Raisu Mojito ja raitis elämä

Hyvä, onnittelut! Minulla tuli eilen 70 päivää, eikä ole myöskään isompia himoja ollut vielä toistaiseksi. Olen myös miettinyt että onko tämä uutuudenviehätystä vielä, mutta sehän selviää sitten aikanaan, ja juuri tänään voi hyvillä mielin olla tyytyväinen kun ei ole juomishimoja.

1 tykkäys

Hyvä jätkät! Olette esikuviani. Siellä te vaan raittiina kuljette ja olette pitäneet sen, minkä olette itsellenne luvanneet. Upea juttu!

2 tykkäystä

Elämä on kyllä mahtavaa. Olen vihdoin saanut katki unettomuuden ja pärjäilen ilman lääkkeitä. Varmaan piti saada vähintään 1,5 viikkoa lomaa stressiputken katkaisemiseen, näin sanon läheisille. Totuus on että meni taas vähän yli… ruokahalu katosi lenkkeilen ja kesätouhutessa lähes täysin. Tomaattikeitolla voi helposti pärjätä koko päivän mutta unet menee minulla aivan varmasti. Ja sitten tajusin, että hitto, tässähän käy kohta niinkuin vähemmistön edustajan hevoselle. Kuolee juuri kun oppii olemaan syömättä (ja juomatta)!

Hetkiä jotka olisivat voineet olla tiukkoja on ollut muutamia, saunareissulle lähtiessä kun mukaan pakataan kaikille aikuisille ja lapsille juotavat. Tai anoppi, joka kysyy hienolle aterialle istuttaessa että mitä minä juon (on siis huomannut että en juo ja ilmeisesti arvostaa). Eivät kuitenkaan ole olleet hankalia tilanteita, pientä surua toki että ei koskaan enää niin kuin ennen…

Yksi iholle menevä kokemus tuli eilen kun tulimme lasten kanssa pois rantasaunalta. Vanhempi tyttöni sai ensimmäistä kertaa ajaa mökijällä pienet lapset kyydissään. Itse kävelin takana rauhakseen ja mietin kuinka monta kertaa on tullut käytyä jotain ”sinappia” hakemassa iltanuotiolle, oikeastaan vain päästäkseni ottamaan muutaman tiukan viskistä. Ja matkalla ajaa mökkipolkua aivan kaistapäisesti! Jumalauta siinä olisi voinut päästä hengestään. Täytyy olla iloinen että mikään paha tapaus ei osunut kohdalle ja lapsilla on vielä isi.

Kuinka ollenkaan nauttinut kesästä lasten kanssa. Toki, voisin olla rehellisyyden nimessä parempi lähtemään peliin ja leikkiin kun pyydetään. Mutta ainakin olen ollut hyvällä tuulella ja nauttinut suunnattomasti heidän sekoilustaan ja oivalluksistaan. Tätä lisää!

Huomaan kirjoittavani tänne yksityskohtia jotka voivat antaa mahdollisuuden jollekin läheiselleni identifioida minut. En ajattele tästä enää pahasti, ehkä tämä profiili on joskus julkinen kun on riittävän tukevalla pohjalla raittiuden kanssa. Jos joku minut tunteva täältä bongaa jossakin vaiheessa niin tule juttelemaan!

-Mojito

4 tykkäystä

Kiitos @Lempea_kettu! Hyvin säkin rokkaat, täällä me vaan kaikki keikutaan ja yritetään vaikka välillä pistää mutkia matkaan!

Kiitos. Päivä kerrallaan tässä on tullut mentyä. Mutta kannatti suorittaa hampaat irvessä ne ensimmäiset viikot, kun sitä isompaa palkintoa tosiaan alkaa saamaan vasta vähän myöhemmin. Edelleen koen olevani toipilasvaiheessa, tai ainakin haluan uskoa, että olo tästä vielä paranee kun aikaa kuluu. Tsemppiä omaan koitokseesi!

2 tykkäystä

Kuulostaa hyvältä, jatka samaan malliin! Raitistuminen on paras asia mitä voit lapsillesi antaa!

2 tykkäystä

Välillä parempia päiviä ja sitten tällaisia… Huonoja unia on kyllä hankala korjata myöhemmin päivän aikana. Jotain kummallista oloa muutenkin, aivan tolkutonta uupumista ja päänsärkyä. Vaikea laittaa alkoholittomuuden piikkiin, kuitenkin muuten olen ollut vailla vieroitusoireita koko ajan.

Eilen juttelimme puolison kanssa alkoholinkäytöstäni. Kysyin mitä hän ajattelee että en juo tai jos taas joisin. Hän kertoi että samapa tuo, jokainen päättää itse eikä se niin häiritsevää ole ollut. Minä tavallaan kyllä tykkään tästä, että raittiutta saa suorittaa omilla ehdoilla ja itselähtöisesti.

Kerroin hänelle, minkä kerroin viimeksi teille. Mönkijäajeluista viskipaukulle. Olen totaalisen pöyristynyt että ne olivat hänelle uutinen, olin aivan varma että täytyyhän nämä, jumalauta, olla ilmiselviä! Että miksi siellä pihassa ravataan. Saattaa olla että muutkin piilopullokuvioni ovat vielä omia salaisuuksiani.

Tietoon viskimönkeilystä hän totesi pettyneenä että ”parempi todellakin siinä tapauksessa olla kokonaan ilman!”. Toruiltahan ne tuntuivat, vaikka olenkin samaa mieltä.

Palaan ajatukseeni lenkillä joku aika sitten: omakuvani minusta juovana ja raittiina henkilönä ovat kaksi eri henkilöä siinä missä läheiset näkevät vain yhden henkilön. Tästä asetelmasta kritiikki tuntuu väärin kohdennetulta! Näinhän ei tietenkään ole. Sama veijari tässä yritän lakaista omia mokiaan maton alle.

Vaikuttaa siltä, että vaimosi ei ole havainnut sinulla olevan ongelmajuomista ja sehän on mahtava uutinen! Pelottaako sinua koskaan, mitä paljastusten tekeminen voi tehdä vaimosi mielikuvalle sinusta? Jos hän alkaa mieltämään sinut alkoholistiksi, mitä saavutat sillä? Hänen mielikuvansa on kuitenkin ollut selvästi aivan toinen.

Mitä tapahtuisi, jos alkaisit itse mieltää itsesi kokonaisemmaksi tuoden kaksi äärilaitaa lähemmäksi toisiaan? Tunnistan ajatteluasi oman elämäni kautta. Siinä on samanlaisia vivahteita. Itse olen pyrkinyt tuomaan näitä äärilaitoja yhdeksi ja samaksi minäksi. Viime retkahduksessa en lähtenyt toteuttamaan yhtä äärilaitaa elää alkoholistina seuraavia kuukausia, vaan palasin pian raittiuden tielle, enkä sättinyt itseäni. Kyllä se vaan hyvin onnistui ja nyt on helppo olla.

Joskus olen miettinyt, että se ongelma voi olla myös ajattelutavoissa, joilla ylläpitää haitallisia toimintatapoja ja pitää kiinni riippuvuusajattelusta, joka voi estää kehittymistä, koska ongelman ulkoistaa riippuvuudeksi. En tiedä, mutta mietin tällaista vaihtoehtoa omassa elämässäni. Olemme sitä, mitä ajattelemme olevan.

Kiitos @Lempea_kettu kommenteista. En minä kyllä pelkää, täytyy sanoa. Lähestyn itse sitä pistettä että voin avoimesti myöntää olevansa alkoholisti ja uskon että tällä on merkitystä jatkolleni raittiudessa. Turhien tekosyiden keksiminen juomiseen on huomattavasti vaikeampaa kun asia on ääneen sanottu ja tunnustettu myös lähipiirissä.

Olet rohkea. Itse en pystyisi samaan. Minua ahdistaisi ihmisten seuranta liittyen tekemisiini. Ja aikoinaan avauduinkin joillekkn ystävilleni alkoholismistani, mitä kadun tänä päivänä. Ajatukset muuttuvat vuosien aikana ja sitä mukaa käsitys itsestä.

Naisena voin samaistua vaimosi tilanteeseen, jossa paljastukset salajuopottelusta närkästyttävät. Itse vain mietin sitä, miksi ihmisten tulee olla niin perin rehellisiä jokaisesta mielenliikusta tai aiemmasta teosta. Suhteen dynamiikka voi muuttua. Jos minulla olisi suhde mieheen, joka alkaisi pitää minua alkoholistina ja seurata tekemisiäni, menettäisin jotain olennaista vapaudestani.

Sulla menee niin hyvin, että onhan sinussa paljon muitakin puolia, joista vaimosi haluaisi varmasti kuulla.

Ihanaa päivää!

1 tykkäys

Nämä on vähn mielipidekysymyksiä ja osin riippuvat parisuhteen tilasta. Yleisesti ottaen uskon rehellisyyteen; salaisuudet puolisoiden välissä ovat kuin kiila, joka kasvattaa rakoa ja etäännyttää puolisoita toisistaan.

Rehellisyys saattaa edesauttaa raitistumista tai jopa olla pysyvän raittiuden edellytys. Ei jätetä mitään takaportteja, josta juomahimon yllättäessä pääsee jatkamaan vanhoja salailevia toimintatapojaan.
Raisumojito, kaikesta tulee kuva, että olet raitistumisen suhteen tosissasi ja sulkemassa ovia vanhaan, salailevaan ja juovaan elämään.

Ehkä puolisolla vie oman aikansa käsittää ja käsitellä asia. Ihminen on taitava salaamaan riippuvuutensa, koska halu viettää aikaa “salarakkaansa” kanssa on niin voimakas. Jos ja kun juomista jatkaa, viinasta tulee ykkösrakas ja puoliso jää kakkosvaimon rooliin. Minä näin senkin aviomieheni kanssa. Joimme yhdessä ja jossain kohtaa alkoholi muuttui hänelle minua merkityksellisemmäksi ja eikä sillä suhteella ollut mitään toivoa sen jälkeen kun raitistuin, vaikka jonkin aikaa toisissamme roikuttiinkin.
Valehtelun ja salailun takia menetin luottamukseni häneen täysin, eikä parisuhdetta ilman luottamusta oikein voi olla

No mutta eri tilanteisiin sopii erilaiset toimintatavat. Pääasia on toimia niin, että se tukee omaa raittiutta.

Leppoisaa sunnuntaita!

1 tykkäys

Eilen kävimme puolison kanssa keikalla, kesä ja ilta-aurinko helli ja musa oli hyvää! Mainio tilaisuus taas katsella maailmaa uusin silmin. Kyseinen kesäiltama on kuulunut minun ja puolisoni kesäperinteisiin jo monta vuotta! Muistankin hakeneeni biisien välissä meille täyttöä ja tiskillä samaan vauhtii jekkua. Loppuillasta saatoin olla aika naamat… Viimeksi taisin jopa ”jäädä kiinni” kun rynnistin lähtiessä yhdelle paukulle kun puoliso kävi vielä veskissä. Ei hän siitä pahoillaan ollut, mutta juomisen piilottelu oli jo kuvioissa.

Pahoittelin tätä, viime vuosien käytöstä eilen. Puolisoni kuittasi sen olleen kuitenkin melko vaatimatonta, siihen verrattuna mitä hän on erään läheisensä kohdalla todistanut, eli kun juodaan jalat alta. Kyllä sillä tavalla yritän olla itsestäni ylpeä että olen ottanut tässä asiassa ohjat vielä kun suurimmat mokat on tekemättä. Toivottavasti vaan kestää tämä lysti.

Konsertista nauttiminen sujui kyllä hienosti ilman alkoholiakin. Sanoisin että jopa paremmin, fokus musiikissa eikä itsensä tainnuttamisessa. Ei ajatusta mistä saisi kohta seuraavan drinkin. Eikä laskemista että montako pitää ottaa että olisi naamat. Eikä pelkoa siitä että olisi liian naamat. Eikä aamuyön häpeäherätystä.

Tuttua silmänkiiltoa oli konsertissa monella, suurin osa fiksusti nousussa mutta muutama jolla oli mennyt jo yli ja kytevä parisuhdedraama päällä. Me olemme olleet sopuisa pari aina ulkona joten sitä ei ole tarvinnut pelätä, mutta jonkun nuoruuden suhteen kautta siihenkin pääsi samaistumaan.

Kelasin vähän samankaltaisia juttuja kuin @Sarvikuoma, alkoholi on koko ajan mukana ja joka paikassa tyrkyllä. Ehkä sitä on jonkinlaisessa kuplassa mutta hieman kummastutti alkoholittoman valikoiman suppeus. Voisi kuvitella että tämäkin on pikkuhiljaa muuttumassa, nuoriso on vähemmän perso alkoholille, toivottavasti ei sen takia että niillä on paremmat aineet.

Loma jatkuu ja raittiina mennään. Iso kiitollisuus siitä. Joka päivään mahtuu hetkiä, jollakin tavalla hankalia, joihin ennen olisi ollut alkoholi lääke. Nyt se ei ole enää keinovalikoimassa. Niinkuin täälläkin moneen kertaan todettu, ei päätetä olla ilman vaan valitaan olla raittiina.

2 tykkäystä

Kävelin eilen Alkoon ensimmäistä kertaa 10 viikkoon. Tähtäimessä oli hankkia parempi alkoholiton olut. Ymmärsin kuitenkin aika nopeasti että en ole ehkä tämän puljun kohderyhmää. Mukaan tarttui skumppa, alkoholiton skumppa ja alkoholiton viini. Viimeisin osoittautui illemmmalla juomakelvottomaksi. Hyllyjen välissä kulkiessa olo oli vähän varuillaan, jotenkin hieman uhattu ja suojukset ylhäällä.

Varsinainen kiusaus tuli illalla. Sain vapaaillan muun perheen lähtiessä pienelle reissulle. Päätin käyttää sen katsoen lempisarjaani josta on tullut suoratoistoon kesän aikana monta jaksoa. Yllätyksekseni en ole kerennyt koko loman aikana katsomaan yhtään mitään. Johtuen juomattomuudesta.

Olen ollut kyllä myös tarvittaessa seurajuoja mutta jo vuosien ajan omaksi erityiseksi mieliteokseni on tullut tapa katsoa sarjaa/elokuvaa ja tinata siinä samalla itseni tukevaan humalaan. Yleensä olen päässyt toteuttamaan tätä vasta kun muu perhe menee nukkumaan ja erityisen vaikeiksi ovat osoittautuneet illat jossa muut ovat valvoneen pitkään esim klo 23, jolloin oma nukkuminen on venynyt jopa klo 4:n. Ja kun oma biologinen kello herättää klo 6, on päivä, mieliala ja vireys pilalla koko päiväksi. Onneksi (päikkäreiden jälkeen) iltapäivällä/alkuillasta nautittu uusi alkoholi piristää ja saman kaavan voi taas toistaa seuraavana iltana. Sanomattakin selvää että tällainen viikonloppu ei ole niitä palauttavampia ja tämä on kohdallani varmasti yksi syy miksi alkoholi menee suoraan mielialaan ja mielenterveyteen. Ei pelkkä hermomyrkky vaan sen mukana tuomat muut huonot tavat. Erityisen vähän ylpeä itsestäni olen niinä kertoina kun olen alkanut katsomaan omaa sarjaa kännykällä kun muu perhe katsoo perhe-elokuvaa yhdessä televisiosta. Varsinaista läsnäoloa.

Eilinen päivä oli tosiaan vähän poikkeus tästä, muun perheen kurvatessa pihasta ensimmäisen pienpanimo-oluen olisi pitänyt jo aueta samalla kun laitan sarjan pyörimään. Pian sen jälkeen tulee toinen, ehkä kolmas, josta voikin siirtyä juomasekoituksiin, vaikka karpalolokerolla. Tai sitten sillä keltaisella purkilla, lemongradella (?). Muutama lonkero lisää ja sitten onkin aika vaihtaa vaihdetta. Joku hyvä juusto esiin jääkaapista ja viinipullo auki. Ja vähän myöhemmin viskiä juuston luiokkeeksi! Tämä itsensä tainnuttaminen on kyllä! Sitä on kyllä aika ikävä. Eilen meni muutama alkoholiton olut, inkiväöriolut ja pari kuopia kahvia. Yritin tehdä muutaman hyvän voileivän, pari keksiä ja enkä kieltänyt itseltäni sipsipussin avaamista. Sarja oli kyllä hyvä mutta kokemus aika laimea. Samaan aikaan illaksi tuli hieno keli ja rannassa olisi ollut hieno rentoutua kerrankin rauhassa…

Alkoholin jättämisen myötä näistä illoista on tullut muutenkin vähän onttoja. Olen yritellyt keittää teetä yms mutta yleensä olen lähtenyt lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan. Tämä on kyllä tehnytkin unille hyvää. Täytyy vähän pohtia millaisen rutiinin tuohon tilalle rakentaa vai onko luovuttava yökukkumisista/sarjoista kokonaan ja alettava vaikka yölenkkeilijäksi.

Minulla on ollut ihan samaa sarjan parissa tinaamista. Itse jatkoin niiden katsomista ilman tinaamista. Nukkumaanmenot kyllä aikaistuivat, kun ei enää ollut niin pakko rentoutua “sarjan” parissa. Aloin katsoa vain kun oikeasti jaksoin ja halusin.

Mutta kyllähän se hienoa oli itsensä tainnuttaa ja sen perään kaatua sänkyyn. Olla täysin vapaa häiritsevistä ajatuksista. En sitä kiellä ollenkaan, että haikeuttakin on. Mutta kuten todettua, moni ihmissuhdekin on entinen hyvästä syystä, vaikka niiden huippuhetkiä kaiholla muistaakin.

On kyllä ilo seurata polkusi kulkua. Mitä parhainta jatkoa!

1 tykkäys

Samaa hommaa oon itsekin harrastanut mutta kyllä jossain kohtaa käy niin ettei enää edes tajua mitä siinä sarjassa tapahtuu. Olisko tää nyt sitte sarjajuopottelua :smile: . Mutta olen kyllä nauttinut sarjojen katselusta myös selvinpäin, mutta ei tule niin montaa jaksoa katsottua putkeen vaan tulee sitten lähdettyä nukkumaan.

2 tykkäystä

Jollakin tavalla hankala päivä! Keittiöpsykologialla arvelisin että eilinen ”sarjajuopottelu” (kuten @Kuuba osuvasti ilmaisi😂) kääntyi jonkulaiseksi petailuksi. Tänään on mennyt monta tölkkiä alkoholitonta olutta ja kivennäisvettä… Ihan hyvä että näitäkin päiviä on jotta ei pääse ajattelemaan että olisi jotenkin ongelmastaan vapaa. Voi olla että huonosti nukuttu yö myös vaikuttaa. Asiaa ei ole helpottanut varsinaisesti että puoliso on ottanut lasin viiniä juuri silloin kun se omastakin mielestä olisi juuri passeli veto. Töki hänellä se jää yhteen tai kahteen.

Pohdin mikä auttaisi. Minusta tuntuu että alkoholittomat on halpa korvike oikealle humalalle. Pitäisi varmaan yllättää itsensä ja tehdä jotain ihan muuta. Lenkillä ei ole tullut käytyä aikoihin, se saattaisi laittaa endorfiineja liikkeelle.

1 tykkäys

Heipä hei!
Hauska sana tuo sarjajuopottelu. Kyllä itsekin huomasin raitistuttuani, että jotkut tekemiset eivät maistuneet samalta selvänä. Ehkä ko jutut olivatkin olleet enemmän juomisen rekvisiittaa, somisteita yksikseen juomisessa.

Joissakin, esim saunominen ja grillaaminen, meni kännissä helposti päivä etyä hujahti; ei niitä selvänä jaksa samoja aikoja pirukaan. Tai terassilla istumista.

Toisaalta joihinkin oli juominen liittynyt niin vahvasti, että vei aikaa ennenkuin nautin niistä selvinpäin. En juuri telkkaria tai sarjoja kännätessä katsellut, seuraamisesta ei tullut mitään. Toki jotkut urheilukisat saattoivat taustalla pauhata.

Sarjoja katsellessa minulla on jäänyt syöminen ja juominen pois. Tai toki voin pitää ruokatauon, mutten laidunna katsomisen aikana. Katselin brittiläisiä poliisisarjoja eroa potiessani neljäkin tuntia putkeen. Kyllä niihin ehkä pystyy uppoutumaan ja nauttimaan myös selvänä.

Anna siis itsellesi aikaa tottua ja löytää ne jutut, mitkä oikeasti tentouttavat ja kiinnostavat uutta sinua! Tarkkana tietty saa tuon petailun kanssa olla, ettei joku tekeminen toimi Troijan hevosena sisältäen äkkinäisen riskin retkahtaa.

Itse retkahdin valitettavasti entiseen heilaani pari kertaa. Addiktille tunnesotkut ovat myrkkyä ja näköjään tuonkin asian suhteen täytyy olla tarkkana. Harmi vaan, että hän asuu niin lähellä.
Mutta varsinainen pointti oli se, että mielentilan ollessa altis, retkahtaminen voi tapahtua varsin yllättäen ja nopeasti…:joy:
Pysykäämne valppaina, mutta rauhallisina! :wink:

2 tykkäystä

En minäkään tuota vichyä jaksa kovin montaa tölkkiä putkeen juoda. Aluksi se oli ihan jees että oli tutusti tölkki kourassa. Hienoa on että et retkahtanut! Toivotaan että ne vanhat tavat esim. (sarjajuopottelu) pikkuhiljaa unohtuu kun vaan jaksaa jatkaa matkaa.

1 tykkäys