Mulla oli lähinnä sellainen ajatus, että jos puoliso joutuu vahtimaan juomista tai estää retkahtamisen, voi se aiheuttaa jotain suhteelle…
Tarkoitan sitä, että en jakaisi enää jokaista mielenliikkuani toisen kanssa enkä haluaisi sitä toiseltakaan, vaan suojelisin suhdetta liialta kuorman kaatamiselta toisen niskaan, vahvistaisin sitä hyvää, mitä on välillä.
Sekavia tunteita tänään. Päivän aikaan ystävät ovat availleet hyviä oluita ja viinejä, sen katsominen vierestä ollut jotenkin vieraannuttavaa. Yhden ystäväni kanssa juttelin kannabiksen käytöstä, hän polttelee harvakseltaan, samaan aikaan kun on tietoisesti vähentänyt alkoholin käyttöä. Minulla on kyseisestä aineesta kokemuksia nuoruudesta ja myöhemminkin ulkomailla. Arkeeni en ole sitä Suomessa koskaan ottanut. Pohdin ääneen viikkoja sitten puolisolleni että lopetettuani alkoholin saattaisin poltella joskus, jota hän vastusti. Näin kova on saada pää jollakin sekaisin. Nyt kun on ollut jonkun aikaa raittiina, mieleni on vähän muuttunut, koen että raittiina pysyminen koskee kaikkia päihdyttäviä aineita, mukaanlukien keskushermostoon vaikuttavia särkylääkkeitä. Pelkään että mikä tahansa päihtymys laukaisee halun myös alkoholiin. Tämä mahdollisuus polttamiseen, jo tänä iltana, oli isku suojauksen ohi ja muutti illan kulun omassa mielessäni. Olin puolisolle kärttyinen ja toisten juomisen (toki kohtuullisen) katsominen oli vaikeaa.
Ei muuta kuin päätä tyynyn ja uutta päivää perään. Olen ihan varma että huomenna olo on tasapainoisempi. Tämä tänne kirjoittelu muuten on hyvä tällaisessa tilanteessa kun ei ole oikein varma mistä on kyse, asian avaaminen itselle auttaa jokin verran.
Kiitos teille @Lempea_kettu ja @Hiiri kommenteista. Hyvää pohdintaa ja jokainen tyylillään.
Olen tavallaan @Lempea_kettu kanssa samasta asiasta huolissaan. Mutta olen ajatellut että tämä pelkohan toteutuu vain jos retkahtaa. Jos raittius on pysyvämpää, puolisonkin luottamusta kasvaa ja retkahuksen pelko helpottaa. Rehellisyys tavallaan sementoi raittiuspäätöstä ja nostaa retkahtamisen kynnystä, mutta onhan siinä vähän vereslihalla…
Tänään kerroin tälle kannabiskeskustelijalle enemmän miksi olen nyt raittiina ja miksi kannabiksenkaan käyttö ei ole hyvä idea. Olen kuitenkin addiktoituva luonne ja olen aiemminkin huomannut että kannabiksella on samanlainen ominaisuus tulla tavaksi kuten alkoholille on käynyt. Tästä rehellisyydestä tuli voimaannuttava fiilis. Ei oikein tässä iässä kehtaa alkaa kenellekään esittämään mitään. Ongelmia on ja jos joskus retkahtaa niin sitten on niin.
Ymmärrän. Olen itsekin opetellut avaamaan toiselle ihmiselle itselleni kipeitä asioita sopivasti eli ei liikaa. Tavallaan sillä tavalla, että pysyn itse kasassa ja voin luottaa siihen, että selviän, koska “nyt on nyt”, ja miettien sitä toista, että kuulijallekin jäisi hyvä tunnelma. Menneitä paskoja ei liikaa kannata kaivella.
En välttämättä kertoisi ihan kaikkea epäoleellista, kuinka olin kuset housussa esimerkiksi. Avaudunhan myös tänne kirjoittamalla, koska jotkut asiat ovat olleet sellaisia, että niistä on kasvanut möykky sisälle, koska niistä ei ole saanut puhua. Opettelen sietämään sitäkin, että vaikeista tunteista saa puhua, eikä niitä tarvi sulkea sisälle esimerkiksi vanhemman käskystä tai suojellaakseen vanhempaa itseltä.
Jos kertoisin tuntemuksistani joillekin lähisuvun henkilöille, olisin kiittämätön ja entistä pahempi ihminen. Nyt vaan sen tajuaa, ettei häpeä kuulu mulle, koska he ovat itse toimineet väärin ja ymmärtämällä sen, olen vapaa heidän taakoistaan ja piittaamattomuudestaan lapsen tunteita ja tarpeita kohtaan. Haluan tavallaan jatkaa elämääni ilman taakkaa heidän alkoholismistaan ja luonteensa heikkouksista, joita on purettu lapseen.
Sinussa on Mojito voimaa! Toivottavasti jätät ne huumeet kokeilematta. En kannata niiden käyttämistä ollenkaan. Hyvä ja reipas lenkki antaa paremman ja pitkäkestoisemman hyvänolon tunteen kuin savun vetäminen keuhkoihin ja parin tunnin harhainen muka hyvä fiilis.
Päivät ja mielialat vaihtelee, ajattelen että on oman seurannan kannalta mielekästä laittaa ylös niitä hyviäkin päiviä. Tänään oli sellainen. Pääsin marjastamassa pitkästä aikaa, saimme aikaiseksi kunnon lenkin ja palasimme uuvuksissa mökille. Ai että kuinka olisi olut maistunut. Otimme isäni kanssa molemmat alkoholittomat ja todettiin että kyllä tämä tästä. Hän on sinnitellyt alkoholittomalla linjalla kanssani, en usko että vuokseni vaan ihan itsensä takia. Alholittomassa seurassa on hänelläkin helpompi pitää kuivaa linjaa. Hän kyseli kautta rantain olisiko viskin paikka, mutta kieltäydyin ja asia jäi siihen.
Oli kiva päivä olla hänen kanssaan ilman alkoholia. Meillä on ollut aina läheinen ja lämmin suhde jossa on toki ollut kipinöitäkin, ja alkopäissään turhankin tulisia.
Ystävät joivat tänään muutamia oluita ja viiniä ruuan kanssa. Tämä ei häirinnyt minua ollenkaan. Hiukan kyllä olen pohtinut rajoittaako oma juomattomuuteni muiden juhlimista. Voi olla tai sitten heiltä vaan puuttuu hyvä kirittäjä tällä kertaa. Olen ollut yleensä hyvä saamaan muita juomaan kanssani…
Löysin uuden hyvän alkoholittoman paikallisesta S-marketista: Freixenet White Alcohol Free Alkoholiton valkoviini. Meni täydestä kuin väärä raha ja oli oikein hyvää kalan kanssa!
Viimeksi kun olin alkoholittomalla 3kk ja pudotin paljon painoa, huomasin että makuaistini oli paljon vivahdekkaampi. Sain pienen annoksen sitä tänään ja toivon että sitä on tulossa jatkossa lisää!
Mukavaa raittiin viikon alkua kaikille!
Mä olen myös yllättynyt, kuinka hyviä valkkarit ovat nykyään alkoholittomina. Myös kuohuviiniä olen maistanut muutamaa ja molemmat ovat olleet erittäin positiivisia yllätyksiä. Rehellisesti sanottuna en pitänyt edes kuohuviinistä alkoholillisena niin paljoa kuin nyt. Tietenkin kuvittelin siitä tykkääväni, mutta kännin vuoksihan sitä juotiin. Nyt tulee helposti tissuteltua pullo illan aikana pelkästään maun vuoksi.
Naurattaa, kun ei pysty lopettamaan jääkaapilla ravaamista ennen pullon tyhjentymistä, kun on sellaisen mennyt avaamaan. Siinä kun on jotain niin kovin tuttua. 
Tarkkana täytyy kuitenkin aina olla, että ei vain ala ajattelemaan, että sama se on ottaa lasi alkoholiakin, jos ei ole muuta tarjolla.
Nyt lomalla jäi muuten epähuomiossa yksi ilta itseltäni alkoholittomat saunakaljat hommaamatta, eikä sattunut löytymään mitään korvaavaa itselleni mieluisaa juomaa. Alkoholia olisi ollut tarjolla montaa eri laatua, mutta onneksi ei yhtään houkuttanut. Kylmä vesi riitti oikein hyvin ja ilta oli oikein mukava myös sen voimin. Lopulta sitä tarvitsee niin kovin vähän ollakseen onnellinen. Sen lisäksi jos saa joskus lasin maukasta juomaa, niin se on plussaa. Ei kuitenkaan millään tavalla välttämätöntä.
Ymmärsin tänään yhden asian.
Joskus aiemmin kamppaillessani alkoholin käytön vähentämiseksi ajattelin että pitäisi alkaa katsomaan määrien perään ennen kuin saa kehitettyä itselleen alkoholismin. Olen ollut tästä asiasta hieman murheissani, näinhän tässä nyt kävi että totaalinen lopettaminen on minulle ainoa vaihtoehto.
Tänään kuuntelin Lilli Loitin selviämistarinoita ja tajusin että vaikka tämä ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan niin tajusin onneksi lopettaa ennen kuin lopettamisesta on tullut todella vaikeaa. Kirjan tarinoista saa hyvän kuvan kuinka pohjalle ihminen voi mennä ja kuinka perusteellisen elämänmuutoksen lopettaminen vaatii jotta lopettaminen onnistuu. Itselläni tämä tuntuu olevan kuitenkin vielä kohtuullisen helppoa, vaikka eihän sitä vielä n. 3kk kokemuksesta osaa sanoa millainen helvetti on edessä. Täytyykin olla kiitollinen tästä. En ottanut voittoa itsestäni mutta häpeä ei ole hopeakaan!
Loma vetelee viimeisiään, kesää on onneksi jäljellä ja raittius jatkuu! Suurimmaksi osaksi elämä putoilee eteenpäin päivä kerrallaan ilman suurempaa draamaa. Pari huomionarvoista havaintoa.
Raittiuskirjallisuus alkaa ärsyttämään. Olen kuunnellut Lilli Loirin Selviytymistarinoita ja Kalle Lähteen happotestiä. Pohjakosketustarinat eivät jotenkin tällä hetkellä puhuttele, sain enemmän virtaa Katri Ylisen Aamu ilman darraa-kirjasta. Positiiviset kertomukset siitä mitä raittiudesta saa innostavat enemmän.
Mökkeily jatkuu ja isä on ottanut asiakseen olla ilman alkoholia myös. Huomaan että tuskaisuus on myös pois ja raittius tuntuu hyvältä. Hieno fiilis tehdä tätä matkaa yhdessä, vaikka emme asiaa kauheasti analysoikkaan.
Mökkiseura, usealla eri kokoonpanolla, ei ole kertaakaan ottanut kunnon känniä. Siis mitä hittoa. Olenko se ollut sittenkin vain minä joka on aina juonut päätyyn asti kun muut ovat pitäneet juomisen aisoissa…? Olen ollut viime viikot siinä ajatuksessa että ympärilläni on ollut paljon alkoholin väärinkäyttöä ja alkoholisteja. Otin asiakseni eilen listata mielessäni läheisiäni ja pohtia ovatko he alkoholisteja , tai ainakin millainen on heidän käyttönsä suhteessa omaani. Tulin siihen tulokseen että taidanpa sittenkin olla ainoa, mahdollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jolla on tämä tauti. Vaikuttava havainto. Siinä mielessä positiivinen havainto että omaa raittiutta on helpompi perustella, tai vaikeampi kyseenalaistaa sillä perusteella että juohan nuo muutkin vaikka ovat samassa suossa.
Olen lopettanut ihan hyvästä syystä ja läheisilläni (suurimmalla osalla) ei ole siihen tarvetta. Koska he eivät ole alkoholisteja.
Olen tehnyt ihan saman havainnon muutamaan otteseen. Aluksi ajattelin, että kaikki nyt vain jarruttelevat juomistaan seurassani, kun en yhtäkkiä juo. Mutta ei se ihan pelkästään sitä olekaan. Kyllä se vain on niinkin, että moni on juonut aina maltillisemmin. Se on vain jäänyt huomaamatta, kun on itse keskittynyt seurustelemaan kuningas alkoholin kanssa. Samoin baareissa ympärilleen katsoessa näkee yllättävän paljon ihmisiä ihan tolkuissaan, siinä missä ennen uskoin vilpittömästi, että eihän siellä olla kuin perskännissä.
Ja minullekin se on ainakin nykyään ihan positiivinen havainto. En itse edes halunnut juoda maltilla vaan humalaan, joten ilman on oikein hyvä.
Samankaltaisia havaintoja minullakin. Kyllähän asia taitaa olla niin, että suurin osa ihmisistä ovat kohtuullisia. Otetaan viinaa kohtuudella, elämää vietetään etupäässä muulla tavoin kuin juoden, jos juhlitaan niin sitten harvoin ja silloinkin maltilla. Se on sitä ”meikäläisten” harhaista ajattelua, että KAIKKI juovat paljon, KAIKKI ovat koko ajan jossain hauskaa pitämässä ja juomassa jne. Eli se on aina se mystinen KAIKKI MUUT, vaikka tosiasiassa on vain minä ja se minun oma juomiskupla. Suurin osa niistä KAIKISTA saattaakin viettää aika selväpäistä elämää lopulta.
Joo sama. Jotkut oikeesti ottaa kohtuudella. Itsellä jos on ollut jääkaapissa muutama olut niin oon mieluummin jättänyt juomatta ne jos enempää ei ole mahdollista saada, pakko olla niin paljon että humalat saa. Miks juoda jos ei saa känniä? Näin mä sen oon aatellut aina. Minun juominen oli aina humalahakuista.
Hyvin kuvaat havahtumisen tilaa. Nauratti. Luulin itsekin että kaikki juovat yhtä reippaasti. Ehkä sitä känniharittavilla silmillä ja aivoilla ei erota, että onkin suurinpiirtein ainoa mongertava salapullolla käyvä ja viinatonkan vieressä ihan liikaa viihtyä tyyppi.
Selvinpäin kun seikkailee, silmä poimii paremmin vesilinjalla olevat ja ne jotka kinkereiden kääntyessä laskun puolelle, hipsivät kotiinsa. Kuten myös tietty ne joille juomisesta on tullut jo ongelma.
Kuten sanottua, raitistuminen on portti, josta astuu ihan uuteen maailmaan ja tietoisuuden tilaan.
Sopisi jotenkin Kaurismäen elokuvaan moinen vähäeleinen isän ja pojan raitistuminen yhtä aikaa, ilman liikoja puheita. Raitistumispolkua voi ihan hyvin painella peräkanaa ja rinta rinnan asiaa sen kummemmin analysoimatta. Pääasia, että korkki pysyy kiinni.
Pääsin eilen nauttimaan ylhäisestä yksinäisyydestä mökillä. Ai jai, tämähän on ollut ihan paras hetki avata sarjassa olut-lonkero-viini ja lopulta viskipullo! Samalla olisin katsonut pari leffaa ja hoiperrellut tajuttomana sänkyyn.
En minä tästä mitään merkityksellistä iltaa saanut selvänäkään aikaan, leffan katsoin ja etsin kaikki herkut mitä mökiltä löytyi. Niitä ei onneksi ollut paljon. Lapsia tuli äkkiä ikävä ja leffan katsominenkin tuntui tyhjältä. Päätin lämmittää saunan ja siirryin teen juontiin ja kirjan ääreen. Tämä toimi mielelle paljon paremmin, jotenkin mieli ei ylettömästi välitä sarja/leffamaratoneista.
Aamulla heräsin karmean korvaamatoon: https://youtu.be/2fw1rc-U-24?si=C4FxIcgkKghA19Wr
Mistähän tämäkin kalloluiden väliin ilmestyi.
Moi @Raisumojito miten lähti sujumaan lomien jälkeen?
Kiitos @Kuuba kysymästä, lomat ja etäilyviikot mökillä niiden päälle on lusittu ja palattu arkeen. Kaikkine kilometreineen ja mitä nyt tälläisen semi-ison perheen palauttaminen kotiseudulle yksinään vaatii kulutti aikalailla voimia. Huomasin olevani puolisolle melko ikävä mutta nyt pari hyvää yötä nukuttuani alkaa jo sujua… Alkoholi on käynyt mielessä muutaman kerran, olen entisessä elämässäni (kait näin saa jo sanoa 3kk raittiuden jälkeen 
) palkinnut pitkät ajot muutamalla tuhdilla viskillä. Nyt kun sitä ei ollut niin, ai että, kyllä oli vaikea saada kierrokset alas illan aikana. Menin ottamaan unilääkekomboni kun jotenkin piti saada nukuttua ennen seuraavaa työpäivää ja toimihan se. Mutta kyllä oli tukkoinen olo seuraavat puolitoista vuorokautta. Saa olla viimeinen kerta kun kosken niihin lääkkeisiin.
Yksi iso motiivi alkoholin lopettamiseen oli saada tehtyä jotain huonolle nukkumiselle ja pääsääntöisesti homma on mennyt hyvään suuntaan. Nykyään 9 tunnin unet on minulle normi! Painoa on lähtenyt mukavat 13kg, kiva päästä kotikulmien lenkeille tästä kun arki alkaa rullaamaan.
Raitista syksyn aloitusta kaikille!
Hienoo! Sinussa on kovastikin potentiaalia onnistujaksi, ainaki sillai oon sinut kokenut. Ite oon edelleen niinku heikoilla jäillä taapertaisin, mutta silti oon jo menny pitkän matkan uppoomatta. Hyvä me ja jatketaan samaan malliin 
3 kuukautta raittiutta täynnä! Aika paineettomasti menee eteenpäin, elämä jatkuu ilman isompia ajatuksia juomiseen. Hyvään hetkeen, suorituksen tai päivän päätteeksi tulee otettua lämmin kuppi teetä tai alkoholiton olut, nyt viikonloppuna todennäköisesti alkoholiton viini. Näiden jälkimmäisten mausta olen tottunut tykkäämään ja ne menee täydestä kuin väärä raha.
Aika seesteinen olo muutenkin alkoholittomuuden suhteen. Asiasta tuli puhuttua yhden työkaverin kanssa ja agendalla olisi avata asiaa lähimmille rymykavereille joiden kanssa on ulkomaanreissu tiedossa syksyllä.
Sitä reissua on tullut työstettyä kesän aikaan jokin verran ja nyt se ei jännitä enää lainkaan. En pelkää, että joisin tai että kärsisin huonoista fiiliksistä sen takia että muut juo. Ajattelin tosin kertoa kaverille etukäteen että heidän fiiliksensä ei mene piloille. Tiedän vanhana juomarina että juopotelun ilo saattaa laantua jos joku alkaa raitistelemaan, varsinkin jos asiaan liittyy epäily että on tarkoitus alkaa moraalinvartijaksi.
Ajattelen jopa että tällä hetkellä voisin osallistua poikain kanssa viskin maisteluun (porukassa on ollut tapana hankkia harvinaisempia näytteitä kokeiluun) ja pitäytyä vain haistelussa ja maistamisessa. Pääasia että ei päästä itseään humaltumaan.
Sitten kuitenkin tiedän että mikään tämä ei ole järkevää. Vankkumaton olo raittiinaolemisesta johtuu vaan siitä että on ollut jo jonkun aikaa raittiina. Olen yhtä varma siitä että pystyisin jonkin aikaa kohtuukäyttöön kuin siitä että jollakin aikajänteellä (veikkaan 1-2kk) juomisestani olisi taas ongelmallisia piirteitä. Joten miksi kiusata itseään seisomalla kielelleen reunalla kun voi seisoa turvallisesti pari metriä sen reunalta.
Näiden rajojen vetäminen on varmaan aika tapauskohtaista. Joku meistä on kertonut että alkoholittomien juomien käyttö laukaisee himot, toisella voi olla vanha juomaremmin seura. Varmaan parempi on kuitenkin seurata omia fiiliksiä ja katsoa mistä niitä kiusauksia tulee. Ja nekin muuttuu ajan olossa, juomaremmin seura on raittiuden alussa vaikeaa kun hetkeä myöhemmin se ei enää ole ongelma.
Onnittelut kolmesta kuukaudesta!
Kaikki joutuu tosiaan hakemaan ne omat rajansa ja olen itsekin tullut vuosien räpiköinnin jälkeen siihen lopputulokseen, että itselleni on huomattavasti helpompaa pysyä täysin kuivana.
Alkoholittomat viinit ja oluet ovat riittäneet oikein mainiosti ja toivottavasti en alakaan mitään muuta enää kaipaamaan.
Isot onnittelut täältäkin! On tosiaan hyvä ajatus kertoa etukäteen, ettet aio juoda. Ja vähän enemmän kuin päivää ennen. Ehtivät sitten toipua yllätyksestä, eikä tarvitse enää paikan päällä arpoa, että missä ja miten kertoo. Kaikki eivät välttämättä reagoi, mutta osa reagoi. Ja kuten täälläkin on puhuttu, reagoivat taitavat usein olla niitä, joiden oma suhtautuminen on vähän ongelmallinen. On ollut kiva luottaa siihen, että mukana on kunnon luottoryyppääjä. Ja kun se rooli porukassa muuttuu, ollaan vähän hukassa.
Itsehän kerran maistoin tilkan alkoholia, kun oli nimenomaan riittävän erityistä tyrkyllä. Olin siinä vaiheessa ollut raittiina vuoden ja jokusen kuukauden. Toiste en ole maistanut enkä tiedä tulenko maistamaan. Jos samanlainen tilanne tulee, ehkä. Todennäköisemmin kuitenkaan ei tule.
Minulle myös alkoholittomat ja jopa alle 0,5 prosenttiset (kuten sima) ovat ok. Niitä kyllä tulee käytettyä hirmuisen harvoin. Niistä ei siis heräile minkäänlainen mekanismi, kuten todennäköisesti yhdestä alkoholiannoksesta jo kävisi. Ei siitäkään mikään sellainen, että ränni jäisi heti päälle, vaan ennemminkin jo koppuraksi kuivunut päihdeongelman siemen saisi hieman kosteutta pintaan, odottaen seuraavaa pisaraa. Ihan kuten itsekin tuumailit, että matka alkupisteelle ei kuitenkaan olisi pitkä.
Mutta nämä asiat ovat tosiaan yksilöllisiä, ja ehdottomasti on parempi katsoa kuin katua. Ei leikitä tulella, ja mitä näitä nyt on.
Raitista viikonloppua!
Onnea kolmesta kuukaudesta! En ihan tiedä kannattaako alkaa maistelemaan. Mutta toki lienee yksilöllistä, että kuinka helposti alkaa sitten maistumaan vähän enemmänkin. Itse en viitsi alkaa kokeilemaan, kun tiedän tasan tarkkaan miten homma pahimmillaan menee: Ensin maistetaan, sitten ajattelen että voin ottaa yhden kaljan. Sitten se on kolme, kohta 6-pack ja sitten mennäänkin jo entiseen malliin. Toisaalta uskon vahvasti, että voisin ehkä ottaa muutaman kaljan silloin tällöin, tai jopa juoda itseni pieneen humalaan ilman että elämä suistuu raiteiltaan. Mutta kun en varmuudella tiedä miten siinä kävisi, niin en viitsi alkaa kokeilemaan. Minusta tämä saavutettu hyvä olo on niin ihmeellinen asia, ettei sitä kannata riskeerata. Mielenmaisema voi muuttua yllättävän helposti juomiselle suotuisaksi ellen pidä varaani kaikissa tilanteissa.
Näin tänään ystäviä, kävimme vallan kaupungilla kuppiloissa, useammassakin! Oli hienoa olla alkoholittomissa. Kurvata autolla piikkipaikalla ja sopivassa kohdassa hetkessä kotiin.
En missään nimessä kaivannut alkoholipitoisia juomia vaikka yksi juomistani maistuikin pilssivedeltä. Kaipasin ehkä sitä oikean oluen makua, tai ajatusta siitä. Oikean oluen haju (jopa I-oluen) haju on alkanut etomaan minua. Huomaan myös että en yhtään kaipaa sitä surisevaa tunnetta kun aivoissa alkaa turruttaa mennä läpi. Tykkään että saan nyt itseasiassa helpommin rentouduttua kuin juodessani. Silloin veressä piti olla alkoholia ja sopivassa suhteessa. Nyt kuppi kuumaa, sopiva seura ja paikka laukaisee samanlaisen seesteisen olon. Huomaan myös kokevani esim kauniin maiseman nyt eri tavalla. Kuulostaa kyllä ihan paskapuheelta. Mutta jotakin tällaisia muutoksia on tapahtunut.
En kokenut oloani baarissa vieraantuneeksi, tylsistyneeksi tai mitenkään muutenkaan erilaiseksi. Pikkuisen huppelissa olevat kaverini olivat aivan yhtä hyvää seuraa kuin aiemminkin. Entisessä elämässä olisin saattanut jättää baarin sopivassa kohtaa, päästäkseni kotiin ottamaan muutaman viskin ja tuijottamaan suoratoistoa. Olen ollut kyllä seurassakin juova mutta kyllä yksinään tinaaminen on enemmän se mun juttu. Valitsin nytkin sopivan ajan lähteä kotiin, uskon että ilta siitä vielä hetken jatkui mutta tuskin ylettömän pitkään jos ei yhteinen käsijarru alkanut luistaa. Näin käy välillä.
Kerroin kavereille alkuillasta että korkki on ollut kiinni vapusta. Suhtautuminen oli todella hieno. Ei kauheasti kyselty eikä siis ollut tarvetta selittää. Ehkä syvällisemmät keskustelut tulevat myöhemmin. Totesin vain että näin kävi, ja en tiedä mitä mulle tapahtu. Kysymykseen ”kuinka kauan ajattelin jatkaa?” Totesin että ”ainakin tämän päivän”, ja asia kuitattiin naurunremakalla. Eiköhän pojat tiedä mistä on kyse.
