Näin jälkikäteen katsellessa se ongelmallinen suhtautuminen alkoholiin on tosiaan ollut kuvioissa paljon pidempään, kuin vain ne viimeiset vuodet. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kuinka hulluja juttuja sitä on pitänyt aivan normaalina ja nyt kun niitä tarkastelee, niin ajatusmaailma on ollut kyllä aika vinksallaan. Onneksi me ihmiset voidaan kuitenkin kasvaa ja kehittyä.
2 tykkäystä
Herranjestas, ei saa noin säikytellä! 
Sydän ehti hypätä kurkkuun, mutta onneksi vain hetkeksi. Itsekin olen muutaman korkannut ruoanlaittoon tai leivontaan ja lopun lykännyt eteenpäin.
Allekirjoitan täysin tuon heräämisen siihen, miten kummallinen suhtautuminen alkoholiin on ollut oikeastaan aina. Juominen on ollut joissakin tilanteissa peräti välttämätöntä, eikä sitä ole tajunnut kyseenalaistaa. Jotenkin koko ajatusmaailma on yhtäkkiä avartunut ihan huikeasti. No esim. sinne laavulle tulee mietittyä monenlaista uudenlaista evästä, kun ennen oli tärkeintä olla juomaa ja muu oli ihan sivuosassa. Tulee nähtyä eri tavoin vaivaa kokonaisuuksien eteen ja nautittua hetkistä jotenkin laajemmin.
2 tykkäystä
Kesäflunssan perhana pukkasi! No, onneksi näyttää olevan nopeasti kiertävää sorttia, jospa ensi yönä saisi nukuttua.
Isäukko on tinaillut joka ilta, sellaista melko kevyttä mutta kuitenkin. Tekisi mieli sanoa asiasta jotain mutta mitäpä se auttaa, muistaa kuinka itse tuli korkeintaan ärtyneeksi jos joku yrittää puuttua juomiseen. Huomaan että humala tuo hänelle kiukkua pintaan, vähän kaikesta pitää valittaa ja kommentoida. Tämä kaikki on itselleni myös erittäin ominaista, itse kärsin näiden lisäksi vielä jonkin sorttisesta ärsykeyliherkkyydestä, varsinkin lapsille tyypilliset äänet voi käydä hermoille. Ilman alkoholia mieli on paljon tasapainoisempi.
Jännä kyllä ei tee yhtään tippaa mieli alkoholia. Ei siis vähääkään! Tuntuu hullulta sanoa näin mutta tällä hetkellä en edes ymmärrä miksi olen tavoitellut humalaa, enkä näe mitään syytä ottaa alkoholia sisältävää olutta kun alkoholittomissa on erittäin hyviä vaihtoehtoja. Olen erityisen tykästynyt inkiväärioluisiin ja käynyt niitä läpi melkoisen valikoiman. Hieman hävetti kantaa kaksi lavaa auton konttiin mökkireissulle lähdettäessä. Ettei vain naapurit näkisi! Jännä kyllä, ajatus siitä että joku ajattelisi mun dokaavan hävettäisi nyt enemmän kuin silloin kun oikeasti joi. Ehkä se on jotain paremmuuden tunnetta. Tässä ollaan vähän jotain kun ollaan raittiina.
Pitäisi muistaa että ylpeys käy lankeemuksen edellä (vai miten se meni). Raittiutta kestänyt 48 päivää, joten voitaneen olettaa että isoimmat haasteet on vielä edessä.
1 tykkäys
Aika samoissa mennään, minulla on nyt 59:säs selvä päivä. Samankaltaisia ajatuksia myös: Ei tee yhtään mieli juoda, ja tuntuu todella oudolta ajatella sitä juovaa minää, vaikkei siitä vielä niin kovin kauaa tosiaankaan ole kun viimeksi join. Minusta tästä olotilasta pitää nautiskella, ja ottaa mielenkiinnolla vastaan mitä uudet selvät päivät ja viikot tuovat tullessaan. Yritetään myös pitää mielessä, että hyvästä ja seesteisestä olosta huolimatta lipsahdus saattaa sattua yhtäkkiä. Joten varuillaan pitää olla ja muistaa joka ikinen päivä mikä on pelin henki.
EDIT. Vielä tuosta, että ikävä kuulla että isällesi maistuu. Minunkin isäni ei lasiin ole sylkenyt koskaan, ja olen siitä kärsinyt koko ikäni. Nykyään en viitsi edes lähteä mökille tms. kun minua ahdistaa ja vituttaa se hänen juominen.
2 tykkäystä
Iltaa!
Minun taipaleeni on täynnä noita lipsahduksia ja yhtäkkisiä retkahduksia, joten tiedän, mistä Sarvikuoma puhut. Ne ovat kyllä aivan uskomattomia juttuja joskus, mutta kyllä me tässä opitaan ne keinot, joilla tuon automaattisen toiminnon voi estää.
Puhuitte vanhempien juomisesta. Minulla sama tilanne, äidin juominen ärsytti juhannuksena ja sen jälkeenkin, koska se jatkui. Äiti, joka on ollut elämässään kiinnostunut enemmän rentoutumisesta viinin ääressä kuin lapsista, on aikamoinen tabu. Siksi kai se nostaa nykyäänkin vaikeita tunteita pintaan. Yritän pitää huolta, etten enää koskaan seuraa hänen esimerkkiään. Lapsuus viini- ja olutpullojen seassa aiheutti sen, että humala loi turvallisen ympäristön tunteille ja elämän kolhuille, opittuna käytösmallina. En muista yhtään viikonloppua, jolloin kotona ei olisi juotu. Se kuului kulttuuriin. Kotona näytettiin pääosin negatiivisia tunteita, positiiviset haettiin viikonloppuisin alkosta, ja silloin tuntui kuin elämä olisi ollut teatteria, jossa itsellä oli sellainen tietynlainen rooli tukahduttaa omat tunteet ja näytellä käsikirjoitusta, ettei kukaan vaan luule, että meillä juodaan muuta kuin sivistyneesti. Suojella juomista ja olla kiltti tyttö, sitähän se oli.
3 tykkäystä
Tänään otti koville! En tiedä mikä ihmeen triggeri, aivan tyhjästä! Alkoi loma ja pistin koneen kiinni. Siinä hetkessä teki kyllä mieli muutamalla juomalla juhlistaa tilannetta. Samaan aikaa tietää kyllä että loma menisi kuitenkin tissutellessa… ja muutenkin motivaatio on ollut viime aikoina sen verran kova että todellista vaaraa ei ollut. Mutta kyllä se vaan nöyryyttä opettaa. Olin sitten kärttyinen kaikille ja litkin alkoholitonta. Nyt jo parempi olo, kyllä se tästä…
Olisi hyvä käydä ryhmässä taas, mulla ryhmäreissu tuo motivaatiota joksikin aikaa. Nyt kesähommien takia ne tauolla. Teidän juttujen lukeminen helottaa ja olenkin pieteetillä lukenut kaikki päivitykset, kiitos vaan @Setämies @Sarvikuoma @Hiiri @Lempea_kettu @Kuuba ja muutama muu! Kirjoittelijoilla täällä ei ylettömän paljon olekaan mutta sitä paremmat bileet mitä pienempi porukka!
4 tykkäystä
Oikein hyvää lomaa Raisumojito!
Itse yrittäisim herättää uteliaisuuteni, että minkälainen täysin raitis loma onkaan ja miltä se tuntuu. Aika monessa tilanteessa on itseäni helpottanut tuo ajatus, että kokeillaanpas tätä nyt kerran selvinkin päin ihan vain kokemuksen vuoksi. Ja sitten aidosti tiedän, että onko tämä parempaa ilman alkoa vai alkon kanssa.
Pian alkaa muuten omakin loma ja pääsee näkemään mitä se käytännössä sitten on.
2 tykkäystä
Hyvin onnistuit väistämään tuon triggerisi, hyvä onnistuminen. Minä olen ajatellut asian niin, että väistämättä tulee hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä mihin mieli automaattisesti yhdistää juomisen, ja niistä ajatuksista ja mielleyhtymistä pitää vaan päästä yli. Viimeistään seuraavana päivänä mieliala on luultavasti taas tasoittunut, ja voi rauhassa mietiskellä ja analysoida niitä mieliteon aikaisia fiiliksiä.
Hyvää ja ennen kaikkea raitista lomaa @Raisumojito ja kaikki muutkin!
2 tykkäystä
Hei!
Hieno onnistuminen! Loistavasti käännetty mielihalu vanhoista tottumuksista uusille tavoille. Hyvä Raisumojito!
Tuli muuten mieleeni eilen omalla terassilla haikea tunne ja ajatus, että en enää koskaan tule juomaan ystävieni kanssa iloisesti alkoholia tällä ihanalla terassillani… En tiedä, mistä tuollainen harha on peräisin (tv-mainonta?) koska minulla ei ole ollut tapana juoda omalla tai millään ystävän terassilla iloisesti, ja olen hyvin vähän tykännyt olla myöskään julkisilla terasseilla.
Meidäthän on aivopesty alkoholin iloihin median kautta. Sitä tuputetaan ihan joka tuutista.
Hyvä pysähtyä ajatuksen äärelle, onko se aidosti omani.
4 tykkäystä
Onnittelut triggerin väistämisestä. Toivottavasti motivaatio on ja pysyy, alku on niin hieno. Olen miettinyt samaa kuin Setämies. Että onhan sitä tullut ryypättyä aika hemmetin monta lomapäivää, kesäpäivää ja noh, päivää. Että se on vähän niinkuin nähty, toisin kuin selvät lomat ja ajanjaksot. Ne ovat uusi juttu, mihin suhtaudun uteliaisuudella. Välillä siinä oli itsensä haastamisen tunnelmaakin mukana. Että nyt katsotaankin miten tämä muija pärjää vaikka mökillä kuivin suin. Nykyään pärjää tosi hyvin, ehdottomasti paremmin kuin humalassa. Eikä ole mitään kiinnostusta hypätä sen tilanteen kanssa lähtöruutuun.
Minulla on muuten ollut tuollaisia ihan samanlaisia ajatuskuvioita kuin Lempeällä ketulla. Yhtäkkiä keksii uusia tapoja ja tilanteita käyttää alkoholia. Sellaisia, mistä en ikipäivinä ole ollut edes kiinnostunut. Kuten minulla joku sivistynyt viinitilkan nauttiminen. Yhtäkkiä se tuntui jotenkin tärkeältä, kunnes tulin ajatelleeksi pidemmälle ja pääsin asian yli.
Tsemppiä!
1 tykkäys
Hellou ja kiitos vaan kaikille tsempeistä! Loma on pyörähtänyt iloisesti käyntiin ja ollaan oltu paljon liikenteessä matkaillen… Kylmä huurteinen on tullut pari kertaa mieleen pitkän päivän päätteeksi. Viinitonkka on seurannut uskollisesti reissutavaroissa ja olen siitä uskollisesti muistanut tarjota joka ilta puolisolleni, mutta harvoin hän on siihen tarttunut.
Sateista, hetkellisesti tylsää iltaa olisi mukava taittaa huurteisella. Muistan lukemattomia kertoja kun ilo on saatu aikaiseksi erinäisissä kokoonpanoissa pienellä juopottelulla. Nyt hetki on vain otettava ja kärsittävä läpi. Kärsimys on kyllä väärä sana sillä olo on kohtuu seesteinen ja melko tyydyttynyt, se terävin ilon kärki vaan jää puuttumaan alkoholin poistuttua kuvioista.
Teimme viime kesänä samanlaista reissua perheen kanssa ja viini kuului iltaan, joka iltaan. En ole varma, mutta luotan itseeni sen verran että mukana on ollut myös pullo kirkasta. Ihan varma olen siitä että puolisoni ei huomannut kun otin siitä fillingin, se tapahtui varmaan aina hänen piipahtaessaan jossakin. Aamulla matka on kuitenkin jatkunut ja uskoakseni ajokunto on ollut jo tallella. Tämä kuvastaa tapaani juoda, yleensä realiteettien sallimissa rajoissa. Haittavaikutukset ovat olleet ärtyneisyydessä, kärttyisyydessä ja lyhytpinnaisuudessa. Nyt olen uskoakseni näissä parempi. Mutta tekemistä silti riittää.
Olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä että alkoholi on todella ongelma minulle. Tai ainakin siitä on tulossa sellainen jollakin aikavälillä jos pidän sitä elämässäni. Olen kuunnellut Samuli Edelmanin kirjaa ja jollakin tavalla hänen juomiskertomuksensa on niin raju että se vieraannuttaa enemmän kuin samaistuttaa. Ja luvun jälkeen huomaa ajattelevansa että ”ehkä minulla ei olekaan ongelmaa”. Kaipaisin samaistuttavimpia tarinoita siitä miksi henkilö on lopettanut, ja mitä siitä on saanut elämään. Olisi kiva lopettaa kun ei ole vielä ihan pohjalla.
3 tykkäystä
Tunsin joskus aivan samoin lukiessani Kalle Lähteen Happotestin. En oikein osannut samaistua ja ajattelin vähän vääristyneesti ongelmani olevan vielä aivan lapsen kengissä ja mietin, että päättyykö kaikki tosiaan aina muka paskat housuissa piilottelemaan pulloja ja valehtelemaan kaikille aivan kaikesta. Mutta se olikin muistaakseni ainakin osittain fiktiota ja jollekin toiselle se voi olla todellinen silmät avaava teos, meitä kun on moneen junaan.
Ja minulla on myös aina ollut tuo halu jättää alkoholi ennen totaalista pohjakosketusta ja saada vielä mahdollisuus nähdä se paras versio itsestäni.
Eiköhän nyt ole sen aika, koska aivan varmasti olen nähnyt aivan kaiken, mitä alkoholi voi minulle tarjota.
3 tykkäystä
No tuo kyllä pitää paikkaansa. Ja varmaan ei mene paljon vikaan jos olettaa että parhaat kiksit on takana päin ja huonoimmat edessä. Ja edellisen pohjan alta löytyy varmasti vielä uusi, syvempi pohja.
4 tykkäystä
Eihän lopettaakseen tarvitse olla paskat housussa sekoilemassa. Voi juomisen lopettaa muutenkin.
Alkoholi lisää monen sairauksien riskiä, syöpien, denentian, masennuksen, sydän-ja verisuonitautien vaikkei alkoholiriippuvuus/alkoholismi olisi vielä kehittynytkään.
Syitä lopettaa voi olla terveyssyyt, arvovalinta käyttää aikansa ja rahansa johonkin muuhun, halu näyttää hyvää esimerkkiä lapsille jne.
Jos juomista salailee, se on jo varma merkki, että ongelma on kehittymässä.
Tavallaan ongelma oireilee myös niinkin, että se putkautraa mieleen tavan takaa ajatuksen “ehkä minulla ei olekaan ongelmaa ja voin juoda kohtuudella” eli juomishalu salakavalasti nostaa päätään. Miksi ongelmaton moisia edes miettisi, jos on jo halunnut ja päättänyt lopettaa. 
Tsemppiä ja mukavaa lomaa!
3 tykkäystä
Piti ihan etsiä tuolta omasta ketjustani mitä itse ajattelin tuosta Samulista kertovasta kirjasta silloin tuoreeltaan. Kun muistan pitäneeni siitä kovastikin, mutta en ihan tarkkaan muista miksi.
Tuolloin olin ollut raittiina 100 päivää. Happotesti taas oli minusta aivan hulvaton ja tunnistin joitakin ajatuskuvioita myös omikseni. Tulihan sitä seliteltyä ja perusteltua asioita itselleen aika erikoisin logiikoin, vaikka juomiseni näennäisesti hyvinkin hallinnassa vielä olikin.
Mutta siis tietenkään kaikki eivät resonoi kaikille, se on ihan selvä ja hyvä niin. Joka tapauksessa meistä useampikaan ei ole koskaan päätynyt sekoilemaan paskat housussa. Juomisen jatkuessa olisi voitu päätyä tai sitten ei. Olisihan sitä saattanut juoda samaan malliin vielä vaikka kuinka pitkään. Mutta ei se nyt ajatellen mitään elämää olisi ollut. Ei sellaista mitä haluan ja mitä elän nyt.
Olen äärettömän kiitollinen, ettei tarvinnut ponnistaa vauhtia ihan (muta)pohjasta saakka. Ja iloitsen, että meitä on muitakin!
Tsemppiä ja ihanaa lomaa! Minunkin on vihdoin pian alkamassa. 
3 tykkäystä
Jäin miettimään eilen alkoholisongelmista ja toipumisesta kertovia kirjoja. Ehkä ne pääosin sisältävät aika rajun draaman kaaren. Pliisummat tarinat jäävät kertomatta, eiväthän ne myy samalla tavalla.
Siistimpi juominen, tissuttelu + ajoittaiset ylilyönnit, terveysongelmat ja kyllästyminen tai havahtuminen siihen, ettei halua enää niin elää tai lipua syvenmälle riippuvuuteen lienee kumminkin se yleisin raitistumistarina.
En minäkään kaikkiin kohtiin monissa kirjoissa pysty samaistumaan ja tuskin kirjoissakaan on ko henkilön koko elämä. Tasaisemmat vaiheet ja päivät, viikot ja kuukaudet on jätetty epäkiinnostavina pois. Moni kirjojen henkilö on kuitenkin ollut työelämässä ja tehnyt pitkänkin uran. Ei se ole mahdollista jos juo 24/7 ja konttaa paskat housussa.
Ehkä itse luen niitä mielenkiinnosta ja löydän samaistumispintaa sieltä täältä, varsinkin ajatuskuluista ja mielenmaisemasta. Mitä pidempään on raittiina, jotenkin sen selvemmin näkee itsensä ja oman toimintansa. Muuttuuhan ihminen muutenkin, kypsyy ja oma teini-iän käytös tai ajattelu näyttäytyy aikuisena toisessa valossa.
Tännekin on hyvä saada kaikenlaisia toipumistarinoita. Iso osa suurkuluttajista on tavallisia töissäkäyviä ihmisiä.
Raitista päivää kaikille!
4 tykkäystä
Tervehdys! Loma ja raittius jatkuu, kumpikin maistuu hyvältä. Jännä kokemus, täällä palstallakin useaan kertaan mainittu, alkoholin ikävä haju. Puoliso otti illalla pari lasia viiniä ja haistoin lasista ja hänen hengityksestä eltaantuneen rypälemehun hajun. Kyllä sen viiniksi tunnisti, mutta kaukaa siitä millaisena sen olen oppinut sen aikuisikänäni tuntemaan. Minulle tuli vahvasti mieleen isäni hengityksen haju lapsena ja assosioin sen heti eräänlaiseen lässytykseen, miten hän nyt nykyäänkin lapsille puhuu pikku hiprakassa. Hän on kyllä lämmin ukkeli, varsinkin lapsille huppelissa, ei siinä mitään, mutta muistan tympääntyneen fiiliksen. Varmaan sen fiiliksen kun kaikki lapsen jutut alkaa menemään vähän ohi ja mukana tulee turhalle nauramista ja äänekkyyttä.
Puolisoni juonti on kuitenkin siitä erilaista että hänen käytöksensä ei muutu siitä määrästä mitä hän juo, ehkä tämän uuden hajunkin kanssa oppii elämään, sen verran harvinaista kuitenkin 
2 tykkäystä
Lomakin käy joskus voimille! Tänään auton mittarin tuli liki 1000 km, olo sen jälkeen melko kuitti. Mulla noiden unilääkkeiden käyttö tekee iltapäivänokosille tilauksen, tänään ne jäivät välistä.
Matkalla päivitettiin kirjanpitoa puolison kanssa, menin siinä paljastamaan että laskelmieni mukaan olen käyttänyt noin 400€ kuukaudessa alkoholiin. Onhan se hiton paljon, kaikki meistä tietää että kunnon pämppäys ei ole halpaa! Semminkin jos on taipumusta hifistellä pienpanimo-oluilla ja paremmilla viskeillä (myös halvempi kelpaa, varsinkin loppuillasta, ei liene yllätys…). Olihan se hänelle vähän yllätys, en kuvaisi kuitenkaan shokiksi, hän sitä katsellut lähietäisyydeltä kuitenkin melko kauan.
Taisin tuossa ketjussa aiemmin käydäkin läpi tätä ajatuskulkua pitäsikö näiden juttujen kanssa olla avoin lähipiirille (mahdollisuus että alkaa taas käyttämään —> pelko että joku tarkkailee juomista —> toive siitä että joku puuttuu jos määrät räjähtää taas käsiin). Tämä oli siis askel uuteen elämään. Tämän jälkeen on taas vähän vaikeampi palata vanhalle tielle. Toivottavasti päätös oli oikea.
3 tykkäystä
60 päivää raittiina! Tuntuu että tämä on uusi normaali, himoja alkoholiin ei laisinkaan. Toki tässä saattaa olla sitä raittiuden suorittamista ja innostusta uudesta. Jos näin on, täytyy yrittää kääntää ihastus rakkaudeksi.
Pääsimme perheen kanssa vähän rauhoittumaan loman viettoon ja päätin jättää kaikki unilääkkeet pois, nukutaan sitten kun nukuttaa ja valvotaan kun valvotuttaa. Viime yönä tuli 6h unta, ihan hyvää tosin, ja aamulla mielettömän onnellinen fiilis siitä että on tullut oltua raittiina.
Kävimme puolison kanssa juoksemassa ja kunto on kyllä helkkarin huono. Täytyy ottaa tämä systemaattisen tekemisen alle, siitä saa varmasti yhtä hyvät ja paremmat kiksit kuin alkoholista. @Fincoco puhui omassa ketjussaan maltillisista muutoksista elämässä, viisaita sanoja! Minä käänsin sen niin että jätän toistaiseksi tekemättä muutokset jotka tuntuu haastavilta/raskailta/vaikeilta. Sellaiset muutokset jotka tuovat iloa elämään ja endorfiineja alkoholin puolesta olkoon tervetulleita! Raittius edellä kuitenkin ja kaikki muu sen päälle, jos on tilaa!
Mukavaa päivää kaikille!
3 tykkäystä
Minulla on sellainen tunne, että naisten kertomukset ovat usein niitä nk. pliisumpia. Ei ole sekoiltu ihan niin näyttävästi, vaan kulisseista on pidetty viimeiseen saakka kiinni ja tilanteeseen on ehkä havahduttu itse ennen romahdusta. Kamppailut ja sekoilut on käyty lähinnä sisäisesti. Ira Koivu on yksi hyvä esimerkki.
Minäkin kannustan ehdottomasti tekemään hyvältä tuntuvia asioita, uusiakin. Kaikkea vaan mikä ei tue juomista. Itsehän esim. aloitin herkuttelun, mikä oli aiemmin harvinaisempaa. Lonkero oli siihen asti herkku. Kai noilla liioilla muutoksilla meinataan nimenomaan kaikkea lisästressiä ja sellaisia päättämällä päätettyjä “tästä lähtien kyllä aina” -vannomisia. Ne vain lisäävät lopettamisen aiheuttamaa kuormaa sen sijaan, että vähentäisivät sitä. Tai sitten addiktion vaihtamista lennossa toiseen, mikä ei myöskään taida olla se kestävin ratkaisu. Eli nimenomaan kuten totesit, raittius ensin ja muuta fiiliksen mukaan.
Minä olen nyt alun jälkeen yli vuoden odotellut niitä tosi vaikeita tilanteita, kun alkoholin himo melkein vie voiton. Vieläkin olen jotenkin varma, että niitä on tulossa. 
Hyvä se on muistaa mistä ollaan lähdetty ja olla hieman varuillaan. Stressaamatta mutta tarkkana. Mutta tosiaan, ei niitä kamppailuja näköjään välttämättä ainakaan ihan alvariinsa tule. Aika hankalia tilanteitakin on elämässä ollut, mutta ajatus on kääntynyt niin, etten nyt hitossa ainakaan alkoholilla niitä enempää pahenna. Olisihan se tosin kohtuutontakin, jos joutuisimme ihan aktiivisesti pyristelemään loppuelämämme.
Hyvin menee, hyvä sinä!
1 tykkäys