Hei vaan kaikille. Olen juuri luonut tunnukset tänne ja ajattelin josko täältä saisi tukea muiltakin jotka kamppailee saman asian parissa.
Minä olen vihdoin myöntänyt itselleni että olen alkoholisti. En kuitenkaan ole valmis sitä myöntämään lähipiirilleni lukuunottamatta aviomiestäni.
Kohtuu käyttöön minusta ei ole, koska parista lasillisesta ei tule kuin pahamieli. Juon niin kauan kuin juomia on tarjolla vaikka olisi jo pahaolo. Maulla ei ole mitään väliä, koska tarkoitus vain saada nuppi sekaisin.
Alkoholia olen käyttänyt 15- vuotiaasta lähtien. Ja nyt viimeiset 10-vuotta päivittäin. Iltaisin menee 1l viiniä ja noin 6 kaljaa tai siideriä, toki usein enemmänkin.
Vaikeita Fyysisiä ja henkisiä ongelmia on ollut nyt viimeiset 3 vuotta, joten päätin lopettaa kokonaan. Raittiutta takana kuitenkin vasta 2 viikkoa, mutta huomaan positiivisia asioita jo nyt. Olen lukatahtoinen kun jotain päätän joten uskon pystyväni tähän. Aikaisemmin en ole lopettanut koska en yksinkertaisesti halunnut. Nyt halua löytyy.
T. Nainen 38v
Kiitos tsempeistä @metsänpeitto1! Kaikkea tätä on varmaan edessä. Ehkä kivointa oli huomata että kukaan ei tahallisesti maanitellut juomaan vaan kaikki hyväksyivät ratkaisuni. Toinen kiva havainto oli että ei ne kaikki olleet suinkaan yhtä pellit kuin pari muuta sankaria ja minä itse edellisillä reissuilla. Kyllä ystävien kanssa oli kuitenkin kivaa, oikein lämmin fiilis reissusta ja seuraavan suunnittelu jo aloitettu!
Kiitos @Sarvikuoma! Tämä omien rajojen hakeminen kannattaa varmaan tehdä erissä, ajattelen että jos tilaisuuteen liittyy liikaa epämukavuutta niin kasvaa myös lankeamisen riski. Toisaalta, voisin kuvitella että osassa porukoita on selvänä oleminen helpompaa kuin toisen. Itselläni oli onni että mukana oli nämä muutama rauhallisempi kaveri mukana.
Hei, tervetuloa @Nainen38! Täällä on tosiaan porukkaa samanlaisissa tilanteissa. Minulle tämä kirjoittaminen on ollut tapa purkaa tilanteita ja tunteita. Laita oma ketju pystyyn ja ala kirjaamaan tunteita (muihinkin ketjuihin saa ehdottomasti kirjailla kaikkea!) niitä on kiva itsekin lueskella ja katsoa miten on oma matka edennyt.
Paluu arkeen ja arjen haasteisiin, voih! Kotona onkin melkoinen remonttiprojekti päällä, oli hyvä saada siitä muutaman päivän loma. Hommat eivät tosin edenneet yhtään.
Remontointi onkin muuten ollut hyvä tekosyy vähän tissutella aiemmin! Muutamasta oluesta saa aivan valtavasti virtaa, jopa niin paljon että oman kropan jaksamisen rajat saattaa hämärtyä. Muistan ainakin muutaman kerran saanut itselleni jonkun ikävän vaivan sellaisen seurauksena.
Nyt kuluu aika paljon kokista, inkivääriolutta ja vissyä. En kaipaile siihen olutta ollenkaan! Muutenkin koen että poikain kanssa vietetty loma oli voimaannuttava. Jotenkin ajatukset ovat kauempana alkoholista, edes viikonlopun lähestyminen ei kirvoittanut himoja, edes pohdintoja ”miltä tuntuisi” - tyylisesti. Oisko niin että pesäero alkoon on nyt astetta paremmalla tasolla, toivotaan!
Yksi juttu jäi mieleeen reissusta positiivisesti resonoimaan. Ensimmäisen illan jälkeen (joka kerrotusti oli vähän tiukka) juttelimme asiasta ja vastasin kysymykseen raittiuden kestosta sillä tavalla että ”katsotaan, päivä kerrallaan, ei voi luvata loppuiäksi”. Siihen hyvä ystäväni totesi että hän on vakuuttunut että en juo enää koskaan. Minä vähän mietin että, jaa, saattaahan se ulospäin olla erinäköistä kuin itselleni. Joka tapauksessa, kommentista tuli hyvä ja voimaannuttava muisto!
-Mojito
Hei!
Kävin eilen ulkona ystävien kanssa, vanha kunnon rymyporukka 20 vuotta sitten, opiskeluajoilta. Olemme nähneet harvemmin näinä päivinä, ehkä kerran 2 vuodessa. Olin tietysti autolla ja pohdin teenkö siitä numeroa. Yllätyksekseni, 8 henkilöstä ainoastaan 2 otti alkoholipitoisen. Ja tämä siis tuli ihan spontaanisti, jokainen vuorollaan kävi tiskillä ja pöydässä totesimme asian. Näin se aika muuttuu. Itse olisin kyllä vielä puoli vuotta sitten ollut aika pettynyt, todennäköisesti raapaissut jonkun juoman pohjalle ja yllyttänyt pari heikkosieluista mukaan karkeloihin. Toki, vaikuttihan asiaan varmaan se että oli maanantai, mutta ei se minua ennen olisi pidätellyt!
Minusta alkaa koko ajan tuntua enemmän siltä että tämä kestää loppuiän, näen koko ajan vähemmän pointtia itsensä turruttamisessa.
Ihana kuulla että ilta meni noin mukavasti. Varmasti jäi itselle hyvä mieli.
Näin ne ajat muuttuu ja on kiva huomata ettei se alkoholi ole aina pääroolissa.
Näin ensimmäistä kertaa unta juomisesta! Olimme jonkun kahvilan pöydässä jossa ystäväni tyhjensi konjakkipullon, lais kerrallaan. Ai että teki mieli, kertakaikkiaan! Kävin lopulta hakemassa alkoholittoman konjakin ja himo helpotti välittömästä.
Harmi vaan alkoholittoman viskiin ja konjakkiin en ole vielä törmännyt… sen sijaan alkoholittomaan giniä minulla on, se on melko hyvää. Tuoksu on autenttinen, raakana paljastuu huijaukseksi mutta toimikin kanssa menee täydestä kuin väärä raha!
Alholittomia viinejä juon jonkun verran, viime viikonloppuna 2 pulloa. Tiedän että nämä ei kaikille sovi, mutta minulla ne ovat mukavasti tulleet paikkaamaan tarvetta laittaa lasiin jotain erikoista viikonloppuna. Voi olla että niiden tarve vähenee ajan myötä, olen huomannut että himo alkoholittomaan olueen on kadonnut mystisesti.
Jopas sattui. Olin itse myös tulossa tänne kirjaamaan, että näin pitkästä aikaa itsekin viime yönä unta juomisesta. Uni oli todella vahva, jossa päädyin vähän kuin puolivahingossa ottamaan lasin punkkua, joka oli niin roskaista, että lasin pohjallekin jäi vähän jotain.
Siitä tuli sellainen pieni aivan samanlaisen tukkoinen humala, kuin päihtyminen viimeisinä aikoina usein oli, enkä pitänyt siitä tunteesta ollenkaan.
Niin se hyvin todennäköisesti menisikin, eikä kiinnosta alkaa ihan oikeassa elämässä sitä enää kokeilemaan.
Ja piti vielä tuohon sanoa, että alkoholitonta viskiä ja rommia olen itse maistanut. Molemmat olivat hyvin autenttisia makuelämyksiä, mutta ilman sitä poltetta. Sitä poltetta minä enemmän kuitenkin kaipaan, siksi en ole itselleni noita hommannut.
Mutta kuulemma ainakin kokiksen kanssa ei huomaa oikeastaan mitään eroa mauissa, jos sellaista kaipaa. Sama juttu siis kuin siinä ginissä.
Varmaan netistä saa ulkomailta muuten tilattua, jos et missään törmää.
En itsekään suosittele kenellekään lähtevän näillä leikkimään, jos se ei omaa raittiutta vahvista, mutta omalla kohdallani nämä ovat myös poistaneet viimeisenkin syyn juoda etanolia.
Pitkästä aikaa hankala viikonloppu. Perjantaina laitoin koneen kiinni ja päätin äärimmäisyyksiin viedyn työviikon + remonttia iltaisin, valtasi melkoinen juomahimo. Sama tuli lauantaina iltapäivästä kun alkoi virta loppua remonttityömaalla.
Minulla tulee näitä kun vetää itsensä liian piippuun. Tulee tarve rentoutua ja vanha konna, alkoholihan siihen sopisi hyvin. Jos päästäisi itsensä vähän helpommalla niin näin totaalista tarvetta ”rentoutumiseen” ei ehkä tulisi.
Onneksi ei tarvinnut pettää itseään harhaisilla kuvitelmilla kohtuujuomisesta, nyt teki mieli lyödä kunnolla pata jumiin. Jännä kyllä, olo ei ole koko ajan tuskainen, pääsääntöisesti melko rauhallinen olo. Hyvää ruokaa ja vähän rauhallisempi ilta. Tästä selvittiin ja nyt parempaa päivää kohti.
Hienoa että kuitenkin pystyit olemaan juomatta vaikka mielessä kävikin. Ja huomenna taas uusi päivä, josko se menisi mukavammin.
Olet oikealla tiellä. Olet tiellä, joka voi vielä pelastaa terveytesi ja koko elämäsi. Voimia!
Lukaisin tämän ketjun iltapalaksi. Mukavaa luettavaa, antaa uskoa omallakin kohdalla. Tsemppiä Mojito!
Moikka vaan pitkästä aikaa! Piti ihan tarkistaa kauan on edellisestä päivityksestä (2 viikkoa) ja I am soberista päivät, 150!
Olen huomannut että tarve kirjoitella on vähentynyt, samoin himo alkoholittomaan olueen. Mutta tiukkoja hetkiä on. Yksi sellainen oli torstaina kun laitoin koneen kiinni ja aloitin syysloman. Ajatus mökillemenosta ja selvinpäinolosta vyöryi yli. Piti ottaa kolme alkoholitonta ennen kuin alkoi helpottaa. Tuntuu että mitä kauemmin on ollut raittiina sitä selvemmin huomaa että alkoholi on ongelma. Toisaalta olen muutaman viikon kamppaillut sen kanssa että näkisin raittiuden hyödyt. Himo nollata on niin kova!
Olen hekumoinut kannabiksen hankkimisesta. Olisi ollut kiva töräyttää mökkirannassa ja pistää nuppi kuutamolle. En siis ole tuota hommaa ikänä niin kovin harrastanut, itseasiassa en koskaan kotimaassa edes. Aineella on minuun kova vaikutus mutta kauan ulkomailla asuessani huomasin myös sen addiktoivan luonteen. Pointti oli mulla tässä se että tripillä pallottelu laukaisi myös juomishimot. Nähtävästi kohdallani kyse ei ole vain alkoholista vaan tarpeesta irtaantua ruumiista. Ehkä parempi vain pysyä kertakaikkiaan raittiina.
Onnea 150 päivästä, ja mukavaa kun kirjoittelet edelleen!
Minä olen käyttänyt kannabista paljonkin, varsinkin nuorempana, siis joskus 2000-luvun taitteessa ja siinä alkupuolella. Semmoista ihan päivittäiskäyttöä oli ihan liian pitkään, ja alkoholin kanssa yhdessä myös. Viimeisen kymmenen vuoden aikana käyttöä on ollut melko vähän, yhtenä-kahtena päivänä kuukaudessa, ja yleensä alkoholia myös samaan aikaan, toisinaan myös ilman. Nyt tämän juomattomuuden aikana en ole käyttänyt, kun haluan olla täysin päihteetön. 5 kk sitten kun kaadoin viimeiset kaljat viemäriin, niin heitin samalla purkillisen kukkaa roskikseen.
Omalla kokemuksella sanoisin, että en suosittele. Satunnaiskäytössä minusta kohtalaisen harmiton, etenkin viinaan verrattuna, mutta minulla ainakin salakavalasti madaltaa kynnystä juomiseen. Ja jos addiktiopotentiaalia on, niin kuin täällä kaikilla luonnollisesti on paljonkin, niin sehän koskee myös kannabista tietenkin. Mutta lähinnä tapariippuvuudesta siis kysymys. Ei sillä aineella samanlaista fyysistä riippuvuutta saa aikaan kuin alkoholilla, ei sinne päinkään. Mutta sitten jos on vähänkään taipumusta masennukseen, synkistelyyn jne, niin minusta samantien ehdoton ei.
Asiat ovat toki yksilöllisiä, mutta aika monilla päihteidenkäyttäjillä sen pitää mennä juuri niin, että jos olet raitis niin sitten et käytä mitään. Ja jos käytät jotain, edes vähän, niin altistat itsesi tarpeettomasti kaikille muillekin päihteille mitkä itse kullakin repertuaariin ovat kuuluneet.
Onnittelut, hieno homma!
En myöskään suosittele muita päihteitä, ellei ole (voiko edes olla…) täysin varma, ettei jää koukkuun. Itselleni iski kesällä puskista himo juoda eräänä päivänä. Ajattelin että siihen en halua lähteä ja poltin sinä päivänä ja muutamaan otteeseen sen jälkeen sauhut. En pelännyt koukuttumista, koska en varsinaisesti pidä kannabiksen vaikutuksesta. Siinä hetkessä poisti juomishimon.
Too much information, mutta oiva esimerkki miksi en pidä vaikutuksesta: jämähdin kakkaamaan pukamien uhalla kolmeksi vartiksi, koska pohdin ”syvällisesti” yhteyttäni universumin kanssa. Kakka ei tavallaan mene posliiniin, vaan suoraan universumiin. Jeesus mikä valopää. Pornosta tuli tosin 4D, mikä oli vähintäänkin mielenkiintoista.
Mulla kans. Aamukuuden känni, ei töitä perspektiiviä mutta tänne kirjotan, antakaa anteeks 
en tiiä mitä tästä päivästä tulee enkä edes halua tietää haluaisin vaan nukkua… tiedättekö tunteen? Mikään ei toimi enää, kaikki olis periaatteessa mutta kaikki on valhetta ja paha olo on aina läsnä…
Kiitos @Paris722 että kirjoitit. Musta tuntuu että sinulla on paha ongelma alkoholin kanssa. Itse lopetin kun tajusin että homma pahenee koko ajan, kuolen tähän tautiin ja tämä on se mistä lapset minut muistaa.
Korkki kiinni, soitto AA- puhelimeen ja heti ryhmään kun känni hälvenee. Siitä se alkaa.
Kiitos kommentista @Sarvikuoma, oli hyvä kuulla jonkun toisenkin kokemuksia asiasta. Itsehän en ole raittiina kokeillut pössyttelyä joten paha sanoa miten siinä kävisi. Siitä on varmaan hankalampi tehdä tapaa, puoliso ei taatusti katso hyvällä ja en millään haluaisi antaa perheen teinille mallia. Mennään nyt tällä linjalla