Olen täsmälleen samoilla linjoilla. Kävin eilen ryhmässä ja juttelin parin rouvan kanssa. Toinen heistä oli sitä mieltä että alkoholittomia oluita (tai muita korvikkeita) kannattaa välttää. Hänen kokemuksensa mukaan ne laukaisevat himot. Itselläni en tunnista mitään sellaista. Päinvastoin, korviketoiminta vie himot mennessään ja poistan elämästäni vain alkoholin. Jäi kuitenkin vähän väärin-raitistuttu-olo.
Luulen että tämä triggeröitymisherkkyys on täysin subjektiivinen kokemus. Jollakin juomaremmin seura tai alkoholiton olut on jo paha. Ja veikkaan että joku pystyy viinejä maistelemaan ilman triggeröintiä. Vaikka näin ei itse tekisikään, niin tajusin ehkä sen jutun että triggeröintiherkkyys on ailahteleva ilmiö myös itselläni ajan eri oloissa. Tällä hetkellä juovien kavereiden seura ei tee minulle pahaa. Mutta näin ei aina välttämättä ole. Täytyy siksi oppia skannaamaan omia tuntemuksia ja miettiä mikä aiheuttaa kiusauksia. On tämä siinä mielessä saatanallinen tauti. Että joutuu koko ajan miettimään.
Nimenomaan noin. Itsekin olen joskus ajatellut, että toivottavasti en esim. täällä plinkissä ole ajattelemattomuuttani peräti suositellut ja innostanut jotakuta käyttämään alkoholittomia korvikkeita. Siis jotakuta, jolle ne eivät sovikaan. Itselleni kun ne ovat ajoittain olleet nimenomaan todella tärkeä apu raittiina pysymiseen. Melkein sanoisin jopa oleellinen.
Ihan ehdan alkoholin maistelu taas on siinä mielessä suoraviivaisempi juttu, että siitä tuskin on meistä kenellekään mitään hyötyä. Eli vaikka se ei haittaisikaan, on aina parempi ratkaisu jättää väliin. Vaikka itse yhdessä tilanteessa olenkin toiminut toisin, en missään nimessä ota tavaksi.
Tuo on myös totta, että vaikka aika auttaakin osaltaan, retkahdusherkkyyteen vaikuttaa myös moni muu asia. Elämäntilanne, vireystila jne. Siksi itsensä ja olojensa skannailu on tärkeää pitää läsnä. Ei nyt onneksi enää joka hetki. Ei joka päivä, viikko tai kuukausikaan, mutta tutuissa vaaran paikoissa varmaan ihan aina. Ja se on ihan ok. Ei tämä mikään sellainen ongelma ole, minkä tiedostamisesta pitäisikään koskaan päästä tai pyrkiä täysin eroon.
Rajat ja keinot tosiaan on niin yksilöllisiä ja ehdottomien totuuksien julistaminen siinä mielessä turhaa. Ehkä nykyään vielä enemmän on sellaista vastakkain asettelua, että eriävä mielipide koetaan uhaksi tai hyökkäykseksi omaa itseä vastaan. Käsittääkseni AA:n keinot ovat alunperin tavallaan ehdotuksia, eivät julistuksia.
Selkein periaate lienee, että jos haluaa raitistua, pitää lopettaa alkoholin juominen.
Henkilökohtaista hienosäätöä ja riskien punnintaa vaativat sitten alkoholipitoiset partavedet yms, yrttitipat (mm Carmolis) juomat joissa on hyvin pieni alkoholipitoisuus, kolmiolääkkeet ja alkoholittomat juomat (oluet, viinit siiderit)
Olen itse mm noita yrttitippoja flunssaan käyttänyt, mutten juo muita kuin täysin alkoholittomia viinejä tai siidereitä. Eli vähän epäloogista, mutta on toiminut omalla kohdallani.
3 kuukautta seuraa pian 100 päivää! Päivä se on siinä missä muutkin päivät mutta on se kuitenkin hyvä hetki taputtaa itseään pikkuisen olalle. Sitten heti leuka rintaan ja eteenpäin.
Pari tärkeätä episodia on ollut tässä viime aikoina. Yksi kävi kun tapasin hyvää ystävääni joka on oleva mukana syksyn rymyreissulla. Sain oheistoiminnan sivussa kerrottua että olen ollut raittiina. Hän arvuutteli miten mahtaa olla reissumme laita, mutta asiaan ei palattu. Sain kuitenkin asian ns. vireille että homma ei tule reissussa yllätyksenä ja pilaa kenenkään fiiliksiä. Sellainenkin on mahdollista.
Toinen tapahtuma oli pieni eheytymisescape puolisoni kanssa. Puhuttiin niitä näitä ja puhuttiin myös raitistumisestani. Sain kerrottua millainen on ollut suhteeni ja ajatukseni alkoholiin. Tämä on varmasti häneltä jäänyt paljolti piiloon vaikka touhua onkin läheltä todistanut. Oli hienoa jutella. Uskon että avautuminen vapauttaa ja vahvistaa omaa päätöstä.
Olen ollut useassa paikassa viime aikoina joissa alkoholi näyttelee isoa roolia ja itselleni tehnyt sitä erityisesti. Varmaan on paljon otettava maileja alle että raittius noissa menee rutiinilla, sen verran on humalakokemuksia enemmän takana.
Huomaan olevani entistä kiitollisempi siitä että lopulta raitistuin, ennen kuin siitä olisi tullut mahdoton tehtävä. Vaikka toiveeni olikin vähentää niin että ei tarvitsisi lopettaa kokonaan. Tämä saattoi olla hyvä juttu näinkin päin. Selvänä elämä on aidoimmillaan.
Huomenta toverit! Aikainen lintu madon nappaa ja muuta kliseetä. Uni loppui klo 3, ilman krapulamorkkista onneksi!
Olen pistänyt itseäni ilmeisesti liian koville viimeiset viikot. Viimeiset viikot ovat menneet pitkälti remontin kimpussa ja olen antanut kropalle kunnolla kyytiä. Näiden seurauksena minulta katoaa helposti unet. Projekteja on mahtunut kesään useampia. Varmaan näillä täyttää osittain alholittomuuden tyhjiötä. Fyysisestä rasituksesta tulee parempi mieli ja oheistoimintona saa kuunnella äänikirjoja ja ajankohtaisohjelmia. Molempien saralla olen suurkuluttanut likimain loppuun suomenkielisen päihde/riippuvuuskirjallisuuden.
Ei tämä revitys alkoholittomuudesta johdu, mutta saattaa kyllä pahentua edellisestä. Olen aina ollut kova piiskaamaan itseäni tämäntyyppisessä tekemisessä vaikka paljon mieluummin näkisin itseni läsnäolevana isänä joka edes joskus jaksaisi tarttua lasten kanssa afrikantähteen. Alkoholin lopetettuani ajattelin että yes, vihdoin saan aikaa, kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä lapsille alkoholilta. Tällä saralla työtä vielä riittää.
Kävimme ystäväni kanssa tänään lenkillä ja ryystimme sen jälkeen alkoholittomat oluet. Juteltiin vähän alkoholista ja sen käytöstä.
Ajattelin aina että tällä kaverilla jos jollakin on ongelma alkoholin kanssa, satavarmasti enemmän kuin minulla! Voi olla että olin tämän asian kanssa täysin väärässä. Hänestä tulee kyllä melko veijari humalassa ja poikaporukassa ottaa aina eniten. Mutta kuitenkaan, kuulemani perusteella hänen juomisessaan ei ole samaa pakonomaista tarvetta päästä päätyyn asti, joka ilta, varsinkin lomaillessa.
No joo, jutun ihmeellisyys oli siinä että minulle ei tehnyt lainkaan vaikeaa kertoa omasta ongelmastasi ja niistä syistä miksi olen ilman. Ei ollenkaan, olin jopa liki ylpeä siitä että pystyin kertomaan, olinhan vuosikausia tottunut siloittelemaan asioita paremmaksi ja vähättelemään käyttöäni, siinä missä nyt kaivan esiin ne heikoimmatkin puolet juomisestani. Ja alkoholittoman juominen, en lainkaan kaipaa normalisoitua versiota tai tunne katkeruutta siitä että täytyy valita nollakalja. On se ihmisaivo ihmeellinen ja kaikkeen näköjään tottuu. Toki, olen kyllä muutamassa vuodessa tottunut kävelemään myös vauvanruokahyllyjen ohi kaupassa, ne eivät puhuttele minua laisinkaan!
Juuri kun pääsin torstaina paukuttelemaan henkseleitään kuinka hienosti menee niin sen jälkeen onkin ollut vaikeampaa. Näin tämä aaltoilee. Ei varsinaista vaaran paikkaa mutta jotain petailun aloitusta. Välillä käy mielessä mitä jos sittenkin… ja huomaa jäävänsä pohtimaan asian eri puolia.
Nyt kun arki ja pyhä on ollut monella rintamalla raskasta, henkisesti ja fyysisesti niin huomaa kaipaavansa nollausta. Pitäisi jumalauta olla jo sen verran kokemusta että tekisi välillä rentouttavia asioita eikä puskisi niin karmealla tarmolla eteenpäin.
Huomaan itsessäni yhden toisenkin jutun. Vieraat ihmiset (ja joku tuttukin) on vituttaneet minua aivan vallattomasti. Saan katkeruuden ja vihan tunteita milloin missäkin, esimerkiksi liikenteessä tai kaupassa. Otan tuntemattomasta jonkun piirteen ja kuvittelen henkilön jokin tyyppiseksi. Eihän tällainen tule mistään muusta kuin itsestä, jollakin tavalla balanssi on nyt off ja joku ihme tyytymättömyys nousee pintaan.
Tuo on ihme juttu. Mulla on sama juttu ollut tässä 6-7 viikon kohdalla, mutta tämä koskee ainoastaan tyyppejä, joita kohtaan salilla. Joidenkin olemus saa aikaan ihmeellisen negatiivisia tunteita minussa, kun he pyörivät ympärillä. Sellaista outoa ahdistusta juuri heistä ja heidän tyylistään. Kerran jopa suoranaista huvittuneisuutta, kun se touhu näytti niin pelleilyltä. Siis tepasteltiin mattoa pitkin vastakkain hyppien kuin samurait ja se oli jotain lämmittelyä. Joskus ärsyttänyt joidenkin yltiöseksistinen pukeutuminen. Se vaan on jotenkin noloa katsottavaa. Sitten se joidenkin hapan ilme tai tärkeilevä leuhka olemus. Ennen en muista, että olisin tällaista ärtymystä havainnut itsessäni. Mitä enemmän tätä havaitsen, sitä enemmän yritän unohtaa ympärillä olevan, antaa niiden muiden olla ja keskittyä vaan omaan juttuun.
Yritän muutenkin nyt tietoisesti itse hymyillä enemmän ja antaa oman sisäisen hyvän oloni näkyä. Enkä halua antaa muille itsestäni samanlaista kuvaa kuin mitä joidenkin olemus viestii minulle.
Kenties tämä kuitenkin on joku raitistumiseen liittyvä? Sen olen huomannut, että kaikki tunteet tulevat nyt todella raakana. Ja toisaalta se on todella hyvä ja virkistävääkin. Aiemmin juovana aikana se oli sellaista mössöä. Mutta tunteiden voimakkuus tuntuu aika usein ylimitoitetuilta.
Raisumojito, hyvä että huomaat petailua. Olen niin monta kertaa pitkistä raittiuspätkistä ratkennut, että tiedän tämän matkan haasteet. Pysy lujana ja kirjoita petailu näkyväksi, niin kyllä selviät! Itse en koskaan tajunnut näistä petailuista mitään. Kantapään kautta olen oppinut, että petailun tiedostaminen on aivan ykkösjuttu raittiuden säilyttämisessä.
Btw, kasvava ärsytys on yksi oire juomisen petaamisesta…
Samaa aaltoilua minullakin. Muutama päivä ollut nyt täysin ilman juomisajatuksia, mutta yleisesti ottaen välillä tulee juuri tuollaisia ehkä kuitenkin-ajatuksia. Olen tehnyt niin, että hetken voin sitä pohdiskelua käydä, mutta sitten kuvaannollisesti ravistelen ne ajatukset pois päästäni. Ettei vaan käy niin että juomisen mahdollistaminen alkaisi saamaan jotenkin enemmänkin tilaa ajatuksissa. Kun edelleen tulee säännöllisesti se oivallus, että voi tehdä ihan normaaliasioita ilman krapulaa. Niin sitä hyvää oloa ei pidä alkaa pitämään itsestäänselvyytenä, vaan muistuttaa itseään siitä että se on nimenomaan juomattomuuden ansiota. Ja että juomaan ryhtyminen alkaisi välittömästi nakertamaan tätä saavutettua olotilaa.
Kävin eilen ystävieni kanssa ulkona, tällä porukalla ensimmäistä kertaa nolla-kaljalinjalla. Oli kyllä piristävää, kukaan ei ihmetellyt, ei kysellyt. Paitsi eräs joka otti samaa kuin minä ja ihmetteli kun ei noussut päähän! On mukava huomata että seurasta nauttii samalla tavalla kuin alkoholia juodessa. Tosin ei ne muutkaan ottaneet kuin pari joten tila oli kaikilla sama. Normaalioloissa olisin varannut tunteroisen tapaamisen alle ja käynyt ottamassa tuopin, ehkä kaksi ja kotimatkalla vielä yhden. Illalla kotona vielä viskikaapilla ainakin pari. Lopputulos oli silti sama, uni loppui 4:00 hirveään häpeä krapulamorkkikseen kunnes tajusin että, hitto, enhän mä edes juonut mitään!
Iso viikko edessä! Pitkään odotettu reissu poikain kanssa. Kavereille ilmoitin etukäteen että korkki on ollut kiinni 4 kuukautta ja sillä mennään. Kaikki olivat kannustavia ja asia sivuutettiin muun huulenheiton kanssa. Asiaan varmaan palataan vielä reissun päällä.
Kuivaharjoittelin alkoholittomuutta ystävien venetsialaisissa viime viikonloppuna. Kyllä hävetti kävellä autolle juuri avatun kaljan kanssa, arvatenkin kaikki ajattelivat että mikäs siinä, rouva ratissa ja matkaevästä. Onneksi auto oli kulman takana ja pääsin rauhassa kuskin pukille. Täytyy sanoa että auton ajaminen corona (0 %) kädessä on edelleenkin perverssein nautinto raitistelusta
Allekirjoitan noi alkoholisidonnaiset perverssit nautinnot! Ylipäänsä kaikki omien normien rikkomiset tuntuu munaskuissa asti. Joulupöydässä Pepsi Maxia kinkun kanssa. Monelle arkipäivää, juopolle wau-hetki
Odotettu poikainreissu eteläisen auringon alla, ah! Pestautuin toisen auton kuskiksi, ensimmäinen kiusaus rötväillä lentokoneessa vältetty, check!
Automatkalla tölkit sihahtelivat takapenkillä. Yksi ystävistäni syytti raamatulla päähän lyömisestä, vitsillä tietenkin, enhän ole ollenkaan uskonnollinen ja näistä asioista emme puhuneet ollenkaan. Toinen manaili kahdenkeskisessä keskustelussa ennen päivällistä että nyt loppuu tuo raitistelu, jouduin avaamaan asiaa pikkuisen ja asia sai uuden näkökulman.
Mutta se ilta ja päivällinen. Skoolaukset. Tunnelma. Hyvät ystävät ja hyvää ruokaa, meren rannalla. Ensimmäinen todellinen vaaran paikka koko raittiuden aikana. Nyt ei enää menty päivä vaan minuutti kerrallaan! Kaverit olivat kyllä viimeisen päälle tukena ja onneksi ravintolassa oli alkolitonta olutta.
Tuskailen miten pukea tämä sanoiksi, tällä hetkellä ja tässä porukassa en rohkene käyttää sanaa alkoholisti. Puhun nukkumisongelmista, saatan mainita orastavan ongelman, liiallisen tissuttelun. Vaikka oikeasti varmaan pitäisi puhua asioiden oikealla nimellä. Minä en vaan ole sinut alkoholisti-termin kanssa, enkä pidä lokeroista muutenkaan. Jos tämä päivä selvitään niin huomenna on 4 kk raittiina.
Hienosti siellä kuitenkin vedetään haastavasta ympäristöstä huolimatta!
Itselläni on noissa tilanteissa ollut helppoa, kun lyön vain sen itselläni jo alkuvaiheessa todetun maksakirroosion pöytään ja kerron olevani nyt ainakin vuoden juomatta, niin sen jälkeen kukaan ei enää tuputa.
Ehkä se vie vähän alkon kanssa juhlijoilta fiilistä tajuta, että kukaan ei pysty juomaan ikuisesti ja joutuu väistämättä myös miettimään niitä omia rajojaan. Mutta sen siitä saivat, kun mukaan kinusivat ja syytä juomattomuuteeni utelivat. En edes mieti, että alkaisin enää koskaan terveyttäni vaarantamaan toisen hyvän fiiliksen vuoksi.
Nyt olen itse myös parin viikon lomalla ja täytyy sanoa, että en ole varmaan koskaan aikuisena odottanut näin kovasti pientä tiedossa olevaa reissuani. Uuden kokeminen ja näkeminen, mahdollisuus lenkkeillä ja liikkua, ihan vain olla ja suorittaa myös sitä lepoa tuntuu juuri nyt todella hyvältä. Olen suunnattoman tyytyväinen, että alkoholi ei tule tätä lomaa pilaamaan.
Ei tarvitse pelätä ollenkaan, paljonko rahaa tulee haisemaan ja minkälaisessa kunnossa sieltä sitten palaillaan.
No niin, nyt on 4kk ihan virallisesti plakkarissa. Vaikka yllättävän vähän sillä on enää väliä mitä ne päivät on.
Poikain kanssa kaksi päivää taas selvitty. Jos sanoisin että on mennyt helposti niin valehtelisin. Eilen päivällisellä vaikeinta oli oman mielenmaiseman hallinta. Pienen virneen kanssa tehty skoolaus, uudestaan ja uudestaan, täytti kaikki järjelliset rajat vittuilulle. Vaikkei sitä sillä tavalla tarkoitettu, humalaiset vaan välillä käyttäytyy miten käyttäytyy.
Aamukrapulan seuraaminen on kuitenkin vallan viihdyttävää ja lämmittää sydäntä. Mukana on pari heppua jotka juovat ylipäänsä kohtuudella ja yksi joka oikein maltillisesti. Kyseessä onkin yksi lähimmästä ystävistäni ja en muista hänen esim oksentaneen montaakaan kertaa esim. opiskeluaikoinamme. Hän on ollut verraton tuki reissulla ja ehkä nähnyt ahdistukseni välillä. Teimmekin hänen kanssaan eilen ja tänään pidemmät reissut kaksistaan johon kuului hyvä määrä kuntoilua, se oli hienoa!
Juomishommissa näin sivustakatsojana vähän ärsyttää sen passivoiminen. Aamulla ei voi kun on kankkunen, päivällä ei tarvitse kun dokailu on riittävää viihdettä itsessään. Veikkaan että reissu raittiilla porukalla olisi eri tavalla aktiivisempi.
Tunnistin myös yhden trauman lapsuudesta. Tuli vähän takavasemmalta. Kyse on siitä kun selväpäisenä (vertaa lapsena) jää katsomaan ja jännittämään mitenköhän kaikki käy, kun ihmiset ovat humalassa. Loukkaako joku itsensä, meneekö paikkoja rikki yms. Olen uskoakseni kokenut näitä tunteita lapsena riittämiin vaikka kotini ei juoppoputka ollutkaan. Vanhemman päihtyminen on lapselle pelottavaa kun huomaa että tolkku ei ole tallella.
Vaikea vielä sanoa mikä maku tästä kaikesta jää ja onko halua lähteä ensi vuonna mukaan. Osa hankalista tunteista johtuu omasta kamppailusta alkoholittoman elämän opettelussa. Tämä puoli varmaan helpottaa. Sitten on erikseen se että onko raitistuneen ongelmajuojan (näin kait osaan jo itseni määritellä) paikka tällaisessa porukassa ja tällaiselle reissulla ylipäänsä.
Viimeinen ilta reissussa. Päivällä vähän hajaannuttiin, niihin joilla oli krapula ja niihin joilla ei. Me jälkimmäiset kävimme huiputtamassa vuoren, 4 tunnin punttaus vuorelle ja takaisin teki hyvää monen päivän syöminkien jälkeen. Oli mahtavaa viettää aikaa tehden jotain järkevää ja haastavaa.
Jollakin ystävistämme on ollut silminnähden vaikeaa mielialan kanssa. Ensimmäisen päivän ylilyönti kostautuu krapulan jälkeen mielialan laskuna. Hitsi kun haluaisin kertoa kuinka paljon positiivisempi koko mielen pohjavire on raittiina ja kuinka juomisen lopettaminen on poistanut minun masennusoireitani.
Olen ollut viime vuosina jonkun verran itsetuhoisuutena taipuva, en sillä tavalla että tekisin itselleni jotain mutta siten että toivoisin tämän elämän jo loppuvan. Tämä kaikki on mennyt alkoholin myötä elämästäni ja se kertoo paljon elämänlaadun parantumisesta ylipäänsä.
Huomenna on kotiinpaluu, kamala ikävä omaa elämää ja lapsia. Täytyy vähän työstää mikä on suhtautumiseni seuraavaan retkeen. Toisaalta, uskon että selvänä saa lomastakin enemmän irti. Miksi pilata seuraava päivä, tai edes aamupäivä kun voisi tehdä jotain kokemuksellista nauttien yhdessäolosta sen sijaan että kokoilee itseään uuteen dokaamiseen. Minusta tuntuu että olen tehnyt oikean ratkaisun itselleni.
Voihan olla, että poikaköörin pikkuhiljaa ukkoutuessa reissujen luonnekin muuttuu ja nyt railakkaammin juopotelleet ja kankkusta poteneet siirtyvät teidän reippailijoiden jengiin. Tai sitten sinulle tulee uudenlaiset reissut muiden ihmisten kanssa. Voihan lasten kasvaessa perhelomienkin luonne muuttua aikuisempaan suuntaan.
Täällä kirjoitteli aikanaan paljon nimimerkki andante, jonka allekirjoituksena oli jotain “vain muutos on pysyvää”.
Elämä kulkee eteenpäin ja asiat ja ihmiset muuttuvat ja niin sen tuleekin olla.
Kärsin itsekin juoma-aikaan alakulosta ja masennuksesta sekä ihan silkasta itsetuhoisuudesta. Jo valmiiksi masentuneeen kohdalla juominen sotkee aivokemiat vielä pahemmin ja toisaalta pitkäaikainen juominen aiheuttaa masennusta. Tiety pisteen jälkeen juominen ei tuo mitään hyvää elämään vaikkie katuojassa vielä pyörisikään.
Hienosti selvisit haasteesta ja reissu meni selvänä niinkuin suunniitelitkin.
Hyvin selvisit houkutuksista:+1: Kai tuontyyppiset reissut on vähän kaksipiippuinen juttu… Kiva viettää porukan kanssa aikaa, mutta väistämättä huomaa erillisyyttä ainakin siihen eniten juovaan ryhmään verrattuna. Kuten sinäkin kirjoitit, niin juoville se juominen itsessään riittää ohjelmaksi, ja monesti taitaa olla oikeastaan pääasia koko reissussa. Minulle ei ole vielä osunut tuollaista useamman päivän matkaa kaveriporukassa, mutta yleensä tulee kerran vuoteen kutsua pitkään vkonloppuun jossakin, ja sen lisäksi pari mökkiviikonloppua vuoteen. Ainakin tällä hetkellä epäilen vahvasti motivaatiotani lähteä noille kaveriporukan reissuille, kun nyt tuntuu että joku alkuilta terassilla/baarissa on ehkä maksimi mihin venyy juovassa seurassa. Mutta eipä näistä tarvi stressiä ottaakaan, ja minusta on hienoa että rohkeasti lähdit matkaan ja olit juomatta, se kertoo siitä että motivaatiosi juomattomuuteen on todella korkea.
Erittäin hieno suoritus.