s
y
Juominen ei poista huolia vaan turruttaa aisteja, jolloin uskomme alkoholin auttavan. Oikeasti huoli/ongelma pysyy. Lisäksi alkoholi lisää ahdistusta joten seuraavana aamuna sinulla on edelleen samat huolet ja lisäksi kahta kamalampi ahdistus ja morkkis. Mieti onko se tuokio sen kaiken arvoista… Aika auttaa. Tsemppiä! ?
Juu, tiedän hyvinkin, että ongelmat ovat edelleen olemassa. Siltikin, tietoisena tästä, olen kokenut saavani hetken lohdun, kun edes hetkeksi saan aivot pois päältä. On se ollut sen arvoista, kai… Nyt tilanne on se, että ongelmia on, mutta en saa niiltä edes hetken pimeää taukoa.
Niin karua kuin se onkin niin kyllä vaan kannattaa opetella sietämään erilaisia oloja ilman alkoholin apua. Vaikka se todella toimii kuten kerroit, niin tiedät varmasti itsekin, että helposti sitä sitten käyttää apuna useammin ja useammin. Meillä ihmisillä, kun on tapana toistaa sitä mikä jollain tavalla (muka) tuo helpotusta ikävään olotilaan. Oli se sitten alkoholi, tupakka tai suklaa. Tai vaikka jokin lääke.
Tietysti tuota viimeistäkin kannattaa harkita, jos tuntuu, että vain satunnaisesti tarvitsisi apua ahdistukseen tai “pään pysäyttämiseen”. Itselläni on apuna Opamox niminen lääke, mitä otan kun menee nuppi ihan ylikierroksilla ja tuntuu, että en pysy nahoissani. Silloin puolikas tabu auttaa. Mutta sen kanssa pitää olla varovainen, että ei jää siihen nalkkiin. Pidän huolen, että 30 tabletin purkki miedointa versiota riittää ainakin 4 kuukautta. Silloin ei ole pelkoa riippuvuudesta. Toimii minulla siten, että ei tee mieli alkoholia, kun pää hiljenee muutenkin. Tällainen tarve on tullut tässä keski-ikäistyessä, kun vaihdevuodet lähenee.
Paras tietysti jos pystyt jollain muulla kuin kemikaalisilla keinoilla rentoutumaan. Toisilla toimii meditaatio tai vastaava mielen harjoittaminen. Sen minäkin haluaisin oppia, mutta kun vaatii niin kauheasti harjoittelua… Mutta suosittelen, jos olet sellainen ihminen, jolla kärsivällisyys riittäisi harjoittelemaan.
Oikein ihanaa joulua sinulle ja muillekin täällä. Jos juotte niin muistakaa kohtuus!
å
Heissan, uusi seurassavähentäjä täällä. Tilanteesi ja mietteesi kuulostavat hyvinkin samanlaisilta kuin omani. Paitsi että minä en ole hoikka enkä jaksa juosta. 
Samoin muut ovat kommentoineet hyvin samoin ajatuksin, mitä itsekin olen pyöritellyt.
Juomisen sosiaalisen puolen suhteen olen siinä mielessä onnekas, että tuttavapiirin illanistujaisissa on aina ihmisiä laidasta laitaan. Osa ei juo koskaan, osa on aina kunnon laitamyötäisessä. Muut vaihdellen juovat tai eivät, enemmän tai vähemmän, kuka mistäkin syystä tai ilman syytä. Ei siihen kiinnitetä huomiota. Kukaan ei koskaan käyttäydy huonosti tai muita paheksuen. Itsekin menen joskus autolla tai juon esim. tulevan työvuoron takia vain vähän. (Sillä syyllä se onnistuu, huvikseen päättämällä todellakaan ei.) Mutta yleensä valitettavasti olen niiden eniten ottavien joukossa kunnon toleranssilla varustettuna. Kun muut juovat yhden, minä jo kolmatta…
Paljon tsemppiä vastoinkäymistesi kanssa!
k
Niin tuttua. Ja jos bileet alkavat myöhään, pitää ehdottomasti ottaa pohjia etukäteen, että saa muut kiinni. Ja tuo keskustelu siitä, kun krapulatkin tulevat niin kamaliksi nykyään, ettei ehkä arvaa ottaa toista tai ainakaan kolmatta… Nyökyttele siinä sitten mukana, kun joku taas toteaa, että semmosta se on kun ikä karttuu ja harvoin tulee otettua. Kunpa voisi jossain vaiheessa sanoa noin!
k
Hyvää uutta vuotta Ninni ja tsemppiä. Minulla katkesi hyvä juomaton pätkä jouluaatonaattoon, mutta sen jälkeen on hyvin pysynyt.
Samalla syntyi myös ajatus lopettaa. Kyllä juomattomuus on hyvästä. Mieluummin joka päivä, kuin joskus.
T. Puuhapete
h
Tämä on tosi hyvin sanottu. Veit sanat suustani, mitkä fiilikset itselläkin on. Olen seilannut niin pitkään tuota “alkoholisti - absolutisti” aallokkoa, todetakseni ettei alko ole se ongelma, vaan joku aivan muu ajatuslukko elämässäni, joka oirehtii liialla alkoholilla tietyissä tilanteissa.
Samat tunnelmat jäi siitä kirjasta. Lainasin sen äänikirjana ja se on niin tylsä, että kuuntelu loppui muutaman kappaleen jälkeen.
Ihan samat ajatukset minulla! En hiippaile öisin ahdistuneena juomaan. En jaksa lopettaneiden paasausta: olet alkoholisti, sinun täytyy tajuta lopettaa, et voi vähentää, ilman alkoholia päivä kerrallaan. En halua lopettaa, en halua elää päivä kerrallaan. Suunnittelen elämääni: viikot, kuukaudet, puoli vuotta, vuosi… Voin myös suunnitella juomiseni. Eivät ne juomissuunnitelmat aina toteudu, mutta eivät toteudu välttämättä muutkaan suunnitelmat.
j
Ymmärrän pointin ja ärsytyksenkin. Osa tarvitsee muutokseen erilaista tsemppiä kuin toiset, jotkut jopa jonkinasteisen hurmoksen ja hurahduksen. Varmastikin ihan hyvää tarkoittaen haluavat sitten muille samaa, mutta kun me kaikki emme ole samanlaisia tai halua samaa. Olen myös oikeuttanut juomistani sillä, että kukaan ei ole ongelmaani puuttunut. Oletan, että kukaan ei ole edes huomannut tai epäillyt ainakaan kovin vakuuttuneena, mistä toki en voi olla täysin varma. Ei ole mennyt työt, asunnot ja ihmissuhteet. En myöskään ole koskaan hiippaillut juomaan yöllä tai jatkanut aamulla.
Mikään näistä ei kuitenkaan muuta alkoholiongelmaani pieneksi ja mitättömäksi, eikä todellakaan minua yhtään ketään muuta paremmaksi ihmiseksi. Mutta tällaisetkin seikat saattavat vaikuttaa eri lähestymistapojen hedelmällisyyteen ja mahdollisten ratkaisuvaihtoehtojen miettimiseen. Alkoholi on haitallista ja sitä ei kukaan elääkseen tarvitse, siitä lienemme ihan yhtä mieltä. Se on kuitenkin ihan laillista ja aika yleisesti myös kohtuudella käytettyä.
Tässä jälkimmäisessä kappaleessa on hyvin kuvattu se, mihin en oikein enää usko. Ainakaan omalla kohdallani. Olen niin monta vuotta kuvitellut, että “alko on suurin ongelmani.” Ja vasta nyt tajunnut, että ei hemmetti, se ongelma on jossain aivan muualla, joka oireilee alkon käytöllä. Mitä enemmän yritän parantaa itseäni alkoholismista, sitä enemmän tulen ahdistuneeksi ja menen metsään. Aivan hirveä kierre. Alkosta saa oikein kunnon elämäntehtävan, joko sitä on liikaa elämässä tai sitten ei ollenkaan. Kaikki kuitenkin pyörii yhä sen ympärillä ja saattaa jäädä paljon muuta omassa käytöksessä huomaamatta. Puhun vain omasta puolesta. tietenkin. Näihin oivalluksiin loppiaista kohden. Ei enää siis alkoholismia eikä suurta alko-ongelmaa elämääni, se kun on minun kohdallani itsepetosta, olla huomaamatta, mistä oikeasti kiikastaa ja kuinka hyvin voin. Toisinaan voin tosi huonosti useasta syystä, jotka johtuvat paljolti omista lukoista. Vaikka kuinka raitistun, olen yhä sen perusongelman äärellä joka on kaikkea muuta kuin alkoholi.
Toki minusta voi ajatella, että siinä nyt on alkoholisti, joka haluaa juoda ja selittelee, mutta jokainen tietää itse totuuden parhaiten, kun riittävästi asioita käy läpi.
Terve kaikille. Toivottavasti en vaikuta besservisseröivåltä, ainakaan se ei ole tarkoitukseni.
Kerron ja kommentoin omia tuntojani, ehkä epäselvästi. Kyllä juomattomuus on MINULLE hyväksi. Mutta en osaa ajatella itseäni absolutistiksi minäkään.
Mutta ajatus juomattomuudesta tänä vuonna tuntuu mielekkäältä.
Juomisen ja juomattomuuden mietiskelyä olen miettinyt. Ja päädyin jo siihen, että voisin miettiä vähemmän. Ja keskittyä minulle mielekkäiden terveyteni ja projektieni edistämiseen. Minä olen huomannut olleeni se rotta kuuluisassa rottakokeessa. Se jolla on ollut tylsää, ei virikkeitö mutta alkoholia.
fi.wikipedia.org/wiki/Rat_Park
Hyvää vähentelyä teille ja hyvää mieltä myös siihen projektiin.
T. Puuhapete
Moi kaikki,
mä koen Annie Gracen kirjan ja jutut todella hyviksi. Avaaviksi. Nimenomaan avaaviksi. Sitä kun on aikain myötä ja eri suunnista ehdollistunut tavoilla, joita ei hevin aina huomaa tai tiedosta.
Ja tätä en sano sillä, että tietäisin, miten kunkin tai jonkun on tehtävä tai elettävä.
Hyvää loppiaista ja alkanutta vuotta!
Toivoo ja toivottaa: (vähän avautunut) Urtsi
g