Jalkapallo kausi on alanut ja ensimmäiset liigapelit on jo pidetty ikämiesten sarjassa. Aloitin kauden maalivahtina, siitä ylennys puolustajaksi ja viime pelissä jo hyökkääjä ja heti tekin maalin + 2 maalisyöttöä
Vastassa ei ollut mikä tahansa hoivakodin tiimi vaan Suomen top viiden parhaan joukkueensa kuuluva jengi omassa ikäluokassa.
Joka tapauksessa se kentällä onnistuminen on tarjonnut todella paljon positiivisia tunteita ja viime pelissä tehty maali oli henkilökohtaisesti erittäin tärkeä. Hieman on ollut vaikea juoksuvoiman ylläpitäminen kun sydänlääkkeet ei anna helposti sykkeen nousta mutta yritän olla kentällä oikeassa paikassa oikean aikaan.
Vaimo lähti eileen Tanskan viikonlopuksi kavereiden kanssa joten joudun olema koirien ja kissan kanssa. Tai sanoittaan näin että saan nauttia heidän palvelemisestä, töiden takia siihen aika harvoin on mahdollisuus.
Kohta alkaa Euroviisumin finaali ja vaikka se ei ole musiikki mistä hirveästi tykkään, annan sille mahdollisuuden, on se aikamoinen show. Ennen käyn vielä kaupassa hakemassa kisastudion herkkuja, yöllä on vielä Dallas-Winnipeg NHL jääkiekkoa pudotuspelien Game 6, ai että se tule olemaan kova peli.
Kaikille kaunista ja raitista viikonloppua, tsemppiä!
Kiitos hyvistä postauksista. Niitä on hauska lukea, kirjoitat niin avoimesti ja elämänmakuisesti. Allekirjoitan monia ajatuksiasi. Tunnistan mitä tarkoitat “puruluu-taktiikalla”, sinulla on oikeus elää ainutlaatuinen elämäsi juuri niin kuin haluat. Raittiusjaksot saavat myös katselemaan alkoholia ja sen käyttöä ikään kuin välimatkan päästä. Itselläni muutos on ollut siltä osin iso.
Muista hellittää kaasua välillä, ettei pumppu joudu liian koville. Yrittäjillä on monesti mm. kortisolitasot koholla, koska stressiä tulee väkisinkin. Älä tee vaimostasi leskeä ennenaikaisesti.
No nii, Itävalta voitti Euroviisut ja Dallas meni jatkoon jääkiekossa…
En kuullut yhtään laulua enkä nähnyt peliä, nukuin kuin murmeli koko yön sohvalla
Tänään on pienet juhlat tulossa, kissa Sirts täyttää 16v, eilen kävin hakemassa tonnikalan juhlapöytään valmiksi, koirille omat herkut myös.
Päivä 80
Kiireinen on viikko ollut, yritys kenelle teen alihankinta myytin seuraavalle ulkomaiselle omistajalle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo, on se uhka tai mahdollisuus. Jos jotain muutoksia kaipaan, niin sitä että ei tarvitse aloittaa duunit kello kolmelta yöllä, en vaan jaksaa sitä yöelämä enää.
Alkuviikolla tuli kutsu Suomen mestaruuskisoihin tietyssä ikäluokassa elokuussa, se on sellainen Creme de la creme tapahtuma eläkkeellä oleville futareille, olin siitä itse asiassa erittäin otettu vaikka en ole vielä läheskään siinä kunnossa että olisin valmiina fyysisesti kyseiseen tapahtumaan. Hankkisin itselle heti personal trainerin ja mietittiin jo yhdessä miten saamme painon alas noin 10kg parissa kuukaudessa. Kunnes eilen tuli soitto että olen liian nuori kyseiseen tapahtumaan… En olisi ikinä uskonut että tässä iässä olen vielä johonkin liian nuori Joka tapauksessa, ensi vuonna siis mennään, riittävästi aika saata kroppa kontikseen.
Muuten on kaikki hyvin, kohta alkaa Mestareiden Liigan finaali ja voin olla aikaa varmaa että en ole sitä raittina katsonut 30 vuoteen. Nyt kannustaan sohvalta Interia, kupissa kahvia ja koirat kainalossa. Yöllä kolmelta vielä Indiana Pacers - New York Knicks koripalloa.
No nii, Inter teurastettiin kun joulukalkkuna, 0-5 ja pokaali PSGlle.
Koripallossa Pacers kukisti Knicksin ja meni finaalin, vastaan tule ennakkosuosikki Oklahoma City Thunder.
Muuten eilen olin yöllä töissä, teen lauantaisin extra keikkoja milla rahoittaan talven Aasian tripin ja tapasin vuoron lopussa vanhan työkaverin. Nykyään tavataan aika harvoin, hänellä on omat jutut, minulla omat. Jäädin vähän juttelemaan ja hän kertoi että hänen polkupyörä meni rikkiin ja hän joutuu nyt kävelemään 3 kilometriä töihin kun julkiset ei vielä liiku ja oma henkilöautoa hänellä ei ole. Sanoin että ei se mitään, mennään käymään meillä, mulla on varastossa kunnon polkupyörä mikä on seissyt viimeiset 7 vuotta päivästä kun vanhempi poika muutti pois talosta. Ajettiin siis autolla pihaan, annoin hänelle polkupyörään ja samalla hän otti repusta lonkeron. Sen jälkeen ilmestyi lasipurkki missä oli viina ja hetken kuluttua oli mennyt jo toinen lokero.
Olin aika ihmeessä että mitä nyt on tapahtumassa ja jäädin siis juttelemaan.
Juteltiin lähes tunnin. Voi jesus, selvisi että hän on ihan peilikuva minusta itsestä yli vuosi sitten. Samat ryyppäämisputket, samat hirveät aamut, kaikki oli kui deja vu minun omista päivistä.
Tunnistin hänelle että olen itse ollut ihan samassa tilanteessa, hän ei heti uskonut sitä mutta me löydettiin heti yhteinen sävy mistä puhua ja hän sanoi että kukaan ei ole häntä ymmärtänyt niin kuin minä.
Kerroin hänelle miten minä siitä tilanteesta ulos tulin, alussa oli ratkaiseva se käynti Laaksossa että saisi sen putkeen poikki, sen jälkeen on helpompaa.
Se oli täysin improvisoitu AA tapaaminen, olin itse aika ylpeä siitä että sain olla se antava ja raittiuteen kannustava osapuoli, toivottavasti hän sai siitä minun puolen tunnin monologista jotain positiivista itselleeni. Tutustin hänelle myös Plinkkiä ja sitä miten tähän kirjoittaminen on auttanut vaikka minua.
Ainoa ero meidän välillä oli se että mulla oli vaimo tukena, hänellä taas ei ole ketään joten se voi olla ihan erilainen prosessi ja jotenkin tuntuu että sinkkuna se onnistumisprosentti raitistumiseen on paljon pienempii kun silloin kun joku on sinua tukemassa siinä olan takana.
Sellaista, muuten pahoittelen minun huonoa suomen kielen kirjoittamistaitoa, se on ehkä siellä kolmoisluokan tasolla ja jotkut ideat mitä mulla on päässä omalla äidinkielellä katoavat täysin kun ma laitan nämä suomeksi eli sellainen “lost in translation” efekti. Mutta ma opin, päivä kerralla.
Eileen oli lyhyempi päivä duunissa ja mietin töiden jälkeen että menisinkö avaman sauvakävelyn kautensa Paloheinässä. Idea tuntui hyvältä, hyppäsin autoon ja hetken kuluttuja olin jo 7,2 kilometrin pituisella komealla pururadalla.
Tunne oli yllättävän hyvää vaikka maasto on siinä aika haastava, hyvä musiikki antoi kuulokkeista lisää virtaa.
Koko matka kesti tunti ja 25 minuuttia, tulin autolle ja voi perse, avaimia ei löytyy mistään. Olin aivan shokissa ja yritin miettiä oliko minulla niitä ollenkaan. Pakko niiden oli olla kun olin autolla siihen tullut
Yritin rauhoittua ja miettiä että missä vaihessa ma avaimet kadottiin.
Tein omasta mielestä fiksun(kuitenkin ei niin fiksun mikä selvisi myöhemmin) ratkaisun ja kävelin kierroksen tällä kertaa toisen suuntaan eli idea oli että kai ma kadotin ne jossain loppuvaiheessa. Löysin ma ne avaimet polulta vihdoin kuuden kilometrin jälkeen, joten olisin päässyt helpommalla jos olisin mennyt saman suuntaan myös toisella kerrallaan
14,4 kilometriä sauvakävely on henkilökohtainen ennätys ja vaikka vitutti ihan hirveästi niin Electric Callboy kuunteleminen piristi koko päiväänsä.
Hyvin on mennyt, en ole ajalletut alkoholin käyttöä tai käyttämättä jättämistä viime aikoina ollenkaan, jotenkin on se aihe jäänyt taakse elämässä.
Pakkaan just koirat autoon ja ajetaan lahden toiselle puolelle juhannukseksi vähän grillaamaan ja nauttimaan muutamasta vapaasta päivästä, ehkä ehdin käydä katsomassa äitiä vanhustenkodissa.
Muuten olen ollut aika aktiivinen ja yrittänyt parantaa oma kuntoa.
Hankin sähköpolkupyörän ja olen pelannut futista ihan kunnolla, palkinnoksi murtunut kylkiluu ja takareiden revähdys
Mutta on se kaikki sen arvosta, nautin että saan olla joukkueen jäsen ja tehdä sitä mistä todella tykkään. Muuten elokuussa on SM kisat Tampereella, siinä pitäisi olla jo pelikunnossa.
Toivon kaikille raitista juhannusta, hyvää siitä tulee!!!
Otin tänään töiden jälkeen pienet päikkärit, hypin illalla pyörälle ja vedin sellaisen tunnin ja 23 kilometrin pituisen lenkin. Olipas hieno keli, matka kulki pitkin Vantaan jokea kohti Pikkukosken uimaranta.
Kun katsoin niitä upeita maisemia muistin aikoja kun siinä uimarannassa sai kesällä käyty aika useita kertoja, aina oli mukana kassillinen alkoholia ja monta kertaa kaaduin paluumatkalla pusikoihin pyörällä. Voi jesus niitä aikoja
Huomenna vien uuden pyörän jo ensihuoltoon, kun saan sen takaisin niin tavoite on 50 kilometrin lenkki viikonloppuna.
SM kisoihin on jäänyt neljä viikkoa, siinä on tavoite kultaa.
Haaveileminen ei ole kielletty.
Tsemppiä kisareeneihin
Kyllä haaveita ja tavoitteita pitää olla minulla on myös urheiluun liittyviä unelmia… jää nähtäväksi mitkä toteutuu… ja ei se niin vakavaa ole vaikka ei sitten toteudukaan
minulla on myös urheiluun liittyviä unelmia… jää nähtäväksi mitkä toteutuu… ja ei se niin vakavaa ole vaikka ei sitten toteudukaan