioita myös oman hyvinvointini eteen ja kyllä ne ovatkin kantaneet hedelmää. En usein puhu tästä, mutta pohjattoman yksinäinenhän minä olen, en tunne yhteyttä enää… Kuin en olisi enää samaa lajia kuin muut ihmiset. Lentävästä lautasesta heitetty aikoinaan tänne maapallolle, saatesanoilla “koitahan pärjäillä, me katselemme täältä kauempaa miten selviät”.
Luin äsken youtubesta erään trance-musiikkivideon kommenttiosiosta näin;
“To the person reading this, may your heart always be open to new possibilities. No matter the challenges you face, trust that you are being guided toward something beautiful.”
No sillä ajatuksella jatketaan.
10 tykkäystä
mulle tuli tästä mieleen se, etten minä koe myöskään yhteyttä ihmisten kanssa. Minulla se on sitä etten innostu niistä asioista mistä suurin osa intoilee. En koe sillä tavalla innostuvani asioista joista muut vouhkaa. Esim nyt olympialaiset. Ei voisi vähempää kiinnostaa saako suomi mitaleita vai ei mutta moni siitä keskustelee ja ihmiset kokee yhteneväisyyttä tuon asian ympärillä. Tuo on vain yksi esimerkki. Minua ei yhdistä muihin ihmisiin myöskään isyys, jota en ole enkä ikinä aio ollakkaan. En koe yhtenäisyyskulttuuria omakseni joka on muutenkin suomessa ollut laskusuunnassa vuosikymmenien ajan.
Mietin tässä eräs päivä että olen monella tapaa liian iso paketti persoonani, sairauteni ja menneisyyteni vuoksi ja siksi en edes yritä etsiä ystäviä. Viihdyn yksikseni mutta tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Joka päivä tarvitsen edes sen 10-15 minuuttia kun istun kaupan aulassa katsomassa ihmisten vilinää ja bussissa akut latautuu kaupunkireissuilla kuin itsestään. En kaipaa sielläkään sitä että juttelisin ihmisten kanssa. mitä vähemmän livenä kerron itsestäni niin sen enemmän turvassa koen olevani. Viihdyn anonyyminä ja oikeastaan ei harmittaisi yhtään jos kuollessani todettaisiin ettei kukaan tiennyt minusta mitään mutta olin tuttu kasvo. Lataan akkujani muiden ihmisten energiasta ja voisi kai sanoa että siinä suhteessa olen henkinen vampyyri. Mutta se poikkeus on että kerään sitä energiaa kollegtiivisesti kaikista joita liikkeessä ollessa näen, mutta en kenestäkään yksittäin.
Minulla oli kai jonkinlainen ystävyyssuhde mutta päätin sen joulukuussa. Se nyt oli monella tapaa väsyttävä suhde jo sen ihmisen hyväksikäytön alkamistakin mutta huomasin jo sitä ennen, etten minä tarvitse häntä, vaikka hän on ainoa ihminen jonka luona voin käydä kahvilla tms. Sanoinkin hänelle kerran, että minä en tarvitse ystäviä ja viihdyn parhaiten yksin. Hän nauroi minulle päin naamaa, mutta koki nyt sit joulukuussa sen olevan totta.
Minä sallin ihmisten tulla lähelleni, jos hyvä tuuri jollain yksilöllä käy, mutta vielä helpommin heivaan hänet elämästäni tuntematta pätkääkään ikäviä tunteita
2 tykkäystä
@Reepu minä olen tuntenut yksinäisyyttä koko elämäni, siihen on tullut kehiteltyä suojakeinoja.
Nuorempana välttelin sosiaalisia tilanteita, jotta en tuntisi itseäni niin huonoksi ja erikoiseksi. Ei minussa mitään huonoa ja erikoista oikeasti ollut (ei kukaan oikeasti ole erikoinen sanan huonossa merkityksessä). En vain pystynyt olemaan oma itseni tuntemattomien seurassa, koska itsearvoa minulla ei ollut ja olin niin kovasti sen varassa miten muut minuun suhtautuvat. Pelkäsin sitä, joten oli turvallisempaa olla itsekseen.
Elämänkokemusten myötä omalla kohdallani tämä on muuttunut sen suhteen, että en pelkää suurimpaa osaa sosiaalisista tilanteita enää. Mutta tuo muu osasto on pysynyt samana. Mietin miten minun pitää olla toisen ihmisen kanssa, jotta hän pitäisi minua ihan hyvänä tyyppinä. En kaikkien kanssa, mutta niiden kenen soisin pitävän minusta.
En ole luonteeltani supersosiaalinen, viihdyn itsekseni ja omien ajatusteni kanssa ja tarvitsen sitä, muuten tulen hulluksi. Mutta olen myös siinä mielessä ulospäinsuuntautunut, että kaipaan ajatustenvaihtoa ja ystävyyttä ja olen aika kova puhumaankin tutussa seurassa. Kaipaan yhteyttä ihmisiin ja sen puute ei tee minulle hyvää. Ulkopuolisuuden tunne on itselläni jonkun suojamekanismin seuraus. Vai itse suojamekanismi, miten se nyt on, elän sen kanssa päivittäin. Eli jos yhtään lohduttaa niin meitä on monia jotka tämän asian kanssa painivat (minkä tietysti tiedätkin).
Ole ylpeä itsestäsi, olet tehnyt ihan valtavasti oman hyvinvointisi eteen ja se kantaa hedelmää varmasti myös tästä eteenpäin. Mukavaa päivää sinulle
3 tykkäystä
Sisältövaroitus viime päivien uutisten nostamista ajatuksista.
-
-
Viimeiset päivät ovat olleet täynnä kuvottavia uutisia raiskauksista. Ovat kai olleet jo pitkään, olen vain ollut poissa uutisvirrasta. Olen monia kertoja elämässäni jonkun tällaisen raakalaismaisen uutisen luettuani lähtenyt hakemaan kaljaa, kuvitellen tyynnyttäväni traumaani ja päätynyt sellaiseen sisäiseen känniraivoon missä tekisi mieli tuhota koko maailma. Onneksi en ole varsinaisesti väkivaltainen yksilö, enkä minä ole omat ajatukseni tai väkivaltafantasiani, joita traumatisoituneet aivoni minulle tuottivat. Hirveää kyllä, mutta oman traumani kautta opin muuten ymmärtämään, miksi ihminen on ollut niin kekseliäs keksimään kidutusvälineitä ja -tapoja. Pahuus synnyttää pahuutta.
“If you have been brutally broken but still have the courage to be gentle to other living beings, then you’re a badass with a heart of an angel.” -Keanu Reeves
Ei tarvitse hakea kaljaa enää, riippuvuuskaan ei kuiski mitään. Kestän kyllä nämä kaikki tunteet ja ajatukset. Vihaanko tällaisia saalistaja-raiskaajia, jotka ovat jo etukäteen päättäneet tehdä toiselle ihmiselle väkivaltaa? No totta helvetissä vihaan, ja syvästi vihaankin. Mutta nämä uutiset eivät enää nosta sellaista tunnekuohua, mitä pitäisi hoitaa muulla kuin ehkä metsään menolla. En pysty estämään yhtäkään raiskausta, en pysty estämään mitään pahuutta, kohdistui se mihin olentoon tahansa. Pystyn vain olemaan itse hyvä ja tekemään hyvää. Se riittää. Se on alkanut riittämään siihen, että aivoni pysyvät rauhassa eivätkä ajaudu kauhuun ja kaaokseen.
No, se siitä aiheesta. Vaikuttaa siltä, että huoleni keväästä ja valonmäärän lisääntymisestä oli turha. Olen herännyt jo monesti kirkkaaseen aamuauringon valoon, ei satu silmiin, ei satu aivoihin. Ei tarvitse piileskellä pimeässä leffahuoneessa. Ero vuodentakaiseen on valtavan SUURI ja se on HIENOA.
Kävin tänään jäällä syömässä, kauniissa auringonpaisteessa. Risukeittimellä linssimuhennos lämpimäksi ja chili-hummus täytteinen leipä kylkeen, nam nam sanoi pieni eläin reepu (en tiedä miksi välillä haluan kirjoittaa itsestäni kolmannessa persoonassa haha 
). Huomenna onkin sitten 11kk merkkipäivä, vaikkei se nyt enää jotenkin kauheasti merkitsekään, mutta ensimmäistä vuotta kohti lähestytään. Tämä aika on mennyt nopeammin kuin se hieman vajaa 8kk selvinpäin olo ja se johtuu varmasti siitä, että aivojeni vointi on ollut kuitenkin parempi.
10 tykkäystä
Hienoa tuo todella on ja vakuuttava merkki toipumisestasi. Elämä voittaa, vaikka sitä on mustimmalla hetkellä vaikeaa uskoa. Kuten tuokin, että olet löytänyt keinoja pärjätä tunteidesi kanssa. Niitä tulee ja menee.
Kivalta kuulostaa tuo eväsretki. Minullakin on risukeitin ja se on varsin mainio vehje.
Mukavaa kevättä ja onnittelut 11k raittiudesta 
6 tykkäystä
Mukava kuulla, että tänä keväänä elämä hymyilee Sinulle
Ajattelin ottaa mallia eväsretkestäsi, jos vkonloppuna on hyvä sää 
vaihtelua ruokahuoltoon. Lopulta melko pienellä vaivalla saa elämään luxusta.
Lämpimästi Onnea 11 raittiista kuukaudesta 
3 tykkäystä
Niin ja ne Taikan kuulumiset! Istuessani tässä patjalla kirjoittamassa, Taika juoksee ja säntäilee häntä innokkaasti pystyssä sinne ja tänne, pomppaa sängyn kautta hienon ilmalennon takaisin lattialle ja rallatus jatkuu. Ei-enää-niin-poloinen on tullut öisin välillä jalkopäähäni sängylle nukkumaan, sillä lailla salaa. Taika on rohkaistunut tosi paljon, vaikka koskea ei annakaan. Ehkä senkin aika vielä joskus tulee. Eläinten kyky toipua on uskomaton, kun saavat siihen mahdollisuuden <3
Ja niin… Olen innoissani Suomen Euroviisukappaleesta! Ihana Lindan viulu, VAU <3
8 tykkäystä
Ihana Taikakisu 
nauroin täällä työni äärellä ääneen kirjoituksellesi, tuli hyvä, onnellinen mieli pienen kisun puolesta, kun se iloisena hyppii ja juoksee 
4 tykkäystä
Ihana nähdä selkeitä toipumisen merkkejä. Et arvaa kuinka iloiseksi tulin. (Silti, vaikka sellaiseen ei sinulla mitään velvollisuutta olekaan, ja kaikki tunteet ovat sallittuja täällä tuoda ilmi.)
Tuo reaktiosi muuttuminen raiskausuutisiin on todella hieno, konkreettinen esimerkki toipumisesi etenemisestä. Minä en ole kokenut läheskään vastaavaa kuin sinä, joten en voi ollenkaan tietää miltä se tuntuu. Ja takuulla tuntuu vielä vuosikymmenten jälkeen. Mutta pieneen palaseen noista tuntemuksista voin samaistua.
Minä, maailman kiltein ja lempein, jopa naurettavan mielistelevä lehmänhermo, olen käynyt mielessäni läpi sen sortin väkivaltafantasioita, että joku varmaan järkyttyisi. Ne kumpuavat nimenomaan kaikenlaisista sadistisista hirviöistä, jotka eivät osaa pitää fantasioitaan itsellään, vaan päätyvät tuhoamaan syyttömän elämän. Väitän, että nuo väkivaltaiset kostofantasiat jopa auttavat minua jotenkin tunteideni kanssa siinä hetkessä. Kunhan ne menevät myös ohi, ja tilalle mahtuu taas rationaalisempi ajattelu. Ne hirviöt eivät kuitenkaan ansaitse sitä, että saisivat pilattua samalla useammankin loppuelämän.
Tämä tulee aina mieleen, kun joku ehdottaa väkivaltaa ratkaisuksi lasten tekemiin kolttosiin. Kyllä kuulemma oppivat olemaan, kun seuraus tuntuu kunnolla. Jännä, ettei esim. pahamaineisimmissa koulukodeissa silti ole tainnut kasvaa pelkkiä kunnollisuuden perikuvia. Väkivalta nimenomaan lisää väkivaltaa, aivan kiistatta. Sen vaihtoehtona ei tietenkään ole vapaa kasvatus, vaan järjen käyttö. Aivojen, jotka aikuisella usein ovat kehittyneemmät kuin lapsella. Kyllä niiden tulisi keksiä ovelampiakin keinoja kuin koivuniemen herra. Ja oveluus ei tietenkään tarkoita myöskään henkistä väkivaltaa.
Todella hieno kuulla. Kauhuun ja kaaokseen ajautumista ei voi järjellä estää, mutta jotakin hienoa on tapahtunut, että näin on käynyt. Olet siis tehnyt todella paljon onnistuneita tekoja ja valintoja. Alkoholittomuus on varmaankin yksi suurista. Onnittelut!
Nam nam sanoisi myös pieni eläin Hiiri! 
Olen myös ihastunut hummukseen, samoin tofuun. Kumpikin sopii mihin tahansa. Välillä joo huonommalla lopputuloksella, mutta niin usein erinomaisella, että kokeiluja kannattaa jatkaa. Vegaaniset tuotteet ovat ilokseni lisääntyneet kaupoissa valtavasti, ja näin maitotuotteistakin on ollut yllättävän vaivatonta luopua.
Ihana Taika! Ihan varmasti antaa joskus koskea. Vaikutat niin kärsivälliseltä, rauhalliselta ja ymmärtäväiseltä, ettet yritä edetä yhtään liian nopeasti. Annat pienelle kaiken ajan minkä hän tarvitsee, kiirehtimättä omien tarpeidesi perässä. Se palkitsee vielä. Taikahan jo onkin parhaan palkinnon saanut, sinut.
5 tykkäystä
Onpas nyt vaikeaa. Kai se riippuvuus on yrittänyt löytää jotain kohtaa mihin iskeä ja eilen löysi sellaisen.
En ole enää juurikaan tekemisissä kenenkään ihmisperheenjäseneni kanssa. Eilen kuitenkin näin facebookissa kahden isosiskoni kommentit toisilleen ja sain niistä jonkinlaisen fyysisenkin reaktion, kasvojani, kaulaani ja rintakehän ihoa alkoi pistellä ja mietin että taidan saada kohta paniikkikohtauksen.
Ymmärrän kyllä itse, mistä nämä tämän hetkiset tunteet tulevat, mikä siellä taustalla on. Tiedän mikä niissä kommenteissa aiheutti kipua, ja sitten vihaa. Silti eilisestä lähtien on ollut raittiina olemisen kyseenalaistaminen käynnissä.
En usko repsahtavani, mutta ajattelin että asian kirjoittaminen tänne varmaan auttaa. Tunnen itseni myös typeräksi, miten minuun nyt vaikuttaa noin paljon jotkut kirjoitukset facessa.
Harmi kun olen vapailla, nyt olisi parempi töissä. Taidan nyt ihan ensiksi syödä mahani täyteen hyvää ruokaa ja miettiä sitten muita puuhasteluja. Avanto voisi olla se paras juttu nyt.
@Hiiri Sama!! Varsinkin hummus, voi että miten hyvää se on! Innoissani olen maistellut kaikkia eri hummuksia ja lempparitkin ovat jo löytyneet, vihreä chilinmakuinen 
9 tykkäystä
Mullakin toi lapsuuden perhe on paha rasti. Jokin aika sitten oli eräs episodi, joka sai mut pahasti raiteiltaan. Koin jälleen, niinkuin usein aiemminkin vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta, syrjityksi tulemista, erilaisuutta, en kuulu joukkoon- tunnetta oman perheeni taholta, nyt sisarusten. Edelleen kun kirjoitan siitä, alan voimaan pahoin ja kädet tärisevät. Tunnen tulleeni petetyksi lapsuuden perheeni taholta. Välillä onnistun kuukausiksi ja pariksi vuodeksikin unohtamaan koko porukan, mutta sitten jokin läväyttää asian taas silmille. Tuntuu epäreilulta kun olen jo luullut olevani asian yläpuolella, mutta taas joku tapahtuma tms palauttaa todellisuuteen ja se sattuu.
Voi miten joskus olen haikeana katsellut kun toisilla on mukavan läheiset välit sisaruksiin ja vanhempiinsa, ei ole meillä.
Ikävää että sinullakin on perhesuhteet pielessä. Kurjaa. Mutta ei aleta sen takia juomaan. Ei taida juominen auttaa niissäkään asioissa, eipä oikein missään.
8 tykkäystä
Et sinä Reepu ole ollenkaan typerä. Päihderiippuvuus on vahvasti tunne-elämän sairaus. Niitä iskettäviä kohtia meillä riittää, täytyy vain koittaa pitää suojaus ylhäällä ja hiljalleen oppia käsittelemään niitä ihan luomuna.
Töissä pomo onnistui viime viikolla sivaltamaan ohi suojauksen ja niihin epäreiluuden ja kyvyttömyyden tunteisiin häivähti ensimmäisenä hoitokeinona juominen. Se tapahtui täysin autopilotilla. On tässä vielä paljon taivallettavaa.
7 tykkäystä
Perhesuhteet ovat monella aika kipeitä asioita, myös minulla. Vuosien saatossa olen päässyt asioiden kanssa sinuiksi tai sopuun. Vanhemmat ovat kuolleet ja sitä myötä turha toivo suhteen ihmeenomaisesta muuttumisesta tai elokuvallisesta lopusta, jossa kaikki on hyvin. Meillä oli rikkinäisten ihmisten rikkinäinen perhe, jossa jokainen kärsi yksin jokainen omalla tavallaan.
En ole sukulaisteni kanssa tekemisissä ollenkaan, paitsi sisarusteni, jos on jotain “pakollista”, eikä enää juuri ole, kun vanhemmat ovat poissa ja kuolinpesät selvitetty. Ihan hyvä näin; olen vapaa myös velvoitteista. Asia oli joskus kipeä, nykyään ei.
Voin aiemmin aina huonosti oltuani sukulaisten kanssa tekemisissä, merkillinen alakulo ja toivottomuus vaivasi päiväkausia. Hyviä muistoja tieysti on isovanhemmista ja lapsuudenperheestäkin ja ne on sillä tavalla kivoja, että voin muistella asioita, mutta ei tarvitse kuunnella haukkumista, riitelyä tai yrittää hoitaa jotain asioita porukalla, jonka ei kykene yhteistyöhön.
Ehkä sinulla Reepu nuo perhesuhteet helpottuvat myöhemmin tai ainakin niihin liittyvät tunteet miedontuvat ja oma perhe muodostuu eläimistä ja joistakin muista ihmisistä. MInä koen yhteyttä luonnoneäimiinkin, ajattelen kuuluvani siihen porukkaan eläimenä eläinten joukossa. Tällä alueella asuva kettu on naapurini siinä missä ihmisnaapuritkin, mukavampikin jopa.
Kivoja kevätpäiviä sinulle ja Taikalle
5 tykkäystä
Heräsin aamulla ajatellen, että en mene tänään iltavuoroon vaan menen ostamaan kaljaa. Takana eilisen kaikin tavoin vittumainen 12h aamuvuoro ja vaikka sain nukuttua ihan hyvin, uneni olivat kamaluudessaan taas ihan toisella tasolla. Aika ahdistavan sairasta paskaa alitajuntani tuottaa. Lähdin kuitenkin metsän keskelle kevätauringon kauniisti laajentamalle avannolle uimaan ja äsken söin tofua ja nuudeleita hoisinkastikkeessa, paahdettua leipää punajuuri-hummuksella ja vesimelonia. Niin paljon mukavampi olo tuli ja paremmalla mielellä parin tunnin päästä iltavuoroon. Aamuinen ajatukseni iltavuoron laistamisesta tuntuu niin järjettömältä ja aina se hieman nostattaa omia kulmakarvoja että miten tällainen vastuuntuntoinen ja tunnollinen ihminen edes saa tuollaisia ajatuksia. No, se taitaa olla se alkoholiriippuvuus.
En varsinaisesti säikähdä näitä alkoholi-ajatuksia, joita nyt on ollut. Ne ovat tuntuneet enemmän vain hetkellisiltä ajatuksilta kuin mieliteoilta tai suoranaiselta himolta. Rehellisyyden nimissä mietin tosin, että minä en kyllä tunne itseäni raittiiksi ihmiseksi, vaan enemmän sellaiseksi joka on “vaan juomatta”. En kuitenkaan ole ottanut siitä asiasta paineita, olen mikä olen. En mitenkään ryppyotsaisesti suorita juomattomuutta tai mitään muutakaan, yritän elää parhaan kykyni mukaan vaalien niitä asioita jotka ovat minulle tärkeitä ja saavat aikaan hyvää ja rauhaisaa mieltä. Koen kuitenkin, että kyllä se repsahduksen riski minua vaanii vaikken sitä varsinaisesti tällä hetkellä pelkää. Viime huhtikuussa kokemani repsahdus oli niin hirveä, etten halua sellaista enää kokea. Painajaisenikin muuttuvat alkoholin myötä entistä kamalammiksi ja sairaimmiksi, joten jo siinä yksistään on syy pysyä erossa tuosta “iloliemestä”.
No, sellaisia ajatuksia tänään. Mukavaa tiistaita kaikille <3
7 tykkäystä
Olen tänä talvena katsellut taitoluistelua paljon. Juuri äsken päättyi taitoluistelun mm-kisojen miesten vapaaohjelma ja voittajan Ilia Malininin esitys sai kyyneleet valumaan kasvoilleni ja sielun kipristelemään jostain niin syvällekäyvästä jota en osaa nimetä, hänen luistellessaan aivan upeaan, koskettavaan musiikkiin. Kyky liikuttua syvästi jostain kauniista on ihana lahja elämältä. Niin ihana ihana, IHANA Ilia <3
Sellaisen saksalaisen filosofin Arthur Schopenhauerin kirjoitukset käsittelee aika usein kärsimyksen ylittämistä yksinkertaisen elämän, myötätunnon ja esteettisen kokemuksen, taiteen ja kauneuden kokemisen kautta. Voisin allekirjoittaa tuon ajatuksen paksulla tussilla. Minulle kauneuden kokeminen on elinehto, en kestäisi olla täällä muuten. Olen kaksi kertaa elämässäni menettänyt sen kyvyn pitkäksi aikaa, vuosiksi, mutta se on aina palannut takaisin. Olen siitä kiitollinen.
Tunnelmoin vielä katselemalla Ilian esityksen uudelleen (ja todennäköisesti uudelleen ja uudelleen ja uudelleen), sitten kaupasta hakemaan jotain lauantai-illan herkkuja ja seuraamaan jäätanssin vapaatanssia. Ei muuten vaivaa kalja-ajatukset enää!!
7 tykkäystä