Raisu Mojito ja raitis elämä

Hei Kaikille ja tervetuloa seuraamaan omaa ketjuani ja polkuani! Ajattelin alkaa kirjoittamaan tarinaani lähinnä itselleni mutta arvostan kommentteja ja näkemyksiä. Saa kirjoittaa omasta tilanteesta ja asian vierestä!

Olen pienten lapsen isä, jonkun verran yli 40v. Olen muodostanut alkoholista itselleni ongelman vuosien kuluessa. Juomiseni on keskittynyt lähinnä viikonloppuihin, kahtena päivänä päätyyn asti ja sunnuntaina kevennettynä, lomat kaikkinensa juominen jokapäiväistä. Krapularyyppyjä en ole harrastanut, mutta juomista olen tukenut särkylääkkeillä ja unilääkkeillä. Salassa juominen on ollut osa kuviota jo jonkun aikaa.

Uskon että olen saavuttanut tason alkoholismissa jossa kohtuukäyttö ei ole enää mahdollista tai siihen liittyy toistuvia ylilyöntejä ja pelkään että itsekurinkin kanssa liuska alas on vääjäämätön. Siksi pohdin nyt raittiutta, minkä mittaista, en osaa sanoa. Toivoisin että voisin muokata identiteettiäni niin että muutos voisi olla loppuelämäksi mutta eihän sellaista voi kukaan luvata. Avioliitot luvataan iäksi ja niitäkin menee rikki.

Muutoksesta itsereflektointi on tärkeää ja siksi alan purkamaan ajatuksiani tähän. Reflektoini kanssasisarien ja -veljien kanssa liki yhtä tärkeää ja siksi toivotankin kaikki kommentit tervetulleeksi. Raittiutta on minulla takana nyt 1kk, 1 tunti ja 3 minuuttia!

6 tykkäystä

Tervetuloa! Mielenkiinnolla seuraan varmasti tätä sinunkin ketjuasi.
Itse menen raittiuden kuudennella kuukaudella ja tämän ensimmäisen vuoden olen aina ajatellut vain siirtää maalitolppia eteenpäin kuukaudesta sataa päivään, puoleen vuoteen ynm. Ensimmäisinä kuukausina niiden olemassaolo tuntui aika tärkeältä, mutta ajan myötä niiden merkitys tuntuu koko ajan vain hailenevan. Ei siis kannata olla tuosta kovinkaan huolissaan.
Ja tuon tiedostaminen, että minkäänlainen “järkevä” alkoholin käyttö ei ole itselle enää mahdollista on todellinen läpimurto.
Kun unohtaa omalta kohdalta ne milloin ja missä voi juoda ja kuinka paljon jossittelut, niin asiat selkiytyvät huomattavasti.

2 tykkäystä

Tervetuloa ja onnittelut kuukaudesta! Se on iso rajapyykki.

Juuri näin. Aika simppeliä.

Minullakin oli sama systeemi kuin Setämiehellä, etten lopettanut heti loppuelämäkseni. Vain vähäksi aikaa kerrallaan. Eniten mielessä siinsi haave kokonaisesta kalenterivuodesta, minkä jälkeen voisin tehdä taas miten haluan. Sen jälkeen ajatus loppuelämästä ilman alkoholia olikin jo kypsynyt. Juomisessa on se hyvä ja huono puoli, että sen pariin voi kyllä palata milloin vain, jos siihen päätyykin. Moni meistä ei raittiuden makuun päästyään onneksi halua. Tässä herää uteliaisuus ihan uusiin juttuihin. Kännissä on sen sijaan heiluttu siinä määrin, ettei sen parissa olisi enää uusia elämyksiä tulossa.

Tsemppiä!

1 tykkäys

Iso kiitos teille kommenteista @Setämies ja @Hiiri! Koen että tänne kirjoittelu on hyvin verrattavissa AA-kokoukseen, jossa jokainen saa vuorollaan kertoa mikä mieltä painaa. Kun tietää menevänsä kokoukseen niin sitä miettii jo etukäteen mistä avautuu ja vähän sama homma tässäkin, päivällä huomaa pohdiskelevansa mitä illalla kirjoittelee. Tietenkin se että joku näitä lukee niin tekee asiasta arvokkaampaa kuin se että pelkästään omaksi iloksi.

Eilen oli ystävien bileet, pohdin etukäteen miten se sujuu ja paljonko tulee kiusallisia tilanteita ja kyselyitä. En olisi pelännyt ottaa yhtä olutta, motivaatio on tällä hetkellä niin hyvä että varmasti olisi jäänyt siihen. Ongelma siitä yhdestä oluesta (minun tapauksessani) tulee myöhemmin, kun seuraava kerran tekee mieli, kynnys on matalampi ja viikkojen kuluessa yksi muuttuu kahdeksi ja ollaan pian lähtöpisteessä.

Ilta kaikkinensa meni hyvin, olin yllättynyt miten vähän ääliöitä humalaiset olivat. Pidän itseäni kuitenkin humalassa ainakin kohtuullisen ääliönä ja tarpeettoman vilkkaana ja kovaäänisenä. Joo, joku ehkä vähän jankkasi jostakin, toinen huutokiroili, useampi horjui ja pari sammalsi. Mutta kyllä niiden kanssa tuli toimeen (oli ehkä vielä alkuilta) ja kenelläkään ei ollut ongelmaa minun juomattomuuden kanssa, harva varmaan edes huomasi. Joten, kokonaisuudessaan hieno kokemus ja mä selvisin siitä!

Olen edelleen käyttänyt opiaattipohjaista unilääkettä. En ole ihan varma onko se hyvä idea, minusta tuntuu että se rentouttaa pikkuisen illalla ja saattaa olla siksi seuraava aine mihin jään kiinni. Minulla on selkeästi addiktoitua luonne, olen huomannut sen nuorempana asuessani ulkomailla kun pelleiltiin kannabiksen kanssa. On ehkä parempi olla kokonaan selvä. Toisekseen, vaikka lääke nukuttaa niin uni on huonolaatuista, aamulla tönkkö olo ja jossain syystä päänsärkyä. Eli saan siis krapulan ilman viinaa. Tämäkin vielä.

Kiitos jos jaksoit lukea ja hyvää, selvää päivää sinulle!

6 tykkäystä

Elämä hymyilee! Tai ehkä se todemmin aaltoilee ylös alas, mutta korkeammalla taajuudella kuin reilu kuukausi sitten! Kävimme tyttäreni kanssa lenkillä, ihan älyttömän hyvät jutut ja fiilis, nauru raikasi liki koko lenkin. Olen huomannut että olen rakkaitteni kanssa enemmän läsnä ja kärsivällisyyttä on paljon enemmän (ei ole ollut koskaan vahvuuteni).

Tätä lenkkeilyä voisi saada lisää elämään, sillä saa melkoisia endorfiinikiksejä, ei liene ihme että monesta alkoholistista tulee himoliikkuja. Olen sen itsekin kokenut kauan aikaa sitten, 3 kk alkoholittomuus siivitti liki 40kg pudottamiseen ja maraton/triathlonharrstusten pariin. Sanomattakin selvää että nämä ovat nyt molemmat menneen talven lumia.

Unilääkkeen jätin eilen ottamatta, ja yllätyksekseni unet olivat, noh, kohtuulliset! Koitetaan mennä samalla linjalla ensi yö. Hieno raitis päivä, huomenna samanlainen!

-Mojito

3 tykkäystä

Tervehdys! Toisenlaista päivää taas pukkaa. Jostakin puskee ärtymystä ja lyhyttä pinnaa. Toki duunissa oli ikävä ohari, muutama stressaavampi tilanne henkilökohtaisella puolella mutta pohdin olisko jotain muutakin päällä… kuuntelin paria selviytymispodcastia mutta kiinnostus asiaa kohtaan oli heikko. Kiinnostus raittiutta kohtaan on heikko, mutta ei himoja juomaan. Jonkunlaista petraamista saattaa olla menillään, siksi päätin kirjoittaa.

Huomaan että huonoa fiilistä ja toksisia juomatapojen täytyy kaivella, ikäänkuin aika olisi kultaamassa muistoja. Piti ihan palauttaa mieleen että kyllä, monena viikkona oli useampia otettuja päiviä kuin ottamattomia, vaikka perinteisesti olenkin yrittänyt pitää arjen kuivana. Ja sitten asia joka on ajallisesti merkittävä, lomajuominen! Olen päätynyt ottamaan lomalla joka päivä jo vuosien ajan ja noina jaksoina olen selvimmin huomannut että juomatta oleminen on vaikeaa ja että minulla on ollut odotus loman loppumisesta että saisi lopettaa juomisen. Tämä kesä tulee olemaan ensimmäinen selvä kesä 26 vuoteen. En malta odottaa!

Unet on luokattoman huonot ja nyt klo 01:00 päätin herättyäni ottaa unilääkkeen, joka tapauksessa rankka päivä edessä, valvoneena tai lääkkeestä väsyneenä.

Tänne kirjoittaminen auttoi. Tunnen itseni taas motivoituneeksi. Nyt voisi kokeilla sitä unta!

4 tykkäystä

Moi!

Perjantai, ja hiukan kiusattu olo. Viikolla on ollut muutamia tilanteita joissa on juominen houkutellut. Olen pohtinut onko ne ohimenevää vai jonkulaista petaamista. Kävin siksi tänään ryhmässä päästelemässä höyryjä. Ne tekee kyllä hyvää, näistä omista ajatuksista ei tule juteltua muualla kuin täällä ja siellä. Mulle ryhmät on ajankäytöllisesti (perheellisenä) haastavia ja en koe että tarvitsen niitä usein mutta tällä tavalla täsmäiskuina ne toimii hyvin. Motivaatio raittiuteen on taas korkea. Ikään kuin kävisi akut lataamassa. Arvostan ryhmien lämmintä tunnelmaa, hieman kaipaisin enemmän ajatusten vaihtoa. Suurin osa ottaa ritolat heti viimeisen puheenvuoron jälkeen. Noh, voi ottaa aikansa että porukasta löytyy ystäviä joiden kanssa jutella enemmänkin.

Tänään tiukin kiusaus oli kun kaadoin puolisolleni viiniä. Ajatus siitä että kyseessä olisi oma lasini, oli paha väistää. Sen sanominen ääneen vaimolle helpotti asiaa. Edellisellä raittiudellani, noin 10 vuotta sitten, hän ei uskonut minun puheisiini riippuvuudesta ja pikkuhiljaa aloin itsekin ajattelemaan niin ja lähdin kokeilemaan kohtuukäyttöä. No, ei se kummoinen raittius ollut, 3kk. Ja kohtuukäyttö sen jälkeen kesti viikkoja, tuskin kuukausia. Uskon että hän uskoo nyt paremmin että ongelma on aito, mutta tuskin käsittää sen vakavuutta samalla tavalla kuin minä.

Oman identiteetin omaksuminen raittiina on varmaan isoin työ mitä tulee eteen. Isoin kivi kaskessa on ajatus syksyn reissusta poikien kanssa. Ne ovat olleet aika kosteita ja vaikka suurin osa kundeista on ihan varmasti todella ok raittiuteni kanssa ja tukee siinä, on porukassa yksi joka ottaa tilanteesta kaiken ilon irti. Tämä kyseinen henkilö on joissakin asioissa 5 vuotiaan tasolla.

Jos reissuun mennessä olisin sinut itseni kanssa sen suhteen että olen alkoholisti ja osaisin jo sanoa sen ääneen, tilanne olisi turvallisemmalla pohjalla. Tuon kyseisen asian suhteen joudun tekemään vielä paljon työtä. Ajattelen kyllä että olen alkoholisti, mutta en tunne sitä. Tunne sisälläni kertoo että pystyn kohtuukäyttöön ja tämä raittiuskokeilu on taas yksi vouhotus vauhdikkaalla urallani.

Onko antaa vinkkejä, miten olette päässeet tässä AA:n ekassa askeleessa eteenpäin? Onko pakko löydä ihan pohjalla (niinkuin moni AA-ystävistä) että sen voi tajuta. Koska… (mä taidan ajatella jo näin), jos asiaa ei myönnä, on raittius melko varmasti väliaikaista. Sitten voi hakea uuden pohjan niin monta kertaa kunnes on valmis sen myöntämään.

Kiitos jos jaksoit lukea. Hyvää raitista viikonloppua sinulle!

3 tykkäystä

Meillä oli tänään pienimuotoiset juhlat, lähinnä laajennettu perhe muutamalla bonuksella. Perheeni on perinteisesti ollut kova tinaamaan, nyt ei näitä vinkeitä ollut. Johtuen todennäköisesti autoista ja muista menoista. Itselläni kului monta alkoholitonta ja olin vähän kärttyinen. Ei varsinaisesti himoa alkoholiin mutta kyllä se olo sillä olisi varmaan helpottanut. On ollut jännä huomata kuinka olo on selvästi tuskaisempi alkuhuuman jälkeen, täysin odotusten mukaisesti tosin. En tosin tiedä mikä on seuraava vaihe, ehkä tylsistyminen.

Tänään olisi tehnyt mieli ryhmään, eilisestä kerrasta jäi niin mukava fiilis. Ei onnistunut aikataulujen kanssa, voi olla että tunnelma kotonakin kiristyisi jos karkaisin omille teilleni monena iltana viikossa, sen verran hektistä ja aikataulutettua on elämä pikkulapsiperheessä.

Huomiseen mennään heittämällä selvin päin ei siitä huolta, enemmän pelkään miten kärttyinen ja kärsivä tulen olemaan tänä kesänä. Vähän jännittää mökkeily isäni kanssa, hän on liki yhtä kova juomaan kuin minä, mutta ikänsä myötä kestää humalaa huonommin, semmoista huojumista, jankkaamista ja riidanhaluisuutta. Voi olla että olen paljon iltoja kalassa…

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille kohtalontovereille!

3 tykkäystä

Kävin tänään lenkillä, pitkästä aikaa ns. ”pitkiksen”. Viimeisen raittiuden aikana (n. 10 v sitten) minulta putosi paljon painoa ja sain itseni kovaan kuntoon, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) nämä pitkikset olivat 30 km. Tähän on kyllä matkaa. Nykyvauhtia kuvaa parhaiten sana ”lyllerrys”, hauska sana sinällään… :thinking:

Joka tapauksessa, minulla oli mahdollisuus harrastaa samalla pohdintaa. Olo oli huonovireinen ja mielen päällä paljon tunnistamatonta kuonaa ja aloin pohtimaan sitä ääneen itsekseen. Itsekseen juttelussa on muuten se hyvä puoli että saa jutella vaan itsekseen ei tarvitse kuulla toisen horinoita. Ota esimerkiksi AA-tapaaminen, ensin kuuntelet tunnin muiden juttuja (jotka on kyllä oikeesti hyviä ja opettavaisia) ennen kun pääset kertomaan mikä mieltä painaa. Siellä minä siis metsän keskellä sain pähkäillä ihan itsekseni mistä mahtaa olla kyse ja päädyin tällaisiin tällä kertaa:

1) hyvä/paha minä
Haluaisin kovasti kertoa puolisolleni lääkkeiden käytöstä alkoholin kanssa ja piilopulloista, mutta se tuntuu hankalalta, mutta myös hankalalta kuulla. Ero on varmaan siinä että minä ajattelen minuuteni liki kahdeksi eri henkilöksi, silloin kun join ja nyt kun olen lopettanut. Kun minä tunnustan näitä vanhoja juttuja, ajattelen että ne ovat vanhan minäni ”syntejä”. Puolisoni näkee minut kuitenkin yhtenä henkilönä ja nämä synnit ovat myös minun ja aiheuttaa vääjäämättä pettymyksen tunteen.

2) tunnustuksen peruuttamattomuus
Miksi sitten en voisi kertoa vanhoista oikuistani (kohdan 1 lisäksi)? Pelkään luonnollisesti että joku päivä taas juon. Olisiko silloin hyvä että toinen tietää piilopulloistani, särkylääkkeiden käytöstä tms!!?? Noh, se vähän riippuu :thinking:. Riippuu siitä haluanko että saan siinä tapauksessa juoda rauhassa ja löytää uuden pohjan jonka jälkeen lähden taas raitistumaan. Vai haluanko että hän auttaisi minua palaamaan raittiuteen mahdollisimman pian. Haluaisin ehdottomasti jälkimmäistä. En voi vannoa lopullista raittiutta ja jos joskus taas juon niin se tapahtuu tavoitellakseni kohtuukäyttöä. Jos ollaan taas piilopullolinjalla niin voidaan kait todeta että epäonnistuin ja on aika taas olla kokonaan ilman. Siis voin kait sopivan hetken tullen ja ajan kanssa kertoa näistä jutuista.

3) lopettava vai vähentäjä?
Voisiko kaduilla ja toreilla sanoa olevansa vähentäjä, tai toistaiseksi tauolla? Pohdin tätä siksi että lopettamiseen sisältyy tietty stigmaa jota olen hieman haluton vielä ottamaan, varsinkin kun muutoksen lopullisuudesta ei ole tietoa. Ajatus siitä että sanoo vähentävänsä saattaa kyllä dramaattisesti pienentää motivaatiota pysyä raittiina (yritän olla tarkkana näiden petaamisjuttujen kanssa). Mutta toisaalta tätä sairautta hoidetaan joka tapauksessa päivä kerrallaan. Minä näen joka päivä että oloni on parempi kokonaan raittiina, enkä itseni tuntien näe että pieni sievistely on mun juttu. Mun juttu on vetää päätyyn saakka. Joten mä voin sanoa ihan hyvin olevani vähentäjä jos joka tapauksessa päätän joka päivä kerrallaan olla tämän päivän raittiina.

Tällaisia horinoita tällä kertaa. Teki hyvä kirjoittaa ne ylös, vielä kun niistä sai kiinni. Lenkillä funtsimisessa on vähän sama juttu kuin unien kanssa. Kun niihin herää, ne muistaa ja ne tuntuu tärkeiltä. Myöhemmin päivällä ei oikein saa kiinni mistä niissä oli kyse. Lenkillä nämä ajatukset tuntui ihan fiksulta, lenkin jälkeen pohdin mitä mä muka olinkaan tajuavanani.

4 tykkäystä

Todellakin voi. Osaltani koin sen ehkä jopa välttämättömäksi. Ei siksi, etten olisi ollut varma siitä mitä haluan, vaan ennemminkin päinvastoin. Halusin keskittyä omaan prosessiini siinä vaiheessa ihan ilman muiden asenteiden (minkäänlaisten, hyvien tai huonojen) kohtaamista tai murehtimista. En halunnut kaduilla ja toreilla käydä minkäänlaista keskustelua aiheesta, kun omat ajatukset vielä hakivat paikkaansa. Itseään on lupa suojella, kun sen tarpeelliseksi näkee. Yksittäisessä tilanteessa voi aivan hyvin sanoa olevansa vaikka lääkekuurilla, eikä siksi voi tällä kertaa juoda. Ihan vain että pääsee tilanteesta eteenpäin.

Joku toinen taas haluaa heti kuuluttaa lopettamisensa koko maailmalle ja hoitaa homman ns. alta pois. Sekin on tosi hienoa. Kunhan kuuntelee ja ajattelee nimenomaan itseään.

Tsemppiä!

3 tykkäystä

Moikka!

Maanantai, 40 päivää raittiutta. Tuntuu todella lyhyeltä ajalta ja samaan aikaan ikuisuudelta. Unet on hiton huonoja, sain kolme tuntia hyvää unta viime yönä, sen jälkeen kelvotonta pyöriskelyä. Jätin unilääkkeet toistaiseksi pois koska vetää voimat niin pahasti seuraavalta päivältä, iltaan selviäminen liki mahdotonta ilman pieniä päikkäreitä. Onneksi etätyö mahdollistaa nämä ”sormihaaraset”.

Meillä oli yksi työpalaveri tänään f2f ja juttelimme uusille esimiehille tarjolla olevista koulutuksista. Oma esimieheni totesi yhdestä koulutuksesta että ”turhauttaa… ei koske kaikkia esimiehiä… kuunnella miten juoppoja järjestetään hoitoon!” Piru minussa meinasi sanoa että varo mitä sanot, siltä varalta että huoneessa on alkoholisteja. Kuvaus oli alatyylinen ja vahvistaa ajatusta että parempi pitää omista ongelmistani turpansa kiinni. Juuri kun olin alkanut työstää ajatusta että alkoholismista avautuminen voisi olla mun tie. Kyseessä oli siis henkilö jota arvostan ja uskon että tunne on molemminpuolinen. No, hän on varmaan nähnyt matkallaan monta tapausta ja nämä kaikki muokkaavat asenteita.

Alkoholitonta olutta menee joku aina illassa. Jotku teistä ovat kertoneet että himo näihin vähenee ajan kanssa. Olkoon niin, yritän muuttaa mahdollisimman vähän kerrallaan joten jos haluttaa otta alkoholiton, kaloreista huolimatta, teen sen puhtaalla omallatunnolla.

En ollut tuossa ylhäällä aivan rehellinen… yhden asian muuttamisesta kerrallaan. Painonpudotus meinaa nousta mielen päälle innostavaksi tekijäksi. Syy viime yön huonoon nukkumiseen oli pitkän lenkin lisäksi että menin päivän aivan liian vähillä kaloreilla. Menetän lenkkeilyn yhteydessä ruokahaluni liki täysin ja sitten on helppo olla syömättä. Pitäisi olla tarkkana että painonpudotuksesta ei tule päämäärä vaan sivutuote, kohtuullisesti nautittuna. Koska muuten käy niin että kun kontrolli ruokaan/herkkuihin pettää niin pettää kontrolli juomiseenkin. Joka tapauksessa, 40 päivässä on hävinnyt 9 kg, joka ilahduttaa kyllä vaatteita valitessa. Himo lenkille on herännyt ja joutuu vähän toppuuttelemaan että ei rikkoisi paikkoja heti alkuun päästyään.

Hyvää raitista päivää ja viikon alkua kaikille! Kohti selvää juhannusta, ihan varmasti ensimmäinen laatuaan 26 vuoteen! :muscle:

3 tykkäystä

Hyvin on sulla ainakin paino lähtenyt putoamaan. Uskon että itelläki se on yksi hyvä lisämotivaattori tähän raitistumistavoitteeseen. Koska kun on kännissä niin kiloja ja kolotuksia ei ees tuu murehdittua. Selvistäpäin ne kyllä alkaa huomata ja muutkin terveysuhat on mielessä ja osa on jo muuttunut uhkakuvasta todeksikin. Ainakin 2 tyypin diabetes johon lääkitystä mulla on suunnitteilla. Sen vois EHKÄ välttää jos nyt pysyy raittiina ja laihtuis alkuun nyt 10kg olis jo melko teko.

1 tykkäys

Hyvää juhannusta myös sulle! Selvinpäin mennään ja joutaaki ku niin monta “juhannusta” on tullu tänä vuonna jo vietettyä.

1 tykkäys

Hei kaikki ja hyvää selvää juhannusta!

Pääsimme eilen perheen kanssa mökille. Ai että, pitkää ajomatkaa on perinteisesti tullut palkittua oluella hetimiten, mieluiten jo viimeisellä pätkällä kaupasta mökkipihaan jos rouva on ollut ratissa (harvinaista herkkua, eikä erityisen kiiteltyä toimintaa).

Eniten tässä olen ehkä jännittänyt isäni alkoholin käytön seuraamista. Se on ollut tavallaan meidän yhteinen juttu, ja jostakin syystä olen ollut vähän huono hermoinen seuraamaan hänen humaltumistaan selvänä (aniharvinaista) tai humaltumistaan liikaa (hyvin tavallista). Uskon että hän aistii pienen muutoksen ja otti itsekin vain muutaman oluen eilen.

Meillä oli isäukon kanssa pieni projekti eilen. Huomasin että se oli hienoa. Olin samalla tavalla kärsivällisempi ja paremmin läsnä kuin lasteni kanssa ja aidosti nautin tilanteesta. Eli, loman ja juhannuksen ensimmäinen koettelemus takana ja hyvin meni. Ei tehnyt edes tiukkaa.

Huonot yöt jatkuu ja käy hermoille. Aamulla krapulainen olo ja ajatus on lähellä että muutaman tunnin päästä pienet sievät tuovat helpotusta. Nyt apu löytyy kahvista, mukavasta tekemisestä ja päiväunista!

Mukavaa Jussia kaikille!

4 tykkäystä

Näen tuossa pientä retkahduksen mahdollisuutta, koska itselläni vastaava on johtanut siihen, että korkki aukeaa heti, kun mahdollista. On tosi upea juttu, että tunnistat tuon riskin ja kirjoitit sen ulos itsestäsi! Kiitos siitä. Auttaa itseänikin.

Sinulla oli muutakin hyvää pohdintaa ketjussasi, jotka auttoivat minua avaamaan katsettani kulkiessani tätä raitista päivää 2. Ei muuta kuin hyvää ja raitista juhannusta!

1 tykkäys

Juhannusta vietetty ja ei ihan putkeen ole mennyt. Yritin eilen unilääkkeiden voimalla saada akkuja täyteen, ja ihan hyvinhän se meni, 10 tuntia muutamalla heräämisellä, liki taju totaalisen pois.

Päivä on ollut melko vetelä, päättelen että se johtuu lääkkeiden jälkivaikutuksesta. Sen seurauksena olen ollut melko kärsimätön, varsinkin isäukolle. Faija yritti eilen ottaa alkoholitonta kanssa mutta olut vei voiton, viiniä ja viskiä illan päälle. Sanoisin että vaatimaton suoritus sinällään, meillä on ollut tapana juoda tuhdistikin, veikkaan että yksin ei oikein napannut. Eipä siinä, tämähän on mun projekti ja tässä lajissa pitää sietää muiden käyttöä vaikka ei itse ottaisikaan. Tänään sekin alkoi käymään hermon päälle, vaikka hän ei montaa ottaisikaan niin tunnistan sen heti tietyistä manoovereistä.

Muutama haastava hetki on ollut kun on päästänyt ilmoille ajatuksen että olisipa kiva ottaa tuosta tonkasta viiniä, tai pieni viski. Lähinnä näiden ärsytyksien kuittaukseen. Olen kuitenkin helposti onnistunut työntämään sen taka-alalle. Mutta kärttyisyyttä se ei ole poistanut.

Harmikseni olen todennut tänään että kaikki tunne-elämän häiriöt eivät johdu alkoholin käytöstä.

Hyvin oot tsempannut, hyvä sinä!

1 tykkäys

Niin tuttua. Jostain voima kuitenkin on löytynyt olla ilman ja ajatella, ettei pienet hömpsyt ratkaise mitään vaan aiheuttaa enemmän negatiivista kuin positiivista sekä itselle että ympäristölle.

Mullakin on ollut vaarallista petailua tänään omassa päässäni, “otan vaan yhden ja ehdottomasti vaan yhden illan…” just joo, ei mene omat höpötykset läpi edes itselle.

Käänsin juomispetailun niin, että kun en ota, pysyn itseltäni turvassa.

1 tykkäys

Tänään korkkasin viskipullon. Toki sitä meni vain marinadiin, eikä tehnyt edes mieli nostaa huulille. Mutta mukavan reflektointihetken siitä sai, ai että, ennen olisi tässäkin mennyt siivu omaan kitaan!

Hermojen kanssa astetta helpompi päivä, ehkä siksi kun karkasimme lasten kanssa kansallispuistoilemaan. Makkaranpaistopaikalla sain itsekseni tunnelmoida sitä että ennen tässäkin olisi ollut pari olutta mukana. Ajokunto olisi säilynyt mutta hampaita kiristellen, koska vaimo (vaikka ajaakin mielellään) ei olisi arvostanut sitä että joutuu ajamaan kotiin siksi että join liikaa. Samassa tuli mieleeni yhden yön vaellus siskon pojan kanssa. Hän oli nuori heppu, varmaan 13-14v, enkä itsekään kummoinen, juuri ja juuri 18. Olin varannut konjakkia nuotiotunnelmointiin, en kovin paljon mutta kumminkin sen verran että siskon poika sai maistaa (täysin vastuutonta minulta) ja minulla oli krapula aamulla (huono yö + juoma). Tuli vaan mieleen tänään kun oli niin hienoa olla luonnossa ja lasten kanssa että jo silloin piti olla aina alkoholi kuvioissa. Olen alkanutkin ajatella että ongelmallinen alkoholinkäyttöni ulottuu kauemmas historiaan kun ymmärtänyt.

2 tykkäystä

Itse myös olen tiedostanut tämän. Lukioikäisenä juotiin pari viikkoa joka ilta… ei tullut krapuloita, se oli sitä nuoruuden huumaa (tai pahaa oloa, jota pakeni siideriin.) Tuolloin minusta tuli myös salassa juoja. Join jo silloin yksin, aloittelin omassa huoneessa vanhempien luona mansikkalikööriä pullonsuusta samalla kun meikkasin ja sitten lähdin ulos bailaamaan milloin kenenkin kyytissä. Pullot piilotin jonnekin huoneeseen. Pilasin lukemattomia mahdollisuuksia sekoilemalla. En tutustunut itseeni vaan juoksin itseäni karkuun ja elämä heitti eteen ikäviä kokemuksia, jotka olisivat jääneet kokematta ilman humalatilaa…

Raisumojito, sait todella hyvän voiton, kun et ottanut huikkaa viskistä. Ja luonnossa liikkuminenkin ilman viinaa on suuri saavutus ja oivallus.

3 tykkäystä